Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#21822: - Re: Hyvän elämän ainekset

Hahaa, mikä matka! Ja juuri sen vuoksi ei mahdollinen yksi elämä riitä valmistumiseen.

#1: Mie - Höpö

Se on tarkoitettu naisen ja miehen väliseksi jotka muodostaa perheen ei eläimetkää niin hulluja kuin ihmiset.

#21828: - Re: CONTRA

Nyt kyllä puhut läpiä päähäsi. Tutustupa eläintieteeseen hieman!

#21820: res.matr. - Re: Re: Re: Re: Yhteiskunnallisen mädännäisyyden todelliset lähteet...

Kyllä  sen sitten hoksasin,  että venäjää tarkoitat,  mutta olin jo ehtinyt laittaa sinne tuon muslimialueen.

#21831: -

Kyllä on oltava afrikkalaisista perinteistä kyse,  koska  - katoppa aivan alhaalla olevaa videopätkää.  BreadMotion - avustustoiminnnassa ei kysytä kenenkään osallistujien taustoista.

Mark Driscoll  - jos nimi nyt tuli oikein,  on senverran tuttu nimi,  että ei ole mahdollista hänen opetuksestaan ikinä löytää väkivaltaan kehoittamista missään tilanteessa.   (Siinä sivun  oikeassa laidassa keskimmäinen)

#21833: -

Toisaalta katso maata purjeveneiden takana,  ja brittiläisen miehen helppoutta elää gayna kristillisen kulttuurin parituhattavuotta hapattamassa kulttuurissa,  jossa ei päitä katkota.  Afrikka,  ollut iät kaiket  voimakkaiden shamanististen ja animististen uskontojen voimakentässä,  noituuden vuosisadat ovat sillä vielä aivan läsnä.  Jos samoilla voimilla ,  vaikka juuri kristityksi tulleenakin,  lähdetään taistelemaan "lihassa" homoja vastaan ihmisinä,  niin kukas siitä sitten vastaa?   Ei ole Kristuksen opin mukaista.  
Mutta miten paljon tässä sekoaa toisiinsa kuulumattomia asioita?

Amerikkalasilla on kyllä vastuunsa,  jos toimivat siellä opetustyössä ja käyttävät hengellistä auktoriteettiä.   Vai
käytetäänkä tätä:  made in Usa -  sitten kaukopalveluna?

#21824: - Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Avioliitto on terveiden tunteiden asia. Terveellä tarkoitan, ettei ihmistä silloin ohjaa keskeneräisyys, sillä se aiheuttaa aina ongelmia. Yksilön keskeneräisyydestä tulee aina kumppaninkin ongelma.

Tämä ei koske pelkästään "avioliittoa", vaan kaikkea inhimillistä kanssakäymistä. Siksi me riitelemme, käyttäydymme huonosti ja hankaloitamme toistemme  - ja omaa - elämää, koska olemme keskeneräisiä. Eheän ihmisen tuntee siitä, että hän kohtelee itseään ja muita kunnioituksella ja rakkaudella. Rakkaus ei tarkoita lepsuutta ja alistuvuutta, sillä rakkaudellinen vapaus edellyttää myös vastuuta.

Mutta kahden yksilön välinen suhde on myös tahdon asia. Kummankin on tahdottava sitä, ja kummankin on tahdottava pitää suhteesta huolta. Kummankin on kannettava siitä vastuunsa. Se ei pysy kasassa itsekseen, vastuuta suhteesta ei voi antaa "huuman" tai jonkun muun henkilökohtaisen tunteen kannettavaksi. Tämä koskee myös ihmisyksilön suhdetta itseensä: itsestäänkin on jatkuvasti pidettävä huolta.

Tunteet eivät kuitenkaan ole "plussaa" suhteessa, vaan tunteet ovat inhimillisen elämän perusosasia. Vastuullamme on kuitenkin pitää huolta, että tunnekokemuksemme ovat vapaita ja terveitä, eivätkä tunnekoukkujen kahlitsemia.

#21826: - Re: Re: Hyvän elämän ainekset

"Hahaa, mikä matka! Ja juuri sen vuoksi ei mahdollinen yksi elämä riitä valmistumiseen."

Miksei riittäisi. Vaikka kirjoitukseni oli pitkä, ei ihmiseksi "valmistuminen" silti ole mikään pitkä matka. Jos vanhempamme ovat tehtävänsä tasalla meitä hankkiessaan, me "valmistumme" aivan alusta alkaen. Rakennusmateriaalimme ovat silloin eheitä ja lopputulos sen mukainen.

