Irtisanoutuminen Hurtigin kaltoinkohtelusta

#21: RHK - Ajattelijan ajatuksia

Tietääkseni Hurtig on keskittynyt vanhoillislestadiolaisuuden piirissä olevien tapausten tutkintaan sen vuoksi että ko ihmiset, yleensä uhrit tai uhrien läheiset, ovat tulleet hänelle tilanteestaan kertomaan. Hän koetti jossain vaiheessa vaihtaa tutkimuksensa kohdetta mutta hänet ympäripuhuttiin jatkamaan tästä teemasta: itsekin asiat ja uskonyhteisön sisältäpäin tuntevana hänellä on aivan eri mahdollisuudet sekä ymmärtää että tulkita ko. yhteisön sisällä tapahtuvia/neita asioita.

voitko sinä kertoa täällä ihan selkeästi miten ja missä on Hurtigia kaltoin kohdeltu.
Itse en ainakaan tiedä eikä tuttavapiirissänikään tiedetä..
Sitten osaisi vetää johtopäätöksen allekirjoittaako vai jättääkö allekirjoittamatta. Onko tuo SRK:n Johannan "ohittaminen" pf asiassa sitä vai mikä?

#202: miksi allekirjoittaisin kun en tiedä - kysymys timo aholle

En ole Timo Aho, mutta esitän sinulle oman vastaukseni. Jos et tiedä, sinun luonnollisesti ei tule allekirjoittaa adressia. Itse allekirjoitin nimelläni koska tiedän paljon asioita joissa kohtelu ei ole ollut asianmukaista. Yhden pienen viitteen voin antaa. Kun Päivämies selosti Maijan tarinaa, ja ei kiistänyt asioiden todellista laitaa, kirjoituksessa ei mainittu kirjan toimittajien nimiä. Se ei ollut sattuma. Adressin on allekirjoittanut omalla nimellään jo aika moni, ajattelen että heillä on tietoa tai kokemuksia asiasta. Lisäksi on huomattava määrä jotka eivät ole halunut laittaa omaa nimeänsä näkyville, siihen heillä on omat syynsä ja oikeuskin. Sitten on suuri joukko muitakin jotka ovat havainneet tuota kaltoin kohtelua, mutta jotka eivät ole syystä tai toisesta allekirjoittaneet.

Tällä kertaa minäkin valitsen esintymisen nimettömänä

#195: Timo Aho - Re: Re: Re: Miksikö nimettömänä? Re: Ymmärryskö hukassa?

