Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#33025: Totuus tekee vapaaksi ja varjelee pahuudelta - Re: Re: Re:

Kohta, jossa varotetaan menemästä esim. erämaahan  kun "Jeesus on siellä", tarkoittaa sitä, ettei tosikristityn tarvitse ajatella itse, vaan lukea Raamattua sananmukaisesti sitä lainkaan tulkitsematta. Kun on ulkoistanut oman ajattelunsa, ei tarvitse nähdä turhaa vaivaa ongelmia kohdatessaan.

#33074: - Re: Re: Re: Re: Re: Re:

"Mitään ei ole uusittu, vaan Raamattu kaikilta osin viittaa iankaikkisen Jumalan muuttumattomaan moraaliseen luonteeseen hyvän standardina, joka on ollut aina voimassa."

...paitsi että kuitenkin vain osa on sellaisia, joita pitää noudattaa ja osaa ei....?

Kyllä tämä selittely puhuu itsensä pussiin: Jos moraalilait ovat muuttumattomia, niitä on tietysti noudetettava kaikkien ja aina. Uusi liitto on pelkkä silmänkääntötemppu sille, että todellisuudessa haluttiin päästä eroon vanhentuneista moraalisistakin määräyksistä. Ajatus toimii selkeille heimolaeille, mutta ei universaaleiksi julistetuille moraalilaeille.

#33070: - Re: Re: Re: Re:

Mooseksen laki ei siis koskaan ole koskenut ketään muuta kuin Israelin kansaa eikä sopimuksena ole millään tavalla meille tarkoitettu.

No miksi sitten siteeraatte "Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa."

Ja miksi jätätte tuon surmaamisen pois??

#18324: - Jeesus puhuu itsestään "Minä olen Elämän leipä"

Niinpä, aivan. "Täten sulkiessaan sisäänsä muut ruoka-aineet leipä on koko ruoka."

"Jeesus sanoi heille: Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano."  Joh.6:35

#33075: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Yksinkertaisin ja perustelluin vastaus kysymykseen ”Koskeeko Vanhan testamentin laki uskovia osittain vai ei ollenkaan” on siis ”ei ollenkaan”.

Entä  ”Kristuksen laki”,  josta Paavali puhuu? (1 Kor. 9:21, Gal. 6:2) Se tarkoittaa sitä, että kristittyä ei ole vapautettu moraalinormeista, jotka perustuvat  Jumalan luonteelle. Näiden normien seuraaminen ilmentää kristityn elämässä Jumalalta tulevaa rakkautta ja on Jumalan Hengen vaikuttamaa.

jatkuu...

#33080: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Miksi kristityt poimivat Vanhan testamentin laista Kymmenen käskyä moraalisesti sitovina, mutta jättävät huomiotta sen, että samassa laissa on määräyksiä, jotka tuntuvat moraalisesti puutteellisilta, esim. määräykset orjista?

Tämä kritiikkihän liittyy edellämainittuun asetelmaan, jossa katsotaan Vanhan testamentin moraalilain olevan voimassa. Mutta vaikka emme ottaisikaan moraalisäädöksiä Vanhasta testamentista, onko tällainen luonnehdinta Mooseksen lain moraalista millään tavalla perusteltu?

Edellä kohdassa mainitun Raamatun ilmoituksen progressiivisuuden vuoksi Mooseksen laki ei ollut Jumalan viimeinen sana. Vanhassa testamentissa itsessään on viittauksia tulevaan, pysyvään liittoon (Jer. 31; Hes. 36). Mooseksen lain säädökset eivät edustaneet Jumalan ihannetta kaikille ihmisille kaikkialla. Ihanteet oli asetettu luomisen yhteydessä (1 Moos. 1–2). Raamatussa tehdään selväksi, että kaikissa ihmisissä on Jumalan kuva, mihin perustuu myös ihmisen arvo - ja koska ihminen on moraalinen olento, hänellä on myös moraalinen vastuu. Ihmiset kuitenkin hylkäsivät ja vääristivät nämä ihanteet. (Copan, s. 59).

