Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Olen vihreä ja puolustan turvetta

Meitä vihreitä syytetään viikottain tämänkin lehden palstoilla suhtautumisestamme turpeen energiakäyttöön. Turve on moniongelmainen polttoaine, jonka osuutta ei haluta ymmärtää ilmastopäästöjen lisääjänä sekä vesistöjen likaajana.

Kansainvälinen energiatilanne höystettynä kotimaisilla ratkaisuilla on tehnyt mielestäni vieläkin pahemmasta eli kivihiilestä huolestuttavan houkuttelevan vaihtoehdon energiapalettiimme. Siksi olen puolustanut turvetta buuauksista huolimatta puoluevaltuuskunnassamme ja -hallituksessamme.

Viimeisimmässä kehysriihessä vihreätkin älysivät olla vaatimatta turpeen veron kiristämistä tässä tilanteessa. Itse olisin palauttanut turveveron 2012 tasolle, joka päätös olisi samalla tukenut metsähaketta tukikompensaation muodossa.

Tuolla moniongelmaisella turpeella on hyvätkin puolensa ja määrättyjä heikkouksia, joihin on tullut lievennyksiä. Tässä talous- ja maailmantilanteessa iso plussa on sen kotimaisuus.

Kotimaisuuteen liittyy monia itsestään selviä positiivisia asioita, mutta nostan yhden vähemmälle huomiolle jääneen eli mahdollisuuden tehdä turpeella kriisiajan varmuusvarastointia. Kriisiaika voi tarkoittaa vain märkiä kesiä tai sitten vakavampaakin ulkoista uhkaa energia-alaa kohtaan.

Turpeentuotantoa ollaan ohjaamassa vain ennestään ojitetuille soille – siis soille joiden metaanipäästöt ovat jo taivaan tuulissa. Lisäksi tuotanto sallitaan vain luontoarvoiltaan vähäisillä tai täysin luontoarvonsa menettäneillä soilla, mutta entäpä vesistöpäästöt? Joku täällä kirjoitti, että tuotantosuolta tuleva vesi on juomakelpoista.

Itse turve on syömäkelpoista ja onhan se jonkinlainen mittari, että päästään juomakelpoisuuteen, mutta vesistöjen kannalta se ei riitä. Humusta karkaa ja tuotantotekniikan tutkimiseen on panostettava ja sitä kautta parannettava se aukottoman päästöttömäksi. Tähän tarvitaan yhteiskunnan tukea, jotta tuloksiin päästään.

Samaa teknologiaa pitää soveltaa sitten myös metsien kunnostusojituksiin, koska niiden kokonaispäästöt vesistöihin ovat jopa turvetuotantoa suuremmat ja valvonta niiden osalta on aivan olematonta.

Jään odottamaan noita panostuksia ja tietenkin jään odottamaan aikaa, jolloin nykyajan mustasurman eli tuontipolttoaine kivihiilen valta maassamme on vain muisto. Silloin myös turpeen energiakäytöstä voitaisiin pääsääntöisesti luopua.

Mietityttää vain oma ennustettava tilanteeni tuolloin; turpeen alla.


Aimo Piirainen

(vihr.)

Ylivieska

Martinjärvi sai "puhtaat paperit" - ei valumia Vapon turvealueelta
Kuva: Liimatainen Rainer

Ensimmäiset sedimenttinäytteet Martinjärvestä otettiin maaliskuussa 2012. GTK:n tutkimuskeskuksen tutkimusavustaja Kari Tiitta (oik.) ja erikoistutkija Jari Mäkinen olivat mukana kairausreissulla.

Päivi Liimatainen
2.5.2014 18:17 2.5.2014 18:40
Geologian tutkimuskeskus GTK ja Jyväskylän yliopisto selvittivät kaksivuotisessa sedimenttitutkimuksessa turvetuotannon vaikutuksia Keuruun Pihlajaveden Martinjärveen ja Iso-Kivijärveen. Martinjärvi kuuluu Kalmunevan kiistellyn turvetuotantoalueen valumavesiin, Iso-Kivijärven ympärillä ei turpeenottoa ole lainkaan.

Minkä suuntaisia olivat tulokset, tutkimusjohtaja Tommi Kauppila GTK:sta?

– Turvetuotannon aiheuttamia eroja Martinjärven kehitykseen verrattuna Iso-Kivijärveen oli niukasti löydettävissä. Tämä saattaa osittain selittyä Martinjärven hydrologisilla ominaisuuksilla – eli suurella veden vaihtuvuudella – ja yläpuolisen valuma-alueen järvisyydellä, jonka ansiosta suuri osa kuormituksesta poistuu sedimentaatiosta ennen päätymistään Martinjärveen.

Kaiken kaikkiaan Kauppilan mukaan turvetuotannolla ei ole ollut suurisuuntaisia vaikutuksia esimerkiksi hiilen ja kiintoaineksen kertymiseen Martinjärveen. Humuksistumista ja rehevöitymistä vesistössä kuitenkin näkyy.

