Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#24839: - Re: Re: Re: Re: Kumoa sitten nämä tutkimukset!

Kiitos mieltä lämmittävistä sanoista! Jätetään suosiolla mahdottomat vertailukohteet, ja totean pyrkimykseni tosiaan olevan pysytellä riidoista ja kinasteluista erilläni, sillä ne ovat niin jonninjoutavia ja todella huonosti käytettyä aikaa ja energiaa.

Olen vakuuttunut, että terve itsetunto näkyy varsinkin siinä, ettei ota itseensä henkilökohtaisesti muiden yllytystä, vihaa tai halveksuntaa, vaan pystyy näkemään sen sinä viestinä heidän omasta pahasta olostaan, mitä he sen kautta yrittävät purkaa. Ei kuitenkaan ylimielisesti siihen suhtautumalla, vaan ymmärryksellä.

Kärsivällisyys löytyy sisäisestä levollisuudesta ja rauhasta, joka puolestaan syntyy toteutuneesta perusturvallisuuden tunteesta. Perusturvallisuus, se kasvaa rakkauden tilassa, ja siinä varttuu myös itsetunto.

Vain asiasta puhuminen vie keskustelussa asiaa eteenpäin, kaikki muu on harhautusta ja hajaannusta. Keskustelussa ei ole merkitystä sanojalla ja hänen henkilöllään, vaan vain asialla itsessään. Nöyryys ei ole samaa kuin hiljaa oleminen, kuten ei itsensä ilmaiseminen myöskään tarkoita ylpeyttä ja itsensä korostamista. Itsestään hyvää puhuminen, vaikkei aina sitä ole, voi olla itseään korostamista, mutta toisista pahaa puhuminen on aina itsensä korostamista.

Rakkauden kokenut ei koe tarvetta korostaa itseään, sillä hän tuntee oman arvonsa sen kautta. Joka itseään korostaa, ei ole tuntenut itseään rakastetuksi. Vaikka kaikki eivät sitä vielä tiedä, olemme kaikki rakastamisen arvoisia. Sitä ei voi tietää, ellei kukaan ole koskaan rakastanut. Silloin on ymmärrettävästi sisällämme paha olo, ja se näkyy myös ulospäin.

Jos pahan olon kohtaa pahalla, se lisääntyy. Rakkaudella kohdattuna se tyyntyy, ja parhaimmillaan eheytyy. Rakkaus ei ole sitä, että ottaa kaiken vastaan, rakkaus on myös rajojen pitämistä. Toisen posken kääntäminen ei ole rakkautta, vaan rakkaus on lyöjän pahan olon helpottamista, syitä ymmärtämällä, parempia toimintamalleja opettamalla ja positiivista kehitystä tukemalla. Rakkaus on itsensä ja muiden rakkaudellista kasvattamista. Rakkaudellinen kasvatus on välittämistä, kannustamista ja tukemista, se on huomiota, hyväksyntää, hellyyttä ja hoivaa, mutta myös vastuksen antamista, valintojen tekemistä ja määrätietoista päättäväisyyttä.

Rakkaus ei ole kaiken automaattista hyväksymistä edes rakkauden nimissä, vaan viisaiden ratkaisujen tekemistä. Jos hedelmä on hyvää, puukin kannattaa säilyttää, mutta jos hedelmä on paha, sitä ei kannata viljellä.

Pyrkimykseni on kohdata rakastamani maailma rakkaudella. Kaikkea maailmassa en kuitenkaan koe rakkaudellisena, ja siksi haluan osallistua osaltani "kasvattamiseen". Rakkaudellisen kasvattamisen tulos on rakkaudellinen maailma, ja juuri tässä näen maailman tilassa suurimmat ongelmat. Pahassa olossa kasvaminen tuottaa pahan maailman, mutta siinä ei viihdy edes ne, jotka pahaa oloaan siinä ilmentävät. He haluavat hallita, eivätkä uskalla antaa elämän kuljettaa. He kuitenkin kokevat pelkoa, ahdistusta, vihaa ja katkeruutta, he turhautuvat ja tuskastuvat, voivat pahoin. Heidän maailmansa pyörii väkisin, ja on voimakeinoin pidettävä kasassa. Vain rakkauden tilassa maailma pyörii itsestään, ja sen asukkaat ovat oikeasti vapaita ja täynnä elämää, iloa - ja rakkautta.

Pysytään siis rakkaudessa!