Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#21853: - Re: Re: Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Haluan puuttua tähän, vaikkei kommenttisi ollutkaan minulle. Voisi olla ihan oikeutettua sanoa, että "uskikset" ovat löytäneet samanlaisen oljenkorren uskonnollisessa identiteetissään kuin jotkut homotkin homoseksuaalisessa identiteetissään. En sano että näin on kaikkien kanssa, mutta mahdollisuus on olemassa.

Minä, joka kirjoitin tuon "hyvän elämän ainekset", olen toisaalla todennut, että uskovainen hyvinkin etsii "takertumisen kohdetta", eli kohdetta, joka pelastaa ihmisen tyhjyydestä elämään. Usko tällaiselle ihmiselle on kuin pelastusrengas: se antaa turvan, mutta ei kuitenkaan "vie maihin". "Uskis" ei siis ole löytänyt elämän päämäärää, vaikka uskossa onkin. Hän on vasta löytänyt välineen, jolla pysyä pinnalla. Rantaan hänen täytyy päästä omin avuin, mutta tietysti pelastusrengas on hänelle tässäkin avuksi. Hän ei välttämättä kuitenkaan aina tajua, että hän on vielä ulapalla renkaansa kanssa, ja jää siihen vain onnessaan roikkumaan lopuksi elämäänsä, ja jaksaa toistella ohiliitäville lokeille, mitä renkaassa lukee.

On paljon mahdollista, että monet homot (ja muutkin johonkin "järjestöön" tai ryhmittymään kuuluvat) tekevät aivan samoin. He kokevat saavansa vahvan henkilökohtaisen identiteetin ja merkityksen "homoudestaan" ja hengenheimolaisistaan - ja toki saavatkin. Mutta heidän omaa elämäänsä he eivät sillä automaattisesti löydä. Heidänkin on etsittävä se itsenäisesti omasta itsestään. Heidän identiteettinsä ei lopulta ole olla "homo", vaan ihmisyksilö, jolla on ominaisuutena homoseksuaalinen sukupuolinen suuntaus tai sitten ei. Ehkä se ei ole valinta, ehkä se on, mutta onko homous sittenkin hänelle uskonnollisuuden kaltainen keinotekoisen turvan ja yhteenkuuluvuuden väline, jota menoin ja merkein korostetaan? Tekeekö homouttaan julkisesti julistava lopulta eri lailla kuin jumaluskoaan julistava?