#23145: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Avioliiton perimmäinen tarkoitus

Teoreettiset tarkastelusi sisältävät muutaman olennaisen virheen ja niiden myötä niiltä katoaa pohja.

1) Se kaikkein pahin virhe on, että koko ajan, vaikka yhä kapenevalla alueella, oletat homouden "tarttuvan" - nyt vielä "altis, nuori, kasvava tai omakuvaltaan heikko yksilö". Jos jonkun heteronuoren identiteetti on hämärän peitossa, ei se ainakaan homoseksuaalisuuteen siitä käänny. Toisaalta jonkun toisen nuoren omakuva voi olla epäselvä nimenomaan siksi, että se ei osu noihin hehkuttamiisi yleisiin sukupuolisen suuntautumisen standardeihin. Seksuaalinen suuntautuminen voi olla bi, mutta ympäristö sanoo, että on coolia olla vain hetero. Tällöin ihastus samaa sukupuolta kohtaan voi hämmentää. Jos tällainen henkilö päätyy parisuhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa, se ei ole keneltäkään muulta pois ja hänen henkilökohtainen ratkaisunsa, johon meillä ei ole mitään sanomista. Sukupuolisuuden spektristä hänellä voi olla loppupeleissä monin kerroin syvempi käsitys ja kokemus kuin sinulla.

2) Sekoitat jatkuvasti käsitteet sukupuoli-identiteetti ja sukupuolinen suuntautuminen. Homomiehet ovat sukupuoli-identiteetiltään lähtökohtaisesti miehiä ja lesbot naisia. Miehen ja naisen roolit toki ilmenevät heistä monilla eri tavoin kuin heteroilla ja osa "leikkii" aika ajoin vastakkaisen sukupuolen roolilla. Sukupuoli-identiteetiltään syntymätodistuksestaan poikkeavia taas kutsutaan transihmiksi, asteesta riippuen transvestiiteiksi, transgendereiksi, muunsukupuolisiksi tai transsukupuolisiksi. Heidän sukupuolinen suuntautumisensa vaihtelee suuresti, joskin transvestiiteista omasta syntymäsukupuolestaan on kiinnostunut seksuaalisesti suunnilleen sama osuus kuin muussakin väestössä. On jo nyt olemassa paljon perheitä, joissa vanhemmista ainakin toinen on transihminen. Asia ei ole tietojeni mukaan tuottanut minkäänlaisia identiteettiongelmia perheen lapsille.

3) On kummallista, mitä ylläpitämään tarvitset nykyistä sukupuolistandardia: Siksikö, että saat naiset pysymään lapsia synnyttävinä ja kasvattavina, viehättämään pyrkivinä empaattisina huoltokoneina ja miehet sankaritöitä, naisvalloituksia ja elatusta harrastamaan? Normaalissa heteroväestössäkin on paljon naisia, jotka kärsivät standardeista, koska ne tuottavat vakavia esteitä heidän itselleen asettamille tavoitteille ja toisaalta miehiä, jotka kärsivät siitä, että eivät voi valita "kunniallisesti" muuta kuin tuon suorittajan, taistelijan ja elättäjän roolia. Asia näyttäytyy voimakkaasti jo nyt siinä, että standardisi vallitsevat eri vahvuisina eri maantieteellisilla ja sosiaalisilla alueilla. Vastaavasti mainitsemieni standardista poikkeavien ihmisten elämä on vaikeaa tai helppoa käänteisessä suhteessa standardin vahvuuteen. Sama koskee myös sukupuolisen suuntautumisen ja -identiteetin variaation suhteen: Dynaamisilla alueilla ihmisten annetaan elää omaa elämäänsä ja heille annetaan arvostusta tällaisista "pikku seikoista" riippumatta. Alueilla, jossa "asiat on, niikuin ne on aina olleet", elämä on monelle helvettiä jo tässä "ajassa". Väitteeni onkin, että nuo peräänkuuluttamasi standardit tuottavat enemmän vahinkoa kuin hyötyä inhimillisessä mielessä.

#23156: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Avioliiton perimmäinen tarkoitus

Jos jonkun heteronuoren identiteetti on hämärän peitossa, ei se ainakaan homoseksuaalisuuteen siitä käänny.

