Rakentavan keskustelun puolesta ev.lut. kirkossa

Pieni lisäys vielä edellä sanomaani. Rakentavaan keskusteluun tulee kyllä ilman muuta pyrkiä.
Se on kuitenkin homosuhteiden kohdalla vaikeaa, koska erilainen kanta koetaan helposti niin uhkaavana, ettei kestetä edes kuulla miten toinen asian ymmärtää.

Toisella kannalla olevat pitävät Raamattuun sitoutuvia muitta mutkitta seksuaaliseen syrjintään ja kiusaamiseen syyllistyvinä. Tv:n homoillan ja Annin tarinan synnyttämä reaktio oli niin raju, ettei ole helppoa tulla edes kuulluksi homosuhteet hyväksyvien parissa.

Toisille tämä kysymys liittyy puolestaan siihen, onko Raamattu meille ylipäänsäkään ohjeellinen eettisissä kysymyksissä. Ei ole helppo käydä rakentavaa keskustelua, kun panoksena on tavallaan se, heitetäänkö Raamattu menemään vai ei.

Kirkossa on peräänkuulutettu suvaitsevaa moniäänisyyttä, mutta käytäntö on muuta. Virkakysymyksessä "moniäänisyys" toteutettiin niin, että on lupa olla henkilökohtaisesti perinteisellä kannalla, mutta se ei saa näkyä eikä kuulua toiminnassa. En usko, että suhtautumisessa homosuhteisiinkaan tyydyttäisiin vähempään, kun suhteiden hyväksynnällä on jo hegemonia. Jos hegemonia olisi raamatullisella kannalla, tultaisiin epäilemättä myös tekemään kaikki mahdollinen, että homosuhteiden kannattaminen saataisiin kitkettyä pois kirkon elämästä.

Se, mikä ymmärretään totuudeksi, ei siedä rinnallaan sitä, mikä käsitetään vääräksi. Positiivinenkin tunnustautuminen johonkin Jumalan tahdon mukaiseen asiaan pitää sisällänsä myös sen, että sanoudutaan irti sen vastaisesta asiasta.

Puhe suvaitsevaisuudesta ja moniäänisyydestä on usein vain keino oman kannan voittoon viemiseksi. Käytännössä asiat ratkaistaan usein enemmistöäänillä vähemmistöön jäävien kannasta paljoa välittämättä. Toisaalta olisi myös vaikea kuvitella kuoroa, jossa suvaittaisiin millainen äänenkäyttö tahansa. Sellainen olisi melkoisen sekasortoinen esitys. Kuoro, jossa kukin laulaisi mitä laulua huvittaa, olisi jo lähellä loppuansa.

Moniäänisyydellä ja suvaitsevaisuudella on rajansa. Sille, joka ottaa todesta Raamattunsa, menee raja siinä, mitä Jumalan sana opettaa. Sen vastaiselle opetukselle ei ole mahdollista tunnustaa kotipaikkaoikeutta kirkossa. Siinä, missä Jumalan sana ei meille sen sijaan ohjetta anna, voidaan olla hyvinkin suvaitsevaisia.

#26: Pastori - Rakentavasta keskustelusta 

 Rakentavaan keskusteluun tulee pyrkiä, mutta sillekin pitää asettaa rajat.

Mt. 7:24 - 27 Sentähden on jokainen, joka kulee  nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäviseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankka sade lankesi ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle rakennettu. Ja jokainen joka kuulee minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankka sade lankesi, ja virrat tulivat ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui ja sen sortuminen oli suuri. 

 

 

Herättää runsaasti kysymyksiä,
1) Poikkeavatko liberaaliteologinen raamatun tulkinta ja konservatiivinen jo niin paljon toisistaan, että on epärehellistä pysyä samassa kirkossa? Kirkko ei voi sanoa samoihin kysymyksiin sekä "kyllä" että "ei".