Tämän aamun Kaleva-lehdessä on hyvä alakertakirjoiutus lasten hyväksikäytöstä.  Siinä asiantuntija taustottaa asiaa kansainvälisillä tutkimuksilla ja tuo esille miten ilmiö on yhteiskunnassamme laajempi kuin vain lestadiolaisia koskeva ja että mitään tutkimusnäyttöä ei ole siitä, että sitä esiintyisi lestadiolaisuudessa enemmän kuin muualla yhteiskunnassa.   Tällaista objektiivisuutta ja asian kytkemistä laajempaan kontekstiin toivoisi myös tutkija JH:lta.  Mikä hyvänsä yhteiskunnallinen ilmiö tulee liittää laajempaan kokonaisuuteen ja ilmiön tarkastelu vaatii vertailuaineistoa,jotta voidaan ymmärtää mikä juuri tutkitussa kohteessa on tälle tutkitulle kohteelle ominaista ja mikä taas on ominaista yleensäkin ilmiö yhteiskunnassa.  Kalevan alakertakirjoituksessa tulee esille miten koko yhteiskunnassa on ollut ja edelleenkin kyvyttömyyttä kohdata ja hoitaa tätä vaikeaa ilmiötä.  Jos JH on nostanut asiaa selvityksillään esille joitakin vuosia sitten lestadioalaisuudessa, ei ole mikään ihme, että asia ei ole välittömästi saanut sen enempää vastuullisia kuin muitakaan toimiin asian suhteen.  Näin se on tapahtut ja tapahtuu koko yhteiskunnassa.  Tästäkin löytyy tutkimustietoa. Koko ilmiön laajempi esilleotto ja sen käsittely on niinkin tuore, että vasta 1980-luvun loppupuolella on alettu asiaa virallisissa organisaatioissa käsittelemään laajemmin ja hankkimaan siihen osaamista.   Tällaista asian laaja-alaisempaa tarkastelua tarvittaisiin tässä asiassa nyt kun lestadiolaiset aivan selvästi ovat havahtuneet ilmiön tunnistamiseen ja hoitamiseen omassa yhteisössään.  Muu yhteiskunta on paljon isompi haaste saada liikkeelle.  Tutkimukset osoittaa, että ilmiötä on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja erityisesti riskiryhmään kuuluvat lapset, joilla on yksi huoltaja.  JH on tehnyt asiassa arvokasta työtä nostaessaan ilmiön keskusteluun, mutta ei hänen tarvitse asettua uhrin asemaan tutkijana sen vuoksi, että asia herättää vastareaktion.   Julkisuus ei tuo mukanaan pelkkää positiivista ja lestadiolaiset niinkuin muutkin ihmiset ovat aika raadollisia käsitellessään julkisuuden henkilöitä varsinkin jos eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan.

 

Monia tuntuu vaivaavan se, että Hurtig keskittyy lestadiolaisiin uhreihin ja tekijöihin, ja varsinkin se, että Hurtigin keskeistä sanomaa ei tunnu olevan vertailu muu yhteiskunta vs. lestadiolaisuus. Miksihän näin on?

Joku jo mainitsikin, että Hurtigille on ohjautunut tämä hänen kotiherätysliikkeensä ongelmatiikka siksi, että uhrit ja heidän läheisensä ovat kokeneet hänet luontevaksi tahoksi, kun ovat asiaansa lähteneet apua ja selkeyttä etsimään. Kuulin myös radiosta, kun Kirkon perheasiainkeskuksen johtaja (?) Martti Esko sanoi, että heiltä alettiin hyväksikäyttöasioiden lisääntyessä ohjata vanhoillislestadiolaisia juuri Hurtigin puoleen - hänellä nähtiin olevan kompetenssia ja riittävää tuntemusta juuri tämän joukon kohtaamiseen. Ylipäänsä ihmiset pyrkivät kääntymään niiden puoleen, joihin luottavat ja joilta katsovat saavansa parhaan avun.

Huoli siitä, että Hurtig olisi irrottanut lestadiolaisten parissa tapahtuneet seksuaalirikokset yhteiskunnan, kristikunnan ja koko ihmiskunnan todellisuudesta, on mielestäni aiheeton. Esimerkiksi Voimala-keskustelussa huhtikuussa hän nimenomaan viittasi katolisen kirkon piirissä esiintyneeseen pedofiliaan. Lastensuojelun tutkijaa on ylipäänsä hassua epäillä siitä, että hän ei olisi hyvinkin tietoinen asian ulottuvuuksista, laajuudesta (jos se on hyvin tärkeä asia tässä) ja vaikutuksista.

Mietinkin kovasti, miksi joillekin tuo laajempien yhteyksien korostaminen ja asian suhteellistaminen (prosentti-/promillearvioihin saakka) on niin kovin tärkeää. Oudolta se tuntuu varsinkin yhteisössä, joka muistini mukaan vuosikymmenien ajan on korostanut sitä, että siitä itsestään maailman pahuuden keskellä löytyy turvapaikka. Tilanne, jossa millään tavalla asetetaan vanhoillislestadiolainen yhteisö tasaveroiseen asemaan ympäröivän maailman kanssa, ei ole juuri eteen tullut. Tämä yhtäkkinen asettuminen etiikan ja moraalin kysymyksissä samalle viivalle ns. epäuskoisen maailman kanssa on varmasti koetellut monien ajattelua.

