Heinolan Reumasairaalan konkurssi estettävä!

Monet pesuvedet tulee juu. Valitettavasti. Toivotaan että ydintä eli lasta ei ennätetä menettämään. Pahimmassa tapauksessahan muutoksen aikana onnistutaan hassaamaan kaikki se erikoisosaaminen mitä Heinolassa on / oli. Tai ryssimään nykyisten potilaiden hoidon järjestäminen jatkossa.


Palaan vielä tuohon aiempaan viestiisi (Anita Laineen kanssahan tästä onkin tullut hetkellinen yksinpuhelu:) )

Minusta on turha pelotella asiassa jonkin pandoran lippaan avautumista "kolmannen sektorin" tai vapaaehtoistoimijoiden konkurssiaallolla. Kyse on yksittäistapauksesta, jossa aika on kulkenut asian ohi. Kyse ei ole kela-rahoituksen poistamisesta tai lopettamista, vaan siitä, suostuuko valtio ottamaan kontolleen jotain mistä ei ole koskaan ollut edes mitään puhetta.

Mikäli Heinolan reumasairaala halutaan säilyttää, pitäisi edes alkaa puhumaan asiasta oikealla nimellä: aluepolitiikka. Väitän ja kuvittelen, että reumasairaat voidaan nimittäin hoitaa paremmin, halvemmalla ja tasavertaisemmin muuallakin. Ja hoidetaankin, lisäksi ongelmana on se että etenkin lähialueiden reumasairaiden hoito laajemmassa sairausskaalassa pahimmillaan jopa häiriintyy siitä, että vieressä on reumasairaala joka on keskittynyt spesifiin sektoriin, muttei kuitenkaan hoida niitä kaikkia.

Miksi siis julkisin varoin pitäisi ylläpitää sekä vanhaa laitosta Heinolassa, että vastaavia toimintoja keskussairaaloissa? Jos asiaa lähestytään potilaiden tasavertaisuuden pohjalta, tulee valita ilman muuta alueellisten hoitojen ja hoitokäytäntöjen tehostaminen.


Joskus puolustaessaan jotain asiaa hämääntyy tuijottamaan liiaksi asiassa olevia kehyksiä.

Jotta asia, jota sydänverellään haluaa puolustaa eli tässä tapauksessa reumahoito, voisi säilyä, on joskus mietittävä tapoja jolla entisen ympärillä olevat kehykset voisi sisällön suojelemiseksi uusia. Kehysten purkamisen jälkeen päästään rakentamaan asian ympärille jotain mikä toimii paremmin tässä ajassa, kun vaihtoehtona on historiaan juuttuminen ja sen seurauksena pahimmassa tapauksessa kaiken puolustetun menettäminen.

Olennaisempaa Heinolan reumasairaalan seinien tukemisen sijaan olisikin pohtia sitä, miten reumahoito voisi vastata jatkossa alueellisestikin tasavertaisemmin ihmisten tarpeisiin, sekä sitä miten reumatutkimusta voitaisiin jatkaa esimerkiksi yliopistosairaalan sisällä ja siten myös yliopistotason perustutkimuksena.

Reuman tutkiminenhan ei tästä maailmasta lopu, sitä tutkitaan myös Suomen ulkopuolella. Mutta sen sijaan että Reumaliitto kamppailisi yksin mahdottoman yhtälönsä kanssa, se voisi luopua seinistä, hoidosta ja tarpeettomasta infrasta, ja keskittyä lujittamaan jo nyt hyvää keskussairaaloiden tarjoamaa reumahoitoa ja tukemaan ja jopa keräämään nykypohjallaan rahoitusta yliopistotutkimukselle.

Se olennainen kysymys tässä on nimenomaan reumahoidon, ei -sairaalan turvaaminen.

On helppoa sanoa ja väittää että reumaa osataan hoitaa muualla paremmin ja halvemmalla.
Mutta otatko sinä myös vastuun mielipiteestäsi?
Arja Karhuvaara ja Riitta Luosujärvi jotka ovat samaa mieltä kanssasi eivät ottaneet vastuuta vaan siirsivät sen terveyskeskuksille.

En jaksa kommentoida ja oikaista kaikkia noita väitteitäsi.
Toivottavasti ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan...
Mutta kun sinulla tuota intoa piisaa niin vastaappa esittämiini kysymyksiini!

Kuka on mielestäsi parempi asiantuntija kuin ylilääkäri lastenreumatologi Heikki Ylijoki ? Kuka muka tietää Suomessa lastenreuman hoidosta käytännössä enemmän kuin hän? Hän sanoi A-studion haastattelussa ettei reumalapsia osata hoitaa muualla. (Ohjelma on nähtävissä YLE Areenassa.)

Ja jos sinun mielestäsi asiat on hanskassa niin miten KELA on jättänyt julkisen
tietopyynnön.
http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/notice/view/2010-009732/

Kyseessä on tietopyyntö (markkinakartoitus), ei ennakkoilmoitus, hankintailmoitus tai tarjouspyyntö.

