#24470: - Re: Piiskaa vai porkkanaa?

"Käsittääkseni on olemassa ihmisiä, jotka oman tahtonsa siivittäminä ovat voineet muuttaa sukupuolisen kiinnostuksensa ja kiinnittymisensä kohteen, esimerkiksi juuri homoudesta heterouteen...."

Käsityksesi voi olla mikä tahansa, mutta se ei horjuta sitä perushavaintoa, että puhtaasti homoseksuaalisen henkilön orientaatiota ei olla missään tieteellisessä tutkimuksessa todistetusti muuttamaan. Asiaan ei pidä sekoittaa biseksuaalisuutta, jossa orientaation painotus voi muuttua aika ajoin.

"Mutta olennaisinta tässä ei ollut se, haluaako muuttumista tai kannattaako muuttuminen. Nyt on puhe siitä, onko se ylipäänsä mahdollista."

Tässä kokonaiskeskustelussa on koko ajan ollut esillä se, kannattaako muuttuminen. Toiset vaativat sitä ainakin tekojen tasolla, toiset taas toteavat, että painostaminen muuttumiseen niin orientaation kuin tekojenkin tasolla on henkistä väkivaltaa. Itsekin olet monessa kohdassa moralisoinut esimerkiksi homojen kasvatusilmapiiriä ja sen mielikuvissasi aiheuttamia kauhuskenaarioita.

"Jos itse sitä haluaa, se näyttää olevan."

Puhut jälleen ilman evidenssiä. Uskonnollisissa piireissä tuo väittämä kääntyy muotoon "pitääkö muuttua" ja vastaus on "kyllä pitää". Tästä seuraa painostusta muutokseen ryhmän sisään joutuneita uskovaisia homoja kohtaan. Ja kun nämä sitten eivät onnistukaan muiden heille asettamassa muutosvaatimuksessa, kasvaa itsemurhariski merkittävästi. Tästä on kansainvälistä näyttöä.

"The potential risks of reparative therapy are great, including depression, anxiety and self-destructive behavior,"

http://www.hrc.org/resources/entry/the-lies-and-dangers-of-reparative-therapy

" Psychological Association(APA) has adopted an updated resolution saying there is no evidence to support the notion that sexual orientation can be changed, and that gay conversion therapy can cause depression and suicide attempts."

http://www.examiner.com/article/apa-gay-conversion-therapy-can-cause-depression-and-suicide-attempts

#24472: - Re: Re: Piiskaa vai porkkanaa? Tästä seuraa painostusta muutokseen ryhmän sisään joutuneita uskovaisia homoja kohtaan. Ja kun nämä sitten eivät onnistukaan muiden heille asettamassa muutosvaatimuksessa,  kasvaa itsemurhariski merkittävästi.

Luulenpa,  että asiat voi olla vähän toisella tavalla,  kuin miten  tuo johtopäätös on muotoiltu.   Nyt täytyy  käyttää sellaista kaanaankielistä sanaa,  kuin uudestisyntynyt.   Arvioisin nimittäin niin,  että tämä askel tai tapahtuma ihmiseltä puuttuu,  mikäli ajautuu elämänlopettamispäätöksiin,  tai ajatuksiin suhteessa seurakuntaan (homona).   
Usko ei ole silloin saanut senkaltaista omakohtaista pohjaa,  mikä tarvitaan,  että uskaltaa ja on sisäinen pakko riskeerata jotain elämästään/ mielihyvästään vielä  suuremman edun vuoksi.  Kuvaan astuu myös sellaisia hengellisen ulottuvuuden kokemuksia,  kuten ilo,  rauha ja kiitollisuus.

Nämä ovat Jumala-keskeisiä,  myös tunnekokemuksia,  joilla on kuitenkin se luonne,  että ne sulkevat pois homoseksuaallisen kiintymyksen,  tai homoseksuaaliset tunteet sulkevat pois nuo hengelliset kokemusalueet.  Muuten kun sain tämän paperille,  valkeni se lopullisesti itsellenikin,  ja se on todellisuutta!  Huomannet,  että eivät voi viihtyä samassa sielussa!  Tässä saattaa olla aivan ydinkysymys tai asia,  miksi  se on mahdotonta.   

Entäs sitten kun puhutaan uskovista homoista?    Ymmärrän silloin puhuttavan ihmisistä,  joilla uskontodellisuus on vielä eteisessäolon-vaiheilla.  Tämä voi tuntua loukkaavalta,  mutta olen niin töykeän varma siitä,  että Jumalan valtakunnalla (enkä puhu lestadiolaisin termein,  vaikka käytänkin tätä sanaa)  ja homosuhteella ei ole mitään yhteistä.  Ja AAMMEN!

