Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto


Vieras

#24851 Re: Re: Re:

16.11.2013 15:37

#24850: - Re: Re:  

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi." Tarkoittaa siis: Noudata ensiksi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi Jumalan tahtoa, joka Raamatussa meille ilmoitetaan!

"Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut." (1. Joh. 3:24)

"Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut." (1 Joh. 3:6)


Vieras

#24852 Re: Re: Re:

16.11.2013 16:08

#24850: - Re: Re:

"Noudata ensiksi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi Jumalan tahtoa, joka Raamatussa meille ilmoitetaan!"

....siis ei niinkuin uskikset sen tulkitsevat tarkoittavan. Samaa tekstiä on tulkittu lukemattomilla eri tavoilla, ja teidän tulkintanne on niistä tunkkaisimpia. Ja tunkkaiseksi sen tekee ennen kaikkea se, että se kaksoiskäskyn toinen osa unohdetaan täysin.

Ykkösosakin tarkoittaa kaiken kaikkiaan sitä, että ihmisen elämässä ja toiminnassa on etsittävä aina hyvää ja vältettävä pahaa. Raamatun ohjeet ja juutalainen laki ovat siinä hyvänä ohjenuorana. Jeesus itsekin lukemattomissa tilanteissa kuitenkin osoitti, että hyvän etsiminen ei ole sama kuin lain tavuntarkka noudattaminen. Tässä suhteessa olet väitteessäsi totaalisesti väärässä etkä siis ole ymmärtänyt mitään edes kristinuskon keskeisimmästä viestistä.


Vieras

#24853 Re: Re: Re: Re:

16.11.2013 17:15

#24852: - Re: Re: Re:  

"Ykkösosakin tarkoittaa kaiken kaikkiaan sitä, että ihmisen elämässä ja toiminnassa on etsittävä aina hyvää ja vältettävä pahaa. Raamatun ohjeet ja juutalainen laki ovat siinä hyvänä ohjenuorana. Jeesus itsekin lukemattomissa tilanteissa kuitenkin osoitti, että hyvän etsiminen ei ole sama kuin lain tavuntarkka noudattaminen. Tässä suhteessa olet väitteessäsi totaalisesti väärässä etkä siis ole ymmärtänyt mitään edes kristinuskon keskeisimmästä viestistä."

Unohtuiko perustelut? Em. tekstisi kaipaa vielä perustelut: Mihin Raamatun kohtiin perustat tekstisi?


Vieras

#24854 Re: Re: Re: Re: Re:

16.11.2013 18:20

#24853: - Re: Re: Re: Re:

Et siis tunne Raamattuasi...? No, tässä pari esimerkkiä:

"Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: 'Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.'

…. 'Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.

Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.' Ja hän sanoi naiselle: 'Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.' Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: 'Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.' Mutta Jeesus sanoi naiselle: 'Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Esimerkki kertoo myös lisätaustaa sille, mitä rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa mahdollisesti tarkoittaa ja mitä se ehdottomasti ei tarkoita.

Luuk. 7:36-50

18:10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

18:11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.

18:12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'

18:13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.

18:14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Luuk. 18:9-14

- - - - - - - - - -

..ja sitten tähän vähän eksegeettistä taustaa:

"Uuden testamentin evankeliumeissa fariseukset esiintyvät usein Jeesuksen vaikutusvaltaisina arkkivihollisina. Väsymättä he valvovat, miten juutalainen kansa noudattaa puhtaus- ja pyhyyssäädöksiä. Tämän myötä sanasta 'fariseus' on arkikielessä tullut tekopyhän ihmisen synonyymi.

Tällainen kuva fariseuksista on kuitenkin yksioikoinen. Tosiasiassa fariseukset olivat vain yksi juutalaisuuden ryhmittymä monien joukossa - maallikkoliike, joka korosti Tooran(Mooseksen lain ja sen tulkinnan) ja erityisesti sen puhtaussäädösten tärkeyttä arkielämän pyhittämisessä

Fariseuksia oli myös monenlaisia. Jotkut heistä vaikuttavat olleen ajatuksineen suhteellisen lähellä Jeesusta. Jeesuksen opetusta muistuttavia lausumia löytyy esimerkiksi rabbi Hillelin lausumista, ja Hillel vaikutti nimenomaan fariseusten piirissä. Fariseusten parista oli lähtöisin myös apostoli Paavali.

Fariseusten mielestä pyhyys ei kuulunut vain papeille ja temppeliin. Puhtaussäädöksiä noudattamalla jokainen Jumalan kansan jäsen saattoi päästä osalliseksi Jumalan pyhyydestä. Kirjoitetun lain tulkinnassa fariseuksilla oli apunaan ns. 'suullinen laki', so. lain selityksistä koostunut suullinen perimätieto, jonka ajateltiin juontavan juurensa aina Moosekseen saakka. (kuulostaako tutulta…..?)

Ristiriidat fariseusten ja Jeesuksen seuraajien välillä kärjistyivät Jeesuksen kuoleman jälkeen, kun Jeesus-liike alkoi hyväksyä jäsenikseen myös pakanoita eikä edellyttänyt näiltä ympärileikkausta eikä puhtaussäädösten noudattamista. Nämä kiistat heijastuvat siihen, miten fariseuksia kuvataan Uudessa testamentissa.