Kelan terveysosaston kuntoutusryhmällä on suunnitteilla tehdä hankinnat Kelan harkinnanvaraisena ja vaikeavammaisten kuntoutuksena toteutettavasta lasten ja nuorten reumaa sairastavien kuntouttavasta hoidosta.
Tietopyynnön tarkoituksena on kartoittaa mahdollisia palveluntuottajia, jotka haluavat tarjota edellä mainitut edellytykset täyttävää kuntoutuspalvelua Kelalle.Vastaus tietopyyntöön pyydetään toimittamaan 21.4.2010 mennessä.

-Koska meinaat että kuntouttava hoito lapsille ja nuorille pääsee alkamaan?
-Eikö Sosiaali- terveysvaliokunnan jäsen Arja Karhuvaara ole jäävi tekemään päätöksiä koska on Ortonin hallituksessa?
- Ensin sanottiin että Lastenreumahoito keskitetään, nyt sitä ollaan hajauttamassa. Kumpaa nyt ollaan tekemässä mielestäsi?
- Miten on mielestäsi järjenmukaista että että samat ihmiset perustelevat tekemisensä toisessa tilanteessa sillä että hoidot pitää keskittää ja toisessa että ne pitää hajauttaa?
- Jos lastenreumahoito keskitetään niin minne? Potilaille matka ei ongelma, mutta kuinka meinataan siirtää Heinolan osaajat esim. Turkuun. Onko kukaan kysynyt heiltä?
- jos rahasta on kysymys niin kuinka paljon tämä älyttömyys on tullut jo nyt maksamaan ? Täytyyhän kuluihin laskea työaika jota tähän nyt käytetään eri puolilla suomea.
-Kun reumasairaalaon nyt pois nouseeko reuman kuntouttavan hoidon hinnat markkinoilla? Reuman tarjouksethan halvimmasta päästä vaikka heillä oli tarjota hoitoa eikä kylpylälomaa.
- Kuinka monen kansanedustajan ja muiden joilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa asiaan taustalla on ollut kuntoutuslaitos joka on hingunnut osingoille reumapotilaista ilman mahdollisuuksia heitä oikeasti hoitaa.
- Miten paljon sairaalan seinät tulevat maksamaan tyhjinä yhteiskunnalle?
- Kuinka käy huippukylmähoidolle ja sen tutkimukselle?
- eikö tämä olisi ollut hyvä vientituote eikä päinvastoin?
- Mutta missä on ministeri Risikko?

Kaksi vuotta sitten lapseni sairastui reumaan. Kun lapsi ei pystynyt eräänä aamuna kävelemään. Soitin omaan terveyskeskukseen, kerroin tilanteen. Siellä minua neuvottiin ottamaan seuraavalla viikolla yhteyttä, kun omalääkärille olisi aikoja. Nyt ei ollut, edes päivystysaikoja.
Ei voi olla näin, protestoin!!
Tilasin ajan yksityiselle lääkäriasemalle samaksi päiväksi.
Lääkärissä olimme noin 10 min. - kun meille jo kirjoitettiin lähete Keskus-Sairaalaan, lääkäri vielä pyysi menemään heti, että ehditään ottamaan ultra ja röntgen vielä samana päivänä. Kevät kului hitaasti Keskus-Sairaala tutki lasta ja järjesteli magneettikuva aikaa noin 3 kuukauden ajan. Kun se vihdoin saatiin otettua, pääsimme tapaamaan 2 x kk sairaalassa käyvää lasten reumatologia - joka määräsi meidät pikana Heinolaan. Jossa olemme siitä asti kulkeneet hoidoissa.

Joulukuussa 2009 - poikkeuksellisesti välikäynti omassa Keskus-Sairaalassa. Mennään aamulla ravinnotta sairaalaan, tarkoitus on tehdä paikallishoitoja nukutuksessa. Lastenreumatologi on estynyt tulemasta ja koko sairaalassa ei ole lääkäriä joka osaisi hoitaa lapsen nivelen!! Lähdemme kotiin klo 13 - kahvion kautta, alkaa olla jo kova nälkä,,, aamupäivä kun odoteltiin ravinnotta. Tulkaa takaisin muutaman viikon kuluttua - yritetään silloin uudestaan.

Tätäkö nyt "innolla" odotan? Keskus-sairaaloilla on homma hanskassa?
Mitään siirtymäaikoja ei tarvita tietoa ja taitoa löytyy sairaaloista?

Heinola oli lapselle paikka jonne on hyvä mennä. Vanhemmat tapaa muita vanhempia jotka taistelevat lapsensa terveyden puolesta ja heidän kanssaan on hyvä vaihtaa kuulumisia. Lapst tapaavat toisiaan ja ymmärtävät että eivät ole yksin sairautensa kanssa, on muita samaa sairastavia lapsia. Fysioterapia, toimintaterapia, silmälääkäri, reumalääkäri(t), magneettikuvaukset, röngen kuvaukset, laboratoriotutkimukset ovat järjestyneet samalla hoitojaksolla.
Jos siellä oli lääkäri sairas - talosta löytyi varmasti toinen joka osasi hoitaa.

"Mutta otatko sinä myös vastuun mielipiteestäsi?"

En voi ottaa mielipiteistäni teoreettisestikaan kuin moraalisen vastuun. Jos olisin mukana konkreettisessa päätöksenteossa, tilanne voisi olla toinen.

"Toivottavasti ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan..."

Nimenomaan.