Jos on taas uskonnollisen yhteisön "puristuksessa." On todennäköisesti ihmisten mielipiteiden orjana,  hyväksytäänkö vai ei joukkoon.  Tällaista en juuri ole nähnyt.  Käyvätkö homosuhteiset seurakunnassa todella hengellisistä motiiveista?   En usko!  
Ne on syrjäyttänyt  jomosuhteen (ohhoh-mikä lipsaus) tunne-aallokko.   Ja sen voimapatteri  ei kaipaa mitään hengellisestä ulottuvuudesta.   Jos kaipaa,  se joutuu niin suureen ristiriitaan,   että talo ei voi pysyä pystyssä.  Aivan  Jeesuksen sanojen mukaan.

Nämä sanat tulevat kuitenkin todellisuudeksi vasta silloin,  kun ihmisen sydämessä häivähtää myös se,  mitä Pyhäksi Hengeksi kutsutaan.  Se on lopulta se sinetti,  joka kertoo suuremmasta vallankäyttäjästä ja hallitsijasta ihmisen elämässä,  kuin hän itse.  Ennen tätä,  kaikki menee kyllä putkeen ilman tuskaa ja ahistusta.   Ja samperin uskovaiset ne vaan siinä kiusaavat raamatunvärssyinensä,  että kehtaavatkin häiritä tätä pettävää euforiaa! Hyh!  

Mutta siunattu se ahistus,  joka pelastaa iankaikkiselta kuolemalta.  Sen takana  on se ainutlaatuinen rakkaus,  jolla on ne naulojen jäljet käsissään,  ja   sydän revennyt Jumalan kiroamana olemisen tuskasta ihmisen tähden.  Sinun.

#24472: - Re: Re: Piiskaa vai porkkanaa?

"Käsityksesi voi olla mikä tahansa, mutta se ei horjuta sitä perushavaintoa, että puhtaasti homoseksuaalisen henkilön orientaatiota ei olla missään tieteellisessä tutkimuksessa todistetusti muuttamaan. Asiaan ei pidä sekoittaa biseksuaalisuutta, jossa orientaation painotus voi muuttua aika ajoin."

Jos laitettaisiin syrjään nuo "tieteelliset tutkimukset" hetkeksi, ja katsottaisiin ihmistä ihan omilla silmillämme. Jotkut meistä ovat toki tottuneempia itse observoimaan tapahtumia itsessään ja muissa, kun taas toiset vain paahtavat eteenpäin sen mukaan miltä tuntuu. Jo tässä suhteessa ihmiset ovat hyvin eri lähtöviivoilla. On ihmisiä, jotka eivät oikeastaan tiedä itsestään juuri mitään, arkielämänsä lisäksi. Ainakin näille ihmisille tieteen antama maailmankuva on ymmärrettävästi tärkeä tapa ymmärtää myös itseään. Mutta missä tieteellisessä kokeessa voisi muuttaa homon heteroksi tai päinvastoin, tai edes todentaa sitä? Tämä on asia, joka tapahtuu ihmisessä itsessään.

Kun nyt puhutaan homouden "eheyttämisestä", täytyy muistaa, että sillä tarkoitetaan tiukan ahdasmieleisestä ilmapiiristä virinnyttä uskonnollispohjaista ja ulkopuolisesta tahdosta tulevaa toimintaa, joka käytännössä on ollut silkkaa kidutusta. Totta kai tällaisella toiminnalla on negatiivinen lopputulema, ja se on ilman muuta vahingollista. Ensinnäkin se lähtee epäterveeltä pohjalta, sillä siinä ei ole kyse aidosti omasta tahdosta vaan yhteisön painostuksesta. Toisaalta sen metodit ovat kuin jostakin kauhuleffasta.

Tältä pohjalta on nyt kuitenkin kumottu koko ajatus siitä, että ihminen voisi itse vaikuttaa seksuaalisiin ominaisuuksiinsa ja käyttäytymiseensä. Minusta lähtökohta on aivan väärä ja ilmeisen tarkoitushakuinen. "Eheyttämiestä" on tekemällä tehty sairas asia, sekä "eheyttäjien" itsensä että kriitikoiden toimesta. Ihminen kykenee yllättäviin asioihin, mikäli hän vain sitä itse haluaa. Ja nyt kysehän on siitä, kehen rakastua, kenen kanssa olla lähekkäin. Ei mistään sen kummemmasta. Kyse ei ole ihonvärin muuttamisesta vaan omiin mieltymyksiin vaikuttamisesta. Tässä asetamme itsellemme omat rajoituksemme.

