Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#21818: - Re: Re: Re:

Älä sinäkään enää niitä Vanhan liiton aikaisia, nyt eletään Uuden liiton aikaa. Vanhaa Testamenttia luetaan Uuden Testamentin kautta. Näistä on kerrottu täällä kyllä jo aiemminkin.

#21836: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Vaikeasti rikkoutunut ihminen voi todella tarvita apua. Ihan toinen asia on, minkälainen ihminen on rikkoutunut. Sellainen on kai hän, joka on hukassa sen kanssa mikä on tai kantaa syyllisyyttä tai vakavaa traumaa taakkanaan.

Homo voi kokea rikkinäisyyttä ympäristössä, jossa hänen olemistaan ei hyväksytä. Ihminen kokee siis, että hänen olemisensa on ristiriidassa ympäröivän yhteisön normien kanssa. Tästä voidaan johtaa selkeästi se, että te uskikset pyritte aktiivisesti rikkomaan lähellenne onnettomuudekseen joutuneita homoja. Voitte saada heidät yrittämään "eheytymistä", mikä muistuttaa typerän uskonnollisen laulun yritystä tehtä ehjää rikotusta saviruukusta. Eihän sellaisesta muuta synny kuin liimattu vuotava mosaiikkiläjä. Oikea linja olisi ollut antaa hänen oman erityispiirteensä elää vapaasti ilman ahdasmielistä ahdistelua.

Toki homo osaa sotkea omat kuvionsa ihan itsekin, mutta se onkin jo toinen juttu. Niin voi tehdä kuka tahansa ja neuvot siihen ovat samat niin homoille kuin heteroillekin: Elä kohtuullisesti itseäsi ja toisia vahingoittamatta ja kunnioita puolisoasi.

#21835: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Tuo höpinä, että homot ovat keskeneräisiä, mutta uskikset ovat löytäneet elämän päämäärän, on täyttä potaskaa eikä perustu mihinkään todelliseen näyttöön. Homo on matkalla ehyeen homon elämään ja siihen auttaa se, että hänelle annetaan arvonsa ja mahdollisuuden avaimet. Uskis taas voi olla jämähtänyt alakoulutasoiseen uskomusten kehään, jossa voi toki olla hyvinkin turvallinen olo - niin kauan jos maailman kauheaa todellisuutta ja moninaisuutta kyetään välttelemään.

#21843: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset 

#21843: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Et sinä ole mikään sivusta seuraava,  vell rakas,  sie olet sie!  

#21854: - Re: Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

"Herran pelko on riippuvuuden alku."

#21853: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Olen "uskis" enkä ole mitenkään tietämätön maailman pahuudesta, siitähän saa jatkuvasti lukea kaikista tiedoitusvälineistä. Äitini kuoli äskettäin keuhkosyöpään ja isälläni on monia sairauksia, joten olen nähnyt kipua ja sairautta hyvin lähellä. Äitini haudataan lokakuussa erääseen keski-Uudenmaan hautausmaahan. Sain olla sairaalassa hänen kuolinvuoteensa ääressä vain muutama tunti ennen hänen kuolemaansa. Äiti oli saattohoidossa,hänelle annettiin morfiinia, hänellä oli selvästi kipuja viimeisinä hetkinään. Äiti kuitenkin lähti kirkkauteen, ja kivut jäivät tänne.

Sanon tämän siksi, että me "uskiksetkin" kohtaamme aivan samat kivut ja kärsimykset kuin muutkin. Kuitenkin meillä on Auttaja elämässä ja kuolemassa, uskollinen Jeesus Kristus.

Ilonpilkahduksia:

Tanskan luterilaisten herätysliikkeiden ylläpitämä AdamogEva.dk-sivusto on saavuttanut seitsemässä vuodessa huikean suosion. Viimeisen vuoden aikana sivustolla on ollut 500 000 eri kävijää. Kun maassa on noin miljoona 11-25-vuotiasta, ja jos kävijöistä puolet on kuulunut tähän kohderyhmään, se tarkoittaa, että joka neljäs tanskalaisnuori on vieraillut vuoden aikana sivustolla.