Sedimenttitutkimuksen tuloksia esiteltiin Keuruulla perjantaina. Niiden perusteella ei pystytty selvästi osoittamaan, kuinka suuri osuus järvien rehevöitymiskehityksestä johtuu turvetuotannosta, metsätaloudesta tai muista ympäristömuutoksista.

#1003: -

Jos kyseisessä tutkimuksessa ei pystytty selvästi osoittamaan, kuinka suuri osuus järvien rehevöitymiskehityksestä johtuu turvetuotannosta, metsätaloudesta tai muista ympäristömuutoksista, niin miksi julistetaan "Martinjärvi sai "puhtaat paperit" - ei valumia Vapon turvealueelta" ???? Hei-haloo!!! Tyypillistä vapolaista infoa.

 

 

 

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/s%C3%A4%C3%A4palvelu/kotimaisuus-on-ty%C3%B6t%C3%A4-ja-tulevaisuutta-1.61625

Kotimaisuus on työtä ja tulevaisuutta
Pääkirjoituksetperjantai, 05:01 Kommenteja: 1 Tekstin koko: A A A
”Viime vuonna Suomeen tuotiin elintarvikkeita 4,8 miljardilla eurolla.”

Suomalaisen työn liitto on yhteistyökumppaneineen aloittanut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan, jonka tarkoituksena on edistää kotimaisten tuotteiden menekkiä.

Kotimaisen tuotannon suosiminen on aina tärkeää, mutta nykyisessä taloustilanteessa se on erityisen merkityksellistä. Julkisen talouden velka kasvaa, työttömyys lisääntyy ja kauppatase on miinuksella.

Vaikka ongelmat ovat suuria, pystyy jokainen omilla valinnoillaan muuttaa kehityksen suuntaa. Suomalaisen työn liiton toimitusjohtaja Tero Lausala muistuttaa, että jos jokainen suomalainen ostaisi kymmenellä eurolla lisää suomalaisia tuotteita ja palveluja, syntyisi joka vuosi 10 000 uutta työpaikkaa. (MT 30.5.)

Vaikka Suomessa tuotettujen tuotteiden ja palvelujen tärkeydestä on puhuttu paljon, on valistustyölle tarvetta jatkossakin.

Tammikuussa julkaistun kotimaisuustutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa kuluttajista ottaa kotimaisuuden huomioon ruokaostoksiaan tehdessä, mutta suurimmalle osalle nuorista ruuan alkuperä on ”ihan sama”.

Nuorten tietämättömyyden kotimaisuuden merkityksestä jotenkin ymmärtää, mutta johtavassa asemassa olevien asenteiden koventuminen kotimaista ruuantuotantoa kohtaan on käsittämätöntä. Johtavassa asemassa olevien pitäisi ymmärtää, mitä vaihtotase, velkaantuminen ja työttömyys merkitsevät koko kansankunnalle.

Viime vuonna Suomeen tuotiin elintarvikkeita 4,8 miljardilla eurolla. Tuonti on kasvanut EU-jäsenyyden aikana yli 200 prosenttia. Vienti on samaan aikaan kasvanut noin 40 prosenttia 1,6 miljardiin euroon. Tuonti on kasvanut myös niissä tuoteryhmissä, joita tuotetaan myös kotimassa.

Johtavassa asemassa olevat henkilöt eivät ole julkisesti juurikaan puhuneet kotimaisten elintarvikkeiden merkityksestä. On kuitenkin hyvä, että he ovat viime aikoina nostaneet esiin kotimaisen energian tärkeyden.

Suomi on vahvasti riippuvainen tuontienergiasta, koska yli 60 prosenttia energiasta tuodaan ulkomailta. Tuontilasku on noin kahdeksan miljardia euroa.

Energia-alan kärkitutkijoista koostuva professorityöryhmä julkaisi maaliskuussa Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla -raportin. Eturivin yritysjohtajat puolestaan haastoivat Suomen ja erityisesti pääkaupunkiseudun puhtaan, kotimaisen energian vetureiksi.

Keskiviikkona kahdeksan etujärjestöjohtajaa esittivät edustamiensa työmarkkinajärjestöjen puolesta vetoomuksen kotimaisen energiantuotannon puolesta. Järjestöjen mukaan voimakas tuontiriippuvuus heikentää vaihtotasetta, vähentää työpaikkoja Suomessa ja huonontaa huoltovarmuutta.

Järjestöjen mielestä Suomessa tulee panostaa voimallisesti kotimassa tuotettuun päästöttömään ja vähäpäästöiseen energiaan. Kotimaiseen energiantuotantoon panostamalla luodaan edellytyksiä ja uskoa Suomen menestykseen, vahvistetaan tulevien vuosien kilpailukykyä ja synnytetään välittömästi tuhansia työpaikkoja.

