IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Metsänhoitajan näkemys on varsin suppea ja vertailussa turvevarat jää auttamattomasti
toiseksi.
Suomessa puuta kasvaa vuodessa vajaat satamiljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Tässä valossa puuvarojamme, ei voi vähätellä, koska puu uudistuu toisin, kuin turve.
Puu uudistuu alle sadan vuoden, kun turve vaatii tuhansia vuosia saavuttaakseen saman tason, mistä sitä kuorittiin. Turveteollisuus tosin yritti esittää tiedelehden palstoilla nopeaa kasvua. Puun uudistuminenkin vie aikansa, mutta on moninverroin nopeampaa, kuin turpeen. Kummatkin saastuttavat vesistöjä, mutta puun eduksi jää puhdistuva ilma, toisin kuin turpeen, joka tuhoaa, niin vesistöt, kuin ilmaston.
Turve ja puuvarojen merkitys on Suomelle suuri. Turve tuhoaa viimeisetkin puhtaat järvemme tuotantoalueiden alapuoleisissa vesistöissä. Metsät toimii taloudellisen hyödyn lisäksi virkistysalueina, tarjoten sienestys ja marjastusalueina, jotka menetämme kaluttujen soiden myötä.

#379: Hannu Heinonen - Metsätalousmaiden ojitukset 

Heinonen, metsämailla ns. kunnostusojitus tehdään vasta kymmeniä vuosia uudisojituksen jälkeen. Turvekentän ojia syvennetään vuosittain, jopa useita kertoja vuodessa pohjavesipinnan alentamiseksi (eri vuosina toki vaihtelua on).

Metsien kunnostusojitusten väli vastaa likimain (tai on harvempikin) turvekentän kaivuuaikaa, 20-30 vuotta. Koska olet moneen kertaan toistellut muillakin palstoilla tuota samaa, sinänsä keskustelun arvoista aihetta, niin ota ja selvitä kuinka moneen kertaan turvekentän ojia kaivetaan ja syvennetään koko sen olemassaolon aikana (suon valmistelu- ja tuotantoajanjaksona). Kasvipeitteettömältä kentältä tuuli- ja vesieroosio siirtää turvetta ojiin jatkuvasti suuria määriä, vaikka kentällä koneet seisoisivat. Ja jo jyrsityn turpeen lukuisissa konekäsittelykerroissa valtava turvepölymäärä päätyy noihin kuivatusojiin ja niitä myöten alapuolisiin vesistöihin.

Ymmärrät senkin, että metsänkasvatuksessa ojitusalat pysyvät kasvipeitteisinä, jolloin eroosion vaikutus jää murto-osaan turvekenttien vastaavasta. Tähän varmaan kuittaat, että metsätaloustoimet metsänpohjan käsittelyineen rikkovat avohakkioiden pinnan aiheuttaen vesistöpäästöjä. Totta, mutta nyt puhumme metsien ja turvekenttien ojituksista.

Kun aivan varmasti vastaat kommenttiini, niin pysy nyt pelkästään tässä ojitusaiheessa. Kaikkea esittämääsi en näet ole kommentoinut. Niin ja muista vastata siihen, moneenko kertaan turvekentän ojia joudutaan kaivamaan ja rassaamaan, esim. 3 metriä paksun turvekerroksen louhimisessa. Kiitos.

Suomen maapinta-ala on 30,42 milj. hehtaaria, josta metsää on 22,82 milj. hehtaaria. Metsän osuus koko Suomen pinta-alasta on n. 75 %. Soita on ojitettu metsätaloudelle 5 milj. hehtaaria. Jokaista suomalaista kohti on metsää 4,2 hehtaaria.

Turvetuotannossa on Suomessa n. 60 000 hehtaaria. Tuotantopinta-alan osuus koko Suomen pinta-alasta on 0,19 %. Jokaista suomalaista kohti on 0,01 hehtaaria, siis hehtaarin sadasosa.

