Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#25255: - Re: Re: Kiinnittyminen, ympäristön vaikutus ja synnynnäisyys

"Homoiksi tulevat ehkä vain ne, jotka elämän olosuhteista siihen jostakin syystä ajautuvat.”

"Niin varmaan tulevat. Mielipide-eromme on kuitenkin tullut selväksi: Minusta tuo orientaatio ohjautuu linjalleen jo ennen syntymää, sinusta syntymän jälkeen."

Aivan näin, ja tämän peruskäsityksemme kautta tahdomme tarkastella asiaa. Katsantokantaamme vaikuttaa luonnollisesti myös ihmisen oma tämänhetkinen tila, eli "puhdas" homo tai hetero ei ollenkaan niin helposti kykene kokemaan muita vaihtoehtoja todennäköiseksi (tai edes välttämättä ajatuksissaankaan asettumaan vastakkaisen kokemusmaailman pariin) kuin sellaiset, joilla on "kyky" biseksuaaliseen kokemukseen.

Ehdottomuus rajoittaa ajattelukykyämme ja myös kykyämme eläytyä omasta kokemuksestamme poikkeaviin ajatusmalleihin. Ajatus ympäristön vaikutuksen voimasta ei siis kovinkaan todennäköisesti avaudu ihmiselle, joka lujasti takertuu synnynnäisyyden käsitykseensä, ja jatkuvasti katsoo asioita tämän "filtterinsä" lävitse.

Siksi katsot "homojen olevan homoja", ja minun "sotkevan tasoja", "vänkäävän kokemusmaailman muuttavan seksuaalista identiteettiä", "en ymmärrä tai tunnusta" ja koet ajatukseni aversion vaikutuksesta (inhon kokemus) ajan tuhlaukseksi tässä yhteydessä, vaikka itse taas näen hyvin paljon vastaavuutta parsakaalin inhossa ja "kohteen ulkoisen sukupuolisuuden" inhossa sekä ilmiönä että psykologisen perustansa kannalta (niin, siinä on korostus enemmän inhon erkaannuttavissa kuin halun lähentävissä ominaisuuksissa - ruoka-aineiden välttämisessäkin on kyse pääasiassa aversiosta eli kielteisestä kokemuksesta).

Tämä keskustelu ei ole ainakaan minun mielestäni mikään arvovalta-taistelu, joten en suinkaan oleta, että kenenkään tarvitsisi "puolustaa" kantaansa kirjoituksiani vastaan, ellei siihen koe todellista kiinnostusta. Haluan herättää ajatuksia, en olla oikeassa. En ole edes väittänyt olevani missään kohtaa oikeassa, vaan kehotan aina ihmisiä ajattelemaan itse. Olen kiitollinen saamastani palautteesta, mutta kenenkään ei siis tarvitse kokea tarvetta tai vastuuta väkisin tai välttämättä jatkuvasti joutuvansa "kumoamaan" kirjoittamaani. Jokainen voi yrittää ymmärtää kirjoittamaini siinä valossa ja viitekehyksessä, jossa sen olen esittänyt, tai sitten jättää sen omaan arvoonsa.

Pitäytymällä kiinni "synnynnäisyyden" ehdottomuudessa (eli tilassa, jossa ympäristöllä ei ole mainittavaa merkitystä lopputuloksen kannalta) kirjoitukseni eivät kuitenkaan voi lukijalle avautua sellaisena kokonaisuutena, joina ne on tarkoitettu.

”….kuten antamassani elokuvaesimerkissä"

"Esimerkkisi on heuristinen, mutta yhtä paljon todenmukainen kuin se, että amerikkalaisissa filmeissä transvestiitit ovat aina homoja."

En tietenkään vetoa elokuvaan asia todistamiseksi, vaan pelkkänä kohdalle sattuneena esimerkkinä kuvatunlaisesta ilmiöstä. Seksuaalisuuden käyttämistä hellyyden ja huomion hankkimisen "maksuvälineenä" - tietoisesti tai tiedostamattaan - ei silti liene mitenkään tavatonta. Monilla ihmisillä nämä tarpeet ovat sen verran sotkeentuneet toisiinsa, etteivät edes "osaa" kokea läheisyyttä ilman seksiä, kuvittelevat läheisyyden aina edellyttävän seksiä tai johtavan siihen. Tämä lienee useimmissa tapauksissa seurausta siitä, ettei ole saanut tilaisuutta varttua ympäristössä, jossa hellyys ja läheisyys on ollut lapsuutta ympäröivää turvallista todellisuutta.

"Tietenkään 2-vuotias ei tiedä olevansa homo, koska aikuisenkaltainen seksuaalinen suuntautuminen syntyy vasta myöhemmin. Jokaiselle yksilölle rakentuvat kuitenkin ainekset seksuaaliselle orientaatiolle paljon varhemmin. Homon tapauksessa tämä kehitys on ohjannut hänet jo lähtökohtaisesti toiselle raiteelle kuin heteron kohdalla. Ja juuri tämä raiteelle ohjautuminen on käsittääkseni tapahtunut hyvin aikaisin ja hyvin peruuttamattomasti."

