IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Suomen maapinta-ala on 30,42 milj. hehtaaria, josta metsää on 22,82 milj. hehtaaria. Metsän osuus koko Suomen pinta-alasta on n. 75 %. Soita on ojitettu metsätaloudelle 5 milj. hehtaaria. Jokaista suomalaista kohti on metsää 4,2 hehtaaria.

Turvetuotannossa on Suomessa n. 60 000 hehtaaria. Tuotantopinta-alan osuus koko Suomen pinta-alasta on 0,19 %. Jokaista suomalaista kohti on 0,01 hehtaaria, siis hehtaarin sadasosa.

Tällä laskennalla haluan tuoda esiin sen, kuinka todella pienellä pinta-alalla turvetta tuotetaan. Metsätoimet kohdistuvat liki 400 kertaiselle maa-alueelle verrattuna turvetuotannon maa-alueseen. Puhumattakaan siitä, kuinka suuri on luku, jos lasketaan metsäojien yhteispituus Suomessa tuolla liki 23 milj. hehtaarin alueella(poislukien suojellut metsät). 80 000 hehtaaria vuosittain uudelleen ojitetaan. Hakkuita tehdään vuosittain n. 120 000 -140 000 hehtaarin alalla. Tämä valtava 23 milj. hehtaarin metsäojaverkosto on koko ajan alttiina eroosiolle ja huuhtoutumalle vesistöihin varsinkin kun vesiensuojelurakenteita ei ole kuten on turvetuotannossa. Nykyisin tuotantoluvatkin jo edellyttää pintavalutuskenttää.

Onhan aivan selvää, ja kuten monet tutkimukset osoittaa, että metsätaloudesta tulevat päästöt ovat aivan eri luokkaa suuruudeltaan mitä turvetuotannon vastaavat ovat. Metsien ojitukset, harvennushakkuut, päätehakkuut, uudelleen ojitukset, maaperän rikkominen istutusta varten(laikutus), nykyisin yleistyvä kantojen poisto, ja usein keskusteluissa unohdettu metsien lannoitus. Lannoitteet huuhtoutuu vesistöihin.

Saataisiinpa metsätalous myös samanlaisen tarkkailun alaisuuteen kuin on turvetuotannossa ollut jo pitkään. Nimimerkki "tämmöstä" on kirjoittanutkin hyvin aiheeseen liittyen.

Maatalouspuolen päästöt ovat Suomessa ihan järkyttävän suuret, mutta se onkin sitten "toinen stoori".