Toinen ryhmä, jonka Uusi testamentti usein mainitsee fariseusten yhteydessä on lainopettajat. Tällöin kysymys on kuitenkin hyvin erityyppisestä ihmisryhmästä. Siinä missä fariseukset olivat eräänlainen herätysliike, lainopettaja on ammattitermi. Lainopettajat olivat arvovaltaisia Tooran tulkinnan ammattilaisia."

http://www.helsinki.fi/teol/pro/_merenlah/oppimateriaalit/text/suomi/judaism.htm

 

Virgo92

#24855 Re:Uudissanailua...

16.11.2013 18:35

#24848: ElänAvioliitossa -  

 Tulipa jännä uudissana sinulta:´teoriittinen´ ! Viittaisikohan se johonkin´ jumallisiin riitteihin´ peräti !!Sehän passaisi ihan täsmäsovitetusti tuohon agendaan! Todenpanäköisesti ja tietystikinhän se oli ns.´lapsus´ ,mutta sopiihan sekin nimi mainiosti agendanne jatkoksi-jostain tuloksestahan se nimittäin  kertoo sekin ,että syntyy-jollei muuta ,niin ainakin niitä lapsuksia....


Vieras

#24856 Re: Re: Re: Re: Re: Re:

16.11.2013 19:16

#24854: - Re: Re: Re: Re: Re:  

"Esimerkki kertoo myös lisätaustaa sille, mitä rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa mahdollisesti tarkoittaa ja mitä se ehdottomasti ei tarkoita."

Kun olet noinkin fiksu, niin voitko vielä kertoa missä kohdin rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osanoudata ensiksi ’koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi Jumalan tahtoa’, joka Raamatussa meille ilmoitetaan”,  liittyykään tuohon esimerkkiisi, jossa kerrotaan syntisestä naisesta?

Kertoisitko myös sen, miten ihminen Sinun mielestäsi voi rakastaa koko sydämestänsä, koko sielustansa ja koko mielestäsi Jumalaa? Odotan tietenkin että asian perusteluissasi osoitat ne Raamatunkohdat, jotka tukevat vastaustasi.


Vieras

#24857 Re: Re: Re: Re: Re: Re:

16.11.2013 19:31

#24854: - Re: Re: Re: Re: Re:  

Vielä pieni lisäkysymys: Kumpaako ryhmää lähempänä ajattelisit Jeesuksen (joka antoi kutsua itseään rabbiksi) olleen; saddukeuksia vai fariseuksia?

”Saddukeuksia johtivat Jerusalemin ylipapit, jotka olivat kansan poliittisia johtajia. Saddukeusten uskonnonharjoitus keskittyi Jerusalemin temppelin uhrikultin toimittamiseen. Heidän teologiansa suuntautui tämänpuoleiseen. Saddukeukset vaalivat perinteitä, vastustivat fariseusten lain tulkintaa eivätkä uskoneet ylösnousemukseen ja kuolemanjälkeiseen elämään (vrt. Ap. t. 23:4–9). Jeesuksen aikana he myötäilivät roomalaisen miehitysvallan politiikkaa. Uudessa testamentissa saddukeukset kuvataan Jeesuksen halveksijoina, jotka ajoivat muun muassa Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Jeesus puolestaan kritisoi saddukeuksia. Hänen mielestään he ottivat huomioon vain maalliset asiat eivätkä tunteneet kirjoituksia tai Jumalan tahtoa.”

”Useimmat fariseukset olivat maallikkoja, tavallisia kansanihmisiä, mutta heihin kuului myös huomattavia kirjanoppineita, jotka vastasivat lain arvovaltaisesta tulkinnasta. Tooran lisäksi he katsoivat Moosekselta periytyvän suullisen lain, jota he vaalivat. Kirjanoppineet selittivät lakia kuulijoilleen, jotta ihmiset eivät ainakaan vahingossa rikkoisi Jumalan tahtoa. Kirjanoppineet olivat juutalaisia, jotka opiskelivat ja selittivät Jumalan lakia. Heitä kutsuttiin usein opettajaa tarkoittavalla sanalla rabbi. Kirjanoppineet sovelsivat ja tulkitsivat lakia arkipäivän tilanteissa ja yksittäistapauksissa.”

http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Saddukeukset

http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Fariseukset

 


Vieras

#24858 Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

16.11.2013 19:37

#24856: - Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Matteuksen mukaan käsky kuuluu: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. " Onko siinä mainintaa Jumalan tahdosta, joka on kirjattu tavu tavulta Raamatun teksteihin, jotka tähän asiaan liittyen on vielä muotoiltu ja kirjoitettu tuon käskyn antamisen jälkeen?

Ahaa, et ymmärtänyt syntisen naisen esimerkkiä... Ei hätää, ei ymmärtänyt fariseus Simonkaan. Jeesus protestoi siinä lakiuskovaisuutta ja arvosti Jumalan rakastamista sydämestä ja sielusta - aivan kuten rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäisessä osassa kehotetaan.

Jos et näistä Raamatun kohdista asiaa ymmärtänyt, et varmaan ole kykenevä sitä ymmärtämään, vaikka itse Jeesus tulisi rautalangan vääntämään.


Vieras

#24859 Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

16.11.2013 19:47

#24858: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:  

Odotin (ja odottelen edelleen) vastaustasi tähän kysymykseen:

Kertoisitko myös sen, miten ihminen Sinun mielestäsi voi rakastaa koko sydämestänsä, koko sielustansa ja koko mielestäsi Jumalaa? Odotan tietenkin että asian perusteluissasi osoitat ne Raamatunkohdat, jotka tukevat vastaustasi.


