#18259: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Hämmentävää

Kyllä Jumala rakkaudellakin vetää meitä jatkuvasti lähelleen, meitä kaikkia, tavalla tai toisella. Jos olemme oikein uppiniskaisia, sitten sillä toisella tavalla. Raamatun sanan mukaan asiat tapahtuvat, emmekä me voi kirjoitettuja asioita miksikään muuttaa, vaikka kovasti sitä sanaa nykyisin yritetäänkin vääristää.

Joku meni istumaan junanraiteille. Tuntemattomien ohikulkijoiden kävi häntä sääliksi ja he  ystävällisesti varoittivat häntä tulevasta junasta. He asuivat lähellä, he tiesivät asian. Raiteilla istujalle ei ilmeisesti oltu koskaan kotona tai muuallakaan opetettu, että on vaarallista istua raiteilla. Oliko elämä istujaa niin katkeroittanut, ettei hän  sellaisista puheista välittänyt, vai oliko vain omavoimaista uhmaa, sitä sivulliset eivät voineet tietää.

Kiskoilla istuja muutti puheenaihetta ja totesi vain, mitä erityisarvoa saatte vahingonilosta ja kauhukuvien maalaamisesta? Hän ei todellakaan ymmärtänyt, mutta muut toivoivat sydämissään, että junantulon fakta hänelle vielä selviäisi, olihan aikataulu kaikkilla etukäteen tiedossa.

#18281: Signal - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Hämmentävää

Nyt en kyllä ymmärrä ollenkaan....

Jos ne asiat vaan tapahtuvat, miksi mennä sitä kiskoilla istujaa varoittelemaan? Ja kuinka hänen uppiniskaisuuttaan Jumala sitten olisi pehmittänyt, jos hän olisi istunut siinä hamaan junan tuloon saakka. Olisiko käsi tempaissut hänet, olisiko puskuriin ilmestynyt turvatyyny vai olisiko taivaasta kuulunut römäkkä vahingoniloinen nauru....? Ja mihin tuossa viimeisessä vaihtoehdossa Jumalaa olisi tarvittu kuin jälkiviisateluun, ihmisen pilkkaamiseen ja vahingoniloon?