2) Osapuolet eivät ymmärrä toisiaan. Jos toisen sanat aukeaisivat, voisivat ymmärtääkin jonkin verran. Mitä on synti? Pitääkö kaikkia pystyy noudattamaan eli seuraamaan Jeesusta. Siitäkö tästä on kysymys? Kaikilla ei ole samaa kykyä. Itse en pysty noudattamaan. Vuorisaarna: Joka on sanonut lähimmäisellleen "Sinä mitätön" on jo rikkonut käskyä "Älä tapa". Olen rikkonut miljoonia kertoja elämässäni. Ja kaikkia muitakin. Länsimäissa tarvittaisiin alkukristittyjen ihmeparannustaitoa, mitä täällä ei ole.

3) Onko kyse porukoista, jotka painottavat rakkauden kaksoiskäskyä eri tavalla? Liberaaliteologia on unohtanut alkuosan melkein kokonaan, haluavat noudattaa vain lähimmäisosiota, jolloin alun unohtamisen vuoksi voivat hiukan ymmärtää lähimmäisen rakastamisen väärinkin. (Nykyihminen kuvittelee kovasti rakastavansa: avioerot, lapsista ei tarvitse mitään välittää, vanhukset, siellähän he makaavat sairaaloissa koska on kiire hankkia rahaa. Lapsi istutetaan väkivallan ja pornon äärelle pienestä pitäen, viedään päivähoitoon lähes vauvana jne.)
Konservatiivit noudattavat enemmän ensimmäistä osaa, mutta kyllä myös välillä erehtyvät lähimmäisen rakkauden soveltamisessa.
4)Ovatko heterot romuttaneet avieroillaan avioliiton käsitteen eli tehneet avioliittoseremoniasta niin halvan, että seksuaalivähemmistöt ihmettelevät, miksei heille anneta tätä samaa mitätöntä ja halpaa seremoniaa.

Siinä kysymyksiä, kertakaikkisen pähkinän Jumala on antanut purtavaksi.

#28: - Re: Rakentavasta keskustelusta

Liberaaliteologinen ja konservatiivinen raamatuntulkinta ovat kyllä varsin kaukana toisistansa ja vaikea on todellakin opettaa sekä kyllä että ei. Mutta jos jonkun olisi rehellisyyden nimissä lähdettävä pois kirkosta, koskisi se mielestäni niitä, jotka ovat tuoneet sinne vierasta tulta. Nyt näyttää kuitenkin tapahtuvan lähinnä niin, että he ovat ajamassa pois perinteisellä kannalla olevia.

Kommunikaation vaikeus johtuu varmaankin paljon juuri erilaisesta arvopohjasta. Kun osapuolet eivät hyväksy toistensa vakaumuksen perustaa (Raamattu, joka on tulkittu aivan uudelleen, voi myös olla aivan eri Raamattu kuin se, minkä toinen tuntee), on vaikeaa löytää keskusteluun yhteistä nimittäjää.

Syntiä on Jumalan sanassaan ilmoittaman tahdon rikkominen. Uskovakin lankeaa kyllä syntiin päivittäin, mutta hänen suhteensa siihen on toinen kuin uskosta osattomalla. Uskova ihminen tuntee murhetta siitä synnistä, johon on heikkoudesta langennut, tunnustaa Jumalan sanan nuhteen siitä oikeaksi, turvautuu Jeesuksen sovitustyössä valmistettuun anteeksiantamukseen ja rukoilee voimaa taisteluun syntiä vastaan. Katumaton eläminen synnissä on sen sijaan lähinnä epäuskon tuntomerkki. Kaikki synti on kyllä periaatteessa yhtä vaarallista, jos siitä ei haluta tehdä parannusta.

Rakkauden kaksoiskäskyä ei pitäisi tulkita muissa raamatunkohdissa ilmaistun Jumalan tahdon vastaisesti, sillä niin tulkittu rakkaus ei ole enää sitä rakkautta, jota Jumala tahtoo. Rakkaus ei ole meille ihmisille annettu avoin valtakirja, jonka voisimme liittää mihin haluamme, vaan sillä on muuttumaton raamatullinen sisältö. Juuri siksi on Vähä katekismuksessakin opetettu vuosisadasta toiseen Jumalan käskyjä. Jos homosuhteissa eläminen on vastoin Jumalan tahtoa, niin silloin on rakkauden mukaista siitä myös nuhdella, että ihminen havahtuisi ajoissa hereille katumattomuudestansa. Rakkauteen sisältyy toki paljon muutakin, mm. aito välittäminen lähimmäisestä, jonka pitäisi olla aina nuhtelussakin mukana.

