#33082: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Miksi Uudesta testamentista otetaan jotkut opetukset, mutta sitten kuitenkaan ei oteta huomioon joitakin muita opetuksia, esim. määräyksiä hiuksista ja tai naisten asemasta seurakunnassa?

Tässä kristittyjä siis kritisoidaan siitä, että tulkitsemme jotkut Uuden testamentin kohdat ja ohjeet kulttuurisiksi ja/tai tilannesidonnaisiksi, vaikka kaikki pitäisi kritiikin mukaan ottaa teologisena ja yleispätevänä.

Tulkittaessa mitä tahansa Raamatun tekstiä on otettava huomioon kolme näkökohtaa (Köstenberger&Patterson, s. 78):

1) Historiallinen tilanne
2) Kirjallinen konteksti (johon kuuluvat asiayhteys, kielelliset seikat, tekstilaji ja koko Raamatun kaanon)
3) Teologinen sisältö eli se, mitä tekstikohta opettaa Jumalasta, Kristuksesta, pelastuksesta tai uskosta.

Esim. UT:n kirjeissä osa tekstikohdista koskee tilanteita ja asiantiloja, jotka ovat yhteisiä kaikille ihmisille kaikkialla, samoin kuin teologisia ja eettisiä opetuksia, esim. “armosta te olette pelastetut uskon kautta”. Osa taas koskee tilanteita ja seikkoja, jotka eivät ole sellaisinaan vertailukelpoisia meidän aikamme vastaavien tilanteiden kanssa, ja oikean tulkinnan ja sovellustavan löytämiseksi tarvitaan sekä kielellistä että historiallista tutkimustyötä. Joistakin jakeista, ilmaisuista tai termeistä ei tutkimustyöstä huolimatta voi tietää varmuudella, mitä ne tarkoittivat, esim. ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa”, 2 Kor. 6:14. (Fee&Stuart, 1296)

Jo ensimmäisellä vuosisadalla Paavalin työalueilla oli paikallisia eroja erilaisista uskonnollisista ja kulttuuritaustoista johtuen - eli jo silloin olosuhteet ja ongelmat vaihtelivat alueittain ja ryhmittäin, kuten nykyäänkin. Kulttuuri- ja tilanne-erot eivät ole siis pelkästään Raamatun aikojen ja meidän aikamme välisiä. Tämä heijastuu mm. siihen, mitä teologisia kysymyksiä missäkin Uuden testamentin kirjeessä käsitellään,  ja millaisella korostuksella niistä kirjoitetaan. (Esim. se, millaista väärää opetusta Efesossa esiintyi nuorista leskistä ja siitä, ettei heidän tulisi Jumalalle pyhittäytymisen vuoksi mennä naimisiin eikä myöskään asua vanhempiensa luona, näkyy Paavalin Timoteukselle antamissa ohjeissa, jotka ovat vaikeasti tulkittavia nykyajan lukijalle ja osittain myös Paavalin muista kirjoituksia vasten ilman tätä taustatietoa. 1 Tim. 2:15; 4:3; 5:5-8,13-14. Gibbs, s. 108.)

jatkuu...

#33083: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Miten sitten voi soveltaa ensimmäisen vuosisadan tilanteita ja opetuksia meidän aikaamme, ja miten näitä opetuksia suhteutetaan keskenään Uuden testamentin sisällä? Lähtökohta tulkinnalle on se, että tekstin ei voi tulkita tarkoittavan jotain sellaista, mitä se ei voinut tarkoittaa kirjoittajalleen ja alkuperäisille kuulijoilleen kyseisessä historiallisessa tilanteessa. (Fee&Stuart 1285.)

Kun Paavali esim. kirjoitti kahden seurakuntalaisen oikeudenkäynnistä, kysymys oli siitä, että pakanataustainen tuomari käsitteli julkisesti kaupungin torilla kahden krisityn välistä asiaa. (1 Kor. 6:1–11) Tämä eroaa meidän aikamme oikeudenkäynneistä oikeussaleissa, joissa tuomarikin saattaa olla kristitty. (Mt. 1302).

Usein sellaisissakin tilanteissa, joissa ei ole tarkkaa vastaavuutta meidän aikamme kanssa (tai ei ole juuri lainkaan vastaavuutta, kuten esim. Paavalin käsittelemät rakkaudenateria- ja ympärileikkauskysymykset, 1 Kor 11:17–22, Gal. 6:12), voi nähdä jonkin periaatteen,  jota voi soveltaa ilman historiallisia rajoituksia. Edellämainitussa oikeudenkäyntitapauksessa periaatteena oli se, että kristittyjen tulisi ennen kaikkea selvittää riita-asiansa keskenään. (Mt. 1362).

Pukeutumisohjeisiin sisätyvä periaate oli se, että seurakuntalaisia opastettiin noudattamaan oman aikansa ja kultuurinsa merkkikieltä ja antamaan sellaisia viestejä, että ne ymmärrettiin oikein eikä seurakuntalaisista tehty vääränlaisia tulkintoja. Tämän periaatteen voi soveltaa meidän aikaamme siten, että meidänkin tulisi noudattaa ymmärrettävää merkkikieltä.

On tietysti vältettävä sitä, että tilannesidonnaisuus ja yleispätevyys määritellään ja valikoidaan (joskus tiedostamattakin) sen perusteella, mikä sopii omaan traditioon tai oppiin eikä noudateta johdonmukaisesti hyväksyttäviä hermeneuttisia periaatteita. (Mt. 1243) - Kun kristityt näissä rajoissa tekevät sitä, mistä heitä kritisoidaan, eli tulkitsevat Uuden testamentin jotkut kohdat ja ohjeet kulttuuri- ja tilannesidonnaisiksi, he toimivat oikein.

jatkuu...