"Matka" on vähän pitempi, jos meillä ei ole ollut tätä onnea. Mutta rikkinäinenkin ihmisyksilö voi eheytyä nopeasti, se on kiinni vaurioiden laadusta ja omasta tahdosta. Parhaimmillaan se on kiinni vain hetken oivalluksesta: minä olen arvokas, sillä minulla on syntymäarvo kuten kaikilla muillakin. Useimmiten joudumme kuitenkin näkemään vähän vaivaa ja tekemään itsemme kanssa työtä. Se ei kuitenkaan ole erityisen pitkä prosessi eleämän oletuskestoon nähden, ja tosiaan oma motivaatio vaikuttaa aina nopeuttavasti.

Vaikeasti rikkoutunut ihminen tarvitsee sekä apua että aikaa, mutta prosessi vie yleensä pisimmilläänkin vain vuosia, olettaen että ihminen siis tajuaa tilanteensa ja haluaa vaikuttaa siihen.

Yksi elämä on ihan tarpeeksi meille jokaiselle, ja sen mukaan meidän on elettävä. Jos antaa tämän elämän valua hukkaan ajatuksella, että "tuleehan niitä uusia", ei ole ymmärtänyt elämän olemusta. Me kaikki elämme juuri nyt, ja siksi kannamme elämästämme myös vastuuta juuri nyt. Itsellemme ja myös muille, jotka ovat kanssamme tekemisissä. Tällä pienellä ja eristetyllä pallolla se on melko väistämätöntä. Olemme kaikki vastuussa sekä itsestämme että toisistamme.

#21827: sinä viisas joka haluat erotella - Luokitteluidea

Sanavalinnoista oletan että kysymyksesi oli asetettu minulle. Vastaan joka tapauksessa, sillä asia kiinnostaa.

En halua erotella, vaan ymmärtää. Ymmärtäminen on tärkeätä päätöksiä tehdessä, sillä muuten päätöksistä voi seurata huonoja asioita. Mikä olisi sitä paitsi ihmiselle tärkeämpää kuin ymmärtää itseään, omia toimiaan ja vaikuttimiaan?

Jos olet (käytän "sinä-passiivia", eli en viittaa tällä erityisesti kysyjään, vaikka lähdenkin liikkeelle hänen esimerkistään) naimisissa miehen kanssa, johon sinulla ei ole toimivaa yhteyttä, oletko silloin tehnyt hyvän ratkaisun? Oletko valinnut kumppanin toimivien perusteiden pohjalta? Mitä se kertoo itsestäsi kumppanin valitsijana? Vai oletko varma, että kumppanisi oli oikeasti hyvä mies sinulle ennen naimisiin menoa, ja sitten muuttui huonompaan suuntaan?

Yhtä kaikki, liittonne on toimimaton, ja sille täytyy tehdä jotakin. Joko liitto korjataan - johon tarvitaan kummankin osapuolen osallisuutta - tai sitten erotaan. Erehdyksiä sattuu, ja ne voidaan korjata.

Et voi syyttää huonoa suhdetta siitä, jos ihastut johonkin toiseen. Se ei ole kumppanisi eikä suhteennekaan syytä. Ihastuminen on luonnollinen mekanismi, joka on erityisen aktiivinen silloin, kun itse kokee toimivan ihmissuhteen puutosta elämässään. Syy on siis siinä, että elät huonossa suhteessa, etkä ole tehnyt asialle mitään.

Jos petät puolisoasi hänen selkänsä takana ilman hänen suostumustaan, sinusta tulee aviorikkoja, mutta "synti" on uskonnollinen käsite, joten siitä ei tässä sen enempää. Pettäessäsi miestäsi teet kuitenkin väärin miestäsi ja suhdettanne kohtaan, joten teko on joka tapauksessa vahingollinen ja itsekäs.

Jos ihastut samansukuiseen, sinusta ei "tule" homoseksuaalia. Olet todennäköisesti biseksuaali, tai mahdollisesti tietämättäsi otit miehen vain koska "niin tehdään", vaikka sisimmässäsi olit homo jo silloin. Sehän voisi osaltaan selittää, jos et olekaan koskaan ollut henkisesti miehestäsi kiinnostunut. Tämän jokainen tietää parhaiten itse.