Allekirjoitin koska itse olen kokenut samaa kuin Johanna, katson tällaisen ihmisen luopuneen sydämen uskostaan.

Täällä esitetään silloin tällöin kysymys siitä miten JH:ta tarkalleen ottaen on kohdeltu väärin. Minun mielestäni täällä keskustelussa on jo vastattu kysymykseen. Linkitän tähän satunnaisessa järjestyksessä aiemmin kirjoitettuja ehkäpä aiheeseen liittyviä kommentteja. On tietenkin ilmeistä, että nämä kommentit antavat asiaan vain yhden näkökulman. Kukin saa itse pohtia kirjoituksien totuudenmukaisuutta ja sitä onko kyseessä varsinainen kaltoinkohtelu.

#11: - Re: Kaltoinkohtelu?

#131: Love is...adressi - Re: Ketä kuullaan?

#76: Keskusteluun närkästynyt - Hurtigin haastattelu

#136: lissu - Re: Ketä kuullaan?

#12: Surupusero - Re: Kaltoinkohtelu?

#198: Hmm.... - Re: Absurdia...

#199: lissu - Re: Re: Re: Re: Adressin keskustelusta

#1: -

#91: En unohda - SL 236:3

#189: Love is...adressi - Re: Absurdia...

#209: Miettinen - Hurtigin lestadiolaispainotus ei merkitse muun todellisuuden unohtamista

Yhdyn monessa kirjoittajan mielipiteisiin. Sekin on yhteiskunnallisesti havaittu että viestintuojia on syyllistetty ja muutoinkin kaltoin kohdeltu. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna on kirjoittaneet tätä asiaa käsittelevän artikkelin;

Insesti ja yhteisö. Suosittelen sen lukemista jokaiselle asiasta kiinnostuneelle. Minulle sa avasi silmiä. Ja siinä ei puhuta sanallakaan lestadiolaisista.

Laita googleen hauksi; "insesti ja yhteisö"  ja ensimmäinen tulos ohjaa lehden artikkeliin.

Olen allekirjoittanut adressin nimelläni,  ja tälläkin kerralla kuitenkin nimimerkillä

 

Esimerkkejä siitä kaltoin kohtelusta jota itse olen kokenut. Eristäminen: esiintyy siten että ei huomioida mm. tervehtimällä, ei keskustella, halveksivat katseet; tämä sama suhtautuminen kohdistetaan koko perheeseen. Mustamaalaaminen: pahat puheet selän takana, sairaaksi leimaaminen, uskon kyseenalaistaminen, ystäväpiirissä vakuutetaan omaa rehellisyyttä ja minut leimataan valehtelijaksi, siionin harhauttaminen omalla valheellisella käytöksellä, yritykset saattaa toinen täysin epäuskottavaksi. Motiivi tällaiselle käytökselle on oman pesän puhdistaminen hinnalla millä hyvänsä. Valehtelijan yksi tunnusmerkki on että valehtelun kohdetta ei päästetä lähelle, ei haluta selvittää asioita. Väitän että mikäli nämä Johannan kaltoinkohtelijat olisivat puhtaalla omalla tunnolla niin he haluaisivat selvittää nämä Johannan kokemukset eivätkä vaikenisi. Kaikkein pahinta on että itse asian omaisen kanssa ei puhuta mutta takana päin asiaa käsitellään usein laajastikin. Samoin nämä väärin tekijät hakevat toimilleen tukea saman mielisistä, ensin puhutaan vähän pahaa ja kun toiset siihen yhtyy niin kohta puheet pahenee entisestään. Tätä esiintyy kaikkialla, en leimaa tällä vl liikettä. Minun kohdalla on lohtuna ollut läheiset ystävät jotka eivät ole yhtyneet näiden eräiden pahoihin puheisiin. On kyläilty ja elämä jatkunut aivan normaalisti. Olen sitä mieltä että tällainen kiusaaja ihminen ei ole aikuisen tasolla, vaikeista asioista puhuminen on tabu, vika on aina toisessa ja itseä ei nähdä rehellisesti. Kiusaamisen taustalla on aina jokin ongelma kiusaajan omassa elämässä. Ja yksi pahimpia on huono omatunto jostakin jota ei voi kenellekään kertoa. Parhaiten tästä selviämiseen auttaa ystävät ja se että elää omaa elämäänsä eikä välitä näistä, tarvittaessa pitää ottaa etäisyyttä näihin kiusaajiin, silloin se on helppoa kun tietää ketä ne ovat mutta aina ei voi tietää, voi olla että Johannakaan ei tiedä näitä kaikkia ja siksikin on otettava etäisyyttä koko yhteisöön. Uskoahan ei tarvitse jättää vaikka ei ry:llä kuljekaan, siitä kannattaa pitää kiinni ja luottaa Taivaan Isän käsiin vaikeatkin asiat.