Itse asiassa kyse on tässä asiassa siitä, kuin jos totuttautuisimme lihan sijasta kalansyöntiin, olettaen, ettemme ole koskaan pitäneet kalasta. Homo ei voi myöskään syyttää allergiaa siitä, etteikö voisi alkaa heterosuhteeseen. Korostan samalla, että tämä toimii taatusti myös toisin päin, eli "vannoutunut" hetero voisi ihan hyvin niin halutessaan vaihtaa samanneuvoisiin suhteisiin. Ainoa mikä oikeasti estää on sisäinen tunne (ja sen kautta uskomus) siitä, että se on vastenmielistä ja ehkä myös väärin. Vai mikä teidän mielestänne estää vaihtamasta? Sekö, että tiede sanoo, että se on mahdotonta ja jopa vaarallista?

Se, mikä tuossa "eheytyshoidossa" on ollut vaarallista, on kieroutunut, pakkopohjainen lähtöasetelma ja älyttömät metodit. Ja se mikä siitä tekee mahdotonta on ihmisen oma, sisäinen päätös, joka voi olla tietoinen mutta yhtä hyvin (ja yleensä onkin) alitajuinen.

Laitan tähän alle yhden linkin, josta toivon teidän tarkkailevan ei pelkästään sanottua, vaan myös yleistä asetelmaa. Kaksi omasta kokemuksestaan vakuuttunutta ihmistä tulevat kertomaan itsestään ja kokemuksistaan, mutta miten heidän sanomansa otetaan vastaan? Ja kuunnelkaa tarkkaan, mitä tämä mies, Stephen Bennett, sanoo homouden suuntauksen "valitsemisesta" ja siitä, katsooko hän rukoilemalla voitavan poistaa homoutta.

Ohjelmaan raahattu asiantuntija vetoaa juuri yllä mainittuihin syihin "eheyttämisestä" siitä, miksi tällaista ei pitäisi edes ajatella. Stephenin vaimo nostaa myös esille hyvän kysymyksen siitä, miksi  kaikenlaisia seksuaalisia erityisryhmiä kyllä kannustetaan leikkauttamaan itseään ja läpikäymään hormonihoitoja sun muita, mutta sitten homojen ollessa kyseessä muutos onkin yhtäkkiä paha asia.

http://www.youtube.com/watch?v=lhm0JOYExHw

P.S. Miksi luulette, että uskonto (tai mikä tahansa muu ulkoinen tuki) voi olla joillekin avuksi, kun ihminen haluaa muuttua? Oman näkemykseni mukaan se liittyy juuri "Auktoriteetin" kokemukseen. Ihminen, joka kykenee myöntämään oman voimattomuutensa joissakin asioissa, kykenee myös kohtaamaan riippuvaisuutensa ulkoisesta avusta tarvitessaan.

Jos on alusta asti tottunut kokemukseen, että minulla on elämässäni vanhemmat, jotka auttavat minua silloin, kun en itse pärjää, ja voin aina luottaa heihin, on paljon helpompi asettua samanlaiseen kuvioon jumalhahmon suhteen. Jos tällaista ulkoisen auktoriteetin kokemusta ei ole, ihmisellä on todennäköisesti kehittynyt sen sijaan uhma auktoriteettia vastaan, johtuen siitä pettymysten kokemuksesta, joka puutteellinen vanhempainauktoriteetti on aiheuttanut. Samalla hän on joutunut oppimaan turvautumaan vain ja ainoastaan itseensä, joten hänestä on tullut siinä mielessä "vahvuuteen sairastunut".

Hän kokee itsensä omaksi Auktoriteetikseen, ja omaa vaurioituneen kyvyn luottaa ulkopuoliseen voimaan. Tämä näkyy helposti myös hänen ihmissuhteissaan. Siksi hänen eteensä on yleensä "seinä noustava", ennen kuin hän voi nöyrtyä kohtaamaan oman voimattomuutensa, päästämään omavaraisuutensa harhan ja sitä kautta vastaanottamaan ulkoisen avun tarjouksen.

Kun ihminen kokee jumalhahmon omana Auktoriteettinaan (ja merkittävää on, että tähän riittää pelkkä kokemus - eli "usko"), hän voi tukeutua tähän kuin omaan vanhempaansa, ja sen kautta voi myös saada tukea ja apua omille edesottamuksilleen. Hän kokee luottamusta, ja luottamisen kautta saa itse voimaa ja kykyä suorittaa asioita ja vaikuttaa niiden kulkuun.

Lopulta on yhdentekevää, jos tämä Auktoriteetti on jumala, vanhempi, terapeutti, tai vaikka oma itse; se mikä on merkittävää, on se, että ihminen kykenee luottamaan siihen. Siksi hän sen avulla onnistuu siinä, mitä hän asettaa itselleen tavoitteeksi.