Vieras

#24860 Re: Re:Uudissanailua...

16.11.2013 19:55

#24855: Virgo92 - Re:Uudissanailua...

Taitaa olla eväät syöty, kun tälle linjalle harhautuu. Onko jotain luonnollista jääty ilman, kun normaali ihmisten yhdessä olo saa tuollaista. Mies on luomakunnan herra, joka valitsee. Niin se vain on.


Vieras

#24862 Rakasta Jumalaa yli kaiken

16.11.2013 20:36

Raamatun mukaan Jumalan rakastaminen on sitä, että ihminen haluaa koko sydämestänsä, sielustansa ja mielestänsä vaeltaa Jumalan tahdon mukaista tietä, joka Raamatussa meille osoitetaan.

Vieras

#24863 Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

16.11.2013 20:36

#24859: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Ei siis riittänyt, että kaksi kertaa osoitin sinulle kohdan, jossa naisen pyyteetön heittäytyminen rakkauden osoituksena nousee syntisyyksien kauhistelun ja sen perusteella tuomitsemisen ohi. Siinä näkyy todellinen merkitys rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäiselle osalle, jossa ei vääristelysi vastaisesti puhuta mitään Raamatun käskyjen noudattamisesta.

Selvisi siis, että et ole asiaa kykenevä tai halukas ymmärtämään. Keskustelua on siis turha jatkaa.


Vieras

#24865 Re: Re: Re:Uudissanailua...

16.11.2013 20:46

#24860: - Re: Re:Uudissanailua...

"Mies on luomakunnan herra, joka valitsee. Niin se vain on."

Siispä siitä vaan adressia väsäämään naisten äänioikeutta vastaan, ihanhan se näkyy olevan Raamatun vastainen eikä ollenkaan tasa-arvokysymys......


Vieras

#24867 Re: Re: Re: Re:Uudissanailua...

16.11.2013 22:31

#24866: - Re: Re: Re:Uudissanailua...

 

Hienosti tiivistetty. Juuri noin asiat ovat.

 

 

 


Vieras

#24868 Re: Kiinnittymisen malli ja sukupuolisuutemme rajat

16.11.2013 22:35

#24835: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Hesarin tärkeä artikkeli sitoutumisesta

"Tätähän olet sitten käyttänyt selityksenä korvaavaan kiinnittymiseen samaan sukupuoleen, muutenhan tuloksena olisi aseksuaalisuus. Älä nyt hyvä ihminen kiellä omia teesejäsi, se tekee keskustelun hankalaksi."

En oikein näe muuta selitystä tälle tulkintaerolle kuin että näemme joko ihmisyksilön lähtökohtaisen tilan tai koko "kiinnittymisen" tapahtuman eri tavalla. Yritän tarkemmin kuvata omaa käsitystäni tapahtumasta.

Kun vauva ilmestyy maailmaan, sillä ei vielä ole käsitystä siitä, mitä se tulee kohtaamaan. Sillä ei siksi myöskään ole ennakko-odotuksia kohdattavien suhteen. Jos vauva syntyisi vaikkapa susien pariin, siitä tulisi (mikäli sudet saavat sen pidettyä hengissä) melko lailla suden kaltainen olento ainakin psyykeltään ja käyttäytymiseltään, ja tulisi mitä ilmeisimmin myös seksuaalisen toiminnan käynnistyessä osoittamaan seksuaalista huomiota susia kohti. Lapsesta tulisi vartuttuaan siis melko suurella todennäköisyydellä zoofiili, vaikka saisikin tilaisuuden kohdata ihmisiä myöhemmin. Hän ei olisi saanut mahdollisuutta "kiinnittyä" ihmisiin (hän todennäköisesti susien lailla pelkäisi ihmisiä), mutta olisi sen sijaan "kiinnittynyt" susiemoonsa ja mahdollisesti myös joihinkin muihin lauman yksilöihin, jotka olisivat osallistuneet hänen hoitamiseensa.

Kun vauva taasen syntyy ihmisten joukkoon, hän "altistuu" ihmisille. Ne ihmisistä, jotka eniten viettävät aikaa lapsen kanssa, tulevat tietenkin vauvalle tutuksi. Kiinnittymisajatuksen mukaan lapsi sitten tulee "kiinnittymään" niihin, jotka häntä siinä määrin miellyttävät (eli parhaiten vastaavat hänen tarpeisiin), että hänessä herää pysyvä luottamuksen ja henkisen sitoutumisen tila. Tätä tilaa kutsun siis "kiinnittymiseksi". Hänen ympärillään on varmasti muitakin ihmisiä, jotka häntä saattavat miellyttää, mutta jotka eivät ole hänen luonaan niin säännöllisesti tai eivät ole häneen niin tunneintensiivisessä yhteydessä. Heihin lapsi varmasti voi "kiintyä", muttei "kiinnity".

