#24767: - Re: Re: Re: Re: Hesarin tärkeä artikkeli sitoutumisesta

"Jos "kylmä äiti" aiheuttaa ongelmia pojalle naissuhteiden luontiin, se taatusti aiheuttaa ongelmia myös seksuaaliseen suuntautumiseen naisia kohtaan."

Tunnen erittäin hyvin erään kylmän äidin pojan ja sen perusteella tiedän tasan tarkkaan, että asia voi todella tuottaa vaikeuksia naissuhteisiin, mutta sukupuoliseen suuntautumiseen se ei vaikuta sitä eikä tätä. Unohda tuo ajatusjuuttumasi, asiat ovat aivan eri tasolla ihmismielessä.

"Koska hän on homo. Piste."

Samanlainen epäperuste kuin kysyttäessä "onko Jumala olemassa?"

Tarkoitin, että homo kiinnittyy jo lähtökohtaisesti kiinnittyy eri tavoin, ei siihen, että "normaaliin" kiinnittymiseen kykenemättömyys aiheuttaisi "korvauskiinnittymisen". Hierarkiateorian kritiikkini oli siis toteamukseeni olennainen jatko. Kielsit sitä harrastavasi, vaikka toisaalta sitten kuitenkin harrastat...

"En koe pedofilian kehityksen luonteen millään lailla poikkeavan muista seksuaalisen suuntauksen kehityksistä, vaikka siihen vaikuttavatkin ihan omat vaikuttimensa. "

Pedofilian ja homoseksuaalisuuden yhteinen piirre on, että niitä ei voi ihmisestä pois opettaa orientaationa - mikä kertoo aivojen eräänlaisesta yksisuuntaisesta kehitystrendistä. Sen sijaan pedofilian kohdalla on näyttöä, että se syntyy traumaattisissa tilanteissa, yleensä uhriksi joutumisen yhteydessä. Samantapaisia havaintoja on myös psykopatiasta. Sen sijaan homouden synnyssä ei ole tällaisesta mitään näyttöä. On siis kyse täysin eri tason asiasta - jälleen kerran.

#24783: - Re: Re: Re: Re: Re: Hesarin tärkeä artikkeli sitoutumisesta

"Unohda tuo ajatusjuuttumasi, asiat ovat aivan eri tasolla ihmismielessä.

Tarkoitin, että homo kiinnittyy jo lähtökohtaisesti kiinnittyy eri tavoin, ei siihen, että 'normaaliin' kiinnittymiseen kykenemättömyys aiheuttaisi 'korvauskiinnittymisen'."

En minä ole mistään "korvauskiinnittymisistä" puhunut, tämä on ihan omaa tulkintaasi. Se tapahtumasarja, josta minä puhun, tapahtuu ihan alussa, ja se on juuri sitä "kiinnittymistä". Siis se, kun lapsi (joka ei vielä ole nähnyt tai kokenut mitään eikä ketään paitsi äitinsä sisältäpäin, hormonikylpyjä ja suodattuneita ääniä) oppii kohdusta tultuaan ulkona kylmässä maailmassa luottamaan ja tunneperäisesti sitoutuu toiseen ihmisyksilöön. Jos lapsella on sekä äiti että isä, ja kumpaankin terve ja läheinen suhde, hän saa ja hänellä on sisällään sen jälkeen paitsi kiinnittynyt suhde kumpaankin vanhempaan (eli he ovat ja tulevat olemaan henkilöinä hänen elämässään pysyvällä paikalla) myös eräänlainen "positiivinen prototyyppi" heidän edustamaansa sukupuolta kohtaan. Myöhemmät kokemukset vain vähän vahvistavat tai heikentävät tätä "prototyyppimielikuvaa".

