Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Joom

Joskus jälkipalstoilta löytyy pieniä helmiä:

Heprean   joom - on päivä          ja se voi ollla 12 tuntia                 tai 24 tuntia          tai 1000 vuotta tai epämäääräistä kehityskulkua.


Darwin ei ollut ateisti, uusi kirja: 

Pertti Ranta:Darwin:
elämä ja evoluutio,   

jali,  kristitty

#21762: lait eivät muuta totuutta - Meillä on tasa-arvoinen miehen ja naisen välinen avioliitto 

 Kyllä. Tätä haluamme toivottaa!

Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.

Matt. 5:26

FIDALLA
tärkeä kampanja:

Fidan Pysäytä painajainen
-kampanjan tavoitteena on nostaa esiin ugandalaisten lapsisotilaiden tilanne.
Sosiaalisessa mediassa toteutettava kampanja haastaa työhön mukaan uusia kummeja.

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/3771/konyn_lasten_tarinat_riipaisevat

#21796: -  

#21805: - Re:

Joo,  kyllä uskonkin,  että koskee muitakin suhteita ilmanmuuta.  Enkä tässä muita osoittelekkaan.

#21804: -

Ugandan maassa on paljon mätää, lapsisotilaatkin.

Toinen suuri ongelma on erityisesti ääriuskovaisten aikaansaama vaino, jossa tavallisia kansalaisia kiihotetaan jopa tappamaan homoja. Lainsäädäntöpuolella kuolemantuomio homoseksuaalisuuden takia saatiin juuri ja juuri estettyä kansainvälisen painostuksen ansiosta.

http://www.rnw.nl/english/article/day-we-said-we%E2%80%99re-homosexual

#21789: -

Voin ymmärtää, että tällaisen artikkelin lukeminen järkyttää ei pelkästään homoja mutta myös ketä tahansa oikeudentuntoista ihmistä. Muutama objektiivinen huomio kuitenkin lienee paikallaan.

Ensinnäkin artikkelin otsikko on iltasanomatyyliin tarkoituksellisen provokatiivinen. Jutun alkupuolisko keskittyy yhteen ainoaan erityiseen tapahtumaan, yhteen ainoaan jengiin. Sen jälkeen tuodaan esille erittäin huolestuttava ilmiö vihavideot ja "okkupai"-liikkeet, jotka ovat saaneet toimintatilaa sinänsä melko neutraalista, mutta selvästi väärinkäyttöön soveltuvasta "lapsille suunnatun homopropagandan" kieltävästä laista. Lain ajatus on pohjimmiltaan oikea, sillä lapsiin ei saisi kohdistua minkäänlaista propagandaa, vaan heidän tulisi saada varttua rauhassa.

Artikkelissa mietitään lopuksi myös ilmiön poliittista taustaa, mutta artikkelia tarkemmin lukien näkee, että ongelman ydin ei ole Venäjä valtiona eikä sen suhtautuminen homoihin, vaan joka välissä pilkahtaa ihan toinen käsite: äärioikeistolaisuus. Ongelma ei ole pelkästään homoseksuaalien (vaikka heihin viha tässä vaiheessa kohdistuukin), eikä ongelma ole pelkästään Venäjän, vaan jokainen kai on pikku hiljaa huomannut, että äärioikeistolaisuus, fasismi ja uusnatsismi on hiljalleen vallannut yhä huomattavamman tilan myös Euroopan maissa ja USA:ssa (jossa sitä kutsutaan "neoconservative" tai "zionism" - kannattaa tutustua, kuinka vaikutusvaltainen ryhmittymä se jenkeissä on).

Varmasti Venäjän valtiollakin on vielä pitkä matka kuljettavana kohti todellista demokratiaa, tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja avoimuutta (ja viimeistään tätä artikkelia lukiessa huomannee, että Suomessa homojen ongelma ei ole ihmisoikeudellinen), mutta jostakin syystä kukaan ei huomaa, ymmärrä tai rohkene nähdä sitä varsinaista huolenaihetta, joka tosiaan nostaa päätään vähän jokaisessa maassa. Luulisi ihmisten oppineen jotakin Hitlerin ajoilta - miten mikään valtio, joka kutsuu itseään sivistysvaltioksi, voi sallia uusnatsismia maaperällään - mutta jostakin heitä vain edelleen sikiää.

On tärkeätä erottaa ongelma toisesta, jotta voisi päätyä oikeisiin ratkaisuihin. Nyt ei ole viime kädessä kyseessä homojen oikeudet, vaan ihan jokaista kunniallista ihmistä koskeva ongelma. Miksi annamme ääri-ilmiöille vapaat kädet? Miksi tällaista neofasismia ei estetä? Miksi he saavat riehua vapaasti Venäjällä, USA:ssa, Suomessakin? Tasa-arvo tai sananvapaus ei tarkoita sitä, että se antaa luvan mille tahansa älyvapaalle saati tuhoisalle toiminnalle. Vapauden mukana tulee vastuu.