Mooseksen aikaisen Lähi-Idän kultuuri ja sosiaaliset rakenteet olivat moraalisesti pahoin turmeltuneita. Näiden olosuhteiden keskeltä Jumala nosti liittoyhteyteensä kansan, jolle antoi kulttuurin perustan ja lainsäädännön. Tässä laissa moraaliset ihanteet sopeutettiin yhteisöön, jonka asenteet ja tavat olivat tuon ajan rakenteiden ja vaikutteiden muokkaamia. Lain lähtökohtana oli se, että se oli toteuttamiskelpoinen, ja sen tarkoitus oli kehittää ihmisiä moraalisesti. (Mts. 63).

jatkuu...

#33081: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Elämä oli raakaa, ja sivilisaatio monin tavoin moraalisesti puutteellista. Meidän ei Raamattua lukiessamme tarvitse yrittää selittää pois sellaisia kohtia kuin Joos. 10:22–27, jossa Joosua surmasi viisi Kanaanin hallitsijaa ja ripusti heidän ruumiinsa hirsipuuhun koko päiväksi. Se, mitä hän teki, heijasti sen ajan moraalista tilaa.

Laki oli siunaus Jumalalta ja toi mukanaan monia merkittäviä moraalisia parannuksia yhteisöön. Laki ei kuitenkaan täysin muuttanut tuon ajan tapoja ja oletuksia - kuten lain muutokset eivät lyhyessä ajassa muuta ihmisten totuttuja asenteita nykyäänkään.

Mooseksen laki on moraalisesti huomattavasti korkeammalla tasolla kuin muu tuolta ajalta ja alueelta tunnettu lainsäädäntö erityisesti mitä tulee naisten ja orjien kohteluun ihmisarvoisella tavalla. Vaikka jotkut orjia koskevat lait ovat ongelmallisia nykypäivän näkökulmasta, Mooseksen laki kuitenkin oli merkittävä askel kohti korkeampaa etiikkaa ja humaanimpaa asennetta palvelijoita kohtaan. Rangaistuksia rajoitettiin ja vieraiden kansojen karanneille orjille annettiin turvapaikka Israelista. Uuden testamentin puolella Rooman valtakunnan oloissa kehitystä tapahtui edelleen: Orjat nähtiin isäntiensä kanssa tasavertaisina seurakuntalaisina. (Mts. 61,63)

Mutta vaikka Paavali antoi orjille tämän uudenlaisen aseman ja Jeesuksen opetuksessa naisen asema yhteiskunnassa nousi merkittävästi, näiden ryhmien asema ei  parantunut niin paljon kuin sen olisi pitänyt. Se, mitä käytännössä nähdään raamatullisilta ajoilta ei siis välttämättä toteuttanut Raamatun opetuksen kaikkia periaatteita ja ole sen oikea kuvaus. (Ericksson, s. 124)

jatkuu...

#33082: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Miksi Uudesta testamentista otetaan jotkut opetukset, mutta sitten kuitenkaan ei oteta huomioon joitakin muita opetuksia, esim. määräyksiä hiuksista ja tai naisten asemasta seurakunnassa?

Tässä kristittyjä siis kritisoidaan siitä, että tulkitsemme jotkut Uuden testamentin kohdat ja ohjeet kulttuurisiksi ja/tai tilannesidonnaisiksi, vaikka kaikki pitäisi kritiikin mukaan ottaa teologisena ja yleispätevänä.

Tulkittaessa mitä tahansa Raamatun tekstiä on otettava huomioon kolme näkökohtaa (Köstenberger&Patterson, s. 78):

1) Historiallinen tilanne
2) Kirjallinen konteksti (johon kuuluvat asiayhteys, kielelliset seikat, tekstilaji ja koko Raamatun kaanon)
3) Teologinen sisältö eli se, mitä tekstikohta opettaa Jumalasta, Kristuksesta, pelastuksesta tai uskosta.