"Kuka on mielestäsi parempi asiantuntija kuin ylilääkäri lastenreumatologi Heikki Ylijoki ?"

En ole sanonut että olisi parempaa asiantuntijaa. Enkä ole sanonut että Reumasairaalassa ei tehtäisi asioita hyvin. Puhun sen puolesta, että reumahoito saataisiin alueellisesti tasa-arvoiseksi, ja että reumahoidon taso saataisiin turvattua senkin jälkeen, kun reumasairaala ajetaan alas.

Tähän turvaamiseen kuuluu myös se, että alan parhaat osaajat, Ylijoki mukaanluettuna, imetään mukaan hoito- ja tutkimusprosesseihin myös jatkossa.

Ylijoen ja muiden osaajien osaaminen ja sen kehittyminen edelleen ei ole riippuvainen nykyisistä seinistä.

"Ja jos sinun mielestäsi asiat on hanskassa niin miten KELA on jättänyt julkisen
tietopyynnön.
...
Kyseessä on tietopyyntö (markkinakartoitus), ei ennakkoilmoitus, hankintailmoitus tai tarjouspyyntö."

Se on vähintä mitä Kela voi tehdä. Kyseessä on rakenteellinen muutos, jolloin markkinakartoituksella tulee selvittää myös julkisen sektorin ulkopuolella käytettävissä olevat tahot.

*** nippelikysymysten osuus alkaa ****

En näe olevani oikea henkilö vastaamaan käytännön nippeliasioihin, mutta näillä näennäiskysymyksillä on helppo yrittää haudata vastapuoli hiljaiseksi ja osoittaa, että kun et osaa vastata näihin nippelijuttuihin (mistä reumapotilaat ostavat jatkossa banaaninsa), myöskään aiemmilla mielipiteillä ei ole väliä.


"-Koska meinaat että kuntouttava hoito lapsille ja nuorille pääsee alkamaan?"

Ajattelen, että reumasairaalan toimintaa pitää tukea siihen saakka että uudet hoitoonohjaukset saadaan järjestettyä.

"-Eikö Sosiaali- terveysvaliokunnan jäsen Arja Karhuvaara ole jäävi tekemään päätöksiä koska on Ortonin hallituksessa?"

En tunne tältä osin Karhuvaaran taustaa, enkä tiedä onko hän jäävännyt tarpeellisilta osin itseään vai ei. Itse asian kannalta se on epäolennaista, mutta asiat on syytä silti hoitaa "oikein".

"- Ensin sanottiin että Lastenreumahoito keskitetään, nyt sitä ollaan hajauttamassa. Kumpaa nyt ollaan tekemässä mielestäsi?"

Minusta reumahoito pitää järjestää alueellisesti keskussairaalatasolla.

Alan tutkimusta kannattaa järjestää jossain yliopistosairaalassa, yliopistotutkimuksena. Näin reumanhoito jalkautuu arkeen lääkäreiden ja hoitajien koulutuksessa, samalla kun turvataan aihepiirin tutkimus yliopistotasolla.

"- Miten on mielestäsi järjenmukaista että että samat ihmiset perustelevat tekemisensä toisessa tilanteessa sillä että hoidot pitää keskittää ja toisessa että ne pitää hajauttaa?"

Vaikea sanoa mihin viittaat, mutta minusta tässä on kaksi asiaa: perushoito ja tutkimus.
Perushoito pitää hajauttaa aluesairaaloihin, mutta huippututkimusta ei voida hajauttaa. Se pitää keskittää.

"- Jos lastenreumahoito keskitetään niin minne? Potilaille matka ei ongelma, mutta kuinka meinataan siirtää Heinolan osaajat esim. Turkuun. Onko kukaan kysynyt heiltä?"

Ei keskitetä.

Valtaosalle osaajista löytynee paikka oman alueensa keskussairaaloista, sillä niissä on reumaosaajien kohdalla vajetta.

"- jos rahasta on kysymys niin kuinka paljon tämä älyttömyys on tullut jo nyt maksamaan ? Täytyyhän kuluihin laskea työaika jota tähän nyt käytetään eri puolilla suomea."

Tämä "älyttömyys" on tuskin tullut maksamaan kovin paljoa, verrattuna siihen mitä sairaalan ylläpito maksaisi Kelalle. Joitain tunteja joidenkin ihmisten työaikaa. Tällä satsauksella säästetään jatkossa.

"-Kun reumasairaalaon nyt pois nouseeko reuman kuntouttavan hoidon hinnat markkinoilla? Reuman tarjouksethan halvimmasta päästä vaikka heillä oli tarjota hoitoa eikä kylpylälomaa."

Tuon hintaeronhan maksoi Reumaliitto. Mikään ei estä sitä edelleenkin subventoimasta jäsentensä hoitoja.

"- Kuinka monen kansanedustajan ja muiden joilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa asiaan taustalla on ollut kuntoutuslaitos joka on hingunnut osingoille reumapotilaista ilman mahdollisuuksia heitä oikeasti hoitaa."

En ymmärtänyt kysymystäsi. Tai jos ymmärsin kysymyksesi, se on tyypillistä salaliitto- ja kähmintäsyytöksillä asian puolustamista, vailla näyttöä. Epäluulojen herättämistä, joka lankeaa omaan nilkkaan.