Kuka ottaa vastuun siitä, etteivät ääri-ilmiöt muutu meidän jokaisen arkipäiväiseksi ahdistukseksi?

#21808: - Re:

"ja viimeistään tätä artikkelia lukiessa huomannee, että Suomessa homojen ongelma ei ole ihmisoikeudellinen"

Et sitten ole sattunut oivaltamaan, että on olemassa muitakin ihmisoikeuksia kuin oikeus olla pelkäämättä hakkaajia, vangitsijoita ja tappajia joka kulman takana...? Ei ongelma sillä poistu, jos todetaan, että jossain muualla ongelmat ovat vielä isommat.

#21807: - Re:  

 Äläkä unohda ,että paljon mätää on jo lähempänäkin (lienee tarpeetonta sanoa missä ilmansuunnassa ja minkä merenlahden pohjukasta se "ihanuus" alkaa ja että  sitähän  sitten riittääkin  aina toiseen valtamereen asti...) Minusta on hauskaa olla joskus vähän arvoituksellinenkin näissä  kirjoituksissani...

#21810: res.matr. - Re: Re: Yhteiskunnallisen mädännäisyyden todelliset lähteet...

Totta puhut, kauhean kauas ei tarvitse tästä mennä iljettävää homovihaa etsiäkseen. Tuo Uganda vain sattui osumaan havaintooni, kun satuin tuon naisen tapaamaan muutama viikko sitten. Ja siksikin se tuli mieleen, että sitä vihaa siellä lietsovat uskonasioista aika tavalla samalla tavoin ajattelevat fundamentalistit, kuin mitä tällä palstalla tapaa.

#21810: res.matr. - Re: Re: Yhteiskunnallisen mädännäisyyden todelliset lähteet...

Tarkoitat varmaan merenlahden poukamasta alkavalla alueella Lähi-Idästä lähtevää yli maapallon kulkevaa mustaa
vyötä,  vai mitä?   Iran,  Afganistan,  Pakistan,  Bangladesh, Indonesia,Myanmar, ...

Ja hindulaisuuden myötä Nepal, Intia:  Joka sunnuntai uskovat tekevät jotain hengenvaarallista,  menevät kirkkoon..http://gfa.fi/wp/?p=1178   

Maailman vähiten rahaa käyttävä lähetystyö,  kansalliset lähetit:

17 seurakuntaa joka päivä!

Lähetystyöntekijämme perustavat keskimäärin 17 uutta seurakuntaa joka päivä Aasiassa sellaisiin kyliin ja yhteisöihin, joissa ei ennen ole tehty työtä. Mutta mikään tällainen ei onnistu ihan helposti. Lähetystyöntekijämme maksavat korkeaa hintaa seurakuntien perustamisesta joutuessaan kärsimään, kokemaan vaikeuksia ja voimakasta vainoa.

#21796: -

Riippuvuus ja transferenssi homoseksuaalisuudessa? Aiheellisia kysymyksiä. Yritän vastata.

Riippuvuudella tarkoitetaan yleensä psykologisista syistä aiheutuvaa ripustautumista johonkin kohteeseen, oli se sitten kemiallinen aine, ilmiö tai toinen fyysinen objekti, ja tarkastelen sitä tästä katsantokannasta. Puhutaan myös "turvallisesta riippuvuudesta", mutta käytän siitä mieluummin käsitettä "kiintymys" tai tapahtumaa kuvaamaan "kiinnittyminen", kiintyminen" tai "leimautuminen" (mikä viittaa enempi eläinkuntaan, mutta on luonteeltaan melko samanlainen ilmiö). Tavallaan se tarkoittaa "perusturvallisuuden" tunnetta, jonka suojassa itsetunto (itsensä tunteminen) ja itseluottamus (itseensä luottaminen) syntyvät.

Riippuvuus (siis ripustautuminen) on luonteeltan negatiivinen siinä mielessä, että se rajoittaa riippuvaisen elämää sitoen tämän kohteeseensa. Kohteesta riippuen se myös voi olla tuhoisaa (kuten huumeriippuvuus), mutta harvoin täysin harmitonta. En sano, että homoseksuaalisuus on "riippuvaisuutta samasta sukupuolesta", sillä heterouskin olisi silloin vastaavasti "riippuvaisuutta vastakkaisesta sukupuolesta". Mutta jos oletetaan, että riippuvaisuus on eräs mahdollinen seuraus keskeneräisestä kehitysprosessista "pakonomaista takertumista onnistuneen kiinnittymisprosessin korvikkeena" (eli jostakin syystä epäonnistuneen kiinnittymisen korvikkeena), ja JOS homoudessa olisi myös kysymys keskeneräisestä prosessista, niillä voisi olla jotakin tekemistä keskenään, tai ainakin olla eri "seurauksia" samankaltaisista alkuasetelmista.