Tällä laskennalla haluan tuoda esiin sen, kuinka todella pienellä pinta-alalla turvetta tuotetaan. Metsätoimet kohdistuvat liki 400 kertaiselle maa-alueelle verrattuna turvetuotannon maa-alueseen. Puhumattakaan siitä, kuinka suuri on luku, jos lasketaan metsäojien yhteispituus Suomessa tuolla liki 23 milj. hehtaarin alueella(poislukien suojellut metsät). 80 000 hehtaaria vuosittain uudelleen ojitetaan. Hakkuita tehdään vuosittain n. 120 000 -140 000 hehtaarin alalla. Tämä valtava 23 milj. hehtaarin metsäojaverkosto on koko ajan alttiina eroosiolle ja huuhtoutumalle vesistöihin varsinkin kun vesiensuojelurakenteita ei ole kuten on turvetuotannossa. Nykyisin tuotantoluvatkin jo edellyttää pintavalutuskenttää.

Onhan aivan selvää, ja kuten monet tutkimukset osoittaa, että metsätaloudesta tulevat päästöt ovat aivan eri luokkaa suuruudeltaan mitä turvetuotannon vastaavat ovat. Metsien ojitukset, harvennushakkuut, päätehakkuut, uudelleen ojitukset, maaperän rikkominen istutusta varten(laikutus), nykyisin yleistyvä kantojen poisto, ja usein keskusteluissa unohdettu metsien lannoitus. Lannoitteet huuhtoutuu vesistöihin.

Saataisiinpa metsätalous myös samanlaisen tarkkailun alaisuuteen kuin on turvetuotannossa ollut jo pitkään. Nimimerkki "tämmöstä" on kirjoittanutkin hyvin aiheeseen liittyen.

Maatalouspuolen päästöt ovat Suomessa ihan järkyttävän suuret, mutta se onkin sitten "toinen stoori".

#382: Hannu Heinonen - Metsätalousmaiden ojitukset 

Tervehdys sinulle Heinonen. Et sitten osannut tai halunnut vastata kysymykseeni, mutta jatkoit edelleen samaa, usein toistelemaasi litaniaa muusta kuin turvekenttien ojituksesta. Tämä adressi nyt kuitenkin käsittelee turpeenkaivuusta aiheutuvia haittoja. Metsätalouden aiheuttamista ympäristöhaitoista voisit perustaa aivan oman adressin, koska väännät keskustelun joka kerta niihin. Kukapa tietää, vaikka saisit siihen allekirjoittajia tämänkin vetoomuksen signeeraajista, kunhan jätät turveteollisuuden ylistelyn siitä pois? Enkä minä todellakaan mene väittämään, että avohakkuisiin ja suoalueiden tuhoamiseen perustuva tehometsätalous ei aiheuttaisi valtavia ympäristöhaittoja. Ne nyt vain ovat eri keskusteluiden aihe kuin mitä tämä adressi on. Se voi toki olla vaikeaa käsittää?

Turvetuotantoalasta sinulla on käytössäsi vanhentunutta tai tietoisesti vääristeltyä "tietoa", eli 60 000 ha menee nykytilanteesta kovasti alakanttiin. Koitapa kurkata vaikka tuota luonnontila.fi-sivustoa ja tarkista asia. Jo vuonna 2005 turvetta kaivettiin Syken mukaan 65 000 ha:n suoalalla ja siitä soiden tuhoaminen on kasvanut roimasti.

"Tuotannossa ja valmisteluvaiheessa olevia alueita on yhteensä lähes 80 000 hehtaaria"
http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/suot/su3-soiden-kaytto-turvetuotannossa

Sanailet tällaistakin, varsin hauskaa tekstiä: " Tämä valtava 23 milj. hehtaarin metsäojaverkosto on koko ajan alttiina eroosiolle ja huuhtoutumalle vesistöihin.. "  Herää epäilys, että et ehkä ymmärrä millainen ero on kasvipeitteisen metsämaan ja paljaan turveaavikon eroosioherkkyydellä? Toki metsäojiinkin vesi kuljettaa kiintoaineita ja ravinnekuormaa, mutta metsäojiin sentään ehtii vuosien/vuosikymmenten mittaan kehittyä kiintoaineita pysäyttävä kasvillisuus ja sammal. Sensijaan turvekentän usein kaiveltavat ojat pysyvät ruskeina kuraviemäreinä jotka eivät pysäytä kuin suolla kulkijan.