Tämä kiteyttää kokemuksen synnynnäisyyden merkityksestä, jossa kasvuolosuhteiden ulkoinen vaikutus ei mielestäni saa ansaitsemaansa huomiota. "Tällä kehityksellä" viittaat ilmeisesti juuri prenataalisiin hormonaalisiin ja fysiologisiin ilmiöihin ja niiden seurauksiin, jotka "tekevät" lapsesta homon. Selvästi nämä biologiset tapahtumaketjut aiheuttavat esim. poikasikiöiden feminiinistymistä (ja myös selviä fysiologisia muutoksia), mutta se ei automaattisesti johda yksilön homouteen, vaikka ilmeisesti lisää todennäköisyyttä merkittävästi.

Tämä todennäköisyyden lisääntyminen voi tosin hyvinkin johtua myös siitä, että "tyttömäisempään" poikalapseen oletusarvoisesti suhtaudutaan eri lailla kuin poikalapseen yleensä (viitaten esim. aiemmin mainittuun "tyttömäiseen" kaksoispoikaan, jota todella kannustettiin olemaan "tyttömäinen" ja kokevan identiteettinsä tällä "erikoislaatuisuudellaan").

"Tarkoitin sitä, että teoriasi homouden syntymiselle edellytti voimakasta kiinnittymistä (vain…?) jompaankumpaan vanhempaan. Tämän kuvion pitäisi siis tuottaa pääsääntöisesti homoja ja taidamme molemmat tietää, että näin ei ole."

Käyttämällä sanaa "voimakas" "kiinnittymisen" yhteydessä viestii sitä, ettemme vieläkään ajattele "kiinnittymisen" ilmiötä samalla tavalla tai tarkoita samaa asiaa. "Kiinnittyminen" kieltämättä on "kiintymistä" voimakkaampi ilmiö, mutta "kiinnittyminen" joko on onnistunut tai sitten ei, eli se on joko tai, "on tai "off". Jos se on yksilöllä "off-tilassa" (eli "kiinnittymistä" kehenkään ei ole koskaan syntynyt), yksilö ei edes ole tietoinen tämän tilan olemassaolosta ja todellisesta luonteesta. Se on silloin hänelle asia, jota ei kerta kaikkiaan ole olemassa hänen vuorovaikutussuhteissaan. Hänessä todennäköisesti silti on vireillä "kiinnittymisen" luonnollinen tarve, mutta hän ei osaa sitä itsessään tunnistaa ainakaan sellaisenaan. Veikkaukseni on, että tämä dopamiinin kautta mielihyväkeskukseen vaikuttava tunnekokemus yritetään (yleensä tiedostamattomasti) korvata muilla vastaavaan kokemukseen tähtäävillä toimintatavoilla, kuten esim. riippuvuuksilla ja muilla (sijais)tyydytykseen tähtäävillä toiminnoilla.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksilö, joka ei ole saanut kokea "kiinnittymisen" kautta perusturvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta, alitajuisesti etsii sille korvaavaa kokemusta muista välitöntä mielihyvää tuottavista toimintatavoista.

Mutta "kiinnittymättömyydellä" on siis myös vääjäämättömät seurauksensa ja vaikutuksensa yksilön kyvyssä luoda suhdesidoksia ja kenen kanssa näitä sidoksia yrittää luoda.

Mutta ei, homouden syntyminen ei "edellyttänyt voimakasta 'kiinnittymistä' jompaankumpaan vanhempaan". Näin ilmeisesti vain silloin, jos yksilö jostakin syystä samanaikaisesti kokee aversiota vastakkaista sukupuolta kohtaan. Pikemminkin olisi mahdollista, että homouden synnyssä vaikuttaisi voimakkaammin "kiinnittymisen" totaalinen poisjäänti. Tällöin yksilöllä ei ole selvää "kiintymisen" kohdetta, vaan sen sijaan tyydyttämätön tarve tähän, ja hän on psykologisesti "auki" kaikille mahdollisuuksille, jotka tähän "dopamiinikokemukselle" suovat mahdollisuuden (eli jotka soisivat turvan, hellyyden ja hyväksynnän suomaa mielihyvää). Korostan, ettei tämä ole mitenkään erityisesti pelkästään homoudelle tyypillistä, vaan erittäin luonnollinen yleisinhimillinen ilmiö. Ainakin niille, joilla homouden mahdollinen alttius kuitenkin on, tämä asiantila kuitenkin korostaisi mahdollisuutta kehittyä alttiutensa mukaan, eli lisäisi homoksi tulemisen todennäköisyyttä olennaisesti.

Yhtä kaikki on olemassa mahdollisuus sille, että homouden syntyyn voisi vaikuttaa "ennaltaehkäisevästi". Se saattaisi myös mahdollisesti olla helpompaa ja tehokkaampaa kuin mitä jo kehittyneen homouden muuttaminen olisi. Tämä tarkoittaisi sitä, että homouden syntymistiheys olisi suorassa yhteydessä vallitseviin olosuhteisiin.