Sivustoa tehdään luottaen siihen, että kuka tahansa voi löytää apua ja lohdutusta Raamatun seksuaalietiikasta.#21858: Ilot ja surut, kaikki tulee Häneltä - Re: Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/elamantaito/3777/joka_neljas_tanskalaisnuori_on_vieraillut_adamogeva_dk-sivustolla

#21858: Ilot ja surut, kaikki tulee Häneltä - Re: Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Kiitos lämpöisistä terveisistä kovan elämän keskeltä.  Ihanasti sanoit tai kirjoitit:    meillä on Auttaja elämässä ja kuolemassa, uskollinen Jeesus Kristus.     -  Sepä se on tärkein kaikista,  että hän on.   Kaikenlaisiin vaiheisiin uskaltaa Hänen kanssaan. 

Herra antakoon sinulle hiljaisen,  syvän luottamuksen ja rauhan,   aina ja kaikella tavalla.   Herra siunatkoon Sinua ja varjelkoon Sinua,  Herra valistakoon kasvonsa Sinulle ja olkoon sinulle armollinen,  Herra kääntäköön kasvonsa Sinun puoleesi,  ja antakoon Sinulle rauhan.  Isän,  Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.!  Amen

#21840: - Re: Re: Re: Re: Tutkimuksen ongelmista

Aivan, 911-esimerkkini oli melko kaulkaa haettu, mutta asia jota haluan pitää esillä yleisen tietouden lisäämiseksi mainitusta "virallisen selittelyn virstanpylväästä". "Tieteelliseen diskurssiin" perustuvia esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutten nyt jaksa keksiä yhtään erityistä, joten jokainen miettiköön itse esimerkkejä. Miten olisi vaikkapa ilmastonmuutostutkimuksen ristiriitaiset tulokset - tai pikemminkin niiden tulkintojen ristiriitaisuudet, ja otantojen kyseenalaisuudet?

Homofobia on muuten käsittääkseni virallinen lääketieteellinen termi, mikä kuvaa homoseksuaalisuuden irrationaalista pelkoa. Ihminen voi tosiaan kokea irrationaalista pelkoa ihan mitä tahansa kohtaan, jolloin ilmiöön liitetään tuo "virallinen" liite "fobia" eli pelko tai kammo (omasta mielestäni "kammo" on parempi, sillä pelko on perustunne, mutta fobia on sairaalloinen, hallitsematon pelkotila). Kieltämättä monen homoilua vastustavan motiivina on ilmiötä kohtaan tuntema ymmärtämättömyydestä tai ennakkoluuloista johtuva pelko (mitä aggressiivisemmin vastustaa, sitä todennäköisemmin näin on, sillä hyökkäys on defenssi), mutta sanan "homofobia" käyttäminen yleisenä haukkumanimenä tai homojen omana defenssinä ei ole rakentavaa sekään, mistä kommenttini alun perin sai aiheensa.

Olen saanut käsityksen, ettei homouden synnyssä ole löydettävissä mitään yksinkertaista ja selkeätä syntymekanismia. Luulen että se on hyvin yksilöllinen kehitystapahtuma, johon voi vaikuttaa monta eri tekijää perinnöllisyydestä alkaen. Uskon silti, että se ei ole mikään "lopullinen" olotila, ellei yksilö itse sitä halua. En muuten usko, että heterouskaan lopulta on sitä, luulen että heterokin "oppisi" halutessaan pitämään homoseksuaalisesta kanssakäymisestä. Poikkeuksena ihmiset, joilla on erittäin vahva tunnepohjainen defenssimekanismi ilmiötä vastaan (ja sama koskee homojen "heteroitumista").

Samoin olen vakuuttunut, että esim. pedofiilit tai koprofiilit (eli käytännössä minkä tahansa suuntauksen edustaja) voivat "irrottautua" (tai "eheytyä", jos haluaa sanoa niin) ehdollistuneesta seksuaalisen suuntautumisen kuviostaan. Ihminen ei ole kivestä veistetty, vaan psyyke on erittäin joustava. Se edellyttää kuitenkin yksilön omaa motivaatiota ja tahtoa, pakolla tai pelottelemalla se ei onnistu. Pelko onkin ihmiselle suurin este muuttumiselle; muuttumisen pelko lienee suurin syy, miksi takerrumme siihen, mitä juuri nyt satumme olemaan.