Esim. UT:n kirjeissä osa tekstikohdista koskee tilanteita ja asiantiloja, jotka ovat yhteisiä kaikille ihmisille kaikkialla, samoin kuin teologisia ja eettisiä opetuksia, esim. “armosta te olette pelastetut uskon kautta”. Osa taas koskee tilanteita ja seikkoja, jotka eivät ole sellaisinaan vertailukelpoisia meidän aikamme vastaavien tilanteiden kanssa, ja oikean tulkinnan ja sovellustavan löytämiseksi tarvitaan sekä kielellistä että historiallista tutkimustyötä. Joistakin jakeista, ilmaisuista tai termeistä ei tutkimustyöstä huolimatta voi tietää varmuudella, mitä ne tarkoittivat, esim. ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa”, 2 Kor. 6:14. (Fee&Stuart, 1296)

Jo ensimmäisellä vuosisadalla Paavalin työalueilla oli paikallisia eroja erilaisista uskonnollisista ja kulttuuritaustoista johtuen - eli jo silloin olosuhteet ja ongelmat vaihtelivat alueittain ja ryhmittäin, kuten nykyäänkin. Kulttuuri- ja tilanne-erot eivät ole siis pelkästään Raamatun aikojen ja meidän aikamme välisiä. Tämä heijastuu mm. siihen, mitä teologisia kysymyksiä missäkin Uuden testamentin kirjeessä käsitellään,  ja millaisella korostuksella niistä kirjoitetaan. (Esim. se, millaista väärää opetusta Efesossa esiintyi nuorista leskistä ja siitä, ettei heidän tulisi Jumalalle pyhittäytymisen vuoksi mennä naimisiin eikä myöskään asua vanhempiensa luona, näkyy Paavalin Timoteukselle antamissa ohjeissa, jotka ovat vaikeasti tulkittavia nykyajan lukijalle ja osittain myös Paavalin muista kirjoituksia vasten ilman tätä taustatietoa. 1 Tim. 2:15; 4:3; 5:5-8,13-14. Gibbs, s. 108.)

jatkuu...

#33083: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Miten sitten voi soveltaa ensimmäisen vuosisadan tilanteita ja opetuksia meidän aikaamme, ja miten näitä opetuksia suhteutetaan keskenään Uuden testamentin sisällä? Lähtökohta tulkinnalle on se, että tekstin ei voi tulkita tarkoittavan jotain sellaista, mitä se ei voinut tarkoittaa kirjoittajalleen ja alkuperäisille kuulijoilleen kyseisessä historiallisessa tilanteessa. (Fee&Stuart 1285.)

Kun Paavali esim. kirjoitti kahden seurakuntalaisen oikeudenkäynnistä, kysymys oli siitä, että pakanataustainen tuomari käsitteli julkisesti kaupungin torilla kahden krisityn välistä asiaa. (1 Kor. 6:1–11) Tämä eroaa meidän aikamme oikeudenkäynneistä oikeussaleissa, joissa tuomarikin saattaa olla kristitty. (Mt. 1302).

Usein sellaisissakin tilanteissa, joissa ei ole tarkkaa vastaavuutta meidän aikamme kanssa (tai ei ole juuri lainkaan vastaavuutta, kuten esim. Paavalin käsittelemät rakkaudenateria- ja ympärileikkauskysymykset, 1 Kor 11:17–22, Gal. 6:12), voi nähdä jonkin periaatteen,  jota voi soveltaa ilman historiallisia rajoituksia. Edellämainitussa oikeudenkäyntitapauksessa periaatteena oli se, että kristittyjen tulisi ennen kaikkea selvittää riita-asiansa keskenään. (Mt. 1362).

Pukeutumisohjeisiin sisätyvä periaate oli se, että seurakuntalaisia opastettiin noudattamaan oman aikansa ja kultuurinsa merkkikieltä ja antamaan sellaisia viestejä, että ne ymmärrettiin oikein eikä seurakuntalaisista tehty vääränlaisia tulkintoja. Tämän periaatteen voi soveltaa meidän aikaamme siten, että meidänkin tulisi noudattaa ymmärrettävää merkkikieltä.

On tietysti vältettävä sitä, että tilannesidonnaisuus ja yleispätevyys määritellään ja valikoidaan (joskus tiedostamattakin) sen perusteella, mikä sopii omaan traditioon tai oppiin eikä noudateta johdonmukaisesti hyväksyttäviä hermeneuttisia periaatteita. (Mt. 1243) - Kun kristityt näissä rajoissa tekevät sitä, mistä heitä kritisoidaan, eli tulkitsevat Uuden testamentin jotkut kohdat ja ohjeet kulttuuri- ja tilannesidonnaisiksi, he toimivat oikein.

jatkuu...