Mutta homous ei ole luonteeltaan samalla lailla rajoittavaa kuin riippuvuus. Homoseksuaalinen ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntauksestaan johtuen. Toki homo voi olla riippuvainen siinä missä heterokin, ja ainakin yhdessä keskeisessä asiassa homous rajoittaa ihmistä: hän ei voi lisääntyä omassa seksuaalisessa viitekehyksessään. Mutta riippuvainen yksilö voi edustaa mitä seksuaalisen halun suuntausta tahansa, ja seksuaalisesta suuntauksestaan huolimatta voi olla riippuvainen - myös seksistä tai seksuaalisuuden kohteesta. Ne ovat siis eri asioita, vaikkakin voivat olla kietoutuneita toisiinsa.

Transferenssi sen sijaan on erittäin merkittävä ilmiö kaikessa ihmissuhdetoiminnassa, joten se kuuluu kyllä homouteenkin. Kyse ei ole pelkästään terapeuttiinsa rakastumisesta, vaan voidan sanoa, että jokainen ihminen peilaa itseään jatkuvasti ympäristöönsä - ainakin kunnes tulee tästä tietoiseksi, ja senkin jälkeen. Jo se, että esim. suutumme jollekin, joka kyseenalaistaa homouden, on oikeastaan transferenssia. Siirrämme omat tuntemuksemme tähän toiseen henkilöön, ja näemme tunteidemme tulevan hänestä. "Sinä teit minut surulliseksi", sanoo äiti lapselleen, ihan kuin lapsi olisi heittänyt äitiä surullisilla tunteilla. Lapsen tarkoituksena ei ehkä lainkaan ollut tehdä äitiä surulliseksi (ehkä hän yritti ilahduttaa häntä laittamalla aamiaista, mutta sotki keittiön pahanpäiväisesti), mutta äiti koki kuitenkin surun tulevan lapsestaan, vaikka tunteet olivat ihan hänen omiaan, omien viitekehystensä puitteissa tunnettuja.

Kysymys "miksi homo rakastuu saman sukupuolen edustajaan, muttei vastakkaisen" saattaa saada vastauksensa juuri transferenssista. Kiinnittyminen on hyvin monipuolinen tunnetapahtuma, joka sisältää valtaisan määrän eri tunteita ja tunnetasoja. "Rakastuminen" tarkoittaa tässä nimenomaan kiinnittymistä, eli jonkinlaisen tunneperäisen yhteenkuuluvuussiteen muodostumista.

Seksuaalinen himo ja sen kohde on usein synkronoitu tähän kiinnittymisen kohteeseen, mutta ei silti ole sama asia. Ihminen voi kiinnittyä useaan eri henkilöön (tai yleensä kohteeseen) haluamatta seksiä kaikkien kanssa, tai vaihtoehtoisesti haluaa seksiä "kaikkien kanssa", muttei kiinny ehkä lopulta kehenkään - ja kaikkea siltä väliltä. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä se helpottaa asian ymmärtämistä. Ihmissuhde ja seksihalu, vaikka liittyvätkin toisiinsa, ovat erillisiä ilmiöitä, ja siksi niitä pitää myös osata tarkastella erillisinä.

Tunnepuolelta lähtisin etsimään homouden perimmäistä syytä, aivan kuten kaikissa muissakin kanssakäymisen ja seksuaalisuuden variaatioissa.

Palaan vielä identiteettikysymykseen kun kerkeän, sillä se on mitä keskeisin tekijä sukupuolisuudessamme.

#21809: - Re: Re:

Mitkä ihmisoikeudet Suomen homoilta puuttuvat?

Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin.

5. Moos. 6:9

#21807: - Re:

Uganda:

"why,          their answer is ‘Because my preacher in church says that it’s a sin against God. Because politicians say it’s a crime. So that is why we should kill them.’”

Herää kysymys,  vaikka saarnaaja sanoisikin homouden olevan syntiä,  on vaikea uskoa hänen kehottavan väkivaltaan.  Nousisiko enemmän afrikkalaisesta perinteestä?  Vaikka Afrikan kristillisyydellä on erikoisia muotoja,  ja voimakkaita piirteitä,   on Raamatun ohje selkeä.  
Myös siinä mielessä sitä on vaikea ymmärtää,  että Ugandassa kristityt ovat kokeneet niin kovia vainoja.  Muistelen tässä suuria muslimi-perheitä,  aivan maltillisista tai maallistuneista muslimimaista.  Ne ovat voimakkaan yhteisöllisiä.  Useamman sukupolven tiiviitä yhteisöjä.
Niissä ei ollenkaan samalla tavalla voi saada jalan  sijaa joku länsimainen esim.feminismi tai muu individualistinen tämänpäivän aate,  ne kulkevat perinteistä rataa vakaasti, -  siellä joku homoseksuaaliksi tunnustautuva joutuu kyllä aivan mahdottomaan tilanteeseen.  Ei hän  kertakaikkiaan voi sitä tehdä.  Ei sen anneta tapahtua.
Tämä on minun  tuntumani.