Maataloustuottajat ovat jo pitkään tarjonneet päättäjille Vihreää kasvua maalta -ohjelmaa. Myönteisistä puheista huolimatta kehitys on ollut tuskatuttavan hidasta. Koko Suomen voimavarojen käyttöön ottamisen sijaan maaseudun elinkeinojen mahdollisuuksia on supistettu ja ruuan ja energian tuonnit kasvavat.

Suomen tulevaisuuden eväät löytyvät maaseudulta. Kotimainen ruoka ja puu eri muodoissaan tarjoaisivat nykyistä enemmän työtä ja toimeentuloa koko Suomelle.

On hyvä, että johtavassa asemassa olevat ovat huomanneet, että vihreä kasvu on tulevaisuutta.

Maaseudun Tulevaisuus

Kauniita sanoja, mutta itse maataloustuottajatkin suosivat runsain määrin ulkolaisia koneita, tuotteita, tarvikkeita jne ...

Turvetuotannon haittojen korjaus vie aikaa

Vieraskynä: Vesistöön kertynyt kuormitus vaikuttaa vielä pitkään sen jälkeen, kun lupaehdot ovat tiukentuneet.
13.6.2012
Per Mickwitz ja Seppo Rekolainen

Turvetuotanto pilaa vesistöjä näkyvästi tuotantoalueidensa lähistöllä. Turvesoilta huuhtoutuva turve, humus ja ravinteet limoittavat ranta-alueita sekä aiheuttavat paikallisia happikatoja ja muita rehevöitymiseen liittyviä haittoja.

Koko maassa turvetuotanto ei ole kovin suuri vesistöjen pilaaja verrattuna suurimpiin kuormittajiin maa- ja metsätalouteen. Turvetuotannon typpi- ja fosforikuormitus on selvästi alle prosentin kaikista Suomen vesistöpäästöistä.

Paikallisesti tilanne on kuitenkin hyvin toisenlainen. Joillakin alueilla turvetuotannon osuus on jopa 80 prosenttia kuormituksesta. Tuotantoalueiden lähijärvissä kuormitus voi aiheuttaa merkittävää haittaa vesiekosysteemille, vesien virkistyskäytölle ja kalastukselle.

Turvetuotannon kuormitusta voidaan pienentää erilaisilla teknisillä ratkaisuilla, kuten laskeutusaltailla, sarkaojarakenteilla ja pintavalutuskentillä. Niillä ehkäistään turpeen huuhtoutumista valumavesiin tai jo liikkeelle lähteneen aineksen päätymistä vesistöön. Pintavalutuskentillä pystytään vähentämään myös rehevöitymistä aiheuttavaa liukoisten ravinteiden kuormitusta.

Näilläkään ratkaisuilla ei kuitenkaan päästä yhtä hyvään tulokseen kuin esimerkiksi kaupunkien ja teollisuuslaitosten jätevedenpuhdistamoilla. Etenkin äkillisten virtaamamuutosten hallinta on vaikeaa, koska turvekentät ovat laajoja ja herkkiä sateille.

Vuodesta 1961 lähtien teollisuuden ja asutuskeskusten vesistökuormitusta on säädelty vesilain ja sittemmin ympäristönsuojelulain mukaisella lupajärjestelmällä. Tiukkojen lupaehtojen ansiosta monet hyvin huonossa kunnossa olleet vesistöt kaupunkien ja teollisuuslaitosten lähistöllä ovat toipuneet.

Sen sijaan turvetuotanto, joka käynnistyi laajassa mitassa 1970-luvun öljykriisin seurauksena, oli pitkään miltei kokonaan lupajärjestelmän ulkopuolella. Siksi tuottajia ei myöskään voitu velvoittaa seuraamaan toimintansa ympäristövaikutuksia.

Tämän seurauksena turvetuotannon vaikutuspiirissä olevien vesistöjen tilan huononemiseen herättiin varsin myöhään. Vasta 2000-luvulta lähtien kaikki yli 10 hehtaarin turvetuotantoalueet tulivat lupamenettelyn piiriin. Aluksi myös lupaehdot olivat varsin väljät, ja ne edellyttivät turvetuotannolta melko tehottomia teknisiä ratkaisuja.

Tutkimustiedon lisäännyttyä uusissa luvissa on ryhdytty vaatimaan tehokkaampia puhdistuskeinoja. Uusilla menetelmillä kuormitus saadaan pienenemään parhaimmillaan jopa alle puoleen.

Menetelmiä on kuitenkin vielä kehitettävä ja lupaehtoja tiukennettava. Osittain tilannetta parantaa ympäristöministeriössä valmisteilla oleva turvetuotannon ympäristönsuojeluohje, joka tähtää muun muassa valvonnan parantamiseen.

