Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#24472: - Re: Re: Piiskaa vai porkkanaa? Tästä seuraa painostusta muutokseen ryhmän sisään joutuneita uskovaisia homoja kohtaan. Ja kun nämä sitten eivät onnistukaan muiden heille asettamassa muutosvaatimuksessa,  kasvaa itsemurhariski merkittävästi.

Luulenpa,  että asiat voi olla vähän toisella tavalla,  kuin miten  tuo johtopäätös on muotoiltu.   Nyt täytyy  käyttää sellaista kaanaankielistä sanaa,  kuin uudestisyntynyt.   Arvioisin nimittäin niin,  että tämä askel tai tapahtuma ihmiseltä puuttuu,  mikäli ajautuu elämänlopettamispäätöksiin,  tai ajatuksiin suhteessa seurakuntaan (homona).   
Usko ei ole silloin saanut senkaltaista omakohtaista pohjaa,  mikä tarvitaan,  että uskaltaa ja on sisäinen pakko riskeerata jotain elämästään/ mielihyvästään vielä  suuremman edun vuoksi.  Kuvaan astuu myös sellaisia hengellisen ulottuvuuden kokemuksia,  kuten ilo,  rauha ja kiitollisuus.

Nämä ovat Jumala-keskeisiä,  myös tunnekokemuksia,  joilla on kuitenkin se luonne,  että ne sulkevat pois homoseksuaallisen kiintymyksen,  tai homoseksuaaliset tunteet sulkevat pois nuo hengelliset kokemusalueet.  Muuten kun sain tämän paperille,  valkeni se lopullisesti itsellenikin,  ja se on todellisuutta!  Huomannet,  että eivät voi viihtyä samassa sielussa!  Tässä saattaa olla aivan ydinkysymys tai asia,  miksi  se on mahdotonta.   

Entäs sitten kun puhutaan uskovista homoista?    Ymmärrän silloin puhuttavan ihmisistä,  joilla uskontodellisuus on vielä eteisessäolon-vaiheilla.  Tämä voi tuntua loukkaavalta,  mutta olen niin töykeän varma siitä,  että Jumalan valtakunnalla (enkä puhu lestadiolaisin termein,  vaikka käytänkin tätä sanaa)  ja homosuhteella ei ole mitään yhteistä.  Ja AAMMEN!

Jos on taas uskonnollisen yhteisön "puristuksessa." On todennäköisesti ihmisten mielipiteiden orjana,  hyväksytäänkö vai ei joukkoon.  Tällaista en juuri ole nähnyt.  Käyvätkö homosuhteiset seurakunnassa todella hengellisistä motiiveista?   En usko!  
Ne on syrjäyttänyt  jomosuhteen (ohhoh-mikä lipsaus) tunne-aallokko.   Ja sen voimapatteri  ei kaipaa mitään hengellisestä ulottuvuudesta.   Jos kaipaa,  se joutuu niin suureen ristiriitaan,   että talo ei voi pysyä pystyssä.  Aivan  Jeesuksen sanojen mukaan.

Nämä sanat tulevat kuitenkin todellisuudeksi vasta silloin,  kun ihmisen sydämessä häivähtää myös se,  mitä Pyhäksi Hengeksi kutsutaan.  Se on lopulta se sinetti,  joka kertoo suuremmasta vallankäyttäjästä ja hallitsijasta ihmisen elämässä,  kuin hän itse.  Ennen tätä,  kaikki menee kyllä putkeen ilman tuskaa ja ahistusta.   Ja samperin uskovaiset ne vaan siinä kiusaavat raamatunvärssyinensä,  että kehtaavatkin häiritä tätä pettävää euforiaa! Hyh!  

Mutta siunattu se ahistus,  joka pelastaa iankaikkiselta kuolemalta.  Sen takana  on se ainutlaatuinen rakkaus,  jolla on ne naulojen jäljet käsissään,  ja   sydän revennyt Jumalan kiroamana olemisen tuskasta ihmisen tähden.  Sinun.