Avioerojen valtava määrä puhuu kyllä surullista kieltänsä siitä, että perheet voivat maassamme huonosti. En usko kuitenkaan, että homosuhteissa elävät pitäisivät siunausta tai vihkimystä ihan halpana. Pikemminkin näen sen toivomisen kertovan siitä, että he etsivät vahvasti hyväksyntää suhteellensa, mutta sitä eivät perinteisellä kannalla olevat voi heille antaa, koska se merkitsisi heille synnin siunaamista.

En tarkoittanut, etten itse tiedä, mitä synti on. Otin aikaisemmin puheeksi ihmisten vieraantuneisuuden kristinuskosta ja tarkoitin tällä lähinnä, että heille pitäisi avata ihan peruskäsitteitä, ennen kuin uskon ammattilainen alkaa puhumaan kansankirkkomme jäsenille. Myöskään en ottanut kantaa siihen, kenen pitää kirkosta lähteä, jos sieltä joku lähtisi. Puhuin vain näiden kahden sangen vaikeasta yhteensopimattomuudesta. Pähkinä purtavaksi on, miten sanotaan kauniisti, että Jumala on tarkoittanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi, ketään loukkaamatta. Toivoisinpa itse Kristusta paikalle!

Paavalin kohdan tulkitsen tästä asiasta näin: koska ihminen on langennut, seurauksena syntyy olosuhteita, joissa pääsee kehittymään erilainen sukupuolisuuntautuneisuus. Ne jotka sen saavat, eivät ole millään tavalla siihen itse syyllisiä, paremminkin on kyse tragediasta. Näin synti = ei Jumalan tahto, ei Jumalan tarkoittama tragedia tälle ihmiselle. Luterilainen uskonto on jalat maassa järkiuskonto. Se ei tunnusta Jumalan voimaa muuttaa asioita (olen kyllä itse luterilainen). Näin ollen alkuseurakunnan ihmeparantamiset on kokonaan jätetty. Jos halutaan niin ison asian muuttumista kuin sukupuolisen suuntautumisen vaihtuminen, siihen tarvittaisiin todellakin näitä ihmeparantajia. (Olen muuten itse hetero.)

Olen tehnyt niin paljon syntiä elämässäni ja epäonnistunut monissa kohdin, että pidän Kristusta turvaverkkona, johon voin pudota siltä varalta, että koska epäonnistuin ja erehdyin ja mahdollisesti sain vähän huonot kortit käsiin, ja joillakin on asiat jopa niin huonosti, etteivät edes kadu, joten kaikki tyhmyydet on varmuudelta sovitettu. Se ei poista omaa eikä muitten vastuuta. Sitä tarkoitin, että kuka saa Jumalalta millaisiakin lahjoja ja kykyjä ja voimaa seurata Jeesusta. Eivät kaikki synny samanlaisiin olosuhteisiin. Ei kaikilla ole hyvät lähtökohdat, ei kaikilla ole samanlainen luonne jne. Kaikilla ei ole sitä onnea, että Jumala jotenkin johdattaisi luokseen. Vaikka myönnän, että hengellisesti laiskojahan me täällä länsimaissa aletaan olemaan.

On vastuullista puuttua "Älä alistu"-kampanjan saamaan reaktioon. On todella surullista, että kirkossa ei osata keskustella. Ei nähdä varmojen kannanottojen taakse. Tarvittaisiin kirkolle oma "ahtisaari". Jari Jolkkosen kannanotto oli rohkaiseva ja valaiseva.

#31: Isomummi -  

 

Sosiologina olen kiinnostunut tilastoista. Käykää tämän adressin "Tilastolla" katsomassa mistä päin suomea tätä allekirjoitusta kirjoitetaan. Sitten kävin tuolla: http://avoinkirje.dnsalias.net/

toisessa adressissa katsomassa, mistä päin sinne kirjoitetaan. Mitä te sanotte tuloksesta?

