Lähde: Rainerma Keijo, Arvomme - aarteemme. Kustannus Oy Uusi Tie, Hämeenlinna, sivu 9: Kristilliseltä kannalta maailmankatsomus ja arvopohja tiivistyvät suhteeseen ensimmäiseen käskyyn: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia." Valitsemme Jumalan tai epäjumalat. Jokainen seuraa jotakin. Selkeiden ja vahvojen arvojen puute altistaa enemmistönäkemyksille, muotiaatteille, pikavoitoille ja taktikoinnille. Todelliset arvot eivät ole kaupan. Jos tunnemme ihmisen arvomaailman, voimme ennakoida hänen valintojaan ja käyttäytymistään. Ilman arvoja ihminen on hukassa itseltään ja muilta. Arvoton elämä kaventuu ja käy armottomaksi.

Jumalan pyhyys ja hyvyys ilmenee maailmassa hänen käskyissään pysyvinä, muuttumattomina ja ehdottomina arvoina. Mitä useammilta Jumalan käskyiltä, eli arvokkailta asioilta, ihminen kieltää niiden arvon, sitä kapeammalle alueelle hän supistaa elämänsä ja sitä vähemmän merkityksellisiä ja iloa tuottavia asioita hänellä on. Tästä seuraa aikamme rikkinäisyys, tyhjyys, ikävä ja paha olo. Asialla on toinenkin näkökulma. Kun Jumalan tahdon rikkominen eli synti selitetään olemattomaksi, ihmistä estetään tunnistamasta ja vihaamasta itsessä ja ympäristössä ilmenevää pahaa. Silloin pettymyksistä ja vihasta tulee kohteetonta ja se suuntautuu väärin - pahimmassa tapauksessa väkivaltaisesti.

sivu 19: Usko ei ole tiedon vaan epäuskon vastakohta. Tiedon vastakohta ei ole usko, vaan tietämättömyys.

#26146: - Tiedon vastakohta ei ole usko, vaan tietämättömyys. Epäusko on uskon vastakohta.

 

Tämä on passeli: ( Rainerma:  s.19)     Usko ei ole tiedon vaan epäuskon vastakohta.

.                                                            Tiedon vastakohta ei ole usko, vaan tietämättömyys.

 

#26146: - Tiedon vastakohta ei ole usko, vaan tietämättömyys. Epäusko on uskon vastakohta.

Herra Rainerma kyllä nyt yrittää omia uskonnolle kaiken yhteiskunnallisen etiikan ja moraalin. Ihminen heijastaa yhteisön arvoja suhteessa itseensä ilmiössä, jota Suomeksi kutsutaan omatunto ja Ruotsiksi "samvete", siis yhteinen tieto siitä, mikä on oikein ja väärin. Jos ihminen on empatiakykyinen, hän lähes vaistonvaraisesti kykenee välttelemään asioita, joita hän itsekin pitäisi ei-toitottavana omaan itseen kohdistuessa. Jos tämä efekti ei toimi, tieto yhteisön tuomitsevasta tai kannustavasta suhtautumisesta sisäistyy tällöinkin yksilön ajatusmaailmaan tavalla tai toisella.

Tämä sama ilmiö on ollut mukana yhteisöissä elävien ihmisten ajatusmalleissa ammoisista ajoista lähtien. Noina ammoisina aikoina siihen on liitetty myyttistä ainesta, joista osa ilmeni tabuina joko todelllisen ongelman (sianlihan terveysriski) tai sitten vain uskonnollisen auktoriteetin arvoa nostattan kiellon tai käskyn muodossa. Kymmenen käskyä on tästä hyvä esimerkki. Siinä on mukana universaaleja ihmisten välisen elämän moraalis-eettisiä elementtejä. Toisaalta sen käskyt olla pitämättä muita jumalia ja olla turhaan lausumatta hänen nimeään ovat myyttis-uskonnollista ainesta, joiden noudattaminen on kiinni yhteisön paineesta ja myyttisestä tabusta.