Toinen ja todennäköisempi syy huonossa suhteessa elämiselle on itsensä tuntemisen puute (mikä selittäisi myös häilyvän sukupuoli-identiteetin). Et kerta kaikkiaan tiedä, mitä oikeasti tahdot. Olet sivuuttanut itsesi elämän keskeisimmässä tehtävässä: itseensä tutustumisessa. Se olisi merkki siitä, ettet tunne omaa ihmisarvoasi, ettet koe olevasi tutustumisen arvoinen.

Jos nyt ihastut johonkuhun (olet kai aiemmin myös ihastunut nykyiseen puolisoosi?), ja sen perusteella teet muutoksen elämääsi, olet suuressa vaarassa vain mekaanisesti toistaa vanhan erehdyksesi. Etsit takertumisen kohdetta, "pelastajaa" (terveisiä muuten uskovaisille, jotka periaatteessa usein tekevät samaa), kun sen sijaan sinun kannattaisi ensin kasvaa itsenäiseksi (tästä kirjoitin aiemmin). Toki on mahdollista, että tämä uusi suhde voisi kantaa ilman kriittisiä ongelmia, mutta yhtä hyvin se voi olla vain uusi oikeata kiinnittymistä vaille jäävä tilapäinen kokemus.

Ihmisyksilön "eheytyminen" tarkoittaa sitä, että oppii tuntemaan itsensä ja rakastamaan itseään sen pohjalta. Ehdottomasti rakastavan kumppanin löytäminen voi olla suureksi avuksi tässä prosessissa, mutta valitettavasti ihminen, joka ei osaa rakastaa itseään, ei kovin suurella todennäköisyydellä löydä toista ihmistä, jolle soisi oikeuden ja mahdollisuuden osoittaa rakkautta. Sillä jos ei osaa rakastaa, ei myöskään osaa luottaa, ja ellei osaa luottaa, ei kykene ottamaan vastaan rakkautta.

Ihminen ei "valitse" vajavaisuutta. Ihmisen "perusoletustila" on eheys, kuten muullakin luomakunnalla. Vajavaisuus on seurausta epäonnistuneesta kehityksestä, ja tämä johtuu yleensä epäedullisista oloista. Mutta jokaisen elävän olennon luonnollinen pyrkimys on saavuttaa eheys, ellei jo ole tässä tilassa. Valitettavasti epäedullisia oloja vastaan on ihmisellä torjuntakeinoja, jotka estävät häntä aina edes oivaltamasta, että hän ei ole eheä. Hän on luonut itselleen keinotekoisen identiteetin, jonka turvassa hän ponnistelee eteenpäin.

Eheytyminen vaatii tämän oivaltamista. Se, mitä näemme ympärillämme, kertoo karua kieltään siitä, ettei tätä ole helppoa oivaltaa. Suojamme ovat niin vahvoja.

Valitettavasti ne eivät suojaa meitä "vajavaisuudeltamme", vaan sitovat meidät entistä lujemmin siihen. Puolustamme identiteettiämme, vaikka se olisi "vajavainen". Tästä syystä niin moni meistä on todellisesta itsestään ihan eksyksissä, ja on vielä ylpeä siitä, puolustaen sitä henkeen ja vereen.

#21836: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Oletkos katellut viime aikana ympärillesi?

Kunpa elämä olisikin noin yksioikoista. Tunnen ihmismieltä sen verran hyvin tietääkseni että harvalla riittää itsetuntemisviettiä niin paljon että se onnistuisi. Elämän osa-alueitakin on niin paljon että se puoltaa entistä enemmän lisäkokemuksen perään. Elämät eivät välttämättä ole lineaarisia jonoja vaan tässä ja nyt tapahtuvia, ajattomia kokemuksia, rypemisiä ennen heräämistä. Siinä mielessä olet aivan oikeassa että tässä ja nyt on ainoa oikea hetki mutta vaikka se teoriassa kuullostaa helpolta niin sitä se ei ole. Pitkissä kirjoituksessasi ei sikäli ollut mitään väärää päinvastoin oli mukava lukea mutta oliko siinä tarpeeksi eletyn elämän makua, en ole varma. Nämähän ovat lopulta mielipideasioita.

#21819: - Re: Re: Re: Tutkimuksen ongelmista

"...kannattaa aina suhtautua tieteellisiin tai virallisiin vakuutteluihin pienellä varauksella, ja ainakin miettiä, etsiikö joku kyseisellä tutkimustuloksella omaa etuaan. Eräs karkeimmista esimerkeistä nykyajalta lienee New Yorkin viranomaisten vakuuttelu, että Manhattanin ilma oli vaaratonta hengitettäväksi 911-iskujen jälkeisinä päivinä. "

On viisasta pitää perusteellisen tieteellisen diskurssin tulokset ja tilannetta epätoivoisesti hallinnassa pitämään pyrkivien viranomaisten suustaan päästämät häteselitykset.