#198: Hmm.... - Re: Absurdia...

Ei uskoa menetetä yht äkkiä, että tänään päätän ilmoittaa lehteen: En kuulu enää liikkeeseen.

Noin kaksi vuotta sitten, kun kaleva uutisoi JH:n tekevän tutkimusta, JH mainitsi haastattelussa, että

käy seuroissa nykyään harvemmin. Tuli itselle ajatus, miten uskon käy tutkimuksen kanssa.

#214: hmmm2 - Re: Re: Absurdia...

Minun näkemys on että usko voi kadota yhtä nopesti kuin se alkaakin, Pyhä henki joko on tai ei ole, välimuoto kuulostaa jotenkin selittelyltä. Pyhän hengen olemus on sellainen että se ohjaa ihmisen tekemään hyviä hedelmiä Jumalan kunniaksi. Ihminen käy omassa tunnossa taistelua hyvän ja pahan välillä, Pyhä henki ohjaa valitsemaan hyvän. Kun puhutaan uskosta niin usein katse kohdistuu siihen missä ryhmässä ihminen uskoo. Lokeroidaan uskovaiset eri lahkoihin. Onko uskon kohde tämä vai Jeesus kristus. Kun sanoit että Johanna on maininnut harventaneensa seuroissa käyntiä niin tulkitset sen uskon asiaksi. Onko sinusta uskon kohde ja olemus se että usein käy seuroissa? Uskon kohde tulee olla vain ja ainoastaan Jeesus ja hänen opetuksensa ei mikään ulkonainen tapa tai perinne. Hengen hedelmät on sanottu Raamatussa ja niitä ei ole seuroissa käynti tai ihmisten hyväksyntää hakeva käytös. Kun ihminen kokee että nämä hengen hedelmät ei toteudu jossakin tai ne ovat ehdollisia, silloin Pyhä henki ohjaa omassatunnossa valintaan, ihminen valitsee näin sen joka tuntuu oikealta. Itse ajattelen näin että uskoni on omakohtainen, jos tämän vuoksi joudun kiusatuksi jossakin niin vältän tällaista seuraa. Kiusaaminen voi olla pelkästään sitä että kun menee seuroihin ja siellä ei tervehditä tai muuten kokee olevansa ei toivottu henkilö niin välttää näitä tilaisuuksia. Itse olen ratkaissu asian kuuntelemalla netistä ja radiosta seuroja, silloin ei tarvitse kohdata näitä kiusaajia ja altistaa itseään pahalle ololle. Uskon kuten ennenkin eikä minulle ole ketään kohtaan mitään katkeruuksia, kiusaajia kohtaan on helpompi säilyttää rakkaus kun ei tarvitse heitä nähdä. Luottamus Jumalaan antaa voimaa mennä eteenpäin, Johannalle toivon voimia vaikeassa tilanteessa, pidä usko ja hyvä omatunto, muuta ei tarvitse, ystävät ovat sinulle siinä varmasti tukena.