Luvat turvetuotantoon myönnetään yleensä viideksi vuodeksi. Voimassa on valitettavasti vielä runsaasti lupia, joihin ei ole vaadittu tehokkaita menetelmiä. Tiukemmat lupaehdot tulevat voimaan vasta uusissa lupapäätöksissä, ja niiden toteuttamiseen annetaan yleensä useita vuosia aikaa.

Vesistöön vuosien varrella kertynyt kuormitus vaikuttaa vielä pitkään senkin jälkeen, kun lupaehdot ovat tiukentuneet. Toipuminen kestää yleensä vuosia, pahimmissa tapauksissa vuosikymmeniä.

Turvetuotanto vähentää myös luonnon monimuotoisuutta. Nykyinen lainsäädäntö ei pysty turvaamaan riittävästi uhanalaisia suoluontotyyppejä eikä estämään suoluonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Nyt kun ympäristönsuojelulakia uudistetaan, on tärkeätä selvittää perusteellisesti, miten soiden luontoarvot voidaan huomioida paremmin ympäristölupamenettelyssä.

Turpeen poltto on niin ikään merkittävä kasvihuonekaasujen lähde. Sen vaikutus ilmastoon on samaa luokkaa kuin kivihiilen. Turvetta tulisikin käyttää ainoastaan nopeasti uusiutuvien biopolttoaineiden lisänä. Valtio on kuitenkin kannustanut turpeen käyttöön esimerkiksi verottamalla turvetta huomattavasti kevyemmin kuin kivihiiltä.

Lupamääräysten tiukentamisella ja valvonnan parantamisella voidaan vähentää turvetuotannon vesistölle aiheuttamia ongelmia, mutta se vie aikaa. Tuotannon aiheuttamien kokonaishaittojen vähentäminen vaatii sen sijaan muitakin ohjaavia toimenpiteitä, esimerkiksi energiaveron kiristämistä tai esitetyn kaivosveron ulottamista myös turvetuotantoon.

Mickwitz on Syken tutkimusjohtaja ja Rekolainen Syken vesikeskuksen johtaja.

http://yle.fi/uutiset/vapo_emme_ole_laajentamassa_ulkomaille/7221219?ref=leiki-uu

No, eikö se turpeen kaivaminen kannatakkaan Suomen rajojen ulkopuolella?

Energiakeskustelussa muistettava tosiasiat

Pelastetaan reittivedet ry:n hallituksen puheenjohtaja, DI Jaakko Koppinen arvosteli voimakkaasti turpeen energiakäyttöä (MT 2.5.). ”Onko ratkaisu energiapuu vai polttoturve, siitä menevät käsitykset ristiin ja tässä keskustelussa eivät tosiasiat ole suuressa arvossa”, Koppinen kirjoittaa.

Keski-Suomen maakunnan strategia-asiakirjaan 24.3. antamassaan lausunnossa Koppisen johtama yhdistys toteaa, että metsäenergia on ”kaikissa suhteissa ylivoimainen polttoturpeeseen verrattuna juuri maakunnan edun näkökulmasta”.

Yhdistyksen oma kanta ei siis jää epäselväksi puu vastaan turve -keskustelussa.

Henkilökohtaisesti arvostan viranomaisten, yritysten, maataloustuottajien, järjestöjen sekä yksityisten henkilöiden vuosien varrella tekemää työtä vesistöjemme kunnon ylläpitämisessä sekä jo vaurioituneiden vesistöjen laadun parantamisessa.

Haaste ei ole ollut eikä tule olemaan helppo ongelmien monimutkaisuuden takia, kuten muun muassa keskustelu Eurajoen veden laadusta osoittaa.

Senpä vuoksi minua satuttaa ilmaisu, jonka mukaan jokin yksittäinen ratkaisu olisi muka kaikissa suhteissa ylivoimainen. Todellisuus kun ei koskaan ole näin mustavalkoinen. Saattaapa joskus käydä niinkin, että parhaana pidetty ratkaisu voi osoittautua ajan mittaan vähintään osasyyksi ongelmiin.

Jotkut viisaat ovat sanoneet, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Keskisuomalaisessa julkaistiin (Ksml 3.5.) tuore uutisjuttu, jossa käsiteltiin Geologian tutkimuskeskuksen ja Jyväskylän yliopiston tekemää selvitystä Martinjärven pohjasedimenttien koostumuksesta.

Tulokset osoittivat, että väitteet Kalmunevan turvetuotannon aiheuttamista metrien paksuisista lietekerroksista eivät pidä paikkaansa.

Professori Jarmo Meriläinen Jyväskylän yliopistosta totesi haastattelussa, että järven rehevöitymiskehitys on kiistaton, mutta ”vieläkään ei ole löydetty sitä viisastenkiveä, mitkä vaikutukset ovat tulleet turvetuotannosta ja mitkä ojituksesta”. Myös muilla ympäristötekijöillä on ollut vaikutusta veden laatuun.

Koppisen mukaan polttoturpeen puolustajissa on eniten fanaatikkoja. Itse olen oman työurani aikana tottunut niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa suureen määrään erittäin fanaattisia turpeen käytön vastustajia.