Raaka totuus jota Hannu Heinonen ei valitettavasti voi muuksi muuttaa on se, että pinta-alayksikköä kohti turveaavikot päästävät metsäojituksiin verrattuna ojien ja ilman kautta paljon suuremmat määrät kiintoaineita vesistöjä pilaamaan. Ja jos HH edelleen muuta väittää, niin pyydän sen osoittavasta tutkimuksesta linkin tai muun lähdeviitteen, jolla voidaan asia todeta. Helpot heittosanat ilman lähdeviitteitä eivät kovasti vakuuta, vaikka  niitä hoettaisiin mantran tavoin kommentista toiseen. Kiitos kuitenkin aktiivisuudestasi Hannu Heinonen, toivottavasti ympäristöasiat ovat edelleenkin(?) lähellä sydäntäsi.

http://www.adressit.com/lintuneva

Tämän adressin otsikko on " IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ". Aika vaikea on näinolleen rajata pois, ainakaan mielipide/keskusteluosiosta, sitä tosiasiaa että turvevettä todellakin tulee myös muualta kuin vain ja ainoastaan turvetuotantoalueelta.

Maatalouskäyttöön Suomessa on raivattu 330 000 hehtaaria entisistä soista. Koska peltoja on raivattu aikoinaan ja raivataan edelleenkin suosta, niin minkä ajatelman mukaisesti Peltolan mielestä sieltä ei tulisi ns. turvevettä?

Jos lähes 5 miljoonaa hehtaaria suota on ojitettu metsätalouskäyttöön, niin jälleen kysyn Peltolalta, kuinka ajattelet että noista suoalueille kaivetuista ja jollain aikavälillä uudelleen ruopattavista ojista ei tule ns. turvevettä?

Jos Peltolan mielestä näitä tosiasioita ei voida keskustelussa lainkaan huomioida, olisi pyydettävä myös adressin otsikon muuttamista vaikkapa tyyliin: "IRTI TURVETUOTANNOSTA JOHTUVISTA TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ". Lähestynet asiassa adressin alullepanijaa, eikö vaan?

Eihän kyse ole siitä, kuinka paljon turvetuotannossa olevalta pellolta pinta-alayksikköä kohti valuu sadeveden mukana tuotantoalueen ojiin, joita on 20 metrin välein. Kysehän on siitä paljonko turvetuotantoalueelta valuu tuotantoalueen ulkopuoliseen ojastoon/vesistöön. Juuri siksihän ojastossa on nuo nimimerkki "tämmöstä" esilletuomat lietteenpidättimet virtaamansäätöpatoineen. Vesi johdetaan altaisiin, jossa on myös virtaamansäätöpatoja käytössä. Nykyehdot kuitenkin lähes poikkeuksetta vaativat pintavalutuskentän tasoista vesienkäsittelyä. Virtaamamittarit ovat jatkuvatoimisia ja niistä saadaan dataa virtauksen määrästä. Lisäksi on tietenkin näytteenotto ulkopuolisen tahon suorittamana. Näytteistä määritetään yleensä 7 eri "osiota".

Tarkistin "Suomen kansallisen metsäohjelman 2015 metsänparannustöiden työmäärätavoitteet" -tilastosta noita metsäpuolen pinta-aloja. Virallisena tavoitteena kunnostusojitukselle on 100 000 hehtaaria, eikä mainitsemani 80 000 hehtaaria. Tuo kyseinen 80 000 hehtaaria onkin lannoitushehtaarit. Anteeksi että rivit menivät sekaisin keskenään. Myönnän virheeni. Tämä korjaukseni vie kuitenkin laskentaa vain pahempaan suuntaan metsätalouden turvevesipäästöjen kannalta. Ja aina on pidettävä mielessä se tosiasia, että metsäojista ( samoin kuin maataloudesta) tulevia vesiä ei käsitellä juuri lainkaan. Metsätoimet kohdistuvat noin 400 kertaiselle alueelle verrattuna turvetuotantoalueen vastaavaan alaan.

Turvetuotantopinta-ala oli muuten esim. vuonna 2009 noin 52 000 hehtaaria. Eli kun mainitsin aiemmassa kommentissani, että "Turvetuotannossa on Suomessa n. 60 000 hehtaaria" niin tuli hiukan liioiteltua eli päinvastoin kuin Peltola yritti kirjoittamaani vääntää toiseksi. Peltolan mukaan olisin vähätellyt pinta-alaa. Nimenomaan tarkoitin kuten kirjoitinkin että tuotannossa on tuo määrä, mutta myönnän virheeni että liioittelin tuotantopinta-alaa. Saanen anteeksi virheeni.