Onko tässä nyt oleellista uskomiset? Minusta tässä on nyt pointtina se, että Hurtig on nostanut esille tosi vaikean ja kipeän asian liikkeen sisältä. Hän on tehnyt tutkimusta niinkuin tutkija tekee: rajannut tutkimuskohteen ja niinkuin tutkijan etiikkaan kuuluu - tuonut esille kaikki ne sidonnaisuutensa, joita hänellä kyseiseen asiaan liittyen on: tässä tapauksessa tähän yhteisöön. Mitä tässä niinku on vaikea ymmärtää? Tutkimuksen aiheena taisi olla lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu/seksuaalinen väkivalta uskonnollisessa yhteisössä ja tässä vaiheessa tutkimusta tutkimuskohteeksi on rajattu vanhoillislestadiolainen herätysliike. On ennakoitavissa, että kunhan Hurtig tutkimusraporttinsa julkaisee, voidaan jatkopohdintaa käydä siitä, olisiko tutkimusta laajennettava muihinkin uskonnollisiin yhteisöihin ja onko löydettävissä jotain yhtäläisyyksiä tai erityispiirteitä nimenomaan uskonnolliseen yhteisöön liittyen. Sen lisäksi ja sen rinnalla voidaan pohtia - ja toki on tutkittukin - ylipäätään lapsiin kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa ja sen tunnuspiirteitä verrattuna muuhun kaltoinkohteluun ja niin edelleen.
Minä en tajua, mikä on tässä se ymmärtämisen vaikeus? Tämä on ollut liikkeesäkin vaikea ymmärtää - Hurtigia on painostettu, on hiillostettu siitä, että miksi vain vanhoillislestadiolainen herätysliike on tapetilla, miksi hän lähtee tätä repostelemaan julkisuudessa ja niin edelleen. Niin se vain on, että tutkimuskohde ylipäätään tieteellisessä tutkimuksessa rajataan johonkin - ja jatkotutkimuksissa ehkä laajennetaan. Ja tottakai, jos on uraauurtavaa tutkimusta, se herättää myös yleistä mielenkiintoa ja silloin olisi pähkähullua ilmoittaa, että en kerro tästä mitään kenellekään, sen kuin piipertelen vain täällä tutkijankammiossani ja kirjoitan salaisen tutkimusraportin. Mitä merkitystä sellaisella olisi? Tässähän on tavoitteena nimenomaan lasten auttaminen!

Pyytäisin, että lastensuojelun tutkijat ja papit eivät ottaisi sitä roolia mikä kuuluu tuomarille ja poliisille. Ihminen on niin kauan syytön kunnes toisin todistetaan. Tämä on oikeusvaltion keskeisin periaate. Mikäli rikos on vanhentunut se on vanhentunut. Siihen ei voida palata. Ei tarvita kansankäräjiä, koska meillä on oikeuslaitos. Mikäli ihminen ei ole saanut oikeutta sitä kautta mitä kuuluu on siihen tyydyttävä. Yhden tai useampien ihmisen kaukaiset muistikuvat mahdollisista tapahtuneista rikoksista eivät valitettavasti ole oikeudessa päteviä. Tämä on kaikkien etu. Varmasti meistä useampikin on syyllistynyt rikoksiin, jotka ovat vanhentuneita.

Ihmettelen kovasti sitä, miten julkisuudessa tuomitaan koko yhteisö yksittäisen ihmisen muistikuvilla. Vasta julkaistu teos on tieteen nimissä kirjoitettu. Kuitenkin sen tieteellinen l luotettavuus on erittäin kyseenalaista.

#217: -

Oletko poliisi tai juristi?