Kristityksikin tullessaan,  heillä on vain yksi vaihtoehto:  ala laputtaa.  Tai ensisijainen on tietysti sukulaisuus-suhteen totaalikatkaisu ja / tai hengenmenetys.

#21813: - Re: Riippuvuus ja transferenssi

Saako  taas vähän mennä asioitten edelle.  Kun sanoit,  että: Kiinnittyminen on hyvin monipuolinen tunnetapahtuma, joka sisältää valtaisan määrän eri tunteita ja tunnetasoja. "Rakastuminen" tarkoittaa tässä nimenomaan kiinnittymistä, eli jonkinlaisen tunneperäisen yhteenkuuluvuussiteen muodostumista.

Jos ja kun suhteissa tapahtuu näitä uudelleen elämisiä,  niin selittyvätkö suhteiden loppumiset sillä,  että  alkuperäinen kiinnittyminen on eletty loppuun,  vaikka  sitä ei olisikaan tiedostettu,  mitä on tosiasiassa eletty?   Vai vaihtaako transferenssi "ihmistä"  jatkuakseen taas uudessa ihmissuhteessa,  koska alkuperäistä ei ole käsitelty.

Mitä sitten todella asioita muuttava/parantava käsittely itseasiassa on?   Miten ihminen saa lopulta sen mitä hakee?   Vai onko niin,  että ei koskaan saa,  jollei ymmärrä mistä on todella jäänyt paitsi.  Se on ikäänkuin väärän nälän ruokkimista. 

#21816: - Re: Re:

Herää kysymys,  vaikka saarnaaja sanoisikin homouden olevan syntiä,  on vaikea uskoa hänen kehottavan väkivaltaan. ..on Raamatun ohje selkeä.

Oikein helppo on uskoa, kun yhdysvaltalaiset kiihkoilijat käyvät vähän avittamassa. Tarvitseeko kertoa Vanhan Tesamentin määräyksistä? Kivitä kuoliaaksi!

Toinen asia on kieriskellä marttyyriudessa, kun "kristittyjä vainotaan". Sekö oikeuttaisi pohjoismaisen tasa-arvon toteuttamatta jättämisen Suomessa?

#21797: - Re: Re: Tutkimuksen ongelmista

Kiitos laajasta kommentista ja paneutumisesta aiheeseen! Olemme pitkälti samaa mieltä. Totta että tutkimus ei lähtökohtaisesti ole yksilötason toimintaa, mutta tieteenalasta tai tutkimusryhmän suuruudesta huolimatta tutkimusta on silti tekemässä aikaan ja kulttuuriin sidottu ihmisyksilö. Vaikka olemme erilaisia, ja edustamme erilaisia paradigmoja, katsantokantoja ja ajatussuuntauksia, käsityskykymme perustuu aikaisempaan tietoon. Kun kerran vakuutumme ymmärryksestämme, tartumme siihen hanakasti.

Tämän lisäksi pitkällinen erikoistuminen on myös vapaata ajattelua häiritsevää. Koulutuksemme ei tuota Leonardo da
Vincin kaltaisia monipuolisesti ajattelevia yksilöitä, jotka kykenevät ajatuksessa liikkumaan tieteenhaarasta toiseen, vaan kääntää katseemme yhä lähemmäs kohdetta, syvemmälle sen syövereihin. Seurauksena voi olla näköalattomuutta ja
sokeita pisteitä tieteenalojen välimaastoissa, ja jopa ymmärtämättömyyttä tutkimamme asian kokonaisolemuksesta.

Tieteestä on tullut nykyihmiselle tavallaan uskontoa korvaava uskonto, jotakin, mikä selittää meille asiat "niin kuin ne ovat". Totta onkin, että tieteen metodit ovat kognitiivisia, kun taas uskonnon perustuvat tunteisiin ja oletuksiin. Siinä mielessä tiede onnistuu ilman muuta muodostamaan reaalisemman kuvan todellisuuden olemuksesta. Olemme toisaalta välillä vähän liiankin tohkeissamme tieteen kyvystä kuvata olevaisuutta, emmekä välttämättä huomaa, että meitä tarkoituksella, ymmärtämättömyydestä tai erehdyksessä joskus manipuloidaan tai disinformoidaan aivan samoin kuin uskonjohtajammekin saattavat tehdä. Tieteen, koulutuksen, yhteisen hyvän tai politiikan nimissä.

