#21826: - Re: Re: Hyvän elämän ainekset

"Hahaa, mikä matka! Ja juuri sen vuoksi ei mahdollinen yksi elämä riitä valmistumiseen."

Miksei riittäisi. Vaikka kirjoitukseni oli pitkä, ei ihmiseksi "valmistuminen" silti ole mikään pitkä matka. Jos vanhempamme ovat tehtävänsä tasalla meitä hankkiessaan, me "valmistumme" aivan alusta alkaen. Rakennusmateriaalimme ovat silloin eheitä ja lopputulos sen mukainen.

"Matka" on vähän pitempi, jos meillä ei ole ollut tätä onnea. Mutta rikkinäinenkin ihmisyksilö voi eheytyä nopeasti, se on kiinni vaurioiden laadusta ja omasta tahdosta. Parhaimmillaan se on kiinni vain hetken oivalluksesta: minä olen arvokas, sillä minulla on syntymäarvo kuten kaikilla muillakin. Useimmiten joudumme kuitenkin näkemään vähän vaivaa ja tekemään itsemme kanssa työtä. Se ei kuitenkaan ole erityisen pitkä prosessi eleämän oletuskestoon nähden, ja tosiaan oma motivaatio vaikuttaa aina nopeuttavasti.

Vaikeasti rikkoutunut ihminen tarvitsee sekä apua että aikaa, mutta prosessi vie yleensä pisimmilläänkin vain vuosia, olettaen että ihminen siis tajuaa tilanteensa ja haluaa vaikuttaa siihen.

Yksi elämä on ihan tarpeeksi meille jokaiselle, ja sen mukaan meidän on elettävä. Jos antaa tämän elämän valua hukkaan ajatuksella, että "tuleehan niitä uusia", ei ole ymmärtänyt elämän olemusta. Me kaikki elämme juuri nyt, ja siksi kannamme elämästämme myös vastuuta juuri nyt. Itsellemme ja myös muille, jotka ovat kanssamme tekemisissä. Tällä pienellä ja eristetyllä pallolla se on melko väistämätöntä. Olemme kaikki vastuussa sekä itsestämme että toisistamme.

#21836: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Oletkos katellut viime aikana ympärillesi?

Kunpa elämä olisikin noin yksioikoista. Tunnen ihmismieltä sen verran hyvin tietääkseni että harvalla riittää itsetuntemisviettiä niin paljon että se onnistuisi. Elämän osa-alueitakin on niin paljon että se puoltaa entistä enemmän lisäkokemuksen perään. Elämät eivät välttämättä ole lineaarisia jonoja vaan tässä ja nyt tapahtuvia, ajattomia kokemuksia, rypemisiä ennen heräämistä. Siinä mielessä olet aivan oikeassa että tässä ja nyt on ainoa oikea hetki mutta vaikka se teoriassa kuullostaa helpolta niin sitä se ei ole. Pitkissä kirjoituksessasi ei sikäli ollut mitään väärää päinvastoin oli mukava lukea mutta oliko siinä tarpeeksi eletyn elämän makua, en ole varma. Nämähän ovat lopulta mielipideasioita.

#21836: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Tuo on pelkkää ihmisten terveyden vaarantavan eheytyspuoskaroinnin legimointia.

#21836: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Vaikeasti rikkoutunut ihminen voi todella tarvita apua. Ihan toinen asia on, minkälainen ihminen on rikkoutunut. Sellainen on kai hän, joka on hukassa sen kanssa mikä on tai kantaa syyllisyyttä tai vakavaa traumaa taakkanaan.

Homo voi kokea rikkinäisyyttä ympäristössä, jossa hänen olemistaan ei hyväksytä. Ihminen kokee siis, että hänen olemisensa on ristiriidassa ympäröivän yhteisön normien kanssa. Tästä voidaan johtaa selkeästi se, että te uskikset pyritte aktiivisesti rikkomaan lähellenne onnettomuudekseen joutuneita homoja. Voitte saada heidät yrittämään "eheytymistä", mikä muistuttaa typerän uskonnollisen laulun yritystä tehtä ehjää rikotusta saviruukusta. Eihän sellaisesta muuta synny kuin liimattu vuotava mosaiikkiläjä. Oikea linja olisi ollut antaa hänen oman erityispiirteensä elää vapaasti ilman ahdasmielistä ahdistelua.

Toki homo osaa sotkea omat kuvionsa ihan itsekin, mutta se onkin jo toinen juttu. Niin voi tehdä kuka tahansa ja neuvot siihen ovat samat niin homoille kuin heteroillekin: Elä kohtuullisesti itseäsi ja toisia vahingoittamatta ja kunnioita puolisoasi.