""Homofobia" vaikuttaa huonolta termiltä tässä yhteydessä, sillä joskin varmasti sellainenkin fobia on olemassa, homovastaisuus harvemmin on seurausta fobian kaltaisesta pelosta. "

Homofobia ei ole virallinen lääketieteellinen termi. Se synonyymi on homokammo, vrt klaustrofobia ja suljetun paikan kammo. Homofobiassa on todella voimakasta outouden ja vastenmielisyyden tunnetta. Se sitten ilmenee sitten homojen tunteenomaisena kammoamisena ja vastustuksena, johon järkisyillä on vaikea vaikuttaa. Syyt ovat todella toisaalta opitussa ja toisaalta siinä, ettei oikeasti tiedetä eikä tunneta ilmiötä ja ihmisiä. Rasismilla on osin samanlaisia kytköksiä - "Kuka pelkää mustaa miestä...?" Tyypillisesti miehillä siihen liittyy myös pelko siitä, että joku saattaisi tämän kammoisen liittää jotenkin homouteen. Sen takia on esiinnyttävä mahdollisimman "ei-homomaisesti" ja homoihin eksplisiittisesti vihamielisesti suhtautuen.

Tutkimuksen mukaan (en nyt osaa sulle linkkiä laittaa...) suhtautumista homoseksuaalisuuten oli kartoitettu ymmärtääksení mielipiteiden perusteella. Jos tietyt alueet aivoissa ilmaisevat kiihoitusta, ne tekevät sen riippumatta siitä, onko kyse avoimesta vai peitetystä kiihotuksen kohteesta. Mitä aivojen defenssialueella samaan aikaan tapahtui, siitä minulla ei ole tietoa.

Peeässäsi raskauden pelosta on toki kiinnostava, mutta aika epätodennäköinen selitys esimerkiksi varhaismurkkuikäiselle homopojalle, joka ei tosiaankaan kovasti näitä lapsiasioita pohdi, kuten ei vastaavanikäiset heteropohjatkaan.

#21835: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Keskeneräistä on pseudotieteellinen lässytyksesi.

#21836: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Tuo on pelkkää ihmisten terveyden vaarantavan eheytyspuoskaroinnin legimointia.

#21835: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

'Tunteet eivät kuitenkaan ole "plussaa" suhteessa, vaan tunteet ovat inhimillisen elämän perusosasia. Vastuullamme on kuitenkin pitää huolta, että tunnekokemuksemme ovat vapaita ja terveitä, eivätkä tunnekoukkujen kahlitsemia'.

Toki olen samaa mieltä siitä, että tunteet ovat elämän perusosasia, kuten sanoit. Ajatukseni oli korostaa avioliitoon sitoutumista tahdon asiana eikä 'huuman' johtamana, jota sanaa käytit aiemmin. Ilmaisin heikosti asian. Harvoin kai avioliittoa solmitaan ilman rakkautta, kiintymystä ym. helliä tunteita. Itse olen luvannut tahtoa rakastaa siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa, siitä tämä tahdon korostus. Nykyisin kai harvemmin enää näin sitoudutaan.

'Vastuullamme on kuitenkin pitää huolta, että tunnekokemuksemme ovat vapaita ja terveitä, eivätkä tunnekoukkujen kahlitsemia'.
Kertoisitko näkemyksesi tästä tarkemmin, jos aika riittää.

Kiitoksen kanssa, sivusta seuraava

Olen tällä palstalla paljon pohdiskellut julkisesti asioita, ja haluan vielä hetkeksi tarkastella homoutta identiteettikäsitteen tiimoilta. Ihmiselle on oman identiteetin tunteminen ja tunnustaminen sekä yksilötasolla että myös yhteisötasolla olennaista.

Sukupuoli-identiteettimme on minäkuvassamme erittäin merkittävä osanen. Me kaikki synnymme jonkun sukupuolen fyysiseksi edustajaksi, vaikka "erehdyksiäkin" (ei halventavassa merkityksessä!) sattuu: joistakin tulee kaksineuvoisia, kun taas jotkut eivät saa ollenkaan selkeätä fyysistä sukupuolta. Henkisellä puolella sekaannusta on vielä enemmän. Moni miehen kehossa asustava kokee olevansa nainen ja päinvastoin, ja kaikki ajateltavissa olevat sekamuodot siihen päälle.