Siitä syystä kannattaa aina suhtautua tieteellisiin tai virallisiin vakuutteluihin pienellä varauksella, ja ainakin miettiä, etsiikö joku kyseisellä tutkimustuloksella omaa etuaan. Eräs karkeimmista esimerkeistä nykyajalta lienee New Yorkin viranomaisten vakuuttelu, että Manhattanin ilma oli vaaratonta hengitettäväksi 911-iskujen jälkeisinä päivinä. Tosin tässä tuskin oltiin edes asiaa tutkittu (vaikka olisihan sen pitänyt tajuta jo maalaisjärjellä, satoja tuhansia tonneja pölyyntynyttä betonia, terästä (kyllä, järeät
teräspalkitkin muuttuivat kameroiden edessä pölyksi!), asbestia ja muita rakennusmateriaaleja, satoja tuhansia energialamppuja, toimistovälineitä ja huonekaluja, puhumattakaan jauhoontuneista ihmisistä), yhtä vähän kuin oltiin tutkimatta kaksoistornien ja rakennus 7:n todellista sortumissyytä tai mitään muutakaan iskuun liittyvää. Ihmiset ovat sen jälkeen sairastuneet hengityselinsairauksiin ja heitä kuolee jatkuvasti yhä edelleen vaivoihinsa.

Mutta esimerkkejä tällaisesta disinformaatiosta on runsaasti muitakin.

Tuo seksuaalisten aistiärsykkeiden mittaaminen on muuten mainio juttu. Toisaalta ymmärrän lopputuloksen - eli sen, että homofobinen (oliko tieteellisesti todennettu, että henkilö oli oikeasti "homofobinen"?) reagoi voimakkaimmin
foobisluonteiseen seksuaaliseen ärsytykseen. Jos hän oli oikeasti foobinen, saman sukupuolen näkeminen varmasti antaa ärsykkeen myös seksuaaliselle alueelle aivoissa, mutta todistaako se, että kyseessä on todella seksuaalisesti mielihyväinen kiihottuminen?

Tämä on hyvin kiehtova aihe muutenkin. Seksuaalisesti aktiivisessa iässä oleva ihminen kiihottuu luonnostaan nähdessään tai kokiessaan jotakin yleensä seksiin liittyvää, sillä se käynnistää hänen oman seksuaalisen aktiviteettinsa. Mitä vannoutunein
heteromies (ja ilmeisesti nainenkin) yleensä kiihottuu kovasti nähdessään kaksi lesboilevaa naista, eikä hän tykkää kyttyrää, vaikka hän näkisi toisen miehen jyystämässä naista. Luulen, että yhdyntäkuvien katselu kiihottaa monia jopa enemmän kuin pelkkien vähäpukeisten tai alastomien vastakkaisen sukupuolen edustajien katsominen. Jotkut saattavat tietenkin kokea vastenmielisyyttä nähdessään samansukuisia eroottisia kuvia (suuteleminen!), mutta se ei liene lopultakaan kovin yleistä ainakaan traumaattisella tasolla.

Loppujen lopuksi tällaisella tutkimuksella ei siis selvitetä mitään muuta kuin että ihminen reagoi pornoon. Tutkittiinkohan samalla, miten kuvien näyttäminen vaikutti inhokeskukseen? Sieltä löytyisi vakuuttavampaa näyttöä, mitä tulee "homofobisen" reaktioihin.

"Homofobia" vaikuttaa huonolta termiltä tässä yhteydessä, sillä joskin varmasti sellainenkin fobia on olemassa, homovastaisuus harvemmin on seurausta fobian kaltaisesta pelosta. Ymmärrän termin pilkka-arvon, mutta pelko ei ole homouden vastustamisen avaintunne, tuskin edes tuntemattoman tai erilaisuuden pelko. Uskon tunnepohjaisen vastustuksen heräävän joko inhoreaktiosta eli koetusta vastenmielisyydestä, syvälle juurtuneesta vakaumuksellisesta vakuuttuneisuudesta tai hallitsemattomasta vihasta, joka vain hakee sopivia kohteita purkautumiselleen. Kaikki nämä tunteet sikiävät kuitenkin pelosta, joten siinä mielessä ajatus pelosta tunnepohjaisessa homovastaisuudessa on oikein. Mutta pelon kohde ei ole itse homoudessa, siitä tulee vain purkautumiskanava.

P.S. Pelko voi muuten olla alitajuinen syy sille, että joistakin ihmisistä tulee homoseksuaalisia, nimittäin raskauden pelko. Tästä uhasta voi rentoutua täysin homoeroottisessa suhteessa. Se selittäisi osaltaan myös anaaliyhdyntöjen suuren suosion myös heterosuhteissa, ilmiön hypetysarvon lisäksi. Ainakin olen vakuuttunut, että raskauden pelko on merkittävä tekijä aseksuaalisuuden muodostumisessa.

#21812: - Re: Re: Re: Yhteiskunnallisen mädännäisyyden todelliset lähteet... 

 Onnistuit näköjään arvaamaan pieleen (...tai sitten yksinkertaisesti vain ´hiffannut´ mitä maata  tarkoitin).Annan vielä yhden vihjeen: pääset siihen maahan myös rautateitse ilman junanvaihtoa, sillä raideleveytemme on sama kuin siellä...Hyvää matkaa tutustumaan! 

#21818: - Re: Re: Re:

En ole missään hurjimmissakaan yhteyksissä kuullut,  että kehotettaisiin VT:n perusteella kivittämään. Ketä  he siis ovat? Ja missä näin on tapahtunut ja millaisten järjestöjen toimesta?