Siinä kaikille mietittävää.

#21844: - Homous ja identiteettikysymys

Olen tällä palstalla paljon pohdiskellut julkisesti asioita, j

Ei olisi kannattanut.

#21844: - Heil, ich bin Nazi

Ongelma ei ole homous tai "yhteiskunnan" suhtautuminen siihen, vaan nimenomaan nämä natsistiset ja fasistiset väkivaltaliikkeet. He vain provosoituvat, he eivät osaa neuvotella. Siksi heitä ei kannata provosoida.

Tuo on tyhmintä, mitä demokraattisen yhteiskunnan jäsen voi sanoa.

#21853: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Haluan puuttua tähän, vaikkei kommenttisi ollutkaan minulle. Voisi olla ihan oikeutettua sanoa, että "uskikset" ovat löytäneet samanlaisen oljenkorren uskonnollisessa identiteetissään kuin jotkut homotkin homoseksuaalisessa identiteetissään. En sano että näin on kaikkien kanssa, mutta mahdollisuus on olemassa.

Minä, joka kirjoitin tuon "hyvän elämän ainekset", olen toisaalla todennut, että uskovainen hyvinkin etsii "takertumisen kohdetta", eli kohdetta, joka pelastaa ihmisen tyhjyydestä elämään. Usko tällaiselle ihmiselle on kuin pelastusrengas: se antaa turvan, mutta ei kuitenkaan "vie maihin". "Uskis" ei siis ole löytänyt elämän päämäärää, vaikka uskossa onkin. Hän on vasta löytänyt välineen, jolla pysyä pinnalla. Rantaan hänen täytyy päästä omin avuin, mutta tietysti pelastusrengas on hänelle tässäkin avuksi. Hän ei välttämättä kuitenkaan aina tajua, että hän on vielä ulapalla renkaansa kanssa, ja jää siihen vain onnessaan roikkumaan lopuksi elämäänsä, ja jaksaa toistella ohiliitäville lokeille, mitä renkaassa lukee.

On paljon mahdollista, että monet homot (ja muutkin johonkin "järjestöön" tai ryhmittymään kuuluvat) tekevät aivan samoin. He kokevat saavansa vahvan henkilökohtaisen identiteetin ja merkityksen "homoudestaan" ja hengenheimolaisistaan - ja toki saavatkin. Mutta heidän omaa elämäänsä he eivät sillä automaattisesti löydä. Heidänkin on etsittävä se itsenäisesti omasta itsestään. Heidän identiteettinsä ei lopulta ole olla "homo", vaan ihmisyksilö, jolla on ominaisuutena homoseksuaalinen sukupuolinen suuntaus tai sitten ei. Ehkä se ei ole valinta, ehkä se on, mutta onko homous sittenkin hänelle uskonnollisuuden kaltainen keinotekoisen turvan ja yhteenkuuluvuuden väline, jota menoin ja merkein korostetaan? Tekeekö homouttaan julkisesti julistava lopulta eri lailla kuin jumaluskoaan julistava?

#21852: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Yhtäkkiä muistan kuitenkin lauseen:  suurin stressitekijä elämässä on syyllisyys.  Minä olen tällainen "hakopäinen" ajattelija ja tuntija,  että kehtaan sanoa ääneen:   Suuri aarre on löytää hyvän omantunnon rauha.

Siihen liittyy helposti tuon ihanan Jeesuksen hiljainen,  salainen yhteys maailman hölyn ja metakan keskellä,  kun tulet sieltä kimaltavien valojen ja aistillisten elämyksien kohinasta omaan pieneen ja vaatimattomaan kotiisi.  Ja tunnetkin joskus,  miten tuo,  ihmeellinen Sielujen Paimen,  joka itsekkin oli tässä maaimassa koditon,  miten hän on rakentanut rakkauden sillan sydämeesi.

#21857: Tuntematon ajattelija - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Herran Pelko - Riippuvuuden alku.

Just Right!     

Niin onkin nimenomaan,  ja aina syvenee!