#217: -

Kunpa uhrikin jaksaisi noin viisaasti ottaa vanhentuneen rikoksen kohdallensa. Luulisi tekijänkin auliisti tekevän voitavansa uhrin hyväksi koska hänellähän ei ole mitään pelkoa enää tuomiosta, vähin tässä on tunnustus, se auttaa uhria asian käsittelyssä ja oman syyllisyyden tunteiden kanssa, uhrinkin muistikuvat on monesti aikojen kuluessa hämärät ja saattaa jopa muistaa väärin oman asemansa ja jopa syyllistää itseään. Lapsi ei ole koskaan syyllinen, ei vaikka toisi itsensä aikuisen tykö houkutellakseen syntiin, aikuisella ei ole koskaan puolusteltavaa. Moniko kuitenkaa oikeasti tunnustaa tällaista jos ei jää kiinni tarpeeksi aikaisin. Tuomio kyllä tulee aina jossakin muodossa. Mitä ajattelisit jos oma lapsesi olisi ollut kohteena ja rikos vanhentunut, näkisit oman lapsesi tuskan ja ahdistuksen, jopa elinikäisen terapian muodossa. Kirjoittasitko noin viisaasti. Olen sitä mieltä että lastenhyväksikäyttö rikoksena ei kuuluisi vanheta koskaan kuten ei murhakaan. Murhattu ei ole elinikäisen traumansa kanssa täällä keskellämme, hyväksikäytetty sensijaan on, ja usein joutuu kohtaamaan tekijänkin arkielämässä. Tässä hiukan adressin inhimillistä puolta uhrin kannalta, vaatii taitoa ja empatiaa osata mennä eri osapuolien asemaan, se antaa kuitenkin oikeaa viisautta asian hoitoon. Ainoa motto on se että vääryytttä ei saa puolustaa mutta väärin tekijän tulee saada oikeutta lain mukaan.

#217: -

Tuli mieleeni tässä järkyttävät tapahtumat aikojen takaa kun eräs julkisuudessakin ollut lasten hyväksikäyttö päätyi uhrien murhiin joko polttamalla tai sitten tekijä yritti näin tuhota hirvittävien tekojensa todistusaineistoa. Näillä lapsilla on nyt hyvä osa Aabrahamin helmassa. Omaisilla on tuska joka ei koskaan täällä ajassa unohdu. Tämä teko ei vanhene lain mukaan eli vaikka tekijää ei olisi saatu kiinni silloin niin milloin tahansa tämä olisi saamassa tuomion elämänsä aikana lain mukaan. Entäpä jos nämä pienet taivaan taimet olisivat jotenkin ihmeen kaupalla jääneet henkiin, oikeus ei olisi todennut murhan yritystäkään, kuitenkin lapset olisivat vaikka loppuelämäkseen invalidisoituneet tai jääneet henkisellä tasolla vajaiksi pärjäämään itsenäisesti. Tekijä jäisi kiinni vasta kun teko olisi katsottu vanhentuneeksi oikeuden mukaan. Tällöin lain mukaan ei voi tuomita. Tämä vain näin esimerkin omaisesti ajateltavaksi ohi adressin aiheen mutta kuitenkin asiaa sivuten tuon oikeudenmukaisuuden kannalta.Timo voi poistaa mikäli katsoo aiheelliseksi.

#217: -

"Mikäli ihminen ei ole saanut oikeutta sitä kautta mitä kuuluu on siihen tyydyttävä.Yhden tai useampien ihmisen kaukaiset muistikuvat mahdollisista tapahtuneista rikoksista eivät valitettavasti ole oikeudessa päteviä. Tämä on kaikkien etu."

Jos kaikkia asioita mitattaisiin pelkästään oikeuslaitoksen mukaan, voisi inhimillisyys ja lämpö maailmasta loppua.