"- Miten paljon sairaalan seinät tulevat maksamaan tyhjinä yhteiskunnalle?"

Ne seinät eivät kuulu yhteiskunnalle.

"- Kuinka käy huippukylmähoidolle ja sen tutkimukselle?"

Se pitää liittää osaksi yliopistotutkimusta.

"- eikö tämä olisi ollut hyvä vientituote eikä päinvastoin?"

Yliopistotutkimuksella siitä voidaan jalostaa jotain vietävää.

"- Mutta missä on ministeri Risikko?"

Viettämässä pääsiäistä.

Ote Heinosen kirjoituksesta:
"En ole sanonut että olisi parempaa asiantuntijaa. Enkä ole sanonut että Reumasairaalassa ei tehtäisi asioita hyvin. Puhun sen puolesta, että reumahoito saataisiin alueellisesti tasa-arvoiseksi"

Alueellinen tasa-arvo olisi ihan hyvä juttu. Jos tasa-arvoa olisi ollut olisivat reumasairaat eri puolilta Suomea päässeet Reumasairaalaan hoitoon.
( Oletko kuullut muuten lääkäripulasta Suomen perukoilla?)
Mutta valitettavasti alueellista tasa-arvoa ei tulla saavuttamaan reumasairaalan lopetuksella.
Vaikka kuinka haluaisit niin Ylijokeakaan ei voi nykyisillä tieteen taidoilla hajauttaa. Kuten ei myöskään muitakaan alansa huippuja joita olet nyt hajauttamassa.Tietääkseni mikään laki ei pakota heitä lähtemään eri puolille Suomea. Minä en ainakaan uskalla väittää toisten ihmisten puolesta mitä he tulevat tekemään. Mutta eikö kilpailun osaajista yleensä voita pääkaupunki seutu? Riitta Luosujärvihän (HUSin reumaklinikan vastaava ylilääkäri) myhäili A-talkin puheissaan tyytyväisenä kun saa näin reuman osaajia tekemään erikoisleikkauksia mihin hekään eivät ole ennen pystyneet. Ja luulisi siellä olevan osaajia parhaasta päästä...
Tiesitkö muuten että reuma oli puhdas sairaala?

Minulle kävisi jos sama huipputiimi joka on hoitanut tytärtäni nyt Heinolassa hoitaisi häntä vaikka Joensuussa puhtaissa olosuhteissa. Kunhan hän vaan vastaavan tasoisen hoidon saisi jatkossa ja pystyisi juoksemaan,tanssimaan jne.

Lääkäripula on helpottamassa, eikä ole enää lainkaan niin akuutti kuin aiemmin. Sen sijaan lääkärikoulutukseen voitaisiin saada paljon lisää, jos reumahoidon tutkimus tapahtuisi yliopistossa ja sen yhteydessä olevassa yliopistollisessa sairaalassa.

Kuten jo aiemmin sanoin, hoitotasolla kyse on tiedon hajauttamisesta, ei yhden ihmisen tai tiimin "hajottamisesta". Monessa paikkaa hoito on jo riittävällä tasolla.

Mutta jämppäämiseksihän tämä menee. Kantani on vissiin tullut jo aika selväksi:

- hoidot keskussairaaloihin
- tutkimus yliopistoon

Olennaisinta on turvata reuman hoito ja -tutkimus, ei seiniä.

Kyllähän maahanmuuttoon ja siihen liittyvään löytyy rahaa, mutta kun kyse suomalaisten sairaiden hoitamisesta. Niin tähän dduskunnassa puututa. Ei ole paljoa aikaa kun maahanmuuttoon laitettiin 117 miljoonaa lisää. Ja tässä on kyse ilmeisesti vain parista miljoonasta. Pitäs pakkolailla erottaa hallitus maanpetturuudesta.

Osittain pitää ehkä paikkansakin, että asiakkaiden määrä Reumalla on vähentynyt, mutta ei täysin. Päättäjät siitä ovat tehneet enemmnkin fraasin itselleen. Reumalle olisi menossa enemmänkin ihmisiä, mutta niille ei vaan myönnetä sinne lähetteitä. Tiedän monia tuttaviani, jotka ovat joutuneet siirtymään perusterveydenhuoltoon ja tautia ei vaan osata hoitaa kunnolla.

Meille vaikeaa reumaa sairastaville Reuman sairaala on ollut ainoa paikka missä meitä on osattu hoitaa. Luut ovat hauraat ja nivelissämme pahat reumamuutokset, näihin ei löydy hoitoa eikä ortopediaa välttämättä edes yliopistosairaaloissa.
Lasten reuman hoito on keskitetty vain Reumalle. Nyt etsitään lapsille ja nuorille kunouttavaa hoitoa kun sitä ei ole. Minulle tehtiin vaikea ranneleikkaus n. 1kk sitten, jossa jouduttiin rakentamaan osa luistakin uudelleen luujauhosta. Nyt ei ole paikkaa mihin mennä tämän kanssa tarkistukseen. Mikkelissä ainakin nostetaan kädet pystyyn, eikä resursseja ole ottaa uusia asiakkaita, myöskään Kuopiossa ei ole tilaa.