#21864: - Re: Homous ja identiteettikysymys

Vastaus myös viestiin #21850:

Ymmärsitte minut ilmeisesti väärin. Tarkoitan provosoimisella tietoista yllyttämistä, ja se on juuri, mitä natsistinen tunnevammainen odottaa. Hän tarvitsee vain syyn toiminnalleen. Sitä ei siis kannata antaa.

En silti tarkoita matalan profiilin pitämistä, vaan metodin vaihtamista. Idioottimaista on järjestää karnevaalikulkueita ja oikein tekemällä tekeytyä maalitauluiksi. Se palvelee vain marttyyrin sädekehää halajavaa. Täytyy ottaa huomioon, että tunnevammainen ei järkeile, hän reagoi. Jos haluaa verta nenästään, pitää mennä hyppimään sotamaaleissaan natsien eteen. Valitettavasti tämä maailma on taas päästettyy tähän tilaan, vaikka se järkevän ihmisen ymmärryksen ylittääkin. Ääri-ilmiöt ja niiden väkivalta on muuttumassa arkipäiväksi ympäri maailman. Valitettavasti natsismista on tullut jälleen katutason ilmiö - jopa rauhallisessa Suomenmaassa.

Arvatenkin tämä on ollut mahdollista sananvapauden ja ilmaisunvapauden nimissä, mutta se on silloin ollut vakava virhe. Väkivaltaiset ääriliikkeet eivät anna tilaa muille ajatuksille, se on mielenhäiriö eikä aate. Fasismi tukahduttaa vapauden, siksi se ei kuulu ilmaisunvapauden piiriin.

Siksi olisikin ensisijaista puuttua kovalla kädellä tähän omankäden politiikkaan, kuten nyt on Kreikassa onneksi tehty. Ei pidä odottaa, että ihmisiä alkaa kuolla. Siksi homojen olisi viisasta ymmärtää, että yhteiskunnassa on paljon ajankohtaisempaa tekemistä kuin avio-oikeus, ja että karnevaalikulkueet ja muut vastaavat tempaukset eivät muutenkaan aja homouden asiaa positiivisella tavalla, vaikka homoilla itsellään olisikin kulkueissa hauskaa. Naamiaispelleily vain korostaa vaikutelmaa homojen "keskenkasvuisuudesta", ja monet homoja ymmärtävätkin ovat allergisoitumassa jatkuvan tuputuksen seurauksena.

Maailman tilanne ei ole homojen vastuulla,  mutta homot kohderyhmänä voisivat toimia paljon jämerämmin ja aikuismaisemmin epäkohtien esilletuomiseksi ja vaikuttamiseksi yleisön herättämiseksi huomaamaan, että omankäden politiikka uhkaa koko yhteiskuntamme rauhaa, niin homojen kuin kaikkien muidenkin osalta. Siksi tähän tarvitaan yhteistä ponnistusta, eikä "homot vastaan muut" -asetelmaa.

#21865: - Re: Uskovat ja homot

"  hän on vielä ulapalla renkaansa kanssa, ja jää siihen vain onnessaan roikkumaan lopuksi elämäänsä, ja jaksaa toistella ohiliitäville lokeille, mitä renkaassa lukee.  "

No,  tämä on kieltämättä tosi hauska,   vaikka pitääkin meitä pilkkanaan,  mutta vähän huumormieltä täytyy olla!  Mutta entäpä,  jos usko on kuitenkin muutakin kuin identiteettiä kristillisyydessä?  Jos se on  henkilökohtaista suhdetta,  joka ei  aivan ulkopuolisille millän muotoa ole nähtävänä.

#21865: - Re: Uskovat ja homot

Herääkin kysymys:  mikäs se sinun pelastusrenkaasi oikein on?

#21843: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Tunteista ja niiden liikkuvuudesta olisi paljon kirjoitettavaa, ja onhan aiheesta paljon kirjoitettukin. "Tunnekoukut" taitaa muuten olla Tony Dunderfeltin lanseeraama käsite ("Irti tunnekoukuista"), vaikka en tuosta kirjasta erityisemmin innostunutkaan. Yritän kertoa omista näkemyksistäni mahdollisimman lyhytsanaisesti.