#33084: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Poimitaan yksittäiset tuomitsevat jakeet, mutta sivuutetaan Jeesuksen laajemmat, rakkaudelliset periaatteet.

Tämä kritiikki kohdistuu useimmiten siihen, että kristittyjen sanotaan tuomitsevan jotkut henkilöt synnintekijöiksi mutta unohtavan Jeesuksen julistaman rakkauden. Jeesuksen Vuorisaarnan kohta “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7:1) on paljon ei-uskovien siteeraama, koska se asiayhteydestään irrotettuna tuntuu tukevan ajatusta suvaitsevaisuudesta sellaisena kuin he sen ymmärtävät: relativistisen (suhteellisen) etiikan piiriin kuuluvana näkemyksenä, jonka mukaan mikään ei ole itsessään väärin eikä mitään tule siksi tuomita. (Tällainen suvaitsevaisuushan on sisäisesti ristiriitainen näkemys, koska jonkin käytöksen tuomitseminen moraalisesti vääräksi on sen mukaan kuitenkin itsessään väärin.)

Nämä Jeesuksen sanat eivät toki tarkoita sitä, ettei erilaisia toimia tulisi arvioida ja tarvittaessa todeta vääriksi. ”Älkää tuomitko” -sanojen tekstiyhteys oli se, ettei tule osoittaa ”rikkaa toisen silmässä, jos omassa silmässä on hirsi”, eli sanat on suunnattu tekopyhille henkilöille, erityisesti uskonnollisille johtajille, jotka arvioivat toisia, mutta eivät itseään (7:5 ”Sinä ulkokultainen!”) Jeesus ei siis tarkoittanut, ettei meidän tule arvioida asioita moraalisesti, vaan arvioitava myös itseämme moraalisesti ja näin vältettävä tekopyhyyttä. Toisessa kohdassa Jeesus sanoo “Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.” (Joh. 7:24) Arvion on siis oltava huolellinen ja perusteltu. (Olson 2005)

Kun siis Paavali selitti, mitkä asiat ovat syntiä (esim. Room. 1:29–30, 1 Kor 5:11; 6:9–10,  2 Tim. 3:2–4) tai kehotti Korintin seurakuntaa erottamaan miehen, joka eli isänsä vaimon kanssa, hän ei sivuuttanut Jeesuksen käskyä “olla tuomitsematta”? (1 Kor. 5:1-3), vaan toimi Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Uudessa testamentissa ei ole erilaisia, keskenään ristiriitaisia moraalistandardeja.

Lainattu....

Mirjami Ivanov 2013

http://www.miksiuskon.net/henki_ja_jarki_rusinat_pullasta.html

#33051: - Aika murhanhimoinen tämä Jumalanne!

Kyllä itse ainakin suuresti kiitän siitä,  että Jumala ei ollut hiljaa,  eikä vaiennut,  kun lapsia uhrattiin.  
Ja siitä,  että vaikka ihmiset olisivat jättäneet rankaisematta,  Jumala ei jättänyt:

"4 Jos seudun väki kuitenkin ummistaa silmänsä siltä, että hän on uhrannut lapsensa
Molokille, eikä surmaa häntä, 5 minä itse käännyn häntä ja hänen perhettään vastaan
ja poistan kansansa keskuudesta sekä hänet että kaikki muut,jotka hänen esimerkkiään
seuraten.."

Yleensä katastrofien yhteydessä kysytään:  Missä Jumala oli?   Tässä Jumala on!

Tässä onneksi tapahtuu pisteenasettaminen. Jos ei olisi,  mitä tekisin sellaisella Jumalalla.
Joka ei puutu kaikkein kauheimpaan asiaan mitä ihminen voi tehdä.

Silti jää tässä ajassa tuhansittain tuskallisia kysymyksiä, - miksi ei tähän tullut apua?
-miksi tämä sai tapahtua? 

#33052: - Re: Aika murhanhimoinen tämä Jumalanne!

22 "Pitäkää kaikki minun käskyni ja lakini ja noudattakaa niitä, ettei se maa, johon minä teidät vien, oksentaisi teitä ulos.

