#21835: - Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

'Tunteet eivät kuitenkaan ole "plussaa" suhteessa, vaan tunteet ovat inhimillisen elämän perusosasia. Vastuullamme on kuitenkin pitää huolta, että tunnekokemuksemme ovat vapaita ja terveitä, eivätkä tunnekoukkujen kahlitsemia'.

Toki olen samaa mieltä siitä, että tunteet ovat elämän perusosasia, kuten sanoit. Ajatukseni oli korostaa avioliitoon sitoutumista tahdon asiana eikä 'huuman' johtamana, jota sanaa käytit aiemmin. Ilmaisin heikosti asian. Harvoin kai avioliittoa solmitaan ilman rakkautta, kiintymystä ym. helliä tunteita. Itse olen luvannut tahtoa rakastaa siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa, siitä tämä tahdon korostus. Nykyisin kai harvemmin enää näin sitoudutaan.

'Vastuullamme on kuitenkin pitää huolta, että tunnekokemuksemme ovat vapaita ja terveitä, eivätkä tunnekoukkujen kahlitsemia'.
Kertoisitko näkemyksesi tästä tarkemmin, jos aika riittää.

Kiitoksen kanssa, sivusta seuraava

#21843: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

On tärkeä taito löytää ne olennaiset kysymykset. Ainakin sinulla tämä taito on! Lupaan palata asiaan, kun taas kerkeän!

#21843: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset 

#21843: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Et sinä ole mikään sivusta seuraava,  vell rakas,  sie olet sie!  

#21843: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Tunteista ja niiden liikkuvuudesta olisi paljon kirjoitettavaa, ja onhan aiheesta paljon kirjoitettukin. "Tunnekoukut" taitaa muuten olla Tony Dunderfeltin lanseeraama käsite ("Irti tunnekoukuista"), vaikka en tuosta kirjasta erityisemmin innostunutkaan. Yritän kertoa omista näkemyksistäni mahdollisimman lyhytsanaisesti.

Tunteet ovat oikeastaan kuudes aistimme, sillä niiden avulla näemme kohtaamiemme ilmiöiden merkityksellisen sisällön. Tunteet ovat myötäsyntyisiä, mutta ne "kalibroituvat" yksilökohtaisesti meidän jokaisen kohdatessa eri ilmiöitä eri tavalla. Me siis tunnemme kaikki samoja tunteita, mutta "opimme" tuntemaan ne eri yhteyksissä ja yksityiskohtaisesti eriävällä tavalla.

Kaikki tunteet eivät myöskään ole hyväksyttyjä, me saamme oppia. Meiltä vaaditaan itsehillintää, joudumme kieltämään itsessämme joitakin tunnereaktioita, ja joitakin tunteita emme ehkä kerta kaikkiaan koskaan pääse kohtaamaankaan. Ympäristömme on päävastuussa siitä, millaisen tunnepaletin vaikutuksessa me vartumme, ja mitkä tunteet ovat "sallittuja" tunnettavaksi.

Vain sallitut tunteet ovat vapaita liikkumaan, kielletyt tunteet sen sijaan muodostavat konfliktin sisässämme, ja kohtaamatta jääneet tunteet ovat meille "sokeita pisteitä" tunnerekisterissämme.

Yleisesti voi sanoa, että positiivisten tunteiden ympäröimänä kasvaa positiivinen ihminen, kun taas negatiivisten tunteiden ympäröimänä negatiivinen. Puutteellisen tunneympäristön tuloksena on myös negatiivisia vaikutuksia, sillä tunteet tosiaan antavat elämällemme ja kokemuksillemme niiden merkityksen.

Tunnekoukku on nimitys tunteelle, joka pitää meitä otteessaan. Se on pääsääntöisesti negatiivinen tunne, joka tavallaan on meille pakkomielteinen, eli se pulpahtaa esiin jostakin ärsykkeestä, eikä päästä otteestaan. Koukuttunut tunne ohjaa meidän ajatuksia ja toimintaa pakonomaisesti, eli kontrollissa ei ole tahto vaan tunne. Käytän käsitettä vapaan tunneliikkuvuuden vastakohtana, eli kaikki tunteiden tukahduttaminen tai märehtiminen, pakkoajatukset, pelko-, viha- tai muut patoumat ja muut kestoluonteiset mielentilat (esim. depressio), tunnehäiriöt ("tunnevammat") ja neuroottisluonteiset alitajuiset tunnereaktiot kuuluvat tähän sarjaan. Oikeastaan kaikissa mielenhäiriöissä tunteilla on keskeinen rooli, ja tunnekoukut tyypillisiä.

Pääosin tämä ongelma syntyy joko tunteiden kieltämisestä ja tukahduttamisyrityksistä, pitkäkestoisesta laiminlyönnistä tai sitten suoranaisesta väärinkohtelusta (tai niiden yhteisvaikutuksesta). Tunteet eivät katoa tukahdutettuinakaan, ne vain varastoituvat kokemustemme kautta kehoon muistijälkinä. Keho muistaa, vaikka itse unohtaisimme. Sanoisinkin, että alitajuntamme on pitkälti tällaisista muistijäljistä rakentunut.

Tunnelukot syntyvät pääosin varhaisessa elämässämme, silloin kun opettelemme pärjäämään kokemustemme kanssa. Ne ovat osa sitä elämänhallintastrategiaa, jolla yritämme pärjätä. Koska ne toimivat silloin - ei välttämättä useinkaan paras mahdollinen ratkaisu, mutta niissä oloissa se ensimmäinen toimiva sellainen - me luonnollisesti jatkamme niiden käyttämistä. Teemme sen usein sen kummemmin sitä ajattelematta läpi elämämme, vaikka olosuhteet ympärillämme muuttuisivatkin. Tunteet ovat merkittävä osa käyttäytymiskuvioitamme, sillä ne toimivat sekä käytösmoottorin käynnistimenä että polttoaineena.

Miten haitallisista toimintakuvioista ja käyttäytymishäiriöistä sitten pääsee eroon? Ymmärrys asiantilasta on ehdoton edellytys sille, että ihminen yleensä haluaa ruveta muuttumaan. Ensin ymmärtäminen ja sitten hyväksyminen, että tosiaan toimimme järjen vastaisesti. Sen jälkeen tulee ymmärtää, että toimintaamme ja ajatteluamme ohjaavat aina tunteet. Tunteet ovat ajattelua nopeammat, ne kohtaavat ympäröivän maailman aina ennen ajatusta. Siksi juuri reagoimme tunteillamme.

Meidän tulee siis ymmärtää, miksi tunnemme juuri sillä tavalla tässä tilanteessa. Onko tunteemme adekvaatti eli asiallinen ja mielekäs? Vai ylireagoimmeko, tunnemmeko kokonaan vääriä tunteita, vai tunnemmeko ollenkaan mitään? Ylireagointi on seurausta patoutuneista kielletyistä tunteista, suuresta energiavarastosta sisällämme, joka pursuaa ilmoille kuin puhkeava ilmapallo. Varastoitunut tunne-energia ei kuitenkaan lopu räjähtämällä, sillä sitä "erittyy" aina vain lisää vanhoista muistijäljistämme - niin kauan kunnes hoidamme nämä haavaiset kriisipesäkkeet kuntoon. Haavaan kajoaminen koskee aina, joten niin kauan kuin mielessämme on kipupisteitä, ne myös koskevat.

Terapia tarkoittaa eheytymistä, ja haavojen eheyttäminen on hyvinvoinnin edellytys, kellä niitä sielussaan on.