#33084: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Poimitaan yksittäiset tuomitsevat jakeet, mutta sivuutetaan Jeesuksen laajemmat, rakkaudelliset periaatteet.

Tämä kritiikki kohdistuu useimmiten siihen, että kristittyjen sanotaan tuomitsevan jotkut henkilöt synnintekijöiksi mutta unohtavan Jeesuksen julistaman rakkauden. Jeesuksen Vuorisaarnan kohta “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7:1) on paljon ei-uskovien siteeraama, koska se asiayhteydestään irrotettuna tuntuu tukevan ajatusta suvaitsevaisuudesta sellaisena kuin he sen ymmärtävät: relativistisen (suhteellisen) etiikan piiriin kuuluvana näkemyksenä, jonka mukaan mikään ei ole itsessään väärin eikä mitään tule siksi tuomita. (Tällainen suvaitsevaisuushan on sisäisesti ristiriitainen näkemys, koska jonkin käytöksen tuomitseminen moraalisesti vääräksi on sen mukaan kuitenkin itsessään väärin.)

Nämä Jeesuksen sanat eivät toki tarkoita sitä, ettei erilaisia toimia tulisi arvioida ja tarvittaessa todeta vääriksi. ”Älkää tuomitko” -sanojen tekstiyhteys oli se, ettei tule osoittaa ”rikkaa toisen silmässä, jos omassa silmässä on hirsi”, eli sanat on suunnattu tekopyhille henkilöille, erityisesti uskonnollisille johtajille, jotka arvioivat toisia, mutta eivät itseään (7:5 ”Sinä ulkokultainen!”) Jeesus ei siis tarkoittanut, ettei meidän tule arvioida asioita moraalisesti, vaan arvioitava myös itseämme moraalisesti ja näin vältettävä tekopyhyyttä. Toisessa kohdassa Jeesus sanoo “Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.” (Joh. 7:24) Arvion on siis oltava huolellinen ja perusteltu. (Olson 2005)

Kun siis Paavali selitti, mitkä asiat ovat syntiä (esim. Room. 1:29–30, 1 Kor 5:11; 6:9–10,  2 Tim. 3:2–4) tai kehotti Korintin seurakuntaa erottamaan miehen, joka eli isänsä vaimon kanssa, hän ei sivuuttanut Jeesuksen käskyä “olla tuomitsematta”? (1 Kor. 5:1-3), vaan toimi Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Uudessa testamentissa ei ole erilaisia, keskenään ristiriitaisia moraalistandardeja.

Lainattu....

Mirjami Ivanov 2013

http://www.miksiuskon.net/henki_ja_jarki_rusinat_pullasta.html

#33085: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

"Kun siis Paavali selitti, mitkä asiat ovat syntiä (esim. Room. 1:29–30, 1 Kor 5:11; 6:9–10,  2 Tim. 3:2–4) tai kehotti Korintin seurakuntaa erottamaan miehen, joka eli isänsä vaimon kanssa, hän ei sivuuttanut Jeesuksen käskyä “olla tuomitsematta”? (1 Kor. 5:1-3), vaan toimi Jeesuksen opetuksen mukaisesti. "

Onpas taas paksua uskissumutusta: Paavali ei missään kohden viitannut Jeeuksen moraalioppiin. Hän ei kaiken kaikkeaan edes tuntenut sellaista olevan, vaan kehitti uudistetun kristityn moraaliopin ihan omasta päästään. Hän ei edes missään kohdassa viittaa sanallakaan siihen, mitä Jeesus Nasaretilainen opetuksessaan sanoi. Vieläkin tiukemmin sanottuna hän ei edes sanallakaan viittaa koko henkilöön nimeltään Jeesus Nasaretilainen.

Ja jos varhaiskristillisyydessä ei ollut ristiriitaisia moraalistandardeja, mistäs Paavali ja Pietari sitten riitelivät lähes verissäpäin...?

#33085: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Kiitos näistä erinomaisen asiantuntevista kommenteista. Oli niin tyhjentävästi sanottu ettei jäänyt mitään lisättävää.

Jumalalta tulevat sekä laki että armo, ja on tärkeää ymmärtää niiden tehtävät. Joku on osuvasti verrannut että ne ovat kuin kaksi airoa veneessä. Jos veneessä olisi vain yksi airo niin soutaja pyörisi vain ympyrää paikallaan.Saavuttaakseen määränpäänsä soutajalla on oltava käytössä kummatkin airot. Samoin mekin tarvitsemme vaelluksessamme sekä lakia (joka ilmoittaa Jumalan tahdon) että armoa joka kantaa ja antaa voimaa taivaltaa kohti määränpäätä.