#24871: - Re: Osa 2: Mutu ja tiede, homotutkimuksesta vielä

Kiitos avautumisestasi, tämä selvensi paljon. Taistelet siis syvällisen ymmärtämisen ja hyväksymisen ja toisaalta asenteellisen ja ennakkoluuloihin taipuvan luonteenpiirteesi ristiaallokossa. Tämä on toki näkynyt ilman selityksiäkin "enhän minä tuomitse, mutta mitä jos..." -tyyppisissä pohdinnoissasi.

Onhan se toki kauheaa, että homot kehtaavat olla värikkäitä ja iloisia! Herkkänahkaisiakin vielä kehtaavat sitten olla, kun ainoastaan olemme täällä heidän perusoikeuksia vastustamassa. Hei, missä se iloisuus nyt onkaan....?

Pride-kulkueessa homot ilmaisevat oman kulttuurinsa värikkyyttä ja toisaalta vaativat sen hyväksymistä esittämällä sen elemnettejä avoimesti. Heterokulttuurin vastaavan osan avointa esittämistä näemme päivittäin mainoksissa ja elokuvissa. Oletatko tuolla perusteella, että homojen perhe-elämä muodostuu homoerotiikan jatkuvasta esittelystä lasten silmien edessä? Toivottavasti et pety, kun kerron, että perhe-elämää hekin viettävät ihan samaan tapaan kuin heterotkin. Kyky iloitteluun ja leikkiin ei kai ole sama kuin kyvyttömyys aikuisiin ratkaisuihin tarvittaessa.

Harva homo tai lesbo kertoo omasta lapsiperheen arjesta lähinnä siksi, että sillä suojataan lapsia joutumasta tämän palstan "vastuullisten aikuisten" kaltaisten henkilöiden kasvattamien lasten kiusaamiksi. Monet aikuiset homotkin varovat esiintymistä nimellään, koska pelkäävät samaisten "vastuullisten aikuisten" syrjimiksi työmarkkinoilla tai mukiloimiksi.

Toinen asia on, että homo- ja lesbokulttuureissa on omia poliittisia suuntauksia, joita voitaisiin verrata vaikkapa feminismiin, ääritapauksessa sen telaketjuversioon. Vastaavasti kristittyjä on (täällä yliedustettuina) telaketjumallisia mikä ei oikeuta leimaamaan kaikkia kristittyjä hihhuleiksi. Homojen erilaiset asenteet eivät myöskään muuta koko kuvaa vaatimuksesta tasa-arvoiseen avioliittoon ihmisoikeuskysymyksenä.

#24880: - Re: Re: Osa 2: Mutu ja tiede, homotutkimuksesta vielä

Olen kyllä aikoinaan joutunut toteamaan ainakin kahden,  voisin sanoa identiteetiltään homoseksuaalin ihmisen jollakin tavalla erikoisen moraalise ulkokuoren olemassaolon suhteessa muuhun maailmaan.  sille ei ainakaan ole ominaista avoimuus ja heittäytyminen totuudellisuuteen.  Vaan pikemminkin oman sydämen todellisuuden  ja siihen liittyvän alueen selkeä kätkeminen ja jonkinmoinen peli tuossa ulkomaailman ja oman maailman rajamailla.  Itseasiassa olen aika vähän sitä pohtinut.  Mutta aikoinaan,  se oli kieltämättä ensimmäinen kerta kun kohtasin tällaista asetelmaa,  ja siinä ei minusta  kaikki ollut aivan kohdalllaan.  Se tuntui jotenkin sellaiselta pelaamisen maaperältä.