Afrikkalaiset ylilyönnit liittyvät menestysteologiaan ennenmuuta.  
....

Ihme kun tässä ei  ole vielä sitten itsesääliäkin mukana,   tuon kieriskelemisen lisäksi,  eikös ookkin kun tarkemmin ajattelet?  Ja mitähän vielä muutakin löytyis?  -  että silviisii sielläpäin.

No,  sanotaan välillä,  että leikki paikkansa saakoon,  kun ei aina viitti sitä sijaa kehua.

Vainottujen asioita tuodaan siksi julki,  että se on kutsu rukoukseen vainotun puolesta,  ja kutsu myös auttamiseen.  Tiedon levitys on yksi tärkeä tapa auttaa.  Se tiedetään Suomessakin  esim vääristä karkoituspäätöksistä,  kun maan oloja ei tunneta syvemmin.  Tännekkin suojaan  yrittävät kolkuttavat monesti turhaan oviamme.
On tullut maahanmuuttajien kautta samaistuttua mm sellaiseen ihmisen tuntemaan suureen epäoikeudenmukaisuuden  ja väärän tiedon aiheuttamaan tuskaan.  Siinä on kyse todellisesta hädästä.

#21817: - Re: Re: Riippuvuus ja transferenssi

"Jos ja kun suhteissa tapahtuu näitä uudelleen elämisiä,  niin selittyvätkö suhteiden loppumiset sillä,  että  alkuperäinen kiinnittyminen on eletty loppuun,  vaikka  sitä ei olisikaan tiedostettu,  mitä on tosiasiassa eletty?   Vai vaihtaako transferenssi 'ihmistä'  jatkuakseen taas uudessa ihmissuhteessa,  koska alkuperäistä ei ole käsitelty.

Mitä sitten todella asioita muuttava/parantava käsittely itseasiassa on?   Miten ihminen saa lopulta sen mitä hakee?   Vai onko niin,  että ei koskaan saa,  jollei ymmärrä mistä on todella jäänyt paitsi.  Se on ikäänkuin väärän nälän ruokkimista."

Viisaita kysymyksiä! Tuo "väärän nälän ruokkiminen" on juuri sitä, mitä se on, kun puhutaan riippuvuuksista, olivat ne sitten aineellisia tai ihmissuhderiippuvuuksia. Etsitään jotakin, muttei tiedetä mitä. haetaan sitä sieltä, mistä löytyy "hyvää kutinaa", mutta yleensä tuo "kutina" vain ruokkii mielihyväkeskusta, muttei anna tyydytystä sille pohjimmaiselle tarpeelle, mikö on jäänyt tyydyttämättä ja siksi huutaa tyydytystä. Useimmiten kyseessä on huomion ja hyväksynnän - eli rakkauden - puute.

Jos suhde päättyy, se voi olla erilleen kasvamista. Toinen tai molemmat osapuolet muuttuvat, ja kadottavat kiinteän yhteyden toisiinsa. Tosiaalta voi olla ,ettei heillä tällaista yhteyttä koskaan ole ollutkaan.

Kun ihminen ihastuu, hän projisoi eli heijastaa omat mielikuvansa, haavensa ja unelmansa tiettyyn sopivaan kohteeseen (transferenssi!). Hän luulee ihastuvansa toiseen ihmisyksilöön, mutta näkee vain omat toiveensa. Vähitellen hän oppii väkisinkin tuntemaan toisen ihmisen todellisen olemuksen, ja se ei valitettavasti useinkaan ole näiden haaveiden kaltainen. Siitä seuraa siis pettymys. Siksi hän pettyy tähän toiseen ihmiseen, kun hän ei ole toiveiden kaltainen. Todellisuudessa vika on siinä, että hän ei ole nähnyt tätä toista sellaisena kuin on, eikä se ole kumppanin vika laisinkaan. Kumppani saa kuitenkin vastuun ja vihan kannettavakseen (taas transferenssi!).

Sitten erotaan, ja haetaan taas uusi kohde unelmille, ja kuvio toistuu ja toistuu. Olet siis oikeassa siinä, että transferenssi vain vaihtaa kohdettaan.

Mitä siis tehdä, jotta saisi tämän tuhoisan kierteen pysäytettyä? Siihen on helppo ratkaisu - itse asiassa kumpaankin ongelmaan (riippuvaisuuteen ja sitoutumiskyvyttömyyteen) - mutta se vaatii ihmiseltä nöyryyttä. Nöyryys ei ole monenkaan ihmisen leipälaji, sillä olemme kasvaneet pärjäämään yksin ja tukeutumaan vain itseemme.