#384: Hannu Heinonen -  

Luetun ymmärtämiseen liittyvät ongelmasi voin ottaa ainoastaan huumorilla. ; D 

Jospa yrittäisit vielä kerran lukea mitä olen kirjoittanut ja mitä en ole kirjoittanut? Ja tarkista sekin mitä olen siteerannut ja mitä en.  Yritä sitten uudelleen malttaa mielesi ja olla laittamatta ajatuksia minun päähäni ja sanoja suuhuni. Nyt se ei sinulta onnistunut, mutta menköön virheesi nyt kiireen piikkiin. Hyvää jatkoa sinulle Hannu Heinonen.

Martti Peltola

#301: Pekka Harju -  

Kiitämme tätä adressia siitä, että kansantaloudellemme tärkeä suoluonto ja kotimainen energia on nostettu agendalle. Aihe on sellainen, josta jokaisen suomalaisen soisi olevan tietoinen. Toivoisimme, että keskustelu ei kapenisi liiaksi, vaan siinä huomioitaisiin maamme kannalta tärkeä laajempi perspektiivi:

Turve on puhtaasti kotimaista energiaa. Suomi on nyt huomattavan riippuvainen tuontienergiasta. Maamme energiantarpeesta katetaan peräti 70 prosenttia ulkomaisilla lähteillä, Ruotsissa vain 37,5 %. Vaikutukset tuntuvat meistä jokaisen kukkarossa. Onko meillä oikeasti tähän varaa?

Turvetuotanto kantaa aiheetonta taakka takavuosikymmenten tuotantotavoista, jolloin vesienpuhdistusmenetelmät eivät millään toimijataholla (esim. metsäteollisuus, suo-ojitukset, turvetuotanto) olleet nykyisellä, korkealla tasolla. Sittemmin menetelmiin on panostettu valtavasti ja kehitystä jatketaan koko ajan.

Turvetuotannon osuus vesistökuormituksesta on nykyisellään vain prosenttien luokkaa – myös kiintoaineen osalta ja paikallisestikin tarkasteltuna. Muunlaisia väitteitä on esitetty, mutta ilman minkäänlaista todennettua tutkimustietoa.

On hyvä huomata, että tänä päivänä muiden maankäyttömuotojen kuormitus vesistöihin voi olla jopa monikymmenkertainen!

Energiaturpeen tuotanto tuo Suomen talouteen vuosittain satoja miljoonia euroa. Turve myös työllistää vuosittain suoraan tai epäsuorasti 12 000 ihmistä – maamme eri puolilla. Kuntatalouden synkkinä aikoina tämä on tärkeää.

Toisinaan esitetään, että turve pitäisi korvata puulla. Eikö järkevämpää kuitenkin olisi korvata ulkomailta maahamme tuotavaa fossiilista tuontienergiaa – kivihiiltä ja öljyä – ja käyttää entistä enemmän kotimaista energiaa?

Turvetuotantoalueet muuten voidaan tuotannon jälkeen myös palauttaa esimerkiksi metsä- tai viljelysmaaksi - tai vaikkapa lintujärviksi kuten Limingan Hirvinevalla. Turveteollisuus haluaa saada entisiä tuotantoalueita paikallisten asukkaiden ja ympäristön kannalta toivotunlaiseen käyttöön. Sen vuoksi turvetuotanto tekeekin aktiivista yhteistyötä mm. viranomaisten ja eri kansalaisjärjestöjen kanssa tämän päämäärän toteutumiseksi.

Ystävällisin terveisin


Jaakko Silpola
toimitusjohtaja
Turveteollisuusliitto ry

Kiitokset omasta puolestani Jaakko Silpolalle kirjoituksestasi ja kannanotostasi.  Olen myös suuresti huolissani tuontienergian suuresta määrästä. Se vääristää kansantalouttamme pahasti.

Näin taustatietona tuon esille Suomessa tuotetun energiaturpeen määrän vuonna 2010. Viime kesän energiaturpeen tuotanto vastasi energiamäärältään noin 20,7 TWh. Tasausvarastoissa oli jäljellä aikaisempina vuosina tuotettua turvetta noin. 5,8 TWh:n suuruinen määrä. Eli yhteensä 26,5 TWh energiaturvetta joka vastaa määrältään keskimäärin Suomessa olevien kivihiilivarastojen määrää.