Näkemykseni mukaan ei siis ole olemassa mitään valmista "oletuskiinnittymistä", vaan lapsi "kiinnittyy" kehen tahansa, joka häntä huolella ja tunneperäisesti hoivaa. Sen sijaan olennot, jotka eivät tätä tee, eivät myöskään tule aikaansaamaan "kiinnityksen" tasoista tunnesuhdetta. He jäävät luonnollisesti kaikin tavoin etäämmälle lapsen maailmassa, myös tunnetasolla. Lapsen luota kokonaan poissa olevat olennot ovat lapsen psyykessä myös tietenkin poissaolevia, siis "ei olemassa olevia" (lapselle heitä ei todellakaan ole ollenkaan olemassa).

Mikäli vauva ei saa tilaisuutta kiintyä isäänsä (eli "miehen" prototyyppiin", hänen ensimmäiseen "mieskokemukseensa"), hänen tulevat suhteensa miehiin suurella todennäköisyydellä on epävarmalla pohjalla, ellei sitten jossakin vaiheessa saa tilaisuutta "kiinnittyä" vaihtoehtoiseen mieshenkilöön. Todennäköisyys tähän on sitä pienempi, mitä etäämpi tai pelottavampi hänen "miesprototyyppinsä" on ollut - tai jos tällaista "miesprototyyppiä" ei ollenkaan ole ollut.

Toki on tavallista, että lapsi jossakin vaiheessa alkaa "oireilla" isän "puutostaan", nimenomaan hakeutumalla miesten seuraan - ja näin varsinkin, jos hänellä kaikesta huolimatta kuitenkin on positiivinen mielikuva "miehestä" ja siksi kokee kaipuuta heitä kohtaan (on esimerkiksi nähnyt lapsia, joiden isä kohtelee heitä tai jopa hetken häntä itseäänkin hyvin, tai nähnyt muussa yhteydessä "hyvän isän" roolimallin).

Äiti sitten omalta osaltaan läpikäy tämän saman kuvion vauvan suhteen (ja varsinkin vauva äidin suhteen). Lapsen kohdalla tulos tästä kaikesta on siis jonkinlainen summa näistä kokemuksista, eli hänelle kehittyy mielikuva "miehestä" ja "naisesta" kokemustensa mukaan. Mutta hän siis "kiinnittyy" vain niihin olentoihin, jotka hänen luottamuksensa ja tunneperäisen suhteen häneen osaavat ja haluavat aikaisessa vaiheessa luoda. Tämä sitten vaikuttaa jatkossa siihen, onko hän ylipäänsä kykeneväinen muodostamaan luottamuksellisia suhteita tulevaisuudessa, ja myös kehen hän näitä suhteita osaa muodostaa, jos ollenkaan osaa.

Kuten näemme, lapsen elämässä on lukuisia asetuksia, mitä tulee hänen suhteisiinsa muihin ihmisiin yksilöinä ja sukupuoltensa edustajina. Pienelle lapselle seksuaalinen edustus ei ole vielä merkittävässä asemassa (joskin jos hän sitä joutuu kohtaamaan, sillä on todennäköisesti häneen suuri vaikutus), mutta sukupuolinen edustus on tärkeää alusta asti. Lapsi alkaa jo varhain kiinnostua ympäristöstään ja varsinkin eri sukupuolten edustajista ja verrata itseään näihin. Samoin hän ottaa mallikseen roolihahmoja, jotka häntä jollakin tavalla puhuttelevat - ja joihin lapsella ylipäänsä on mahdollisuus tutustua.

"Tämänhetkiset tutkimustulokset eivät vain ole kovin rohkaisevia, sillä muissakaan kuin eheytyspuoskaroinnissa pysyviä tuloksia orientaatiossa ei olla saavutettu. Pedofilian suhteen on pystytty hillitsemään käytöskaavaa, samoin kuin vaikkapa homoja tai heteroita voidaan vaihtelevalla menestyksellä opettaa selibaattiin."

Selibaatti on enemmän mielenhallintaa kuin sukupuolinen tila, ja koen myös tähänastisten "eheytysten" pohjautuvan enemmän mielenhallintaan kuin todelliseen sisäiseen muutokseen. Se ei siis ole todellinen muutos ollenkaan. Sukupuolisen suuntauksen vaihtaminen - jos se siis oikeasti edes on mahdollista enää muodostuttuaan "peruuttaa" - edellyttää tunnetason muutoksen: minun on voitava "kiinnittyä" toisen sukupuolen edustajiin kuin mitä olen tähän asti voinut. Jos kyseessä on pelkkä "kiintyminen", asia lienee vielä helpompi, sillä ainakin silloin se on kuin vaihtaisi makkaradieetistä parsakaaliin.

Mielenkiintoista on myös ajatus siitä, että niin hetero kuin homokin valitsee kumppaninsa hyvin tarkkaan koko tarjolla olevasta valikoimasta. Meitä ihmisiä on lukuisia eri tyyppejä ihan saman alueenkin kansalaisissa, ja vain harva meistä tykästyy "kehen tahansa" naiseen tai mieheen. Olemme yleensä aika tarkkoja siitä, mitä ominaisuuksia - sekä fyysisiä että psyykkisiä - odotamme tulevalta kumppaniltamme, ja mihin ihastumme tai mistä kiinnostumme. Toiset tykkäävät vaaleista, toiset tummista, jotkut haluavat vilkkaan ja toiset rauhallisen kumppanin, ja niin päin pois.

Luulen kuitenkin, että melkein kuka tahansa olisi valmis tinkimään ainakin jostakin "ihannekuvansa" ominaisuudesta, mikäli tapaavat jonkun, joka muuten puhuttelee. Miksi tämä "tinkiminen" ei ulotu sukupuolten välille - vai voisiko ulottua, muillakin kuin biseksuaaleilla?