Tässä valossa on yhteiskunnallisesti merkittävää, tehdäänkö homoudesta "normaalitila" suomalla homoille heteroiden asema, vai puututtaisiinko sen sijaan kaikkien lasten ja kasvatustilanteiden olosuhteisiin, jotta kaikilla perheillä olisi edellytykset hoitaa tärkeä kasvatuksellinen työnsä turvassa ja rauhassa, ja jokaisella syntyvällä lapsella mahdollisuus varttua optimaalisissa olosuhteissa. Tämän pitäisi ilman muuta olla jokaisen syntyvän lapsen perusoikeus. Siihen rinnastettuna homojen yleiset vaatimukset saada elää kuin heterot (avioliitto ja avoin adoptio) ovat silkkaa oman edun tavoittelua, pikemmin kuin tasa-arvopyrkimyksiä. Voisi tasa-arvon nimissä paljon oikeutetummin kysyä, eikö lapsilla pidä olla tasa-arvoista oikeutta itse valita, haluavatko he varttua homo- tai heterovanhempien kasvattamina? Vai eikö lapsien mielipiteistä tarvitse välittää, ovatko he olemassa vain aikuisten tarpeiden ja "tasa-arvon" toteuttamista varten?

"Ihan asia erikseen on se, että uhma- tai murrosikä tai menopaussi aiheuttavat yksilöllisesti hyvin vaihtelevia 'mentaliteetin muutoskausia'”.

Näin olemme oppineet ajattelemaan, mutta on selviä merkkejä siitä, että uhma on suoraa seurausta kokemuksesta, että on jotakin, mitä pitää uhmata, sen sijaan että se olisi joku vääjäämätön kehityskulkuun sijoittuva "aikakausi". Tämä uhma esiintyy luonnollisesti tilanteissa, jossa yksilön tajunta herää ymmärtämään kokemuksensa uhmattavasta ilmiöstä, eli tietoisuuden kehittymisen aikaan tai aikuisuuden kynnyksellä. Siihen vaikuttaa myös hormonaalinen muutos ja sen aiheuttamat epämukavuuden, vieraantumisen tai muut kokemukselliset tilat, kuten teini-iässä ja menopaussin aikana. Pitää kuitenkin olla joku "sisäinen tunne-energinen lataus", jotta uhman tai jonkun hermostuksen kaltaisen tilan reaktio lopulta syntyisi. Siksi kaikki ihmiset eivät koe tällaisia "kausia", tai kokevat ne vain lievinä ja hallittavina.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vain alistetuksi joutumisen kokemusta kokeva lapsi saa uhmareaktioita, ja vain sisäistä mielipahaa kokeva reagoi aggressiivisesti tai muuten epätoivottavasti. Tässä valossa katsottuna kyseessä ei siis ole mitkään "mentaliteetin muutoskaudet", vaan olosuhteiden pohjustamat, voimistamat ja esille nostamat "reaktioherkkyyskaudet".

"Puhdas hetero ei ole lähtökohtaisesti seksuaalisesti kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Aversio oman sukupuolen edustajan seksuaalista lähentelyä kohtaan on tämän seurausta."

Tämä "lähtökohtaisuus" on tietenkin vähän sellainen "muna vai kana" -kysymys. Synnynnäistä homoutta kannattavalle aversio syntyy kiinnostuksen puutteesta, mutta olosuhdevaikutusten kautta asian voi kokea pikemminkin niin päin, että "kiinnostuksen puute" syntyy aversiosta.

Merkittävää on kuitenkin havainto, että lapsi pääsääntöisesti kokee aversiota seksuaalista lähestymistä kohtaan, oli lähestyjänä sitten mies tai nainen - ellei lapsi itse koe seksuaalista lähestymistä kaipaamansa hellyyden ja läheisyyden ilmentymänä. Lapsi saattaa epämiellyttävien kokemustensa kautta oppia kokemaan aversiota, paitsi lähentelijäänsä ja/tai hänen sukupuoltaan kohtaan, myös koko seksuaalisuuttaan kohtaan (Kinsey on sentään liittänyt asteikkoonsa "aseksuaalisen" vaihtoehdon, vaikkei ole muita seksuaalisen halun kohdistuksia ole siihen osannut yhdistää). Käsitykseni mukaan aseksuaalisuus muusta kuin psyykkisistä (eli kokemusjohdannaisista) syistä on melko harvinaista, ja selittyy silloin lähinnä häiriintyneellä hormonituotannolla.

Mielestäni on erikoista kokea sukupuolinen suuntautuminen niin ehdottomasti ennalta määrättynä ilmiönä, kun periaatteessa koko seksuaalisen kokemusmaailmamme ja olemuksemme lopullinen muoto ja kaikki muu seksuaalisuuteen (ja suhde- ja vuorovaikutustoimintaamme muutenkin) liittyvä on niin selvästi kokemusperäisistä tunnekokemuksistamme riippuvaista.