Tunteet ovat oikeastaan kuudes aistimme, sillä niiden avulla näemme kohtaamiemme ilmiöiden merkityksellisen sisällön. Tunteet ovat myötäsyntyisiä, mutta ne "kalibroituvat" yksilökohtaisesti meidän jokaisen kohdatessa eri ilmiöitä eri tavalla. Me siis tunnemme kaikki samoja tunteita, mutta "opimme" tuntemaan ne eri yhteyksissä ja yksityiskohtaisesti eriävällä tavalla.

Kaikki tunteet eivät myöskään ole hyväksyttyjä, me saamme oppia. Meiltä vaaditaan itsehillintää, joudumme kieltämään itsessämme joitakin tunnereaktioita, ja joitakin tunteita emme ehkä kerta kaikkiaan koskaan pääse kohtaamaankaan. Ympäristömme on päävastuussa siitä, millaisen tunnepaletin vaikutuksessa me vartumme, ja mitkä tunteet ovat "sallittuja" tunnettavaksi.

Vain sallitut tunteet ovat vapaita liikkumaan, kielletyt tunteet sen sijaan muodostavat konfliktin sisässämme, ja kohtaamatta jääneet tunteet ovat meille "sokeita pisteitä" tunnerekisterissämme.

Yleisesti voi sanoa, että positiivisten tunteiden ympäröimänä kasvaa positiivinen ihminen, kun taas negatiivisten tunteiden ympäröimänä negatiivinen. Puutteellisen tunneympäristön tuloksena on myös negatiivisia vaikutuksia, sillä tunteet tosiaan antavat elämällemme ja kokemuksillemme niiden merkityksen.

Tunnekoukku on nimitys tunteelle, joka pitää meitä otteessaan. Se on pääsääntöisesti negatiivinen tunne, joka tavallaan on meille pakkomielteinen, eli se pulpahtaa esiin jostakin ärsykkeestä, eikä päästä otteestaan. Koukuttunut tunne ohjaa meidän ajatuksia ja toimintaa pakonomaisesti, eli kontrollissa ei ole tahto vaan tunne. Käytän käsitettä vapaan tunneliikkuvuuden vastakohtana, eli kaikki tunteiden tukahduttaminen tai märehtiminen, pakkoajatukset, pelko-, viha- tai muut patoumat ja muut kestoluonteiset mielentilat (esim. depressio), tunnehäiriöt ("tunnevammat") ja neuroottisluonteiset alitajuiset tunnereaktiot kuuluvat tähän sarjaan. Oikeastaan kaikissa mielenhäiriöissä tunteilla on keskeinen rooli, ja tunnekoukut tyypillisiä.

Pääosin tämä ongelma syntyy joko tunteiden kieltämisestä ja tukahduttamisyrityksistä, pitkäkestoisesta laiminlyönnistä tai sitten suoranaisesta väärinkohtelusta (tai niiden yhteisvaikutuksesta). Tunteet eivät katoa tukahdutettuinakaan, ne vain varastoituvat kokemustemme kautta kehoon muistijälkinä. Keho muistaa, vaikka itse unohtaisimme. Sanoisinkin, että alitajuntamme on pitkälti tällaisista muistijäljistä rakentunut.

Tunnelukot syntyvät pääosin varhaisessa elämässämme, silloin kun opettelemme pärjäämään kokemustemme kanssa. Ne ovat osa sitä elämänhallintastrategiaa, jolla yritämme pärjätä. Koska ne toimivat silloin - ei välttämättä useinkaan paras mahdollinen ratkaisu, mutta niissä oloissa se ensimmäinen toimiva sellainen - me luonnollisesti jatkamme niiden käyttämistä. Teemme sen usein sen kummemmin sitä ajattelematta läpi elämämme, vaikka olosuhteet ympärillämme muuttuisivatkin. Tunteet ovat merkittävä osa käyttäytymiskuvioitamme, sillä ne toimivat sekä käytösmoottorin käynnistimenä että polttoaineena.

