#25379: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Kiinnittyminen, ympäristön vaikutus ja synnynnäisyys

Niin tietysti silloin kun syntyy "sisälle."     Mun kokemuksen mukaan on kuitenkin omana itsenään sen lisäksi vielä taisteltava läpi Jumalan valtakuntaan asti,  sisälle. Ei seurakuntana vaan yksilönä.
Se on tietysti vähän hankalasti avautuva asia,  paitsi senjälkeen kun se on tapahtunut.  Myös ortodoksisuudessa korostetaan yhteisöä melkein yhtä paljon,  ja yksilö jää taka-alalle.  

Ootko törmännyt tällaiseen jossain päin?  Jos viidesläisyyden piirissä olisi sama,  en voi muuta käsittää,  kuin sen,  ettei se hengellinen elämä ole vielä avautunut oikeassa rikkaudessaan ollenkaan.   Mutta ei voi lähteä kurkusta ketään kuristamaan.  Kasvu vie aikaa.  Kyllä ne Jumalan hoideltavia hommia ne kurinpalautukset,  ei ihmisten.

Tarkoitin tällä yksilön tahdolla vähän muuta asiaa.  Sitä, että ei tätä voi painostusmentaliteetillä hoitaa.  Jos ei omaa tahtoa ole,  joku asia ei ole kohdallaan.  Eihän siihen voi sen enenpää toiset seurakuntalaisetkaan vaikuttaa.  Sehän on silloin toisten tahto. Ja Jumala kysyy kyllä sitä jokaisen omaa tahtoa.

Kuitenkin ihminen on omassa voimassaan aika avuton,  vaikka olisi tahtoakin,  ei ole voimaa irrottauitua.  Siksi tarvitaan ihmistä suurempaa apua. Ja sitä on  olemassa!  Niinkuin päivän sanassakin:   hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi...

#25388: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Kiinnittyminen, ympäristön vaikutus ja synnynnäisyys

Et siis huomaa, että omassa tekstissäsi koko ajan teet lihaksi sen painostuksen, josta tässä puhun? Oletat muutostarpeen olevan olemassa, vaikka vain Jumala sen muutoksen ihmisessä mielestäsi tuottaa.

"Ei ole voimaa irrottautua..."; miksi pitäisi irrottautua omasta ihmisyydestään? Ei tule mieleenkään, että jospa se seurakunta sinä mukaan lukien olettekin täysin hakoteillä joko uhkaillessanne tai painostaessanne tai toisaalta odottaessanne Jumalan muutostöitä.