Tämän lisäksi sukupuolisen kiintymyksen kohteen suhteen esiintyy vieläkin tätä enemmän variaatioita, eli sukupuolisuuden kenttä on jo alun alkaen hyvin monitahoinen.

Ihmisen ei siis ole helppoa löytää itseään tästä sekamelskasta. Siksi selkeät roolimallit ovat kehityksen tärkeä tuki, ja kaikki olemme tietoisia siitä, että roolimallit vaikuttavat meihin vahvasti. Ellei malleja ole, voimme myös ymmärtää, mitä siitä seuraa.

Vanhempien on oltava hyvin herkkiä ja tarkkaavaisia lastensa suhteen, jotta osaisivat kannustaa ja tukea heidän luontaista kehitystään. Väkivalloin ei ketään muuteta positiiviseen suuntaan. Toisaalta ymmärtämättömyyttään voi yli-innokkaalla tukemisella (lue: vauhkoomisella) muuttaa jälkikasvuaan omien piilovaikutteidensa suuntaisesti. Tätähän teemme jo, kun haluamme, että pojastamme tulisi se urheilija tai tiedemies tai muusikko, joiksi emme itse koskaan tulleet.

Ymmärtämättämme me voimme altistaa lapsemme propagandalle, joka ei tue hänen ominaislaatuaan. Se ei välttämättä ole lapselle kohtalokasta, mutta sillä on aina vaikutuksensa.

Homouskin, johtuu se mistä hyvänsä, on myös identiteettikysymys. Voin taistella sitä vastaan tai ottaa sen itseeni, ja itsestäni riippuu, kuinka merkittävä osa minua siitä tulee. Voin peitellä sitä tai korostaa sitä mieltymykseni mukaan.

Identiteetin puuttuminen on ihmiselle uhka. Siksi haluamme kuulua johonkin, mikä antaa meille identiteettiä. Monille homous tuntuu tänä päivänä olevan juuri sellainen samaistumisen kohde, joka antaa henkisen hahmon itseään etsivälle ihmisyksilölle.

Tämä näkyy erittäin selvästi mm. siinä, kuinka monet homot tuovat itseään esiin, ryhmittäytyvät, pukeutuvat, meikkaavat ja muutenkin tekeytyvät näkyviksi. Homous on yksi ryhmäidentiteetti monien joukossa, eli se on noussut yksilötason identiteetistä yhteiskunnalliseksi hahmoksi.

Ihmisen yksilöllinen identiteetti on siis yksilölle asia, jota ilman yksilö "katoaa olemasta". Ellei hänellä ole omaa identiteettiä, hän rakentaa itselleen sellaisen.

Tästä minulle on herännyt kysymys: onko homoseksuaalisella ihmisellä hänen ihmisidentiteettinsä jollakin tavalla hukassa, kun hän kokee niin selvää tarvetta eri ulkoisin keinoin rakentaa sitä? Johtaako sukupuolinen ambivalenssi siihen, että hän hakee häilyvälle identiteetilleen hyväksyntää ryhmän tuesta ja hahmoa ulkoisista symboleista?

Onko homoseksuaalin todellinen minä hukassa, vai voidaanko tämä "yhteiskunnallinen näkyvyys" pelkästään selittää halulla ryhmittäytyä yhteisen lipun alle?

Samaan hengenvetoon totean, että kyseessä ei ole yksistään homojen ongelma: harva meistä ihmisistä uskaltaa kohdata maailman ihan itsenään. Tarvitsemme "moraalisia kainalosauvoja", muotivehkeitä, yhdennäköisyyttä, statussymboleja, kauneusleikkauksia...

Kuka uskaltaa myöntää, että ihmiseltä on minuus hukassa? Että harva meistä tuntee olevansa tarpeeksi voimakas kohdatakseen maailman omana itsenään, ilman "lainahöyheniä"? Useimmat meistä vetävät jatkuvasti jotakin roolia liikkuessaan maailmalla, jotkut jopa ihan keskenään.

Onko homoudesta tullut joillekin keinotekoinen identiteetti, rooli joka tukee minuuden kokemusta? Senkö takia on niin tärkeätä olla julkisesti "homo", ja saada aikaan yhteiskunnallisia muutoksia?