Osaavathan useimmat meistä ystävystyä ("kiintyä") oman seksuaalisen halun kohdistumisen vastaisesti, eli hetero samanneuvoisten kesken ja homot vastakkaisen sukupuolen kanssa. Missä kulkee "ystävyyden" ja "suhteen" raja yleensäkään? Monen mielestä juuri seksissä, mutta onko tämä muuta kuin tietoinen päätös yleisen koodin mukaisesti?

Voi myös tämän pohjalta aiheellisesti kysyä, onko vannoutunut heterous tai homous muuta kuin ahdasmielistä suhtautumista omaan luontaiseen seksuaalisuuteensa? Olisimmeko pohjimmiltamme sosiaalisesti seksuaalisia, kuten lemppariesimerkkimme bonobot? Onko koko homouden ja heterouden kysymys pelkkä sosiaalinen neuroosi, ahdasmielistä ja luontaista olemustamme rajoittavaa ajattelua, joka vaikuttaa jopa varttumisemme lopputulokseen ohjaavasti, ja homouden tai heterouden "kammo" (eli "en halua sitä tai tätä") vain tämän tunnepohjaisen ajattelun ilmentymä?

Mutta palatakseni tätä kautta alkuperäiseen kysymykseen, luulen että koko tunnepohjainen ajattelumme seksuaalisuudestamme on kulttuurillisista syistä melko tiukkaa ja kaavoittunutta, ja tästä syystä koemme myös, ettemme osaa muuttua, vaikka haluaisimme, emmekä edes halua muuttua, sillä pelkäämme seurauksia. Uutuus, joka koskee sisintä olemustamme, ei viehätä, se pelottaa. Ymmärrän myös, että kun ihminen vakiintuu olemukseensa (mikä se sitten sattuu lopulta olemaankin), hän ei koe mitään syytä lähteä sitä vaihtamaan. Jos hän jo seurustelee homosuhteissa tai heterosuhteissa, hän on vakiinnuttanut olemassaolonsa omanlaiseensa tilaan, ja joutuisi muuttuessaan hylkäämään koko asetelman.

Siksi voisin kuvitella, että helpoiten voisi muuttua ihminen, joka vielä on elämänsä kynnyksellä, eikä vielä ole "lukinnut" itseään johonkin tiettyyn oletusasetelmaan, ja siinä samassa sitouttanut myös muita ihmisiä hänen ympärilleen. Toinen vaihtoehtoinen "muuttuja" olisi ihminen, joka on nykyisellä tiellään kohdannut "seinän", eikä löydä muuta ulospääsyä kuin itsensä totaalisen muuttamisen.

Mutta onko sukupuolisuutensa vaihtaminen lopultakaan mikään erityisen iso juttu? Rakastamaan oppinut osaa rakastaa ketä tahansa, kohteesta riippumatta, ja mikäli osaa ystävystyä sukupuolesta riippumatta kenen kanssa tahansa, askel on pieni siihen, että hyvän ystävänsä kanssa muodostaisi pienen yhteisön ja voisi myös yhteisestä kiinnostuksesta ruveta harrastamaan seksiä.

Ymmärrettävänä esteenä näkisin sen (ellei jo tässä vaiheessa joku mainituista tee tiukkaa), että sukupuolisella tasolla kokee vastenmielisyyttä "oman seksuaalisen suuntauksen" vastaista seksuaalista toteuttamista kohtaan. Mutta onko tämä sitten mitään muuta kuin merkki opitusta psyykkisestä lukosta?

Todellinen ongelma lienee kuitenkin "kiinnittymisessä" tai sen poisjäännissä: ellet ole "kiinnittynyt" kyseiseen sukupuoleen, et myöskään todennäköisesti voi kokea siihen yhteenkuuluvuutta. Aversio pahentaa asiaa entisestään.

Huomatkaa, etten puhu erikseen homojen muuttumisesta heteroiksi, vaan käsittelen koko seksuaalisen suuntauksen kirjoa samalla kertaa. En nyt myöskään väitä mitään, vaan esitän rohkeita spekulaatioita tiukan moraalin tai ehdottoman käsityksen omaaville sukupuolisuutensa toteuttajille. Olisiko minusta toimimaan omaa käsitystäni vastaan?

Kiitos muuten vaihteeksi asiallisen keskustelun osallisille!


Vieras

#24869 Re: Re: Kiinnittymisen malli ja sukupuolisuutemme rajat

16.11.2013 23:03

#24868: - Re: Kiinnittymisen malli ja sukupuolisuutemme rajat

Miksi kirjoitat tänne? Oletko adressin puolesta vai vastaan? Oletko homoseksuaalisuutta vastaan? Adoptiota? Mikä on tarkoituksesi? Oletko uskovainen? Oletko rasisti? Mitä olet? Ja miksi?


Vieras

#24870 Re: Re: Kiinnittymisen malli ja sukupuolisuutemme rajat

16.11.2013 23:05

#24868: - Re: Kiinnittymisen malli ja sukupuolisuutemme rajat

Siis täysin järjetöntä tekstiä! Toivottavasti itselläsi ei ole lapsia!!!!!!!!!!!!!


