#23284: - Re: Re: Re: Roolimallit, identiteetti ja lasten synnynnäinen perusoikeus.

Testiä suollat ilman sen kummenpaa sisältöä. Vastaa edes tähän kysymykseen, jonka sivuutit:

Mitä nämä maalailemasi "odottamattomat yhteiskunnalliset seuraukset" mahtavat olla? Jospa kertoisit vaikka, mitä "odottamattomia yhteiskunnallisia seurauksia" tasa-arvoinen avioliittolaki on tuonut muihin Pohjoismaihin.

#23297: - Re: Re: Re: Re: Roolimallit, identiteetti ja lasten synnynnäinen perusoikeus.

Sivusta seuraava: Lue edellisiä kirjoitelmia ja myös Norjan malli ja tule sitten uudelleen kirjoittelemaan.

#23297: - Re: Re: Re: Re: Roolimallit, identiteetti ja lasten synnynnäinen perusoikeus.

"Mitä nämä maalailemasi "odottamattomat yhteiskunnalliset seuraukset" mahtavat olla? Jospa kertoisit vaikka, mitä 'odottamattomia yhteiskunnallisia seurauksia' tasa-arvoinen avioliittolaki on tuonut muihin Pohjoismaihin."

En ole sivuuttanut näitä seurauksia. Niitä olen käsitellyt ainakin viesteissä #21606, #21682, #21844, #21954, #21977 ja #22005.

Lyhyesti voisin kiteyttää päällimmäisen "huolenaiheeni" olevan se kokonaisvaikutus, joka perhesuhde-, ihmissuhde- ja seksuaalitason yhteiskunnallinen muutos tulee tuomaan mukanaan. Totta kai sillä on vaikutuksia, mutta ne eivät tule näkymään heti, vaan vasta vähitellen viiveellä. Kyseessä on mielentilan prosessi, aivan kuten esim. väkivaltaviihteen tai mainonnan ja tarkoituksellisen asennemuokkausaivopesun vaikutus identiteetiltään heikentyneen ihmiskunnan jäseniin.

Meitä muokataan monelta eri taholta päämäärähakuisesti vastaamaan näiden tahojen tarvetta kuluttajina, tuottajina ja helposti hallittavina alaisina. Hallittavuuteen päästään eri välinein, joista pelko, keinotekoiset tarpeet ja yleinen välinpitämättömyys (sekä huomion kiinnittäminen jonninjoutavuuksiin) ovat huomattavimpia. Ihmisestä ollaan tehty tyhmää massaa, joiden todellisesta yksilöydestä nouseva identiteettitunne on hukattu ulkoisten identiteettihahmojen suohon.

Homoudesta on tehty yksi näistä sosiaalisista "uusidentiteeteistä", ilmiö johon tarttua ja jonka kautta voi kokea minuuden harhaa.

Ehkä jonkun mielestä tämän päivän yhteiskuntamme ihmiset ovat henkisesti terveitä ja itseään toteuttavia, mutta minä näen paksun itseensä keskittyvän massan, jota liikutellaan ulkoisesti tarpeiden ja ahdistuksen voimalla. Kaikki vanhat rakenteet on rikottu yksi kerrallaan, mutta mitä niiden tilalle on tarjottu? Sitä markkinoidaan "edistyksenä", "vapautena", "tasa-arvona" ja "demokratiana", mutta onko se todella eettisesti, henkisesti ja sisällöllisen merkityksen ja rikkauden kannalta jotakin arvokasta?

En puhu peläkstään Suomesta, en pelkästään Pohjoismaista - tämä on koko läntisen "kertakäyttökulttuurin" tyhjyyttä, ja sen vaikutuksia ollaan nautittu jo pitemmän aikaa. Askel kerrallaan upotaan yhä syvemmälle, ellei jossakin vaiheessa ihminen herää huomaamaan, että häntä on kunnolla huijattu.

"Jatkuvaa kasvua"? Onnea vaan sille, pikku pallollamme!