Valtakunnallisen turveohjelman käynnistyessä eduskunnan vahvan tuen turvin runsaat 40 vuotta sitten keskeisenä tavoitteena oli kotimaisen energiatuotannon huoltovarmuuden lisääminen uhkaavassa kansainvälisessä tilanteessa.

Nyt, kun Euroopassa ollaan jälleen energiaa läheisesti koskettavan kriisiin kourissa, meidän suomalaisten olisi viisasta yhteisen edun nimissä varmistaa mahdollisimman monipuolisen polttoainevalikoiman saatavuus.

Sen sijaan, että yritämme hartiavoimin rajoittaa joidenkin tiettyjen sektorien toimintaa, meidän kannattaisi tässä vaarallisessa maailmassa käydä kuluttavan vastakkainasettelun sijasta nimenomaan tosiasioihin perustuvaa keskustelua energiahuollon linjauksista.


Raimo Sopo

ylimetsänhoitaja

Jyväskylä

Kiitos tästä informaatiosta! tämän adressin perusteella teen kouluun puheen turvetuotannon kannattavuudesta! On kyllä harmittavaa kun turvetuotannosta yritetään tehdä niin vaikeaa :/

#1010: nevalle.com - Turvetuotannon puolesta!

Pyydä kaveriasi tekemään esitelmä turpeen haitoista, niin voitte vertailla asiaa molemmilta puolin. Saatte aiheesta varmaan kehiteltyä keskuudessanne vielä antoisan keskustelunkin.

 

 

#981: senior citzen - Re: Re: Järki käteen

Siinäpä senijori citiseeni näyttää ite ensin mallia ja kytkee ittensä sähkö/lämpöverkoista irti ja alakaa opettelemaan elämistä luonnon ehoilla/antimilla.. Heleppo se täällä on saarnata mitä saa tehä ja mitä ei.

#1012: - Re: Re: Re: Järki käteen

Senijori oli täysin oikeassa mielipiteineen. Pitäisi vain kommentoijankin ymmärtää, mitä hän mahtoi tarkoittaa tuolla luonnon kanssa sovussa elämisellä.

T: nimim. Sähköverkossa kiinni vielä vähän - lämpöverkosta irti jo lähes 20 vuotta

p.s. meitä on jo aika monta, vaikket sitä ehkä heti uskoisikaan

 

 

http://pics.kuvaton.com/kuvei/believing_facts.jpg

... tuo oikeanpuoleisen äijän hatussa lukee vapo, vaikkei sitä heti huomaa

 

 

Suomessa on tehty tutkimusta turvetuotannosta muittenkin kuin mahdollisten intressiryhmien toimesta. Olisi ehkä hyvä lukea tämäkin.

http://www.acadsci.fi/kannanottoja/turpeenenergiakaytto.pdf

Takaisin


Energia kuuluu
talouden peruskiviin

Suomen energiapolitiikan keskeisiin tavoitteisiin kuuluu energiaomavaraisuuden lisääminen. Riippuvuus tuontienergiasta on paitsi talous-, myös huoltovarmuus- ja turvallisuuskysymys.

Fossiilisten polttoaineiden – öljyn, kivihiilen ja maakaasun – osalta Suomi on 100-prosenttisesti riippuvainen tuonnista. Fossiilisten käyttö ei ole vähentynyt, vaikka niistä haluttaisiin eroon myös ilmastosyistä.

Oma lukunsa on sähköntuotanto. Olkiluoto 3:n viipyessä edelleen Suomeen joudutaan tuomaan jo viidesosa käyttämästämme sähköstä.

Energiapolitiikan peruslinja muodostuu fossiilisten korvaamisesta uusiutuvilla energiamuodoilla sekä tuontienergian korvaamisesta kotimaisella. Molemmat tavoitteet etenevät hitaasti.

Tuulivoimahankkeita on toki vireillä, mutta tuontikivihiili valtaa edelleen alaa kotimaiselta turpeelta ja metsähakkeelta. Heikkoa kehitystä selittävät hallituksen omat veropäätökset.

Energiapolitiikka kuumentaa myös hallituksen syyskesän. Fennovoiman ja Olkiluoto 4:n ydinvoimaluvat tulevat uudelleen käsiteltäviksi elo–syyskuussa (MT 4.6.).

Ajankohta merkitsee todennäköisesti myös vihreiden poistumista hallituksesta. Vihreät tulkitsee lupien uudelleenkäsittelyn uusiksi periaateluviksi, jotka vihreiden vaatimuksesta kiellettiin hallitusohjelmasta.

Tilanne on sikäli hassu, että vihreät olivat itse hallituksessa myöntämässä molemmat alkuperäiset luvat. Niiden uusiminen – osin pienentäminen – ei vihreille nyt sovi.

Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja uudeksi pääministeriksi pyrkivä elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ei näytä vihreiden kipuilusta paljoa piittaavan. Hän kommentoi keskiviikkona, että vihreät voi tulkita ydinvoimalupien uutta käsittelyä kuinka haluavat.

Maa saa uuden hallituksen ja pääministerin juhannuksen tienoilla, kun kokoomus on ensin valinnut itselleen puheenjohtajan. Hallitusneuvottelut käydään Jyrki Kataisen seuraajan ja SDP:n uuden puheenjohtajan Antti Rinteen johdolla.

Mikäli uusi hallitus – pääosin entisin ministerein – syntyy, vihreät roikkuvat siinä edelleen mukana. Tosin vain poistuakseen oppositioon ydinvoimalupien tullessa parin kuukauden kuluttua hallituksen käsittelyyn.

Kun vihreiden aikeet ovat muiden hallituspuolueiden – kokoomuksen, SDP:n, RKP:n ja kristillisdemokraattien – tiedossa, ei puolueelle jää paljon sananvaltaa kesän hallitusneuvotteluihin. Vihreiden jatkamisessa onkin kyse lähinnä politiikan kesäteatterista.

Teatterin sijasta Suomi tarvitsisi hallitukselta uskottavia päätöksiä. Kohtuuhintaisen energian varma saatavuus on yksi niitä peruskiviä, joille yritykset Suomessa uskaltavat tulevaisuuteensa investoida.

Vihreiden energiapolitiikka rajaa systemaattisesti pois kaksi vähiten saastuttavaa energiamuotoa – ydin- ja vesivoiman lisärakentamisen. Maailma tarvitsee ideologisia ihanteita, mutta elää valitettavasti realiteettien varassa.

Viime päivien uutiset kertovat, että elämme yhä velkaantuvassa lama-Suomessa, jonka tuotannolliset rakenteet ja kauppatase jatkavat rapistumistaan. Kun uusi hallitus pohtii mahdollisia velkaelvytystoimia, ainoat järkevät vaihtoehdot ovat niissä perusrakenteissa, jotka edistävät suomalaisen tuotannon edellytyksiä.

Myönteisiä talousuutisia lama-Suomessa rajoittavat muun muassa tieverkon rapistuminen, energian saatavuuteen ja hintaan liittyvä epävarmuus sekä poliittisen päätöksenteon neuvottomuus.

Neuvottomuudesta on päästävä luottamusta ja jatkuvuutta luoviin päätöksiin. Niitä voisi syntyä helpommin, jos hallituksen ei tarvitsisi elättää sisällään poliittista kesäteatteria pyörittävää jarruosastoa.

’’

Maailma tarvitsee ideologisia
ihanteita, mutta elää realiteettien varassa.

Kuvat

Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktorin rakentaminen on viivästynyt jo vuosia. tvo

Keskusta ja perussuomalaiset
vastustavat turvepykälää

Keskusta ja perussuomalaiset vastustavat turvetuotannon sijoittamista koskevaa pykälää, joka sisältyy uuteen ympäristönsuojelulakiin.

Eduskunnan ympäristövaliokunta on antanut mietinnön hallituksen esityksestä uudeksi ympäristönsuojelulaiksi.

Keskusta ja perussuomalaiset esittivät kuitenkin ehdotuksesta eriävän mielipiteen

Esityksen mukaan turvetuotantoa ei saa aloittaa, jos alueella tavataan uhanalaisia lajeja.Tuotantoa harjoitettaisiinkin enää luontoarvoiltaan merkittävästi muuttuneilla soilla.

Perussuomalaisten mielestä luontoarvonsa menettäneitä soita pitäisi käsitellä vielä aiottua vapaammin. Täsmällisempi sääntely olisi kuitenkin vaikeaa. Sen vuoksi lakipykälä olisi perussuomalaisten mielestä poistettava kokonaan.

Keskustan mielestä turvetta tarvitaan yhä polttoaineeksi, kuivikkeeksi ja kasvualustaksi. Siksi tuotantoa ei saisi vaarantaa epäselvällä sääntelyllä.

Soiden luontoarvoihin liittyviä käsitteitä ei siis tulisi sellaisenaan sisällyttää lakiin. Myös uhanalaisuuden käsitettä olisi täsmennettävä. Lisäksi molemmat puolueet vaativat esitykseen selvitystä korvauksista, jos tuotantoa ei sallita.

Jukka - sataako?

http://www.talouselama.fi/uutiset/suomalaisten+sahko+on+taas+erikoistarjouksessa+maksamme+483+enemman+kuin+naapurit/a2252405


Mikä ihme tätä kuuluisaa yhteistä Pohjoismaista sähkömarkkinaa vaivaa? Pakkaskausi on kaukana takana, mutta siitä huolimatta suomalaiset maksavat taas aivan poskettomia sähköhintoja Nord Poolin tukkusähköpörssissä verrattuna ruotsalaisiin tai norjalaisiin kilpakumppaneihin.