Vieras

#24871 Re: Osa 2: Mutu ja tiede, homotutkimuksesta vielä

17.11.2013 00:55

#24835: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Hesarin tärkeä artikkeli sitoutumisesta

"Vaikka psykologiatieteessä kaikkea ei ole varmasti löytynyt ihmismielestä, kannattanee yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuitenkin edetä sen tämänhetkisten tulosten eikä keittiön pöydän ääressä harrastettujen fundeerausten perustalta."

Niin, noin kai se menee, sekä hyvässä että mahdollisessa pahassa. Näen kuitenkin "keittiöpsykologisoinnin" ja "mutu-ajattelun" ei tieteen vihollisena vaan itse asiassa eräänä tieteellisen ajattelun aktivoivana ilmiönä. "Musta tuntuu" on juuri se ajatus, joka löytää kysymyksiä ja aktivoi perehtymään asioihin tarkemmin.

"Voisitko sitten selittää, mihin pyrit sillä väittämällä, että homoperheiden tutkimus on vääristynyt, koska heille lasten saanti on nykyään niin suuri lottovoitto...? Ja jos tässä suhteessa ei ole eroa homo- ja heteroperheiden välillä, aihe ei kuulu tänne vaan sinne kaks plus-lehden keskustelupalstalle."

Halusin tällä vain korostaa näiden pienten otosten pohjalta tehtyjen, ja otosten luonteeltaan korostuneiden luonnepiirteiden pohjalta tehtyjen tutkimusten kyseenalaista informaatiosisältöä. Antaumuksellisten kasvattajien tutkiminen antaa luonnollisesti antaumuksellisen kasvatuksen suuntaisen lopputuloksen, eli on kuin tutkisi oluen alkoholiprosentteja käyttämällä vain vahvoja oluita, jolloin lopputuloksena olisi oluen alkoholipitoisuuksista hyvin vääristynyt kuva.

Tältä pohjalta ei voi tietenkään myöskään väittää, että homot keskimäärinkään olisivat heteroita huonommin lastenkasvatukseen soveltumattomia. Olen myös korostanut, että heteroiden kirjavassa joukossa on huonoista kasvattamisominaisuuksista valitettavan runsaasti näyttöä. Mutta kuten homojenkaan osalta ei heteroidenkaan kasvatuskyvykkyydestä voi tehdä yleistyksiä, vaan on katsottava koko joukkiota tapaus kerrallaan.

Heterot ovat toisaalta jo "näyttäneet kyntensä" koko oletusjoukkonsa voimin, mitä homot eivät ole niinkään vielä käytännön syistä voineet tehdä. Olemme vasta nähneet tuloksia homojen "valiojoukoista", jos näin voi leikkisästi sanoa. Jos homot saavat avio-oikeuden ja sitä kautta avoimen adoptio-oikeuden (mikä myös varmasti tulee mahdollistamaan ja siksi lisäämään omaehtoisten lastenhankintatapojen käyttöä), tämä suhde tulee varmasti huomattavassa määrin muuttumaan.

Homotkaan eivät ole mikään homogeeninen massa, jotka kaikki olisivat samanlaisia olemukseltaan tai kyvyiltään. Poikkeaako sitten homojen joukko heteroiden joukosta kvaliteettiensa puolesta, tai muutenkin kuin pelkän kiinnittymisen ja seksuaalisen käyttäytymisen suhteen?

Heteroiden joukossa on yksilöitä, jotka eivät selvästikään ole ihanteellista vanhempainmateriaalia. Miten lienee homojen joukossa? Homojen eduksi lienee tässä asiassa toki myös laskettavissa, ettei kovin suuri osa homoista ehkä lopultakaan edes halua lapsia.

Täytyy tunnustaa, että oma mielikuvani homojen - tai sanotaan jatkossa "Setalaisten", sillä tämä muutos koskee heitä kaikkia  - itsestään julkisuudessa luomasta vaikutelmasta on melko pessimistisiä ajatuksia herättävä. Joukko on ulospäin iloinen, värikäs ja innokas, mutta heijastaa läpi kuitenkin paljon piirteitä, joita en laskisi aikuisille ihmisille - ja varsinkaan lasten kasvattajille - välttämättä eduksi.

Korostan, että aikomukseni on vain verrata kahdesta eri ihmisryhmistä saamiani mielikuvia toisiinsa, eikä tehdä luonnehdintaa erillisistä "Setalaisista" ihmisinä. Vaikka havaintoni ovat ihan henkilökohtaisesti omiani, ne eivät silti edusta minun näkemyksiäni Setan edustamista ihmisryhmistä (tämä tarkoittaa, että vaikka olen ollut huomaavinani tällaista, se ei silti tarkoita, että katsoisin tämän olevan välttämättä ainakaan koko totuus asiasta), eikä niistä siksi kannata loukkaantua, mutta kyseenalaistaa ja kommentoida saa mielellään.