Olet myös oikeassa siinä, että kyseessä on käsittelemättä jäänyt asia. Kyseinen asia lipsahti minulta jo tuolla alkutekstissä. Väitän, että ihmisen kuten ihmiskunnan ongelmat ovat pääsääntöisesti yhdestä ja samasta puutteesta lähtöisin: rakkauden puutteesta. Mitä "rakkaus" sitten on? Seksiä, juonitteluja ja takertumista? Ei, vaan rakkaus on tarve tehdä ja ajatella hyvää. Se on siis positiivinen ja rakentava olemukseltaan; rakkauden hedelmä on positiivinen. Siitä rakkauden tunnistaa.

Jos ihminen kokee rakkauden alusta alkaen, hänestä tulee rakkaudellinen. Hyvin kohdeltu, turvassa varttunut ihminen ei tee pahaa itselleen eikä muille. Hän on oppinut ja tuntenut olevansa rakkauden arvoinen, ja tietää siksi, miltä rakkaus tuntuu. Siksi hän arvostaa ja rakastaa itseään, ja siksi hän osaa rakastaa myös muita. Tätä tarkoittaa Raamatun "rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi" - ei neuvoksi itserakkaalle (mikä ei ole rakkautta lainkaan, vaan itsekkyyttä) vaan tiedoksi, että vasta kun osaat rakastaa itseäsi, osaat rakastaa myös muita.

Jos meitä ei ole aidosti rakastettu, emme tiedä, mitä rakkaus on, emmekä silloin tietenkään osaa myöskään ymmärtää, että olisimme rakkauden arvoisia. Siksi emme osaa rakastaa itseämme emmekä liioin muita. Vasta, kun olemme oivaltaneet tämän, ja ymmärtäneet todellisen syntymäarvomme ja ainutlaatuisuutemme, me kykenemme murtamaan tämän rakkaudettomuuden tilan, joka saa meidät toimimaan rakkaudettomasti. Saatamme olla vihan, pelon, pettymyksen, turhautumisen, häpeän ja muiden negatiivisten tunteiden kyllästämiä, ja toimimme siksi niiden mukaisesti. Emme osaa luottaa muihin, emmekä edes itseemme. meiltä puuttuu kiinnittymisen avainainekset. Olemme henkisesti yksin, turvattomia ja ahdistuneita.

Ainoa mahdollisuutemme selvitä tästä (näin koemme) on rakentaa itsellemme keinotekoinen turva - tai romahdamme. Suojaudumme joko pelkomme muurien taakse, tai vihamme säilän. Me vihaamme joko itseämme tai muita. Kohtelemme huonosti joko itseämme tai muita.

Silti kaipaamme sisimmässämme jatkuvasti huomiota, hyväksyntää, hoivaa ja hellyyttä (neljä hoota, rakkauden perusainekset!). Siksi haluamme yrittää löytää jonkun, joka välittäisi ja rakastaisi.

Mutta emme osaa olla rakkaudellisia emmekä edes osaa ottaa rakkautta vastaan. Ihmekös että jatkuvasti epäonnistumme.

Miten siis opimme tämän?

Kaikki alkaa itsensä hyväksymisestä. Tutustumalla itseensä, ymmärtämällä oman erikoisuutensa. Ensin meidän täytyy laskea aseemme ja nöyrtyä myöntämään sen, ettemme ole täydellisiä. Meidän täytyy hyväksyä itsemme. Tätä tarkoittaa Raamatussa se, että kohtaamme Luojamme ilman viikunanlehtiä. Olemme sellaisia kuin olemme, emmekä silti ole yhtään sen huonompia. Jos meillä on (henkisiä!) ominaisuuksia, joista emme pidä, voimme muuttaa niitä. Mutta se onnistuu vasta, kun myönnämme niiden olemassaolon. Mutta niin kauan kun haluamme peitellä itseämme "lainahöyhenillä", emme uskalla kohdata omaa heikkouttamme. Silloin elämme valheessa. Vasta rehellisyys tuo meidät todellisuuteen.

Kun olemme hyväksyneet itsemme, meidän täytyy oppia kuuntelemaan itseämme ja todellisia tarpeitamme. Meillä on pää ja korvat täynnä sellaista, mitä muut ovat meille tuputtaneet pitkin elämäämme. Nyt on aika katsoa, mitä todellisuudessa olemme. Hiljaisuus on paras tie kuulla itseään. Hellsten kutsuu tätä "sisäiseksi lapseksemme", ja toden totta sisällämme on pieni lapsi, joka huutaa huomiota, mitä se koskaan ei ole saanut. Siitä syystä niin moni meistä aikuisista käyttäytyy kuin pienet kakarat, kun tyydyttämätön lapsi ääntelee, muttei kukaan oikein kuule mitä se todella sanoo.