Kristinusko aikoinaan levisi kaupungeista maaseudulle ja pagan = maalainen = pakana -nimitys lähti tästä. Nyt menee toisin päin: "pakanat" yrittävät vielä pitää kiinni kristinuskosta. Leikillinen vitsi, kenenkään ei pidä loukkaantua.

#30: - Re: Rakentavasta keskustelusta 

Peruskäsitteitä on epäilemättä tarpeen avata aina vain enemmän. Synti-käsitteen ymmärtämisen edellytyksenä on mm. se, että ihminen ymmärtää olevansa pyhän Jumalan edessä teoistaan vastuussa, ja että Jumalan uskotaan voivan puhua meille sanassansa tahdostansa. Siellä, missä näitä ei tunnusteta, on vaikea saada perille myöskään sitä, mikä homosuhteiden kohdalla olisi oikein. 

En usko, että on mahdollista tuoda raamatullista seksuaalietiikkaa esille niin, ettei kukaan loukkaantuisi. Toinen muuttuu, toinen suuttuu niinkuin tapahtuu muulloinkin, kun pidetään Jumalan sanaa esillä. Mutta myönnän toki sen, että on paljon merkitystä myös sillä, missä hengessä me asian esitämme.

Seksuaalisen suuntautumisen vinoutuminen on kyllä tragedia, joka on tullut monen kannettavaksi pyytämättä. Teoistamme me kaikki olemme kuitenkin vastuussa myös seksuaalisuuden alueella. 

Alkuperäistä ja sitä uskollisesti seuraavaa luterilaisuutta en kuvaisi sanalla järkiusko. Lutherin perusteos Sidottu ratkaisuvalta puhuu aivan muuta. Usko itsessään on hengellinen kuolleista herääminen, jota suurempaa ihmettä ei maan päällä olekaan. Ihmettä on myös koko olemassaolomme, vieläpä jokainen sekuntikin, jonka täällä elämme. Luterilaista on myös se, että tunnustetaan kaikkivoivan Jumalan mahdollisuus parantaa sairaita, jos hän niin näkee hyväksi.  Annin eheytymistarina oli myös yksi ihmeellinen tapaus. 

En uskaltaisi mennä väittämään, että kaikki homoseksuaalit voisivat muuttua terapian kautta heteroiksi. Mutta vaikka muutosta taipumuksessa ei tapahtuisi, on mahdollista kuitenkin saada Jumalalta voimaa kilvoitteluun siinä, ettei tuon taipumuksen toteuttaminen hallitsisi ihmistä. Täytyyhän heteronkin pitää seksuaalisuutta kurissa, ettei se pääsisi ryöstäytymään käsistä. Yksinelävällä heterokristityllä voi olla kovakin taistelu seksuaalisuutensa kanssa ja kurinalaisuutta tarvitaan myös siihen, että oltaisiin avioliitossa uskollisia.  

Siinä mielessä meitä ihmisiä on vain yhdenlaisia, että kaikki olemme syntisiä. Meillä on vain heikoimmat kohdat eri paikoissa. Kaikkien synnit on sovitettu, mutta jotta tämä armo meille kelpaisi, on herättävä näkemään myös oma syntiturmeluksensa - olimmepa sitten homoja tai heteroita. Katumattomina eläessämme ei Kristus voi meitä auttaa.

#22: Hermanni Riikonen - Re: sympaattista mutta epäselvää...

Hermanni

Kiitos vastauksestasi. Valitettavasti vastauksesi ilmentää juuri sellaista teologiaa, jonka takia kritisoin adressianne epäselväksi. Nyt esittämäsi ajatukset eivät ole ainostaan epäselviä, nähdäkseni ne ovat myös heppoisia + harhaanjohtavia kirkon rakennuspuiksi.

Otat esille esim. alkoholin ja autoilun. Toteat, että nämä asiat ovat toisille jopa kadottavia syntejä.- Tämänkö logiikan mukaan homoseksuaalisen elämäntavan toteuttaminen tulisi hyväksyä kristillisen kirkon sisälle?

Kristillinen kirkko on läpi historiansa taistellut kahta tuhoisaa syntiä vastaan. Ensimmäinen on lain kieltäminen. Toinen on sellainen lain tulkinta, jossa mennään yli sen, mikä on kirjoitettu (tehdään orjuuttavia ihmiskäskyjä).

