IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Tervehdys!
En ole tutustunut tämän viestiketjjun jokaiseen tekstiin, mutta näköjään samat teesit täällä taas vallitsee kuin aina, puolesta ja vastaan. Mutta missä näkyvät käytännön teot? Edes vesitalouden kannalta merkittäviä ojittamattomia soita ei jätetä rauhaan. Ainakin Vapo ostaa niitä koko ajan lupauksistaan huolimatta.

Muutamia perusvitsauksia turpeenotosta ja sen vaikutuksista:
-maamme 0,6% turpeenottoala on jakautunut epätasaisesti, jolloin pääasiassa turvealueilla liikutaan 2-4% osuudessa turpeenoton määrästä valuma-alueilla, pahimmillaan jopa 10% tuntumassa, kun puhutaan herkistä ja uhanalaisista pienvesistä.

-Pahinta on ali- ja ylivirtaamien lisäksi kiintoaines. Etenkin liuennut humus ja pienen partikelikoon aines. Mitä pienempi hiukkanen, sen reaktiivisempi se on kun suhteellinen pinta-ala kasvaa koko ajan. Ongelmat huomaa jo maallikkokin. Pienten purojen pohja köyhtyy, kivet ovat entistä liukkaampia, tummaa ainesta kertyy kiviin ja pohjiin. Järvet ovat luku sinänsä. Myös pohjaeliöstä muuttuu heikompaan suuntaan, kun hajotettavaa orgaanista ainesta on paljon tarjolla ja hapekkaat ympäristöt vähenevät.

-Hienoilla lupauksilla poistetaan 50-80% kiintoaineksesta perusvesiensuojelumenetelmillä ja pintavalutuksella. Kuitenkin päästään jo helposti 50% reduktioon poistamalla raskain kiintoaines, joka voi olla osaksi mineraalipitoistakin. Jäljelle jäävä <20% on se keveiin aines, joka on ylivoimaisesti sitä kaikkein haitallisinta.

-Tutkimus- ja tarkkailu on surkeaa, samoin kuin luvan saaminen on helppoa katteettomilla lupauksilla. Koska ei tutkita oikeita haittatekijöitä, ei mitään ongelmaakaan synny. Minulla on hieman epäilevä näkemys turvevesien analytiikasta, että asiat näyttävät paremmilta kuin ovatkaan. En moiti akkreditoituja laitoksia vaan yleisiä menetelmiä ja käytäntöjä aina näytteenotosta lähtien.

-Kun tutkitaan suon kuormitusta, käytetään hihasta vetäistyjä kuormituskertoimia, jotka ovat jostakin aivan muualta otetusta suosta. Sen lisäksi alueen valuma-aluetiedot otetaan jostakin samantyyppisestä vesistöstä, josta tietoja on olemassa. Sen jälkeen lasketaan pitoisuuslisä vesistöön. Kuormitustarkkailut tehdään muutamasta yhteistarkkailupisteestä sattumanvaraisesti 3-6 kertaa vuodessa. Siten saadaan sattumanvarainen tulos sen hetkisestä vedenlaadusta. Mitä tämä oikeasti kertoo turvetuotantoalueen kuormituksesta vesistöön. Hyvin usein alueen vedenlaadusta ei ole riittäviä tietoja ajalta ennen turpeenottoa.

-Jos aletaan sanoa, että metsäojitus on yhtä haitallista, niin onhan se aiheittanut mittavia tuhoja ja sillä on vedenlaatuun haitallisia vaikutuksia samalla tavoin kuin turpeenotolla, etenkin turvemailla. Mutta huomioitavaa on, että metsäojituksen vaikutukset menevät ohi muutamassa vuodessa. Turvekenttä on paljaana 30 vuotta 365 d/a.

-Kuka valvoo ja huolehtii, että kaikenlaisten altaiden ja kenttien ohituslaitteet ja virtaamansäätöpadot ovat todella käytössä? Oikein huvittaa sellaiset lupakohteet, joissa on lailla hyväksytty rakenteita joilla voi päästää vedet ohi puhdistusmenetelmän, esimerkiksi vapaavirtaukseen perustuvissa pintavalutuskentissä on tuotantokauden ulkopuolisiksi ajoiksi osassa hyväksytty ohitusmahdollisuus. Mitä virtaa sellaisella puhdistusmenetelmällä on? Etenkin kun 90% koko vuoden kuormituksesta tulee keväällä ja syksyllä, sekä kesän rankkasateiden aikana.

-Kuka nykypäivänä vielä hyväksyy järvien kuivatuksen? Tuskin monikaan. Huomatkaa kuitenkin se, että suon kuivatus vastaa hydrologiselta muutokseltaan lähes järven kuivatusta, koska suossa on noin 90% vettä. Suolla on vesistön virtaamia tasaava erittäin merkittävä vaikutus, etenkin pienvesien osalta.


Teemu Tuovinen, aluesihteeri
Suomen luonnonsuojeluliiton
Pohjanmaan piiri ry