Ymmärrätkö Jani sellaista sanaa ollenkaan kun vertaistuki, joka on pitkäaikaissairaudessa erittäin tärkeää, jota pystyi saamaan Reumalta aina hoitojen yhteydessä. Myös se, että on tuttu henkilökunta, ja pitkäaikainen lääkäri kontakti saman henkilön kanssa, merkitsee hyvin paljon sen hoidon onnistummisessa. Itselläni on papereita, lausuntoja, röntgenkuvia yms. 33-vuoden ajalta. Ei missään perusterveydenhuollossa ehditä niihin ikinä paneutua. Näin syntyy hoitovirheitä, hoito ei ehkä onnistu tms. Kyllä meilläkin on oikeus hyvään hoitoon ja hyvään elämään. Tai jos joutuu tulehtuneen nivelen kanssa hoitojonoon eikä asialle löydy pikaista apua, voi nivel tuhoutua hyvinkin nopeasti. Kyllä Suomessa tarvitaan tällaista monialaista keskitettyä ammattiosaamista. Reuma on edelleen yksi kansantautimme ja siihen sairastuu jatkuvasti uusia ihmisiä. Ei ne lääkkeetkään ihmeitä tee eivätkä sovi kaikille.

Jani Heinonen, miksi ihmeessä haluat keskittää reumasairauksien tutkimuksen nimenomaan fyysisesti yliopiston seinien sisälle? Ja oletettavasti yhden ja saman yliopiston!

En tiedä miten hyvin tunnet tieteellistä tutkimusta ja sen menetelmiä, mutta tässä nyt muutama käytännönasia keskusteluun Heinolassa tehdyistä reumasairauksien tieteellisistä tutkimustöistä.

Heinolassa tapahtunut reumatutkimus on toiminut yliopistojen ohjauksessa, jossa tutkimuksia johtaneet professorit ovat työskennelleet Heinolan Reumasairaalalla. Esim. Tampereen yliopiston professori Heikki Isomäki. Tutkimukset on tehty tutkimusmaailmassa yhteisesti hyväksyttyjen tiukkojen tutkimuskriteerin ohjaamana. Tutkimuksilla on ollut yliopiston hyväksymät tutkimussuunnitelmat ja menetelmät. Väitökset on viety yleisesti hyväksyttyjen muodollisuuksien mukaan, jossa väitöksillä on ollut tutkimusta johtaneen yliopiston määräämät kustokset ja vastaväittäjät. Vastaväittäjissä on ollut myös ulkomailta kutsuttuja tutkijoita. Siis Heinolassa tehty tieteellisen tutkimuksenlaatu on ollut myös kansainvälisesti taattua tutkimusta!

Miksi ihmeessä tämä ei voi jatkua entisellään ja helpomman kaavan mukaan?

Itse vt.tutkijana toimiessani, olin suurimman osan työajastani kenttätöissä, eli tutkittavien luona eripuolilla Suomea. Yliopistolla kävin vain tarvittaessa ohjauskeskusteluissa ja suunnittelupalavereissa. Kokemuksesta voin sanoa, että hoitolaitokset, josta saa yhdestä paikasta laajemman samoilla kriteereillä valitun tutkimusaineiston ovat tutkimustulosten analyysin kannalta luotettavimpia paikkoja.

Olin jonkun televisio ohjelman yhteydessä kuulevinani ettei Reumasairaalaan riitä potilaita. Mahtaakohan hoidon taso säilyä jos hoidettavia tapauksia on vieläkin vähemman. HUS:in alueelta ei saanut vuosiin lähetettä kuin uhkaamalla hallintojohtajia. Epäonnistumisia on suht. pieneen tuttavapiiriini mahtunut useita. Suurin syy on on ilmeisesti ollut se ettei HUS:sissa tajuta että nivelrikko on eri sairaus kuin reuma. Odotutetaan tekonivelleikkausta ensin vuosi niin ettei panna jonoon ja sitten jonossa lähes vuosi. Lisäksi esim. irtautuneen tekonivelen kipsissä pitäminen yli neljä kuukautta. Potilaalle vain sanotaan että odotetaan luutuvan uudestaan. Kyseinen tapaus on tv ohjelmassa erikoisen pätevänä mainitun kirurgin aikaansaannos. Samaa ilmeisesti tapahtuu kaikissa sairaanhoito piireissä. On tärkeämpää estää potilaan siirtyminen pois omalta alueelta jossa samaat lääkärit tekevät näitä hommia yksityisen sairanhoidon puolella oman viran ohessa. Jonot on saatava niin pitkiksi että voidaan ostaa jonon purku itseltä.