Nimenomaan voi kääntyä kehitysvaiheensa alttiuden takia, - tässäpä se juuri on,  millainen mielikuvatodellisuus on luotu valmiiksi,  mikä kuuluu normaaliuden piiriin.   (mulle tätä nyt ei oltu kyllä osoitettu)

#23156: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Avioliiton perimmäinen tarkoitus

1) En oleta "homouden tarttuvan". Mutta olen tietoinen henkisten roolimallien vahvasta vaikutuksesta, ja ymmärrän tämän vaikutuksen kumulatiivisuuden mahdollisuuden. Yksilötasolla vaikutus on - niin, yksilöllinen - mutta yhteiskunnallisella tasolla sillä voi olla odottamattoman laaja vaikutus, mikä on selvästi nähtävissä aiemmin mainituissa moraalisten arvojen ja väkivaltakäyttäytymisen kentällä.

2) En sekoita. Ihmisen sukupuolisuudessa on selvästi kolme päätasoa, eli fyysinen sukupuoli, sukupuolisuuden kokemus (eli sukupuoli-identiteetti) ja sukupuolisen halun kohdistaminen. Viimeksi mainittuun liittyy vahvasti myös kiinnittymisilmiö, eli kyky "ihastua/rakastua", mutta se on myös oma, psykologisesti painottunut tunnetilakokonaisuus.

Huomioin erikseen kommenttisi "miehen ja naisen roolit toki ilmenevät heistä monilla eri tavoin kuin heteroilla ja osa 'leikkii' aika ajoin vastakkaisen sukupuolen roolilla." Näin minäkin sen olen ymmärtänyt. Homot usein ilmeisesti "leikkivät" perhettä ja siinä perinteisiä perherooleja. Mutta lasten kasvatus ei ole leikkiä, vaan sitä pitäisi hoitaa aikuiset ja vastuuntuntoiset henkilöt, joilla on selkeä omakohtainen itseyden kokemus. Tämä koskee tietysti aivan yhtä paljon heteroperheitäkin. Valitettavan suuri osa lapsia hankkivista ihmisistä ovat henkisesti keskenkasvuisia, ja se näkyy nopeasti jälkikasvun olemuksessa (ei kaikissa tietenkään, mutta korostetusti kuitenkin), todennäköisesti lisääntyen sukupolvelta toiselle (mm. sitä paljon parjattua "vapaata kasvatusta", jolla tosin ei ole mitään ko. termin kanssa tekemistä, vaan viittaa siihen, että lapsia ei ole kasvatettu alkuunkaan).

3) Naiset kyllä tulevat pysymään synnyttävinä, mutta kasvatus on parhaimmillaan sekä naisen että miehen vastuulla. Nuo muut mainitsemasi sukupuoliroolistereotypiat eivät ole minun tarjoamia, vaan olen nimenomaan kyseenalaistanut ne itsekin. Pahimmat tällaiset "standardit" ovat "yhteiskunnallisia neurooseja" ja "kulturellin identiteettikriisin" kärjistyneitä seurannaisia, ja kuten toteat, aiheuttavat traumatisointia. Tämä koskee sekä ylisukupuolistamista että androgyniaa.

Se sukupuolinen identiteetti, jota peräänkuulutan, on terve fyysisen sukupuolensa tunteminen, pääosin psykofyysiseen sukupuoliseen olemukseen sidottuja, mutta johon myös voi mahduttaa tiettyjä kulturelleja piirteitä ja yksilöllisiä tasoja. Tämä identiteetti ei siis ole mikään tiukka kehys, johon jokaisen ihmisen pitää adaptoitua, vaan pikemminkin päinvastoin, nämä roolit ovat joustavia ja sovellettavia. Mutta olennaista niissä on, ettei sukupuolisuutta niissä liioin ylikorosteta eikä myöskään tukahduteta, vaan niissä saa yksilön oma naiseuden tai miehuuden kokemus vapaasti kasvaa. Jotta tämä kokemus rakentuisi mahdollisimman laajalta pohjalta, varttuvan lapsen pitäisi saada lähipiirissään tunneperäisesti olla sekä mieheyden että naiseuden mallin vaikutuksessa - eli suomeksi, hänen pitäisi saada varttua läsnä olevan äidin ja isän hoiteissa. Tämä on jokaisen syntyvän lapsen synnynnäinen perusoikeus, joka kaikissa tilanteissa pitää mennä muiden vaateiden editse.