- On syytä pitää mielessä,  että  moraalisen puhtauden menettäneen ihmisen näkökulma ei ole ainoa näkökulma (siis miksi näitä on rangaistava näin murhanhimoisesti).

Jos Jumala on,  hän on ehdottoman puhdas mieleltään ja sen mukaisia
ovat hänen kaikki tekonsa, ajatuksensa ja myös vaatimuksensa.

Jumalalla on kyky olla sataprosenttisen oikeudenmukainen. Meillä ei.
Emmekä voi ymmärtää Jumalan tuomioita,  emme luomistyön ääriäkään
ja mittasuhteita yhtään sen paremmin.

Laki ei ole vain Jumalan mielessä,  se on olemassa olevassa todellisuudessa.
Meillä ei kovin paljon olisi toivoa,  jos jäisimme pelkästään lain todellisuuden
varaan.
Mutta jo ennen lakia oli    lupaus.

#33058: - Re: Re:

Kiitos Jumalalle,  että oli mies (tai nainen)  oikeassa kohdassa,
oikeaan aikaan vastaamassa!

#33063: - Re: Re: Re:

Asiankäsittelytapasi on tarkoitushakuisen raflaavaa.   Ei seurakuntaopetus keskity hiv-tilastoihin.  nehän ovat kirjoittajan itsensä etsimiä tietoja.   Mitä vaaraa on siinä jos asiallisesti pohditaan,  totuushan ei kuitenkaan voi lopulta kätkeytyä.

#33064: - Re: Re: Re:

Näissä hirsirakennelmissahan roikkuu enimmäkseen kyllä kristittyjä,  jos saan huomauttaa!

#33068: - Re: Re: Re:

Jos todella halutaan ymmärtää vanhantestamentin lain olemusta,
olisikin hiukan tutustuttava nimenomaan Hebrealaiskirjeeseen!

#33071: - Re: Re: Re: Re: Re:

Hiukan paremmin pitäisi selittää,  mitä tarkoittaa se,  että maailma oli ajanut niistä ohi.


Aivan samalla tavalla lain syntyaikaan oli  kaikenlaista jumalattomuutta ja epävanhurskautta kuin nytkin.

Hyvä ja paha eivät asetu akselille  vanhan- ja uudenaikainen.  tämähän on aikamme ismi,  mutta se häviää
ilmaan kuin voikukan kukinto tai kaurapuuron kuivunut reuna kattilan seinämistä.  Se on olematon.

#33076: Raamatunsitaatit elinohjeena - Re: Re: Re: Re:

Kun pääset suhteseen Jumalan ja sanansa kanssa,   ei enää tarvitse tulkinnan keinoin ja usein kepulikonstein
päästä hallitsemaan sanaa,  kun sen ulottuuvuudet kaikessa rikkaudessaan ilmestyvät päivittäin yhä uusina rikkauksina silmiesi eteen,  ahmit sitä kuin nälkäinen leijona!

#33058: - Re: Re:

Kiitos !

Suonet anteeksi taipumukseni ”leikata ja liimata” ja vähän väritellä, - joten menin vielä askelta pidemmälle,
vaikka olitkin nähnyt paljon vaivaa saadaksesi tekstin sopiviksi haukkapaloiksi, ja helpommin omaksuttavaksi?

Nämä Jeesuksen sanat eivät toki tarkoita sitä, ettei erilaisia toimia
tulisi arvioida ja tarvittaessa todeta vääriksi.




”Älkää tuomitko” -sanojen tekstiyhteys oli se, ettei tule osoittaa ”rikkaa toisen silmässä,
jos omassa silmässä on hirsi”, eli sanat on suunnattu tekopyhille
henkilöille, erityisesti uskonnollisille johtajille, jotka arvioivat toisia,
mutta eivät itseään (7:5 ”Sinä ulkokultainen!”)

Jeesus ei siis tarkoittanut, ettei meidän tule arvioida asioita moraalisesti,
vaan arvioitava myös itseämme moraalisesti ja näin vältettävä tekopyhyyt-
tä. Toisessa kohdassa Jeesus sanoo




“Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.”
(Joh. 7:24) Arvion on siis oltava huolellinen ja perusteltu. (Olson 2005)

.