Mikäli lapsen suhde jompaankumpaan vanhempaan (tai jopa molempiin) sen sijaan jää kiinnittymättä, myös hänen edustamansa sukupuoli jää lapselle vieraaksi, ja mikäli vanhempi vielä on käyttäytynyt lasta kohtaan pelkoa tai muita kielteisiä tunteita herättävästi, voi olla, että lapsi tulee kokemaan aversiota (eli vastenmielisyyttä, torjuvaa suhtautumista, vastustusta, inhoa tms.) paitsi tätä ihmistä myös hänen edustamaansa sukupuolta vastaan (eli "negatiivinen prototyyppi").

En väitä, että tämä olisi jotenkin yksioikoinen, automaattinen ja suoraviivainen tapahtuma, mutta sen ja vastaavien psykologisten tunnevaikuttimien merkitystä on mielestäni kovasti aliarvioitu.

"Pedofilian ja homoseksuaalisuuden yhteinen piirre on, että niitä ei voi ihmisestä pois opettaa orientaationa - mikä kertoo aivojen eräänlaisesta yksisuuntaisesta kehitystrendistä. Sen sijaan pedofilian kohdalla on näyttöä, että se syntyy traumaattisissa tilanteissa, yleensä uhriksi joutumisen yhteydessä. Samantapaisia havaintoja on myös psykopatiasta."

Minä taas uskon, että tähän voi vaikuttaa. Se, ettei tässä ehkä vielä ole merkittävässä määrin onnistuttu, voi hyvinkin johtua siitä, että asia on ymmärretty väärin ja sitä on lähestytty väärällä tavalla. Hyvä esimerkki väärästä tavasta on juuri uskonnollinen "eheytyshoito" kidutusmenetelmineen. Toki on myös mahdollista, että kyseessä on kuten sanot fysiologinen kehityskulku, joka "asettuu" tietyn malliseksi eikä sen jälkeen enää ole kovin menestyksekkäästi muutettavissa jälkeenpäin. Tämä puhuu sitten tietysti entistä enemmän ennaltaehkäisevän toiminnan puolesta.

Psykopaatti (tai luonnehäiriöiset yleensäkin) on siinä mielessä erityinen ihminen, että hän on sulkenut muut ihmiset ulos itsestään, eli he eivät merkitse hänelle mitään (paitsi halveksittavina objekteina, hyödynnettävinä tai vihattavina). Sen takia hän on myös sulkenut ovet muiden ihmisten "kohtaamiselle", sillä hän ei luota, ei arvosta eikä edes ole kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset edustavat (ellei puhe ole jostakin ideologisesta klikkiytymästä, johon hän monasti pystyy aatteellisella tasolla samaistumaan).

Psykopaatti ei sen takia halua eikä edes osaa ottaa vastaan ulkoista apua. Pahimmat pedofiilit (ainakin ne, joilla on mainitsemasi kaltainen traumaattinen tausta) lienevät usein traumansa takia jonkin asteen luonnehäiriöisiä, josta syystä heihinkään ei ulkoinen apu siksi helposti tehoa. Jos pedofiili sen sijaan on sitä itsetuntovaurion takia, hän saattaisi päästä taipumuksestaan ihan "vain" itsetuntoaan parantamalla, uskaltaessaan vähitellen kohdata henkisellä tasolla myös aikuisia ihmisiä.

Tämän päivän psykologia on jo pitkälle kehittynyttä, mutta vielä ei ole kulunut kovinkaan pitkää aikaa insuliinisokkihoidosta ja lobotomiasta, ja ajasta jolloin naisten "hysteriaa" parannettiin orgasmihoidoin. Monet tämän päivän käsitykset ovat olleet tiedossamme vain ehkä kymmeniä vuosia, jos sitäkään. Jatkuvasti tehdään uusia löytöjä ja havaintoja. Ehkä jotkut tämänkin päivän tunne-etäiset ihmiskäsitykset ja lääkkeillä puuduttamiset todetaan tulevaisuudessa auttamattoman vanhanaikaisiksi, ja löydetään uusia tapoja nähdä ja kohdata ihminen - myös seksuaalisena olentona?