Reumasairaala on yksityinen laitos jota kunnat ylläpitävät käyttämällä palveluja.
Kunnat ovat kuitenkin päättäneet säästää reumapotilaiden kustannuksaella ja päättäneet hoitaa suuren osan reumapotilaistaan toissijaisessa hoitopaikassa.
Ja mitä tämä sitten tarkoittaa? JA KELA on osannut jälleen olla tietävämpi kuin reumasairaala tai reumapotilaat itse.
Hoidetaan kyllä parhaalla taidollaan, mutta lopultakaan ei pystytä huolehtimaan lasten niin hyvästä hoidosta että heistä aikanaan tulisi työkykyisiä aikuisia.
Reumasairaalan ammattitaito on ollut todella toista luokkaa mitä muualla. He ovat erikoistuneet reumapotilaiden hoitoon siten että työkyky säilyy mahdollisimman pitkään ja lapsista kasvaa täysivaltaisia työkykyisiä kansalaisia.
On siis huolehdittu että se raha mikä on laitettu reumapotilaiden hoitoon on myös tuottanut työkykyisiä ihmisiä. Veronmaksajina he maksavat takaisin sitä mitä heihin on sijoitettukin. Vaan kun ei parasta mahdollista hoitoa enää saa, on meidän reumapotilaamme nopeammin eläköityviä eikä monikaan lapsista voi aikuisena osallistua työelämään kipujensa ja vajaatehoisesti hoidetun reumansa kanssa.
Siinä sitten tulee moninkertainen tuska ja maksu. Enemmän sairaslomia ja pidempiä sairaslomia, valtio kuluttaa rahaa sairaspäivärahoihin ja lopulta sairaseläkkeisiin, lääkeiden määrä kasvaa ja sen myötä lasku niistä valtiollekin. Ja se inhimillinen kärsimys, joka ei ole rahalla mitattavissa.
Valtio ja KELA saavat todella hävetä toimiaan heikompiaan kohtaan.
Tässä taas lapset ovat suurimpia maksumiehiä.
Kyllä valtio sai aikaiseksi velkarahaa 14 miljoonaa jolla avustetaan ulkomaiden ongelmissa mutta kun olisi ollut tarve varmistaa paras mahdollinen hoito reumapotilaille niin sitä kahta miljoonaa lisää ei löytynyt.

Katsoessaan väittely asiasta täytyy myöntää että olette oikeassa. Kuitenkin olemme kaikki ampumassa osittain väärää puuta. Tässä on mielipiteeni asiasta tältä istumalta ja olen varma että voin olla väärässä muutamissa asioissa. Huom! En tunne säätiöiden lainsäädäntöjärjestelmä.

Mielestäni Reuman sairaalan kohtaloon ovat vaikuttaneet, enimmäkseen, seuraavat asiat:
•Johtaminen
•Markkinointi

Johtaminen
Reuman sairaalan johto on elänyt enimmäkseen KELAN rahoilla, eikä ole etsinyt mielestäni, tarpeeksi, muita vaihtoehtoja rahoitukselleen.
Esimerkiksi tulee kansainvälistyminen, yksityistäminen, keskittyminen/fokusointi ja tai eri alueisiin laajentaminen.

Kun puhutaan että Reuma ei ole ollut maailman nykymenon mukana, voi olla niin, jos he eivät etsineet sopivaa strategiaa jatkumiselle. Johdon tehtävä on etsiä tapoja varmistaa organisaation tulevaisuutta. Reumalla se on ollut haussa vuodesta 2006 lähtien. Tässä on tulos.

Reuma on sairaala. Ymmärrän sen, kuitenkin pitää aina etsiä vaihtoehtoja sen olemassaololleen? Onko tehty tarpeeksi töitä sen eteen? Ehkä on tehty väärää töitä. En tiedä.

Markkinointi
Reuman-sairaala markkinointi on ollut, mielestäni, heikko! Siitä, tuntevat hyvin lähinnä ne ihmiset, jotka sairastavat reumaa ja Suomen reumaliitto ry. Uskon, että he pitävät Reuman sairaalaa ainoana paikkana, jossa he saavat tarvitsemansa hoitonsa. Ja varman se onkin. Silti ihmettelen miten Reuman sairaala hoitaa markkinointinsa.

Kuinka monta ihmisiä, Suomessa ja maailmassa sairastavat reumaa tai siitä johtuvia sairauksia? Varmaan kymmeniä miljoonia. Jos vain 1 prosentti voisi tulla Suomeen saamaan maailman parasta hoitoa uskon, ettei olisi syytä elää pelkästään KELA:n rahoilla.

Suomen Reumaliitto ry. Markkinoi englannin kielen sivuillaan Apilan-kuntoutuskeskustaan. Ei tietoa Reuman sairaalasta.
Reumaa sairastavat muutkin kun suomalaiset. Reuman-sairaala ei ole tehnyt tarpeeksi askelia kansainvälistymisen suhteen. Muut kylläkin.
On Reuman-sairaalan hoitohenkilöt maailmankuulu, mutta mitä sitten? Miten Reuman-sairaalaa on hoitanut saamansa julkisuuttaan? Sillä voitaisi saada muitakin potilaita, josta voittaisin rahoittaa sairaalan toimintaa.

Kuka olen puhumaan niin?
Äitini (nykyään 65v.) on ollut 18 lähtien kärsinyt artrosista ja erilaisista luusairauksista. Ennen ensimmäinen ikävuoteni äitini oli sairaana eikä voinut kävellä. Siitä lähtien hän on ollut erihoidoissa Kuubassa. Reuman-sairaalaan emme ole hakeneet, ei ole ollut tarpeen. Kuitenkin tiedän että Reuman osaamista tarvitaan myös kansainvälisesti. Siksi ihmettelen, ettei Reuma ole tehnyt, tarpeeksi, kansainvälisiä ponnistuksia tai ainakin siitä ei näy heidän Internet-sivuillaan. Kaikki on Suomen kielellä. Suomea ymmärtävät enintään 5,5 miljoona ihmistä maailmassa. Maailma on muuttunut ja olemme osa siitä, haluamme siitä tai ei.
Markkinointi on alue, johon Reuman-sairaala voi panostaa.