Opimme vähitellen tuntemaan itsemme: meille kehittyy itsetunto. Sitä kautta opimme vähitellen luottamaan itseemme: meille kehittyy itseluottamus. Silloin meillä on kummatkin jalat tukevalla pohjalla, emmekä enää ole muiden ja olosuhteiden riepoteltavina. Me saamme omat rajat ja oman mielen. Opimme vastaamaan itsestämme ja kantamaan vastuuta myös muista. Kasvamme henkisesti aikuisiksi kehoomme, joka on varttunut jo paljon aiemmin. Me itsenäistymme vihdoin oikeasti, meistä tulee terveellä tavalla "minä itse", ei kyynärpäillä tilaa tekevä, vaan omassa kehossaan tyytyväinen yksikkö. Tiedämme, mistä alamme, ja mihin lopumme, ja se näkyy myös ulospäin. Ylitsemme ei enää kävellä, emmekä myöskään koe tarvetta kävellä muiden yli.

Paradoksaalista kyllä, vasta kun meistä tulee itsenäisiä yksilöitä, osaamme myös elää parisuhteessa. Emme tarvitse toista ihmistä enää "täydentämään itseämme", joten emme enää ripustaudu ja takerru, tai hyödynnä ja alista. Voimme elää aikuisena yksilönä toisen aikuisen yksilön kanssa, jakaa elämää mutta pohjimmiltaan olla edelleen oma itsemme. Aikuinen suhde ei ole symbioosi, jossa kumpikin tarvitsee toista elääkseen. Se vaihe on sivuutettu äidin ja lapsen välillä jo aikaa sitten - tai olisi siis pitänyt olla. Aikuinen suhde on kahden ystävän suhde, ja siksi se kestää, vaikka joskus syntyisi erimielisyyksiä tai ongelmia. Huomio ei mene yksilöiden arvovaltataisteluihin, pettymyksiin ja henkilökohtaisuuksiin, vaan molemmat osaavat keskittyä aina kulloiseenkin asiaan.

Itsekeskeisyytemme muuttuu avoimuudeksi, ja epäluottamus (pelko) rakkaudeksi. Oikeaksi rakkaudeksi.

#21822: - Re: Hyvän elämän ainekset

Kiitos kirjoittajalle. Tämä oli terapiaa (sielunhoitoa) itselleni, toivon samaa muillekin.

Itsekin koin omassa elämässäni aikoinaan, että on yhtä tärkeää rakastaa itseään kuin lähimmäistään. Tämä oli se käännekohta elämässäni. En enään hyväksynyt ylikävelyä itseni kohdalle, josta syystä elämääni tuli suuria muutoksia, jotka nyt jälkeenpäin ajateltuna olivat suuresti hyödyksi. Uuden ammatin opiskelu, uusi työpaikka, ihmissuhteiden muuttuminen -toisten pois jääminen ja uusien syntyminen.
Avioliitossa tämä merkitsi juuri tätä kahden ystävän suhdetta, ei ole tätä arvovaltataistelua, osaamme arvostaa toisiamme yksilöinä. Nyt sanoisinkin, että avioliitto ei ole tunteiden asia, vaan tahdon asia. Rakkaus tunteena on siihen hyvää plussaa.

sivusta seuraava

#21816: - Re: Re:

Yhdysvaltalaiset kiihkouskovaiset ovat olleet paikan päällä voimakkaasti tukemassa homovastaista lainsäädäntöä Ugandassa.

http://www.christianpost.com/news/christian-evangelist-scott-livelys-lawsuit-for-persecution-against-ugandan-gays-goes-forward-102449/

Tässä Livelyn kommentti lainsäädännön eräässä vaiheessa, jolloin oli ilman muuta tiedossa, että homoseksuaalisuudesta tultaisiin rankaisemaan ankarasti.

"There is a war that is going on in the world. There is a war that is waging across the entire face of the globe. It's been waging in the United States for decades, and it's been waging in Europe for decades. It's a war between Christians and homosexuals.

This is a war you haven't seen yet. You've only seen a little bit of it, because Russia had been protected against the homosexual movement by the Communists. One of the few good things that the Soviet Union did is that it stopped the sexual revolution from infecting the Russian people. But all across the West, the sexual revolution changed the culture of the nations. The sexual revolution embraces the idea that there should be no limits on sexual conduct.

And this is the design of the Devil to destroy civilization, because civilization is based on the natural family. One man and one woman united in marriage bringing children into the world and training them to replace them in the next generation. That's the foundation of civilization and the heart of Christian living."

Ugandassa järjestettiin konferenssi homoseksuaalisuuden vaaroista. Kolme saarnaajaa piti esitelmiä. Niiden aiheina oli mm. "homoudesta parantuminen, homoseksuaalisuuden uhka perhearvoille ja yhteiskunnalle." Jos oikein ymmärän, Livelyn esitelmä oli yksi niistä. Näin kansaa valistettiin siitä, että keskustelun aihe on sairaus. Sellainen sairaus joka on vaarallista ei-heteroille.

Esitelmiä kuuntelivat ugandalaiset poliisit, poliitikot ja opettajat. Kuukauden kuluttua kansanedustaja David Bahati kantoi uuden lakialoitteen käsittelyyn. Siinä hän ehdotti, että räikeä homoseksuaalisuus olisi kuolemantuomion arvoinen rikos. Lakialoite saatiin vaivoin nurin kansainvälisellä painostuksella.