Näistä "läpikuultavista piirteistä" on paljon havaittavissa jo tämänkin palstan yhteydessä - joskin kuvaa saattavat toki sotkea myös ne heterot, jotka täällä ponnekkaasti ajavat homojen asiaa. Verrattuna kantaväestöön, yleisenä mielikuvanani on "Setalaisten" (eli kaikki ne, jotka kannattavat Setan ajamaa asiaa) keskimääräistä herkkänahkaisempi suhtautumistapa. Se lienee osaltaan positiivistakin "herkkyyttä", joka saattaa ilmetä mm. taiteellisuutena, luovuutena ja ihmissuhdeasioissa vaikkapa empaattisuutena ja suvaitsevaisuutena, mutta myös haavoittuvuutena, marttyyriutena, ärsytysherkkyytenä ja sitä kautta myös (piilo)aggressiivisuutena, kieroiluna ja muina tunnetason oikkuina (josta on ollut jo puhetta "agendan" yhteydessä). Tähän vaikuttaa tietenkin suoraan myös ympäristön käyttäytyminen (enkä suinkaan sano, että "Setalaisilla" olisi näissä tunnepohjaisissa käyttäytymismalleissa minkäänlaista monopoliasemaa!), mutta täytyy muistaa, että käyttäytyminen on pitkälti vastavuoroisuutta.

Ilottelu ja leikkisyys ovat terveitä ominaisuuksia myös aikuisella, mutta jossakin tule vastaan raja, jolloin ne muuttuvat oireellisiksi. Katsellessani sateenkaariväen kulkueita, kinkyilyä tai myös monen henkilökohtaista "lookkia", vahvoja meikkejä, pukuja ja muuta rekvisiittaa, tulee väkisin mieleeni ihmisjoukko, joka ei ole saanut toteuttaa itseään lapsina, vaan joutuvat läpielämään jotakin kadotettua vaihettaan aikuisuudessa. Koen heidän olevan pahasti eksyksissään omasta, todellisesta sisäisestä identiteetistään, ja "tälläytymällä" ja roolia vetämällä yrittävät löytää itselleen yhteenkuuluvuuden kautta omaa keinotekoista identiteettiä.

Se, mikä ehkä kuitenkin eniten ihmetyttää, on se ilmeisen pieni todellinen henkilökohtaisen tason näkyvyys, joka "Setalaisilla" julkisuudessa on, vaikka heidän olemassaoloaan ja olemustaan jatkuvasti ruoditaan. On kuin olisi joku "puolestapuhujien" joukko, joka pitää isän tai äidin lailla näiden ihmisten puolta heitä uhkaavia inhottavia setiä ja tätejä vastaan. Niin harva homo tai lesbo on astunut esiin kertomaan itsestään, kertomaan elämästään ja olemuksestaan, ja sitä kautta hälventämään ennakkoluuloja ja esimerkillään auttamalla muodostamaan joukosta positiivisen kuvan. Tai edes pitämään puoliaan ryöpytyksessä.

On kuin heidän joukossaan ei oikein olisi montaakaan, jotka voisivat tai haluaisivat itse asiallisesti edustaa itseään ja ajamaansa asiaa. Tämä pätee mielestäni ainakin niin julkisessa sanassa kuin keskustelupalstoillakin. Saatan toki olla väärässä, mutta asiaa sivusta seuraavan mielestä on kuin heitä tosiaan edustaisi joukko hurmahenkistä karnevaaliväkeä, lauma tieteilijöitä ja innokas tiedettä seuraava heteroiden kannatusjoukko. Vahvistaako tämä sitä ajatusta, että homoilla on vahva ryhmäidentiteetti, jonka kautta elävät, muttei oikein selvää yksilötason identiteettitunnetta?

Nämä mainitsemani ominaisuudet ovat juuri niitä, joiden läsnäolo tai puuttuminen ovat lasten kasvatuksessa tärkeässä asemassa: identiteetti, itsetunto, itsenäisyys ja omavoimaisuus, henkinen tasapaino ja "täysikasvuisuus". Varmasti Setalaisten joukossa on monia, jotka hyvin täyttävät aikuisuuden ja vanhemmuuden asettamat vaatimukset. Kysymys kuuluu, onko heidän kantaväestöön nähden pienessä joukossaan kuitenkin merkittävässä määrin enemmän ihmisiä, jotka eivät välttämättä täytä ihanteellisen kasvattajan odotuksia, vai onko tämä näennäisen runsas epätasaisuus vain havainnoitsijan harhaa?

Pyydän taas etukäteen anteeksi, mikäli suorasukainen "ääneen ajatteluni" tuntuu jostakusta loukkaavalta! Loukkaaminen ei ole tarkoitukseni, vaan ajatusten herättäminen. Kommentoikaa, kumotkaa väitteeni mieluummin, sen sijaan että todistaisitte spekulaationi "herkkänahkaisuudesta" oikeiksi. :)


Vieras

#24872 Re: Kiitokset ja ajatuksia rakkaudesta

17.11.2013 02:13

#24839: - Re: Re: Re: Re: Kumoa sitten nämä tutkimukset!

Kiitos mieltä lämmittävistä sanoista! Jätetään suosiolla mahdottomat vertailukohteet, ja totean pyrkimykseni tosiaan olevan pysytellä riidoista ja kinasteluista erilläni, sillä ne ovat niin jonninjoutavia ja todella huonosti käytettyä aikaa ja energiaa.

Olen vakuuttunut, että terve itsetunto näkyy varsinkin siinä, ettei ota itseensä henkilökohtaisesti muiden yllytystä, vihaa tai halveksuntaa, vaan pystyy näkemään sen sinä viestinä heidän omasta pahasta olostaan, mitä he sen kautta yrittävät purkaa. Ei kuitenkaan ylimielisesti siihen suhtautumalla, vaan ymmärryksellä.