On todella järkevää tuottaa energiaa omavaraisesti niin paljon kuin vain mahdollista. Raha jää pyörittämään silloin omalta osaltaan maan taloutta, lisää työllisyyttä sekä huoltovarmuutta.

Puun käyttö tulee lisääntymään, mutta sekin tarvitsee tuekseen turvetta, jos halutaan päästöt mahdollisimman pieniksi ja hyötysuhde mahdollisimman hyväksi. Suomeen rakennetuissa turvevoimaloissa ei pystytä polttamaan yksinään puuta.

#392: Hannu Heinonen - Turvetuotannon määrä vs kivihiilen määrä Suomessa 

Lisään vielä Heinosen kommenttiin lisätietoa mahdollisen keskustelun pohjaksi tai muuten vaan lukijoiden tiedoksi.

Kivihiilen osuus oli koko Suomen energiapaletista vuonna 2010 noin 23 prosenttia. Sen käyttö laski yli kahdella prosenttiyksiköllä vuoden 2009 tasosta. Turpeen osuus sitä vastoin nousi 1,5 prosentilla. Turpeen osuus oli näinollen 18 prosenttia. Suunta on aivan oikea ja pikku hiljaa alkaa toteutumaan se suunta, että kotimaisilla pystytään korvaamaan entistä enemmän ulkomailta tuotavaa kivihiilen määrää.

Olen  aivan samoilla linjoilla arvoisien/arvostettujen herrojen Silpola ja Heinonen kanssa siitä, että kyllä kotimaisuuteen on pakko pyrkiä ja siihen meille nimenomaan turve ja puu antavat todella suurta luokkaa olevan potentiaalin ja mahdollisuuden. Tätä mahdollisuutta meidän ei missään nimessä saa "missata".

UUTINEN


Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa on käynnistynyt laajamittainen suo-ohjelmatyö.

Pohjois-Pohjanmaan liitto on käynnistänyt laajan soita koskevan kehittämishankkeen, Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelman valmistelun. Alkuvaiheen tutkimuksista vastaavat Metsäntutkimuslaitos ja Oulun yliopisto.

Pohjois-Pohjanmaa ja Länsi-Kainuussa soita on paljon, yhteensä 2,1 miljoonaa hehtaaria. Soita käytetään hyvin erilaisiin tarkoituksiin kuten turpeen hankintaan tai retkeilyyn hiljaisissa suomaisemissa.

Käynnistyneessä hankkeessa valmistellaan pitkän aikavälin yhteen sovitettu kehittämisohjelma soiden käytöstä. Tavoitteina on edistää soiden monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaamista, soiden talouskäytön (turvetuotanto, metsätalous ym.) kehitystä ja soiden virkistyskäyttöä. Hankekokonaisuudesta vastaa Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hanke pohjautuu eri asiantuntijatahojen laatimiin osatöihin. Tärkeimpien osatöiden toteuttajat ovat: Geologian tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos ja Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus. Hanke kestää elokuulle 2012.

Työtä ohjaavat soiden käytön eri tahot: alueviranomaiset, kunnat sekä talouskäytön, luonnonsuojelun ja maanomistuksen intressitahot. Valmistelussa pyritään monipuoliseen vuorovaikutukseen. Eri vaiheista tiedotetaan hankkeen edetessä. Asukkaille ja paikallisille tahoille järjestetään keskustelutilaisuuksia ja maanomistajiin ollaan yhteydessä maastotutkimuksista. Selvitysalueena on Pohjois-Pohjanmaa kaikilta osin ja Kainuu tietyiltä osin: Kainuussa on lisäksi rinnakkaishankkeena käynnissä oma maakunnallinen suoselvityshanke.

Hanke rahoitetaan pääosin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen myöntämällä rahoituksella. Lisäksi rahoitukseen osallistuvat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat, Pudasjärven kaupunki, Utajärven ja Siikalatvan kunnat, Vapo Oy, Turveruukki Oy ja Oulun Energia yhteisesti, Kanteleen Voima Oy, Laanilan Voima Oy, Kuivaturve Oy ja Tornator Oy. Ympäristöministeriö on rahoittanut erillistä liitännäishanketta.