Huippu nähtiin tänään aamulla, kun Suomessa sähkön hinta nousi lähes sataan euroon (99,97 euroa) megawattitunnilta kello 7-8 välillä. Norjalaisten päivän kallein tunti maksoi 17,16 euroa megawattitunnilta. Hintaero Suomeen 483 prosenttia.

Entä Ruotsi? Kallein tunti Tukholman alueella 41,72 euroa megawattitunnilta, hintaero Suomeen 140 prosenttia.

Sähkön huippuhinnnat ovat toki aina poikkeuksia päivän keskiarvohinnoista, mutta niissäkin Suomi ottaa jälleen rajusti takkiin. Tämän päivän keskihinta on 47,08 euroa megawattitunnilta, Ruotsissa Tukholman alueella se on 32,94 euroa megawattitunnilta ja koko Etelä-Norjassa 16,79 euroa megawattitunnilta. Hintaerot Suomen tappioksi 43-180 prosenttia.

Sähköpörssiin systeemihinnan keskihinta on nyt 23,27 euroa megawattitunnilta eli periaatteessa täydellisessä Nors Poolin markkinassa tämä on se hinta, joka kaikkien toimijoiden pitäisi keskimäärin tänään sähköstä maksaa. Hintaero Suomen keskihintaan on 102 prosenttia.

Suomi on tuskallisen riippuvainen muista
Jälleen yksi perussyy Suomen kalliimpaan sähköön on se, että Suomen oma tuotanto ei riitä kulutukseen ja siksi maa on riippuvainen sähkön tuonnista. Venäjältä taas ei enää tule sähköä etenkään päivän kalleimpien tuntien aikana. Tällä hetkellä sähköä tuodaan vain 190 megawatin teholla.


Uutiskirjeestä saat muutkin uutiset päivittäin.
Tilaa uutiskirje
Fingridin voimanjärjestelmän tilakaaviosta näkee sen, että Suomessa kulutetaan paraikaa sähköä lähes 9 000 megawatin teholla, mutta tuotetaan sähköä alta 7 000 megawatin teholla.

Ruotsista sähköä tuodaan Suomeen piuhat punaisina lähes 2 000 megawatin teholla, koska Suomen hinnat ovat todella hyviä Ruotsin omaan hintatasoon verrattuna.

Onko jossakin määrätty, että eläminen maailman joka kolkassa pitää olla samanhintaista?

http://areena.yle.fi/radio/2274011
n. 20:30 alkaen

Kotimainen energia


Onko Suomella varaa menettää nämä 16 000 työpaikkaa? "Mahdollisuus olisi lisätä, mutta nyt menetys uhkaa"

Talouselämä


18.6.2014 07:40


2












Jaa









in

Share
.

1











Talouselämä


Bioenergia ry, Energiateollisuus, Koneyrittäjät, METO, MTK ja Puuliitto muistuttavat, että Suomeen olisi mahdollista saada lisää investointeja ja lisää työpaikkoja kotimaisen energian kilpailukykyä parantamalla.

"Jo nyt metsähakkeen ja turpeen käyttö tuo työpaikan yli 16 000 suomalaiselle. Samalla kotimaisen energian hyödyntäminen parantaa Suomen energiaomavaraisuutta. Kilpailukyvyn menetys uhkaa isoa osaa työpaikkoja samalla, kun meillä olisi mahdollisuus lisätä työpaikkoja entisestään", järjestöt toteavat kannanotossaan.


"Tarvitsemme muutoksia turpeen luvitukseen ja myös turpeen vero ja metsähakkeen tuki on saatava kilpailukykyiselle tasolle."

Kotimaisen turpeen käyttö on viime aikoina merkittävästi vähentynyt. Monissa energiantuotantolaitoksissa turvetta on jouduttu korvaamaan muilla polttoaineilla kuten kivihiilellä, johtuen muun muassa lupasumasta uusien turvetuotantoalueiden perustamiseen liittyen.

Metsähakkeen tuen leikkausten vuoksi uusiutuvaa puusähköä on jo korvautunut ja on korvautumassa lisää kivihiilellä tuotetulla sähköllä. Korvautunut määrä vastaa Suomen koko tuulivoiman tuotantomäärää.

Myös turpeen kilpailukyky on merkittävästi heikentynyt turpeen veron yli kaksinkertaistuttua vuoden 2013 alusta lukien. Tämä on samalla leikannut metsähakkeen tukea.

Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksessa hyväksytty niin sanottu turvepykälä sekä turpeen veron kiristäminen lisäisivät entisestään painetta siirtyä kotimaisesta turpeesta fossiilisiin tuontipolttoaineisiin.


Uutiskirjeestä saat muutkin uutiset päivittäin.