#33085: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

"Kun siis Paavali selitti, mitkä asiat ovat syntiä (esim. Room. 1:29–30, 1 Kor 5:11; 6:9–10,  2 Tim. 3:2–4) tai kehotti Korintin seurakuntaa erottamaan miehen, joka eli isänsä vaimon kanssa, hän ei sivuuttanut Jeesuksen käskyä “olla tuomitsematta”? (1 Kor. 5:1-3), vaan toimi Jeesuksen opetuksen mukaisesti. "

Onpas taas paksua uskissumutusta: Paavali ei missään kohden viitannut Jeeuksen moraalioppiin. Hän ei kaiken kaikkeaan edes tuntenut sellaista olevan, vaan kehitti uudistetun kristityn moraaliopin ihan omasta päästään. Hän ei edes missään kohdassa viittaa sanallakaan siihen, mitä Jeesus Nasaretilainen opetuksessaan sanoi. Vieläkin tiukemmin sanottuna hän ei edes sanallakaan viittaa koko henkilöön nimeltään Jeesus Nasaretilainen.

Ja jos varhaiskristillisyydessä ei ollut ristiriitaisia moraalistandardeja, mistäs Paavali ja Pietari sitten riitelivät lähes verissäpäin...?

#33094: - Re: Re: Re:

Onkin hyvä, että kukin nostaa sieltä tärkeäksi näkemiään kohtia lähempään tarkasteluun. Kokonaisuus oli aika laaja kaikkine Raamattu viitteineen. Kiitos, kun paneudut asiaan!

#33092: - Re: Re: Re: Re: Re: Re:

"Hiukan paremmin pitäisi selittää,  mitä tarkoittaa se,  että maailma oli ajanut niistä ohi."

Hyvä esimerkki tästä on homoseksuaaliseksi teoksi tulkitun teon tekijän kivitys. Siitä ei enää ole mainintaa Uudessa testamentissa, koska tähän lainkohtaan  ei enää suhtauduttu niin ankarasti. Sama koskenee erilaisia kuukautisveri- ja tottelematon lapsi- sääntöihin. Paavali katsoi ne ilmiselvästi vanhentuneiksi.

Homoseksuaalisuuteen liittyvä katsanto ei hänen mielestään ollut vanhentunut, koska

a) hänelle kaikki aistillisuus tuntui olevan kauhistus, jopa heteroihmisten välillä (vapaasti lainaten: "Ihmiselle olisi paras olla selibaatissa. Jos ette siihen pysty, menkää edes naimisiin!") ja

b) tuomitut homoseksuaalisuuteen liittyvät riitit oliva useimmiten toisiin uskontoihin liittyviä ja siis pakanallisuutensa takia erityisen tuomittavia (esim. roomalaiskirje!).

Paavali myös oletti että

c) hänen tuomitsemansa homoseksuaalisuus on tahdosta riippuvainen asia.

Nykymielessä voidaan yksikantaan todeta, että mikään Paavalin perusteista ei oikeuta homorakkauden tuomitsemista nykyaikana. Asia ei ole mikään ikuinen hyvä-paha-asetelma, vaan voimakkaasti kulttuurinen ja dynaaminen normi. Väittämä, että se on synti, koska se sellaiseksi on Raamatussa määritelty, on tässä mielessä pelkkä tautologia: Hauki on hauki....

#33095: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

"Paavali ei missään kohden viitannut Jeeuksen moraalioppiin. Hän ei kaiken kaikkeaan edes tuntenut sellaista olevan, vaan kehitti uudistetun kristityn moraaliopin ihan omasta päästään"

Kuinkas rouva perustelee väitettään?

#33098: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Näyttövelvollisuus on kyllä nyt ihan siellä suunnalla...

Asiasta on tehty kyllä tutkimuksiakin. "Jeesus", "Messias" ja kärsimysnäytelmä olivat kyllä Paavalille tuttuja nimiä ja käsitteitä ENNUSTUKSISTA, mutta yhtään viittausta Jeesus Nasaretilaisen elämänvaiheisiin tai opetuksiin, joita noissa ennustuksissa ei olla mainittu, hän ei tee.

Suomen Homokirkosta on parasta erota kaikkien
sillä sen on homojen vallassa,Jumalallemme homous on kauhistus
Tuomion päivä on lähempämnä kuin arvaammekaan.