#21822: - Re: Hyvän elämän ainekset

Kiitos kirjoittajalle. Tämä oli terapiaa (sielunhoitoa) itselleni, toivon samaa muillekin.

Itsekin koin omassa elämässäni aikoinaan, että on yhtä tärkeää rakastaa itseään kuin lähimmäistään. Tämä oli se käännekohta elämässäni. En enään hyväksynyt ylikävelyä itseni kohdalle, josta syystä elämääni tuli suuria muutoksia, jotka nyt jälkeenpäin ajateltuna olivat suuresti hyödyksi. Uuden ammatin opiskelu, uusi työpaikka, ihmissuhteiden muuttuminen -toisten pois jääminen ja uusien syntyminen.
Avioliitossa tämä merkitsi juuri tätä kahden ystävän suhdetta, ei ole tätä arvovaltataistelua, osaamme arvostaa toisiamme yksilöinä. Nyt sanoisinkin, että avioliitto ei ole tunteiden asia, vaan tahdon asia. Rakkaus tunteena on siihen hyvää plussaa.

sivusta seuraava

#21824: - Re: Re: Hyvän elämän ainekset

Avioliitto on terveiden tunteiden asia. Terveellä tarkoitan, ettei ihmistä silloin ohjaa keskeneräisyys, sillä se aiheuttaa aina ongelmia. Yksilön keskeneräisyydestä tulee aina kumppaninkin ongelma.

Tämä ei koske pelkästään "avioliittoa", vaan kaikkea inhimillistä kanssakäymistä. Siksi me riitelemme, käyttäydymme huonosti ja hankaloitamme toistemme  - ja omaa - elämää, koska olemme keskeneräisiä. Eheän ihmisen tuntee siitä, että hän kohtelee itseään ja muita kunnioituksella ja rakkaudella. Rakkaus ei tarkoita lepsuutta ja alistuvuutta, sillä rakkaudellinen vapaus edellyttää myös vastuuta.

Mutta kahden yksilön välinen suhde on myös tahdon asia. Kummankin on tahdottava sitä, ja kummankin on tahdottava pitää suhteesta huolta. Kummankin on kannettava siitä vastuunsa. Se ei pysy kasassa itsekseen, vastuuta suhteesta ei voi antaa "huuman" tai jonkun muun henkilökohtaisen tunteen kannettavaksi. Tämä koskee myös ihmisyksilön suhdetta itseensä: itsestäänkin on jatkuvasti pidettävä huolta.

Tunteet eivät kuitenkaan ole "plussaa" suhteessa, vaan tunteet ovat inhimillisen elämän perusosasia. Vastuullamme on kuitenkin pitää huolta, että tunnekokemuksemme ovat vapaita ja terveitä, eivätkä tunnekoukkujen kahlitsemia.