Raamattu on hyvin selkeä monissa ohjeissaan. Miesten kanssa makaavista miehistä sanotaan, etteivät he pääse Jumalan valtakuntaan. Viinistä ei ole sanottu näin, ainoastaan juopottelu vie helvettiin. - Ei pidä mennä yli sen, mikä on kirjoitettu.

Auton käytön sijoittaminen tähän samaan keskusteluun osoittaa jo varsin selvästi, että kiintopisteen hakeminen Jumalan sanasta on  pahasti unohtunut.

Aito kristillinen kirkko rakennetaan Jumalan sanan perustalle. Ihmiskäskyt eivät sulje sen jäseniä ulos. Ihmiskäskyt voidaan aina kyseenalaistaa. Sen sijaan meille on Raamatussa annettu ilmoitus, joka osoittaa Jumalan tahdon. Selkeät Jumalan tahtoa vastaan nousevat elämäntavat ovat totuuskysymyksiä, joita vastaan nouseminen katkaisevat kristittyjen välisen yhteyden.

Jos rakennamme yhteisöllisyyttä, joka luodaan Raamattu-periaatteesta irti, ei olla enää kristillisen kirkon rakentajia. Syvimmiltään (Raamatusta irroitettu) moniarvoinen kirkkokäsitys on harhaoppi. Tämä harhaoppi on käsittääkseni saanut kantaa hedelmää jo pitkään Suomen evl-kansankirkossa. Olemme jo pitkään havainneet, että luottamustoimissa ja pastorin/piispan tehtävissä toimii henkilöitä, jotka kiistävät kristinuskon perustotuuksia. - Tällaista ei voisi tapahtua, jos suostuttaisiin myöntämään kristillisen kirkon todellinen normatiivinen luonne. - Silloin jokaisella kristityllä olisi julkinen velvollisuus erottautua harhaopettajista (kuten Raamattu sanoo Tiit.3:10; Room.16:17). Tämä puhdistaisi aidon kristillisen kirkon.

 

 

 

 

 

 

Jos ihminen syntyy katulapsena, paatuu ja tulee rikolliseksi, ei ole sitä onnea, että tapaa itseään auttavia ihmisiä eikä siis edes ymmärrä katua, mitä arvelette Jumalan tekevän? Eiköhän armollinen Jumalamme hänelle kuoleman jälkeen ilmoita evankeliuminsa. Vastuu on hyväosaisilla, mutta heitä ei ole riittävästi auttamaan. Ihminen, josta ei ole vastuuta otettu, ei pysty vastuuta ottamaan, jos ei joku tule apuun.

Manu Ryösölle: Jätetään tämä helvetillä uhkailu. Raamatussa sanoo myös, etteivät huorintekijät pääse taivaseen. Jeesus sanoo, että avioero on huorintekoa, ainoastaan jos puoliso on pettänyt, saa ottaa avioeron. Missä kohtaa sana on tiukka ja sitten se yhtäkkiä unohdetaan? Kaiken lisäksi Jeesus kutsui meitä avionrikkojien sukupolveksi ja sanoi, ettei mitään merkkiä tulla antamaan kuin Joonaan merkki eli hänen ristinsä.

Siinä olet oikeassa, että liberaaliteologian äärimmäiset muodot eivät ole enää kristinuskoa, vaan kristinuskosta lähtenyt toinen uskonto. Ja on turha varoittaa näitä ihmisiä, että nyt toteutuu Paavalin sana: ihminen luulee olevansa Jumala itse. Tämä muoto valmistaa tietä Antikristukselle. Olen huolissani nuorista ihmisistä, koska lopun tapahtumat ovat todennäköisesti jo ovella.

#37: huolestunut -

Nimimerkille huolestunut

Olen pahoillani, jos koit kommenttini helvetillä pelotteluksi. Se ei ole tarkoitus. Helvetti on realiteetti, jolla ei ole tarkoitus pelotella. - Vähän kuin jyrkänteen reuna. - Jokainen jyrkänteen reunaa kohti vievä askel, tekee vaaran todellisemmaksi. - Jos jatkamme synnissämme, kuljemme helvettiä kohti. - Pelottelu ei ole tarpeen, realiteettien taju on tarpeen!