Miten haitallisista toimintakuvioista ja käyttäytymishäiriöistä sitten pääsee eroon? Ymmärrys asiantilasta on ehdoton edellytys sille, että ihminen yleensä haluaa ruveta muuttumaan. Ensin ymmärtäminen ja sitten hyväksyminen, että tosiaan toimimme järjen vastaisesti. Sen jälkeen tulee ymmärtää, että toimintaamme ja ajatteluamme ohjaavat aina tunteet. Tunteet ovat ajattelua nopeammat, ne kohtaavat ympäröivän maailman aina ennen ajatusta. Siksi juuri reagoimme tunteillamme.

Meidän tulee siis ymmärtää, miksi tunnemme juuri sillä tavalla tässä tilanteessa. Onko tunteemme adekvaatti eli asiallinen ja mielekäs? Vai ylireagoimmeko, tunnemmeko kokonaan vääriä tunteita, vai tunnemmeko ollenkaan mitään? Ylireagointi on seurausta patoutuneista kielletyistä tunteista, suuresta energiavarastosta sisällämme, joka pursuaa ilmoille kuin puhkeava ilmapallo. Varastoitunut tunne-energia ei kuitenkaan lopu räjähtämällä, sillä sitä "erittyy" aina vain lisää vanhoista muistijäljistämme - niin kauan kunnes hoidamme nämä haavaiset kriisipesäkkeet kuntoon. Haavaan kajoaminen koskee aina, joten niin kauan kuin mielessämme on kipupisteitä, ne myös koskevat.

Terapia tarkoittaa eheytymistä, ja haavojen eheyttäminen on hyvinvoinnin edellytys, kellä niitä sielussaan on.

#21869: - Re: Re: Uskovat ja homot

En pidä pilkkanani. Valitettavasti on kuitenkin olemassa uskovaisia (kuten edeltävästä tekstistä käynee ilmi, en sano että kaikki uskovaiset), jotka kuvatulla lailla takertuvat uskoon mielenrauhansa vuoksi (sinänsä ihan hyvä, että rauhan saa) ja sitten jakelevat pelastusta heittelemällä sitaatteja Raamatusta kuin almuja köyhille, itsekään välttämättä ymmärtämättä, mitä kulloinkin jakelevat, mutta ainakaan saavuttamatta "ohiliitävissä lokeissa" (huom! "pilkkasin" myös "uskomattomia") mitään muuta kuin kiusaantumista.

Itse näen ainakin perustelujen ajatuksilleni mieluummin löytyvän elävästä elämästä kuin jonkun toisen laatimasta ajatuskokoelmasta, ja vaikka itsekin viittaan joskus johonkin Raamatun lauseeseen teen sen vain kiinnittääkseni huomion siihen, että mielestäni se lause viittaa juuri puheena olevaan asiaan. Itse siis en käytä Raamatun lausetta perusteluna ajatukselleni, vaan totean Raamatunkin kirjoittajien ajatelleen samaa asiaa.

Uskonto toimii kuten kainalosauva, ja Taivaan Isä (!) on Häneen uskovalle se puuttuva isähahmo, auktoriteetti, joka elämästä on siihen asti puuttunut. Kainalosauvan tehtävä on auttaa hädän yli, mutta ihmisen on sen jälkeen opittava kävelemään omilla jaloillaan. Taivaan Isäkin haluaa, että ihminen oppii itsenäiseksi, vastaamaan omasta elämästään, eikä jäädä iäksi helmoihin roikkumaan. Terve suhde isään tai Isään ei ole riippuvuussuhde vaan sama kuin hyvään ja rakastavaan vanhempaan. Suhteessa Jumalaan ihminen on altis toistamaan samoja virheitä kuin ihmistenkin välillä, mikä on hyvä pitää mielessä. Jumalan rakkaus, kuten hyvän vanhemman rakkaus, antaa meille ihmisille tilan ja turvan, jossa kasvamme eheiksi ihmisiksi. Sen jälkeen meidän vastuullamme on elää hyvä elämä, eikä takertua henkiseen kohtuumme lopuksi ikää.

Houkutus on suuri, sillä maailma pelottaa pientä kulkijaa. Isä on rinnalla, kunnes omat jalat kantavat, ja senkin jälkeen "hengessä mukana". Tätä minä tarkoitin pelastusrengas-vertauksellani.

Rauhaa, ja kaikkea hyvää!