Rakentavan keskustelun puolesta ev.lut. kirkossa

Herättää runsaasti kysymyksiä,
1) Poikkeavatko liberaaliteologinen raamatun tulkinta ja konservatiivinen jo niin paljon toisistaan, että on epärehellistä pysyä samassa kirkossa? Kirkko ei voi sanoa samoihin kysymyksiin sekä "kyllä" että "ei".

2) Osapuolet eivät ymmärrä toisiaan. Jos toisen sanat aukeaisivat, voisivat ymmärtääkin jonkin verran. Mitä on synti? Pitääkö kaikkia pystyy noudattamaan eli seuraamaan Jeesusta. Siitäkö tästä on kysymys? Kaikilla ei ole samaa kykyä. Itse en pysty noudattamaan. Vuorisaarna: Joka on sanonut lähimmäisellleen "Sinä mitätön" on jo rikkonut käskyä "Älä tapa". Olen rikkonut miljoonia kertoja elämässäni. Ja kaikkia muitakin. Länsimäissa tarvittaisiin alkukristittyjen ihmeparannustaitoa, mitä täällä ei ole.

3) Onko kyse porukoista, jotka painottavat rakkauden kaksoiskäskyä eri tavalla? Liberaaliteologia on unohtanut alkuosan melkein kokonaan, haluavat noudattaa vain lähimmäisosiota, jolloin alun unohtamisen vuoksi voivat hiukan ymmärtää lähimmäisen rakastamisen väärinkin. (Nykyihminen kuvittelee kovasti rakastavansa: avioerot, lapsista ei tarvitse mitään välittää, vanhukset, siellähän he makaavat sairaaloissa koska on kiire hankkia rahaa. Lapsi istutetaan väkivallan ja pornon äärelle pienestä pitäen, viedään päivähoitoon lähes vauvana jne.)
Konservatiivit noudattavat enemmän ensimmäistä osaa, mutta kyllä myös välillä erehtyvät lähimmäisen rakkauden soveltamisessa.
4)Ovatko heterot romuttaneet avieroillaan avioliiton käsitteen eli tehneet avioliittoseremoniasta niin halvan, että seksuaalivähemmistöt ihmettelevät, miksei heille anneta tätä samaa mitätöntä ja halpaa seremoniaa.

Siinä kysymyksiä, kertakaikkisen pähkinän Jumala on antanut purtavaksi.