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että homous olisi kyseenalaistettava, eikä ainakaan sitä, että se oikeuttaisi diskriminointiin tai vainoon. Silloin pitäisi kyseenalaistaa samalla koko ihmiskunnan olemassaolo, sillä yhtä hukassa olemme useimmat meistä, kukin omalla tavallaan.

Haluan vain herättää ajatuksia siitä, mitä homous on ja miten se meihin vaikuttaa. Ennen kaikkea haluan turvata lastemme kasvurauhan kaikilta sitä uhkaavilta häiriöiltä. Homous tai heidän avio-oikeutensa ei ole lainkaan suurin ongelma yhteiskunnassamme, mutta identiteettikriisi on. Sen seurauksena esiintyy myös vainoa, häiriköintiä ja muuta pahantekoa, josta ääripoliittiset ilmiöt ovat kaikkein vakavimpia ja pelottavimpia. Tällaiset ryhmittymät ovat myös hukassa olevan identiteetin ilmentymiä.

Ehdotankin siksi, että homojenkin kannattaisi ainakin tässä vaiheessa mieluummin yrittää tehdä yhteistyötä "kantaväestön" kanssa näiden ääri-ilmiöiden torjumista vastaan kuin pelkästään ajaa omia yksityisintressejään, sillä ääri-ilmiöt vaikuttavat kaikkien meidän elämään erittäin huolestuttavalla tavalla. Ongelma ei ole homous tai "yhteiskunnan" suhtautuminen siihen, vaan nimenomaan nämä natsistiset ja fasistiset väkivaltaliikkeet. He vain provosoituvat, he eivät osaa neuvotella. Siksi heitä ei kannata provosoida.

Vainoa ja väkivaltaa ei pidä hyväksyä minkään tekosyyn nojalla!

#21842: - Häpeä!

Ei ole, sillä se mistä minä puhun, perustuu eheytymistä haluavan omalle tahdolle ja motivaatiolle. Pelottelu tai pakko motivaationa on ihan toinen asia.

#21841: - Keskeneräinen on housuissasi

Kommenttisi perusteella kirjoitukseni näyttää kiusaavan sinua, josta olen pahoillani. Kirjoitukseni ei pyri ole mitenkään "tieteellistä", enkä tietenkään voi vaatia tai edes olettaa, että sen syvempää sisältöä kaikki voisivat tai haluaisivat ymmärtää.

Jokainen, joka on ollut itseltään hukassa ja sittemmin löytänyt takaisin (tai vihdoin tutustunut!) itseensä, ymmärtänevät kuitenkin, mistä kirjoitan. Ja jokainen, joka siitä ärsyyntyy, kokee tekstin syystä omalla tavallaan.

Pelko, viha ja niiden seurausreaktiot (kuten ärsyyntyminen ja halveksunta) ovat kaikki puolustusmekanismeja. Niiden tarkoituksena on suojella yksilön identiteettiä ulkoiselta uhalta. En väitä, että koet kirjoitukseni uhkana, mutta kuitenkin koit jotakin sen takia. Ehkä mietit, mitä koit?

Kaikkea hyvää sinulle ja muillekin lukijoille!

P.S. Niin, kai "housuissani on keskeneräinen", kun jatkuvasti sen kanssa tulee jotakin vielä touhuttua. :)

#21843: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

On tärkeä taito löytää ne olennaiset kysymykset. Ainakin sinulla tämä taito on! Lupaan palata asiaan, kun taas kerkeän!

#21844: - Homous ja identiteettikysymys

On totta, että homoilla on aika voimakas kulttuuri, johon oman identiteetin voi liittää. Kysymys on tarpeesta kuulua johonkin, olla sisällä ja kokea olevansa sellaisena arvokas. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miksi joku on homo. Alueilla, joissa länsimainen homokulttuuri ei ole vielä vaikuttanut (esim. muinaiset ajat ja eristyneet etniset ryhmät) homojen kulttuuri on ollut tyystin erilaista - toki homoseksuaalisen elementin sisältävää.

Fasistiset ja natsiliikkeet provosoituvat, se on totta. On vain pöyristyttävää, että sinä kaltaistesi kanssa vaadit sen takia pitämään matalaa profiilia. Tosiasiassa juuri tämä "onko homosaatio kasvanut liian voimakkaaksi?"-keskustelu antaa näille nilkeille bensiiniä liekkeihin. Voidaan sanoa aika osuvasti, että ääriuskikset ja hommafoorumilaiset ovat tässä mielessä natisen parhaat kannustajat. Toisinkin voisi olla.