Kärsivällisyys löytyy sisäisestä levollisuudesta ja rauhasta, joka puolestaan syntyy toteutuneesta perusturvallisuuden tunteesta. Perusturvallisuus, se kasvaa rakkauden tilassa, ja siinä varttuu myös itsetunto.

Vain asiasta puhuminen vie keskustelussa asiaa eteenpäin, kaikki muu on harhautusta ja hajaannusta. Keskustelussa ei ole merkitystä sanojalla ja hänen henkilöllään, vaan vain asialla itsessään. Nöyryys ei ole samaa kuin hiljaa oleminen, kuten ei itsensä ilmaiseminen myöskään tarkoita ylpeyttä ja itsensä korostamista. Itsestään hyvää puhuminen, vaikkei aina sitä ole, voi olla itseään korostamista, mutta toisista pahaa puhuminen on aina itsensä korostamista.

Rakkauden kokenut ei koe tarvetta korostaa itseään, sillä hän tuntee oman arvonsa sen kautta. Joka itseään korostaa, ei ole tuntenut itseään rakastetuksi. Vaikka kaikki eivät sitä vielä tiedä, olemme kaikki rakastamisen arvoisia. Sitä ei voi tietää, ellei kukaan ole koskaan rakastanut. Silloin on ymmärrettävästi sisällämme paha olo, ja se näkyy myös ulospäin.

Jos pahan olon kohtaa pahalla, se lisääntyy. Rakkaudella kohdattuna se tyyntyy, ja parhaimmillaan eheytyy. Rakkaus ei ole sitä, että ottaa kaiken vastaan, rakkaus on myös rajojen pitämistä. Toisen posken kääntäminen ei ole rakkautta, vaan rakkaus on lyöjän pahan olon helpottamista, syitä ymmärtämällä, parempia toimintamalleja opettamalla ja positiivista kehitystä tukemalla. Rakkaus on itsensä ja muiden rakkaudellista kasvattamista. Rakkaudellinen kasvatus on välittämistä, kannustamista ja tukemista, se on huomiota, hyväksyntää, hellyyttä ja hoivaa, mutta myös vastuksen antamista, valintojen tekemistä ja määrätietoista päättäväisyyttä.

Rakkaus ei ole kaiken automaattista hyväksymistä edes rakkauden nimissä, vaan viisaiden ratkaisujen tekemistä. Jos hedelmä on hyvää, puukin kannattaa säilyttää, mutta jos hedelmä on paha, sitä ei kannata viljellä.

Pyrkimykseni on kohdata rakastamani maailma rakkaudella. Kaikkea maailmassa en kuitenkaan koe rakkaudellisena, ja siksi haluan osallistua osaltani "kasvattamiseen". Rakkaudellisen kasvattamisen tulos on rakkaudellinen maailma, ja juuri tässä näen maailman tilassa suurimmat ongelmat. Pahassa olossa kasvaminen tuottaa pahan maailman, mutta siinä ei viihdy edes ne, jotka pahaa oloaan siinä ilmentävät. He haluavat hallita, eivätkä uskalla antaa elämän kuljettaa. He kuitenkin kokevat pelkoa, ahdistusta, vihaa ja katkeruutta, he turhautuvat ja tuskastuvat, voivat pahoin. Heidän maailmansa pyörii väkisin, ja on voimakeinoin pidettävä kasassa. Vain rakkauden tilassa maailma pyörii itsestään, ja sen asukkaat ovat oikeasti vapaita ja täynnä elämää, iloa - ja rakkautta.

Pysytään siis rakkaudessa!

Virgo92

#24873 Re: Re: Re:Uudissanailua...

17.11.2013 06:10

#24860: - Re: Re:Uudissanailua...  

 Olisikohan sinua varten pitänyt selvittää erikseen  , mitä  sana ´lapsus´tarkoittaa. Kommentistasi päätellen vaikuttaa,ettei se ollut sinulle ihan selvä.... ps. älä katso sitä  Raamatusta, hae vaan Nykysuomen sivistyssanakirjasta ,kyllä se siellä on...


Vieras

#24874 Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

17.11.2013 07:11

#24863: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Miten keskustelua voi kanssasi jatkaa, jos et ensinnäkään halua vastata esittämiini kysymyksiini #24857 ja #24859 vaan pakenet!?

Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäiseen osaan liittyvä kysymykseni (miten ihminen Sinun mielestäsi voi rakastaa koko sydämestänsä, koko sielustansa ja koko mielestänsä Jumalaa?) jäi siis nyt sinun puoleltasi täysin avoimeksi kysymykseksi, ja vaille vastaustasi.(!)

Jotta et kuitenkaan jäisi tämän asian kanssa täysin ”laput silmille”, ehdottaisin sinulle vaikkapa tuon kommentin #24862 lukemista.

Tämän lisäksi, toivoisin että jospa vaikkapa seuraavat Raamatunkohdat valaisisivat ymmärrystäsi:

Vapahtajamme Jeesus Kristus (joka maan päällä ollessaan antoi kutsua itseään rabbin arvonimellä):”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:17-18)

”Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:2-3)

”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet.” (1 Joh. 2:1-7)

”Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” (Saarnaaja 12:12-14)

Myrskyn keskeltä

#24875 Toimintamallia

17.11.2013 07:46

Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Room. 12:17-18 (KR33/38 ) http://raamattu.uskonkirjat.net/daily.html