Tilaa uutiskirje

"Kivihiilen verottamisella tilannetta ei voi ratkaista, koska EU-sääntöjen mukaan sähkötuotannon polttoaineita ei voida verottaa. Kivihiilen lisäverottaminen lämmöntuotannossa heikentäisi entisestään energiayhtiöiden taloutta ja niiden mahdollisuuksia investoida kotimaiseen energiantuotantoon", järjestöt muistuttavat.

"Turvetuotannon luvitusta on nopeutettava ja uusia parhaimman vesienkäsittelytekniikan tuotantoalueita on saatava käyttöön."

Pelkällä puheella uuni ei lämpene

Edellinen hallitus julkisti keväällä kunnianhimoisen biotalousstrategian. Tavoitteena on luoda biotalouteen 100 000 uutta työpaikkaa ja sadan miljardin euron tuotto vuoteen 2025 mennessä.

Hiljattain aloittaneen pääministeri Alexander Stubbin (kok.) hallituksen ohjelmassa biotalous
nostettiinkin yhdeksi hallituksen kolmesta tärkeimmästä tavoitteesta.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan turpeen käytön huomattava kasvattaminen on osa biotalousstrategiaa. Tarkoitus olisi korvata kivihiili kotimaisella turpeella. (Yle 29.6.)

Turpeen käytön lisääminen sopii varmaankin
myös ympäristöministeri Ville Niinistölle (vihr.)?

Vaikka biotalous on hallituksen tavoitelistalla korkealla, niin hallitusohjelmasta sitä ei huomaa.

Huolimatta siitä, että Stubbin hallitus muutti edeltäjänsä linjaa elvyttävämpään suuntaan,
ei rahaa riittänyt kuin pääkaupunkiseudun tunneleihin ja Tampereen raitiotiehen. Biotaloudelle riitti kirjaus hallitusohjemassa.

Tunneleiden kaivamisen sijaan velkarahalla tehtävät investoinnit pitäisi kohdistaa kilpailukykyä parantaviin, vientiä lisääviin ja tuontia korvaaviin kohteisiin. Investointien avulla pitää pystyä maksamaan velka myös takaisin.
Biotalous täyttää kaikki edellämainitut
kriteerit.

Kotimaisella uusiutuvalla energialla voitaisiin pienentää yli kahdeksan miljardin euron tuontienergialaskua ja lyhentää kotimaisella ruualla kolmen miljardin euron ruuan kauppavajetta. Samalla syntyisi hallituksen toivomia uusia työpaikkoja.

Hallitukselta näyttää tyystin unohtuneen, että biotalous syntyy maaseudun raaka-aineista ja maaseudulla asuvien ihmisten työstä. Biotalous ei ole pelkästään metsää ja energiaa.
Se on myös ruokaa. Ilman elinvoimaista ja kehittyvää maaseutua ei biotalousstrategialle ole mitään pohjaa.

Biotalouden kehittäminen edellyttää isoja investointeja myös yhteiskunnalta. Esimerkiksi maaseudun tieverkoston ja siltojen kunnossapito on perusedellytys biotalouden tuotteiden liikkumiselle.

Biotalouden edistäminen ei ole tärkeää pelkästään kansallisesta näkökulmasta, vaan samalla edistetään myös EU:n ilmastopoliittisia tavoitteita. Nykyisellä politiikalla näin ei tapahdu.

Edellisen hallituksen turpeen verokohtelun seurauksena kivihiilen käyttö lisääntyi viime vuonna Suomessa kolmanneksen edelliseen vuoteen verrattuna. Hallitus pyrki muuttamaan tilannetta perumalla ensi vuoden alkuun päätetyn turpeen uuden veronkorotuksen. Se ei kuitenkaan paranna nykytilannetta.

Hallituksen ja oppositiossa olevan keskustan välille roihahti Ylen viime viikonlopun uutisoinnin seurauksena kiistely biotaloudesta ja siitä, kuka ja miten biotaloutta on edistetty.

On hyvä, että biotaloudella on ystäviä ja sen merkitys on noussut keskusteluun. Kiistelyn sijaan nyt tarvittaisiin biotaloudessa samanlaista hallituksen ja opposition rajat ylittävää yhteistyötä kuin sote-ratkaisun yhteydessä nähtiin. Biotalouden taloudellinen merkitys kansantaloudelle on sosiaali- ja terveyshallinnon uudistamistakin suurempi.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo lupasi Okra-näyttelyn yhteydessä pitää hallituksessa biotalousstrategiaa esillä.

Pelkkä asian esillä pitäminen ei riitä, vaan viimeistään valtion ensi vuoden budjetin yhteydessä pitää biotalousstrategiaa lähteä toteuttamaan myös käytännössä. Puheiden lisäksi tarvitaan päätöksiä ja tekoja.

’’

Biotalous syntyy maaseudulla asuvien ihmisten työstä.

http://www.kp24.fi/uutiset/lehtiteema/1480/368182/4/Rantakangas-Kotimaista-biotaloutta-tulee-parantaa