Ihmettelen hyvin paljon sitä mitenkä meidän lestadiolainen yhteisömme on jäsenistönsä riveissä suhtautuneet mm. Johanna Hurtigin tekemään työhön ja tähän koko pf-kohuun. Lähinnä ihmettelen sitä mitenkä voi suuren lapsijoukon omistava perheen isä taikka äiti puhua vähättelevästi hyväksikäytön merkityksestä lapsen elämään. Jokaisella meistä jolla on lapsia luulisi arvostavan työtä jota viattomien lasten eteen on tehty.

Kysymys on mielestäni jälleen kerran tästä meidän lintukotomme täydellsidyyn kuvasta, jonka menettämisen pelko on niin kova että ollaan valmiita kääntämään katseet pois totuudesta ja hyväksymään vaikeneminen ja vähättely, toivoen että pöly tasaantuisi ja elämä kuplassa voisi jatkua. Pedofiilia ei todellakaan kosketa suurinta osaa lestadiolaisia, mutta se ei poista sitä vastuuta mikä meillä on yhteisönä asian käsittelyn suhteen. Julkisuus on kova, se on monesti myös peili. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tuskin tällaista kohua olisi tullut jos asioita olisi käsitelty avoimesti. myönnetty reilusti virheet ja osoitettu omalla toiminnalla että pedofiilia otetaan vakavasti yhteisössä jonka yksi näkyvimmistä tunnusmerkeistä lapsien runsas määrä.

Jeesuksen opetuksessa lapsi oli esikuva, se oli esikuva luottamuksesta ja uskosta, ei pelosta ja totuuden pois sulkemisesta.

Haluan ajatella niin että ne monet jotka on lapsena säretty ja haavoitettu ovat näinä aikoina lähimpänä Taivaanisän sydäntä. He tarvitset rakkautta, koska se on vastakohta sille pahalle mitä he ovat kokeneet.

 

 

 

 

#221: - Re:

Kiitos! He ovat varmasti lähellä kaikkien sydämiä. Tämän adressin avulla voimme ottaa osaa Johannan kautta näihin haavoitettuihin. Rakkaudella kirjoitit :)

Onko samasta Timo Ahosta kyse, joka tänään Oulun rauhanyhdistyksen kevätseuroissa pitää loppu saarnaa?

ja arkkimme tervaajat ovat olleet puhujaveljillä käytettyjä ilmaisuja näistä ihmisistä jotka ovat uskaltaneet ottaa esille hyväksikäyttötapaukset, ainakin meilläpäin. Se on totuus. Minulle on vähätelty tutkimusta ja J.H siuluntilaa tutkimuksen esijulkaisussa. Se on vain vaikea ymmärtää että J.H tekee suuren palveluksen vanhoillislestadiolaisuudelle ja ennen kaikkea ehkäisee jo ennelta uusien tapausten syntyä tai ainakin helpottaa uhrien tuloa esiin ja antaa uhrille voimia ilmoittamaan viranomaisille hyväksikäytöstä. Nämä ongelmat tuli esiin jo 70-luvulla ja 80-luku toi ne esiin eräässä lehdessä mutta sai SRk:lta tylyn käsittelyn ja tultuamme 2000-luvulle oli taas aika ottaa asia esille ja taas SRK antoi asiassa lähtöpassit viestintuojille, elettiin vuotta 2006. Vasta pakon edessä oli SRK:n myönnettävä totuus sillä takana oli virallinen tutkimus eikä yksittäinen ihminen ja media oli onneksi hereillä ja omalta osaltaan painosti tilannetta laukeamaan ja loppu onkin jo tuttua. Ja lopuksi voidaan todeta että kun SRK:lla ei ollut "aikaa" ottaa hyväksikäyttöä esille niin se tuli nyt näin. Näin toimii Apostolinen kokous eli SRK:n johtokunta kuten OV mainitsi itse johtokunnan arvosta ja pyhyydestä.

#223: ihmettekijä - Timo Aho

No ei taatusti ollut