Myös kansallisesti soiden käyttö on ajankohtaista. Ensimmäinen soiden ja turvemaiden kansallinen strategia valmistunee helmikuun alussa. Sen laadinta käynnistyi vuoden 2009 alussa Pohjois-Pohjanmaan liiton ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen aloitteesta. Uudet kansalliset linjaukset sovelletaan välittömästi alkaneessa maakunnallisessa hankkeessa.

#391: JS - Turveteollisuuden sananen tähän keskusteluun 

Hyvä toimitusjohtaja Jaakko Silpola,
 
On erittäin masentavaa vuodesta toiseen todeta, että Turveteollisuusliitto ei tunnusta tosiasioita. Te myös levitätte edelleen täysin väärää tietoa turvetuotannon työllistävyydestä. Suomalaisen Tiedeakatemian turvetuotannon työryhmä on kumonnut liioitellun ilmoituksenne. Ilmoittamassanne luvussa on 5000 henkilötyövuotta liikaa! Ja kun puhutte työllistämisestä, niin voisitte samalla todeta, että valtio tukee turvetuotantoa pilviähipovilla summilla: tuki oli 109 miljoonaa euroa vuonna 2009.

Viime marraskuussa valtakunnan ykköslehdessä, Helsingin Sanomissa, oli kiivasta kirjoittelua turvetuottajia vastaan. Tuohon keskusteluun myös Te ja Vapo otitte osaa kirjoituksillanne.  Sanomattakin lienee selvää, että ne olivat myös ainoat turveteollisuutta puolustavat kirjoitukset. Väitteenne ammuttiin alas kovin panoksin. Alla mieleennepalauttamiseksi lehdessä julkaistut kirjoitukset:
 
Mielipidekirjoitukset Helsingin Sanomissa, marraskuu 2010
 
1.11. Turpeennosto mitätöi vesiensuojelun hyödyt / - Lasse Koskenniska, filosofian maisteri, Turku
4.11. Miten Vapo aikoo korjata vesistöille aiheuttamansa vauriot? / - Iiro Viinanen, ministeri, Lahti
4.11. Järviä ei saastuta turpeennosto vaan ojitus / - Jarl Ahlbeck, ympäristötekniikan dosentti, Turku
5.11. Turpeennosto uhkaa Uudenmaan tärkeintä suota / - Ismo Tuormaa, toimittaja, eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän sihteeri 1979-86, Vantaa
5.11. Raha ratkaisee turveteollisuudessa / - Seppo J. Ojala, Lapua
6.11. Suo, kuokka - ja Vapo / - Tuija Nieminen, emäntä, Tohmajärvi
9.11. Turvetuotannon jäljet ovat järvien pohjassa / - Hannu Aarnio, Imatra
9.11. Ravinteiden kuorma on paikallista / Juhana Hiironen - diplomi-insinööri, Helsinki
9.11. Vapon olisi viisasta ottaa lusikka kauniiseen käteen / - Iiro Viinanen, ministeri, Lahti
10.11. Turvetuotantosuunnitelma romahdutti rannan arvon / - Leila Kontturi, Valkeakoski
13.11. Kansalaisen on voitava luottaa siihen, että ympäristöä suojellaan / - Päivi Koskela, Hyvinkää
15.11. Kuntien ääni ei kyllin kuulu turvelupa-asioissa / - Kalevi Puukko, kunnanhallituksen puheenjohtaja, Hirvensalmi
15.11. Turpeen humuspäästöt, aiheuttavat paljon rehevöitymistä / - Hannu Hyvönen, tiedottaja, Ekometsätalouden Liitto

Viime syksyn aikana tuli myös TV:stä tuli useita ohjelmia turvetuotannon vahingollisista vaikutuksista vesistöihin, ihan uutisia myöten.

Turveteollisuus sai myös valtakunnallista häpeää, kun Vapo "palkittiin" Luonto-Liiton Siilin piikki –palkinnolla luonnonsuojelun vastaisesta toiminnasta. Palkinto on tunnustus ympäristön kannalta arveluttavista puheista tai teoista. Luonto-Liiton liittovaltuusto vaatii, että Vapo ottaa vakavasti kansalaisten huolen vesistöjen pilaantumisesta ja kalakantojen vaarantumisesta. Suomen Luonnonsuojeluliitto myös nimesi Vapon vuoden ympäristönpilaajaksi. Toivottavasti viestit ymmärretään pikkuhiljaa ihan Turveteollisuusliittoa myöten.

Päivi Koskela