Meitä ei vapauta se, että kaikki me kaadumme ja kompastelemme. Aidossa Kristuksen kirkossa emme voi hyväksyä sellaista opetusta, jossa sanoisimme: "Ei mitään väliä..."

On oikeastaan ihan sama mille synnille alamme vaatia hyväksyntää. Jokaiselle synnille elintilan vaatiminen on vieraan ja vaarallisen harhaopin tuomista Kristuksen kirkkoon. Tämä vie kohti jyrkänteen reunaa.

Parannuksen armoa me tarvitsemme kaikki. Parannus on kuitenkin kokonaan eri asia kuin Kristuksen kirkon muuttaminen kaiken suvaitsemista edustavaksi keskustelufoorumiksi. - Tällainen on kaiken lisäksi pettävää illuusiota. Jopa keskustelufoorumit tukehtuvat vihapuheisiin, jos niitä ei kontrolloida mitenkään.

Jos tämän realiteetin ymmärrämme, kysymykseksi nousee seuraava: Jos kontrollia tarvitaan kaikissa yhteisöissä, mistä ammennetaan kristillisen kirkon kontrollin normit?

Kristillisessä kirkossa normien lähde on aina ollut Raamatun sanassa. Nyt tätä ikivanhaa rajaa yritetään siirtää. Nyt kirkon itsekontrollin lähteeksi yritetään tuoda vierasta tulta.

Kysymys ei ole siitä, etteikö kristillisessä kirkossa saisi valvoa järjestystä. Kysymys ei ole edes siitä, etteikö väärin opettavilta pitäisi ottaa taloudellista tukea pois. - Kysymys on siitä, mistä lähteestä ammennetaan pelisäännöt...

Jos tämän adressin tavoite on luoda kirkollinen utopia, jossa kaikki kukat saavat kukkia, ollaan pahasti metsä(niity/llä)ssä... Kaunis paikka, mutta kaukana kotoa...

 

 

 

 

Okei.Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.

Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. En halua tässä yhteydessä lähteä enempää selvittämään, mitä kautta ilmastonsuojeluunkin löytyy vahva raamatullinen velvoite (Kirkon Ilmasto-ohjelmassa on asiasta varsin kattava luku), totean vain että keskeinen asia jossa olemme eri mieltä on, että onko Raamattu selkeä vai ei. Mielestäni on kestämätöntä odottaa, että kirkossamme kaikki tulkitsisivat Raamattua samalla tavalla, kun jo herätysliikkeiden sisälläkin siinä on vaihtelua.

Adressi on vastalause kirkon molemmilta laidoilta huudetulle vaatimukselle yksimielisyydestä asioista, jotka eivät ole uskon ja opin ydinkohtia. Ainoa keino pitää kirkko kasassa on hyväksyä eroavaisuudet - tiettyyn rajaan asti toki. Sen rajan määrittelyssä onkin sitten keskusteltavaa kerrakseen.

Kiitän edelleen aktiivisesta keskustelusta! Adressissa on nyt 500 nimeä. Suljemme adressin 8.4. jolloin Avoin kirje kirkkohallitukselle -adressikin toimitetaan Kirkkohallitukselle.

Toden totta. Avoimen kirjeen kirkkohallitukselle allekirjoittajat tuelvat suurimmaksi osaksi Helsingistä ja pääkaupunkiseudulta. Mistä se kertoo? Herätysliikeväellä ei taida olla kannatusta liberaalissa etelässä?

#40: Hermanni Riikonen - Manulle

Olet Hermanni oikeassa siinä, että tietyt rajat pitää olla.

En tiedä määritteletkö nämä rajat Raamatun sanasta käsin. Sitä tämä adressi ei kerro... - Luulen, että olet myös onnistunut naruttamaan aika monta Raamattu-uskollista listallesi. He tuskin jakavat ajatustasi siitä, etteikö homoseksuaalisen elämäntavan hyväksyminen olisi todellisen uskovien yhteyden kohtalon kysymys. Minun on vaikea uskoa, että esim. Sonja Falk tai Kimmo Jaatila pitävät ko. liikkeen edustajia Kristuksen kirkon äänenä.