On sellainen sanonta, että ”ihminen nuoruudessa ei huolehtii terveydestä saadakseen rahaa, sitten kun ei ole terveyttä on valmis antamaan kaikki rahat saadakseen terveytensä takaisin”. Reuman kohdalla ei eri asiaa, koska se tulee ilman että tiedä sen olevan itsellään.

Monet, jotka puhuvat Reuman sairaalan lakkauttamiseen puolestaan eivät välttämättä ymmärtää sairauden tai siitä johtuvia seurauksia. Tai ne, jotka katsovat enimmäkseen numeroita eikä välttämättä näe päätöksen vaikutus alue-poliitikkaan ja yhteiskuntaan.

Mitä voisi pelastaa Reuman sairaalaa?
Minulla on suunnitelma, joka voisi toimia nykytilanteessa (huom! Tietämättäni kaikkia yksityiskohtia ja detaljit asian ympärillä).

Vaihe 1.
Lainarahoitus, jolla saadaan toimintaa vuoden loppuun hoidetuksi. Tähän voi liittyä mahdollisia leikkauksia, vaatii tutkimusta.
Vaihe 2.
Suomen Reuman hoito uudelleenjärjestely. Hoito kolmessa kerroksessa:

Ensimmäinen porras- Tavallinen hoito - Terveyskeskukset eri paikkakunnilla
Toinen porras- •Erikoishoito tarvittavat tapaukset ja Ennaltaehkäisy - Reuman-sairaala
Kolmas porras- •Tutkimus ja kehitys
•Koulutus - Päävastuu Reuman-sairaala yhteistyössä eri tutkimuslaitoksen kanssa

Tällä tavalla voidaan varmistaa hoito aluellisesti ja erikoisosaamisen kehittämistä.

Vaihe 3.
Rakentaa rahoitus uudella tavalla. Sidosryhmien työskentely uudella tavalla.
Vaihe 4.
Reuman-sairaalan Suomen ja kansainväliseen markkinointiin panostamiseen, jotta voidaan saada lisää rahoitusta.

Mielelläni kuulen ajatuksenne. Olen pahoillani kirjoitusvirheistä, Suomi ei ole äidinkieleni.

joita ei osata kunnallisella tasolla hoitaa asianmukaisesti ja saumattomasti.
Tähän kuuluvat vaativat reumapotilaat jotka eivät reagoi lääkkeille.
Nyt tämä huippuosaaminen joka reumasairaalassa oli, ollaan hajauttamassa ympäri maata.

Vantaa on suuri kunta jolla on ortopedinen osaaminen ilmeisesti huippuluokkaa -> ortopedeja riittää ja heillä taitoa?
Allekirjoittanutta ei kuitenkaan ole kyetty Vantaalla leikkaamaan.
Heinolaan tappelun kautta, leikattiin, kukaan ei siellä edes vihjannut että ei kykene tai että ei voi koska on moni muukin nivel tulehtunut.
Leikkaus 1,5vuoden kipujen ja konttaamisen jälkeen oli apua! joka todellakin auttoi! Mutta jota Vantaalla ei olisi tehty!!!

Vantaan reaktio on aina se että jos sinulla on moniniveltulehdus, kuten minulla, ja se on kestänyt vuosia..
Sinulta ei leikata esim. nilkkoja ja auteta sinua kävelemään paremmin, koska myös esim. olkapääsi on tulehtunut ja tarvitset vaativan lääkehoidon.
Minun nilkat ovat kauttaaltaan tulehtuneet, jänteistä lähtien, ei ihme ettei leikata? Mutta vaativan syväosaamisen laitoksessa uskalletaan leikata myös minunkaltaisia potilaita.. heitä autetaan, ainakin yritetään, ei sanota ettei kyetä.

Lääkehoidot eivät minulle käy, lääkejana on käyty loppuun ja taas on lähete vetämässä ortopedille.
Reumalle en enää leikattavaksi pääse? mutta miksi Vantaalla minua leikattaisiin nytkään reumasairaalan poistuttua kuvioista .. koska moni muukin nivel oireilee niin täällä ortopedit "nostavat kädet pystyyn" tai se ortopedi jonka luokse pääsen.. näin on ainakin ollut tähän asti joten miksi mielipide olisi muuttunut?

Minne minun kaltaisten potilaiden pitäisi tästä lähtien mennä?

Reuma vaivaa useampaa niveltä kerrallaan, olen kotona joskus täysin kykenemättömänä liikkumaan, lääkettä ei mene koska mikään niistä ei käy, ei myöskään ne uudet huippulääkkeet joita on kehitelty (biologiset kaikki kokeiltu) haen kortisonipiikkejä silloin kun alkaa tuntumaan todella huonolta, jos huono aika osuu vkonlopulle, toivon että Peijaksessa (päivystys) on joku joka osaa pistää, harvemmin vkonloppuna siellä ketään on pistämässä..
Arki koittaa, saan ajan kortisonille ti tai to- illaksi,, jos to- illaksi, olen kärvistellyt kipujen kanssa jo useamman päivän.
Se on sama kun sanoisi migreenipotilaalle perjantaina, tule takaisin torstaina niin hoidan sinua.

