#21819: - Re: Re: Re: Tutkimuksen ongelmista

"...kannattaa aina suhtautua tieteellisiin tai virallisiin vakuutteluihin pienellä varauksella, ja ainakin miettiä, etsiikö joku kyseisellä tutkimustuloksella omaa etuaan. Eräs karkeimmista esimerkeistä nykyajalta lienee New Yorkin viranomaisten vakuuttelu, että Manhattanin ilma oli vaaratonta hengitettäväksi 911-iskujen jälkeisinä päivinä. "

On viisasta pitää perusteellisen tieteellisen diskurssin tulokset ja tilannetta epätoivoisesti hallinnassa pitämään pyrkivien viranomaisten suustaan päästämät häteselitykset.

""Homofobia" vaikuttaa huonolta termiltä tässä yhteydessä, sillä joskin varmasti sellainenkin fobia on olemassa, homovastaisuus harvemmin on seurausta fobian kaltaisesta pelosta. "

Homofobia ei ole virallinen lääketieteellinen termi. Se synonyymi on homokammo, vrt klaustrofobia ja suljetun paikan kammo. Homofobiassa on todella voimakasta outouden ja vastenmielisyyden tunnetta. Se sitten ilmenee sitten homojen tunteenomaisena kammoamisena ja vastustuksena, johon järkisyillä on vaikea vaikuttaa. Syyt ovat todella toisaalta opitussa ja toisaalta siinä, ettei oikeasti tiedetä eikä tunneta ilmiötä ja ihmisiä. Rasismilla on osin samanlaisia kytköksiä - "Kuka pelkää mustaa miestä...?" Tyypillisesti miehillä siihen liittyy myös pelko siitä, että joku saattaisi tämän kammoisen liittää jotenkin homouteen. Sen takia on esiinnyttävä mahdollisimman "ei-homomaisesti" ja homoihin eksplisiittisesti vihamielisesti suhtautuen.

Tutkimuksen mukaan (en nyt osaa sulle linkkiä laittaa...) suhtautumista homoseksuaalisuuten oli kartoitettu ymmärtääksení mielipiteiden perusteella. Jos tietyt alueet aivoissa ilmaisevat kiihoitusta, ne tekevät sen riippumatta siitä, onko kyse avoimesta vai peitetystä kiihotuksen kohteesta. Mitä aivojen defenssialueella samaan aikaan tapahtui, siitä minulla ei ole tietoa.

Peeässäsi raskauden pelosta on toki kiinnostava, mutta aika epätodennäköinen selitys esimerkiksi varhaismurkkuikäiselle homopojalle, joka ei tosiaankaan kovasti näitä lapsiasioita pohdi, kuten ei vastaavanikäiset heteropohjatkaan.

#21840: - Re: Re: Re: Re: Tutkimuksen ongelmista

Aivan, 911-esimerkkini oli melko kaulkaa haettu, mutta asia jota haluan pitää esillä yleisen tietouden lisäämiseksi mainitusta "virallisen selittelyn virstanpylväästä". "Tieteelliseen diskurssiin" perustuvia esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutten nyt jaksa keksiä yhtään erityistä, joten jokainen miettiköön itse esimerkkejä. Miten olisi vaikkapa ilmastonmuutostutkimuksen ristiriitaiset tulokset - tai pikemminkin niiden tulkintojen ristiriitaisuudet, ja otantojen kyseenalaisuudet?

Homofobia on muuten käsittääkseni virallinen lääketieteellinen termi, mikä kuvaa homoseksuaalisuuden irrationaalista pelkoa. Ihminen voi tosiaan kokea irrationaalista pelkoa ihan mitä tahansa kohtaan, jolloin ilmiöön liitetään tuo "virallinen" liite "fobia" eli pelko tai kammo (omasta mielestäni "kammo" on parempi, sillä pelko on perustunne, mutta fobia on sairaalloinen, hallitsematon pelkotila). Kieltämättä monen homoilua vastustavan motiivina on ilmiötä kohtaan tuntema ymmärtämättömyydestä tai ennakkoluuloista johtuva pelko (mitä aggressiivisemmin vastustaa, sitä todennäköisemmin näin on, sillä hyökkäys on defenssi), mutta sanan "homofobia" käyttäminen yleisenä haukkumanimenä tai homojen omana defenssinä ei ole rakentavaa sekään, mistä kommenttini alun perin sai aiheensa.

Olen saanut käsityksen, ettei homouden synnyssä ole löydettävissä mitään yksinkertaista ja selkeätä syntymekanismia. Luulen että se on hyvin yksilöllinen kehitystapahtuma, johon voi vaikuttaa monta eri tekijää perinnöllisyydestä alkaen. Uskon silti, että se ei ole mikään "lopullinen" olotila, ellei yksilö itse sitä halua. En muuten usko, että heterouskaan lopulta on sitä, luulen että heterokin "oppisi" halutessaan pitämään homoseksuaalisesta kanssakäymisestä. Poikkeuksena ihmiset, joilla on erittäin vahva tunnepohjainen defenssimekanismi ilmiötä vastaan (ja sama koskee homojen "heteroitumista").

Samoin olen vakuuttunut, että esim. pedofiilit tai koprofiilit (eli käytännössä minkä tahansa suuntauksen edustaja) voivat "irrottautua" (tai "eheytyä", jos haluaa sanoa niin) ehdollistuneesta seksuaalisen suuntautumisen kuviostaan. Ihminen ei ole kivestä veistetty, vaan psyyke on erittäin joustava. Se edellyttää kuitenkin yksilön omaa motivaatiota ja tahtoa, pakolla tai pelottelemalla se ei onnistu. Pelko onkin ihmiselle suurin este muuttumiselle; muuttumisen pelko lienee suurin syy, miksi takerrumme siihen, mitä juuri nyt satumme olemaan.

Siinä kaikille mietittävää.