Aika moni konservatiivi varmaan kirjoitti nimensä tähän adressiin ajatellen vain sitä, että heilläkin tulee olla äänioikeus. Nyt tartutaan kuin hukkuva oljenkorteen, että tämä äänioikeus säilyisi. Silti moni heistä ei varmaan aidosti pidä esim. homoseksuaaliset suhteet siunaavaa pastoria aitona pastorina. - Todellista yhteyttä ei siis ole. - Eikö se olisi parempi myöntää?

Raamatussa on toki joitakin asioita, joista voidaan keskustella vähän enemmin. Uskon kuitenkin siihen, ettei Raamattu-uskollisten kesken ole kovin suurta erimielisyyttä sen suhteen, rikkooko esim. homoelämäntavan hyväksyminen/omaksuminen uskovien yhteyden kirkon vastuunkantamista ajatellen. Uskon, että hyvin moni on myös valmis myöntämään, että ilman nöyrtymistä parannukseen, tämä synti tuottaa myös iankaikkisen kadotuksen.

Hyvin usein väite Raamatun vaikeudesta ja ristiriitaisuudesta paljastuu verhoksi, jonka takana voi toteuttaa omia mielitekoja.

Hyvin usein kristityt löytävät toisensa, tai ainakin pääsevät lähemmäs toisaan, kun syventyvät todella Jumalan sanaan.

Yleisesti ottaen lähtöolettamus Raamatun ylitsepääsemättömästä vaikeudesta tuottaa ylitsepääsemättömän inhimillisen mielivallan tulvan...

 

 

Kotimaa24.fi uutisoi tiiviisti täällä olevien kolme adressin "kulkua", nimittäin tämän sekä "Avoin kirje kirkkohallitukselle", jossa vaaditaan kolehti- ja lähetysvarojen lopettamista herätysliikkeille, lisäksi on nyt uutena tuota adressia, jossa vaaditaan Helsingin Sanomia lopettamaan kristinuskoa ja kristittyjä kohtaan suunnattu vihamielinen kirjoittelu.
Tuolla Kotimaan sivuilla on mielenkiintoisia kommentteja joiltain tutkijoilta, jotka esittävät vahvaa tukea herätysliikkeiden vastustajille.
Onko Kotimaa puolueeton lehti? Sitä monet ovat kyselleet jo pitemmän aikaa?

#42: Manu Ryösö

Puhut viisaita, Manu. Rakentava, lähentävä keskustelu kristittyjen kesken voidaan käydä vain Jumalan Sanaan tukeutuen, nöyrästi ja alttiina parannukselle. Siksi suren jokaista herätyskristittyä, joka keskustelusta vetäytyy ja arvostan jokaista, joka siihen yhä jaksaa osallistua.

Kristittyjen yhteyden kriteerit määrittelee jokainen tietysti omalta osaltaan. Tässä adressissa siihen ei tarvitse ottaa kantaa. Minulla on asiasta oma mielipiteeni, Raili Kemppaisella omansa, mutta korostan, että adressin allekirjoittaminen ei tarkoita, että allekirjoittajien kuuluisi allekirjoittaa kaikki minun ja Rallun - keskenäänkin ristiriitaiset - mielipiteet. Myös adressitekstin asioista on lupa muuttaa mieltään. En aio vaatia ketään myöhemmin tilille tämän adressin allekirjoittamisen takia, ja toivon etteivät muutkaan niin tee.

Kaikesta näkee, että olet suurisydäminen ihminen. Rakentava keskustelu on ok. Sitä tarvitaan kaikkialla. kristillinen kirkko on kuitenkin ennenkaikkea normatiivinen yhteisö, lain ja evankeliumin foorumi. Siksi aito Kristuksen kirkko torjuu saarnatuoleistaan harhaopettajat. Opetusvirka ei ole moniarvoisuuden virka. Harhaopettajien kanssa käydään rakentavia keskusteluja vaikkapa nettifoorumeilla...

Nimimerkille Nainen!