Tarvitsen reumaortopedista syväosaamista, kuntoutusta ja ajattelua sen ulkopuolelle miten reumaa hoidetaan oppikirjojen mukaan, tarvitsen kokemuksen kautta kertynyttä tietotaitoa, miten tehtiin sen toisen potilaan kohdalla joka oli yhtä vaativa kuin minä? missä tällainen palvelu enää on kun osaaminen hajautetaan?
Minne otetaan yhteyttä kun ei enää kyetä?
Minne lähetetään kuntoutukseen?
Mistä minä, potilas, haen tietotaitoa kun kaikki kunnallistetaan ja siellä puhalletaan yhteenhiileen eikä enää kommentoida miten voitaisiin hoitaa, mitä voitaisiin kokeille.. sanotaan vain " jos Vantaalla ei kyetä, ei kyetä meilläkään"... ??

Minun hoitoni on tätä nykyä aika rajallista.

Tappelujen kautta ja kokemuksen kautta, miten todellakaan vaativan reumapotilaan hoito ei Vantaalla toimi, pääsin Heinolan reumasairaalaan ja siellä minua on hoidettu vuosien aikana 18 kertaa! Nyt tämä viedään pois ja olen taas sen kunnan armoilla joka "nostaa kädet pystyyn"..

Mitä tekisin?
Minne menisin?
Tällä hetkellä Vantaalla, junnaan aikalailla paikoillaan..

Miksi vaativaa reumaortopedista syväosaamista ei haluta keskittää?
Miksi vaativia potilaita ei haluta kuntouttaa ja hoitaa yhdessä paikassa jotta vaativa tietotaito kasvaisi?

Minulle on turha tulla sanomaan että kunnat kykenee hoitamaan.
Kyllä vamasti kykenevätkin potilaan joka reagoi olemassa oleviin hoitokeinoihin alusta alkaen, mutta miten he joille se hoito ei tehoa kerta toisensa jälkeen ja joita ei siinä kunnassa osata leikata?

Onko olemassa reuma 1-1-2 ? Minulle se oli Heinolan reumasairaala jossa minua autettiin silloin kun Vantaa ei siihen kyennyt.

Olen todella pettynyt PÄÄTTÄJIIN, kun he antoivat mennä Reumasairaalan konkurssiin.Kaksimiljoona olisi ollut pieni raha jo valmiina olevaan systeemiin,paras tietotaito ja hyvät valmiit puitteet toiminnalle. Meitä potilaita ei kuunneltu lainkaan, mihin ahdinkoon me jouduttiin kun menetettiin hoitopaikka,eikä jatkohoidosta ole tietoa,olen aivan kauhuissani. Kaikissa sairauksissa keskittäminen tiettyyn paikkaan antaa parhaan osaamisen. Tottakai tarvitaan hoitopaikkoja muuallakin päin Suomea,ei Heinola yksistään riitä koko Suomen reumapotilaille,mutta keskittäminen tietyyn paikkaan on paras vaihtoehto.Reumalla koulutettin reumalääkäreitä ympäri Suomea ja kaikenlaista koulutus ja kurssitoimintaa oli siellä. Miksei kunnat,valtio ja Kela yhdessä voisi omistaa Reumasairaalaa,niin sinne pääsisivät potilaat paremmin. Keskitettäisiin leikkaukset, kuntoutukset,lastenreuma,koulutus,tutkimus jne sinne edelleenkin.Etenkin leikkauksissa huippuosaaminen on ollut Reumalla.Reumasten nivelleikkaukset vaativat erillaista ammattitaitoa kuin muiden.Reuma on tuhonnut myös nivelen ympäristön,joten leikkaaminen vaatii erikoisosaamista.Valitettavasti muualla tehdyt nivelleikkaukset eivät ole aina onnistuneet.MIKSI MEIDÄN POTILAISEN TÄYTYY KÄRSIÄ PÄÄTTÄJIEN PÄÄTÖKSISTÄ?? Ei varmasti KUKAAN halua sairastaa..? Sairaus jo itsessään on kova koettelemus,niin sitten vielä viedään hoitopaikkakin pois. Heinola on jo kärsinyt työpaikkojen menetyksestä aiemminkin ja nyt vielä lisää.Rahaa löytyy ulkomaita myöten, optioherroille jne. muttei sairaanhoitoon ja työpaikkojen turvaamiseen.

Palvelua kun leikataan niin tavalliset kansalaiset kärsivät.Näin oikeasti hoitoa tarvitsevat joutuu heitteille.

#40: sirpa viljanen - Ei kuunneltu potilaita

Olin itse heinolan reumasairaalassa hoidettavana 12 vuotta ja se tuntui todella ikävältä kun kuulin että reumasairaala lopetetaan kyllä meitä asiakaita olisi pitänyt kuunnella täälä helsingissä on 2 työntekijää reumasairaalasta reumasairaalassa sai parempaa hoitoa kun nyt olisin toivonut et edes saanut jatkaa käymistä heinolassa. Heinolassa oli hoito hyvää!