#11495: P. - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:  

 

Luulen, että siksi, että uskon katsotaan tulevan ja vahvistuvan elävän sanan kuulemisesta, siis saarnojen kuuntelemisesta. Puhujilla ajatellaan olevan pyhä henki. Vääräuskoisia ei saa kuunnella, ei mielellään edes ei- lestadiolaisia pappeja ts. kirkossa voi käydä vain, jos saarnaajana on "uskovainen" pappi. Seurakunnan kerhoissakaan ei saa käydä, mutta esim. kauneimpia joululauluja voi käydä laulamassa. Syntien anteeksi antamiseen taas tarvitaan toinen uskova, joka antaa ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Yksin rukoilemista tai raamatuntutkimista ei siis suosita, yhteisö on kaikki ja oikeastaan yhteisö on jo opillisesti raamatun kanssa samalla tasolla, siten, että yhteisön säännöt ja normit ovat yhtä pitäviä kuin raamattu. Yksittäinen uskova ei saa omin päin ainakaan tulkita raamattua siten, että kyseenalaistaisi sen, miten yhteisö opettaa. Tällaisesta napsahtaa "sielunhoitoa", eli hoitokokous, joita yhä jossain määrin on. On vain yksi yhteinen sydän, yksi yhteinen usko ts. ei omaa ajattelua. Tuo syntien päästö johtuu taivasten valtakunnan avaimista, ne ovat ne, jotka paavalille annettiin: kaiken, minkä te päästätte, on päästetty taivaassa ja kaiken, minkä sidotte, on sidottu taivaassa. Ihminen voidaan siis myös sitoa synteihinsä yhteisön toimesta tai viimeisenä keinona erottaa yhteisöstä ja luovuttaa p*rkeleelle, jos ei halua olla kuuliainen yhteisölle. Olemalla kuuliainen yhteisölle, on kuuliainen Jumalalle, muuta tietä ei ole. Kukaan muu ei pelastu, kuin vain tämä yksi ainoa yhteisö, vaikka miten päin uskoisi. Kaikki muut kirkkoon kuuluvat ovat "uskottomia", sillä heillä ei ole oikeaa elävää uskoa, eikä pyhää henkeä. Varmaan kuulostaa sinun uskostasi käsin ihan kamalalle...?

#11500: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Nyt vasta pääsin  lukemaan tätän viestiäsi, missä kerroit siitä lestadiolaisyhteisöstä.  Vähän vaikea samaistua, kuvitella mitä olisi kasvaa sen sisällä. ( Oma kotikasvatus on ollut maallistuneen ja kristillisen välimaastossa).  Pikkusen olen joutunut kosketuksiin heidän kanssaan. Enemmänkin uskonnollisiin kuin uskoviin,  joita heitäkin tiedän olevan.  Tai en osaa määritellä, kosken tunne tarpeeksi.  Ulkoapäin siinä voi olla paljon kaunista ihmistenvälistä yhteyttä.  Ihailin myös sitä, kuinka lapsia tervehdittiin kädestä oikein aidosti  heitä kunnioittaen. Heissä on jotain tosi Suomalaista!

Yhteistä lämpöä ja vaatimattomuutta myös olen kokenut.  Mutta myös tämän kovemman puolen sitten kohdannut kyllä,  ja sehän on hyvin ehdoton. Saarnoissa Pyhä Henki on jollakin tavalla,  mutta kahlehdittuna.   Olisko nyt tapahtunut vähän muutosta,  koska juuri kuulin,   että oli jopa kehotettu lukemaan Raamattua.   Silloin varmasti syntyy uutta !

Toivon mukaan lestadiolaiset säilyttäisivät sen mikä on hyvää, eivätkä rojahtaisi toiseen äärilaitaan niinkuin kirkossa on tapahtunut.  Mielestäni Martti Simojoki oli viimeinen hengeltään Kristuksen täyttämä Arkkipiispa, senjälkeiset piispat ovat hengittäneet enemmän humanismia kuin hengen tuulia.    Juuri kirkkauteen päässyt vapaakirkon evankelista Hilja Aaltonen  sanoi profeetalliseen tapaansa, että Suomeen tuleva herätys on lestadiolais-sävytteinen.  OLisko mahtavata?