Sinun mielestäsi järjestöjen esim. Sley ja Kansanlähetys tuet pitäisi kaksinkertaistaa. Nämä järjestöt erityisesti Kansanlähetys halveksii kirkkoa ja haukkuu ja arvostelee, sen mielestä kirkko on liberaali luopio kirkko. Tämän halveksitun kirkon sitten pitäisi antaa sille lisää rahaa?

Kansanlähetys on rahan takia myynyt periaatteensa olemalla mukana kirkossa, jonka seurakunnassa saattaa olla töissä esim. suhteensa rekisteröinyt naispappipari.

Kansanlähetys on vain yksinkertaisesti epäuskottava toimiessaan yhteistyössä kirkon kanssa jota se samaan aikaan halveksii.

On hämmästyttävää, että kansanlähetysläiset eivät näe ristiriitaa teorian ( oma ns "raamatullisuus", upeat julkilausumat) ja käytäntö ( yhteistyö seurakuntien kanssa jossa on esi. homopappipari )...

Se omahyväisyyden, paremmintietämisen ja toisten yläpuolelle asettumisen määrä ei ole missään niin suurta kuin Kansanlähetyksessä. Lukemattomat ovat ne kerrat kun olen kuullut Kl:n ihmisten haukkuvan kirkkoa, piispoja, pappeja milloin miksikin- loputtomasti.

Mielestäni on olemassa ihmisiä, jotka eivät haluakkaan rakentaa... pääasia että pääsee kirkkoa kritisoimaan. Eikä siihen kirkon kritisoimiseen tarvita aina todellakaan mitään kirkon tekemää syntiä. Se on verissä, se on asenne ja se vahingoittaa kirkkoa ja niin on varmaan tarkoituskin... Mutta kuinka Kansanlähetys kehtaa kaiken tämän jälkeen ottaa haukkumaltaan kirkoltaa Rahaa?

Huomasin, että tuli jokin väärinkäsitys tuosta anteeksipyynnöstä. Olen siis ihan tavallinen heterosinkkunainen. Minulta ei tarvitse pyytää anteeksi. Yritin selittää sitä, että nyt kun tämä h-asia on pinnalla, ettei siinä annettaisi ihmisille sitä käsitystä, että h-suuntautuminen on ilman muuta tie kadotukseen. En silti kannata avioliittoa heidän välilleen.

Mitä itseeni tulee, Jumala ei ole antanut aviomiestä, joten kovaa on ollut ja samaistun kyllä lähinnä tuohon naiseen, joka pesee Jeesuksen jalat. Lisäksi samaistun Mariaan, joka istuu Jeesuksen jalkojen juuressa, paitsi että olen vielä suurempi tyhjäntoimittaja. Lisäksi tietysti samastun Johannekseen. (Vaikka ei toki ole mitään hänen ansioitaan.)

#44: Hermanni Riikonen -  

Tarvitseeko Suomen evl-kirkon hallintorakenteesta irrottautuvaa kristittyä surra?

Kyllä ja ei... On toki Kipeää jättää monet tutut ja turvalliset asiat. Minusta eniten on kuitenkin syytä surra, jos myy jollAkin toissijaisella syyllä sen, minkä tietää oikeaksi...

älkää meidän diskriminoitujen puolesta itkekö. Itkekää niiden puolesta, jotka nousevat Jumalan sanaa ja Kristuksen aitoa seurakuntaa vastaan...

Niin en tiedä, kyllä minä ainakin murehdin kirkkoparkaamme. Totta puhuen tekisikö mieli pukeutua säkkiin ja tuhkaan.

Laskin naisten ja miesten osuuden prosentteina Avoin kirje Kirkkohallitukselle.
Sain suuntaan antavan tuloksen: 48 % naisista sen on allekirjoittanut ja 28 prosenttia miehistä on allekirjoittanut sen.

Rakentavan keskustelun puolesta ev.lut. kirkossa on 43 % naisista allekirjoittanut ja miehistä 41 %.

Mikä tekee Avoin kirje Kirkkohallitukselle naisista aggressiivisempia kirkkoa vastaan Helsingissä ja pääkaupungin seudulla kuin muualla Suomessa? Ja miksi muulla Suomessa miehet antavat kannustusta enemmän rakentavalle keskustelulle?