#293: sannavain - Re: sannavain, biologinen peruste on todellinen,

Penäät tarkemmin kohdistettuja vastineita kommentteihisi ja kysymyksiisi. Olen todellakin jättänyt spesifimmin kommentoimatta monta yksityiskohtaa, koska olen ymmärtänyt kommenttisarjojen juontuvan tahattomista tai tahallisista väärinymmärryksistä yleisemmällä tasolla. Vastaan nyt esimerkinomaisesti joihinkin tuollaisiin erityiskohtiin (oleellisempien asioiden lomassa), ja jälki on sen mukaista.

"Itse kannatin lapsilisien, kotihoidon ja tiettyjen päivärahojen hintatasoa seuraavia automaattisia korotuksia, vaikka muutosten jälkeen opintotuki jäi ainoaksi ei-indeksisidonnaiseksi vähimmäisetuudeksi."

Varsinkin kun kyse on rahasta, on reaalipolitiikassa joskus vaiheistettava. Tässä on kuitenkin tärkeä huomata, että johdonmukainen ja toivottu lopputulos olisi ottanut mukaan opintotuen - aivan kuten addressin taustalla vaikuttavan idean johdonmukainen ja toivottu lopputulos laajentaisi avioliiton myös sisaruspareille. Ken kannattaa optinotuen mukaan ottamista, sen ääneen sanokoon, vaikka tarvittaessa kompromissiin taipuisikin.

"samalla logiikalla tuloverotuksen alaisiksi voitaisiin säätää uhkapelivelkojen perimisestä saadut korkotulot tai tulot, jotka syntyvät verovelvollisen parittaman, ihmiskaupalla maahan tulleen prostituoidun tilityksistä, vaikka muualla lainsäädännössä tällaiset tulonhankkimiskeinot on kriminalisoitu ja säädetty näihin liittyvät saatavat kannekelvottomiksi. Järjestelmän mielekkyys voidaan kyseenalaistaa."

Virheellinen rinnastus: rikos on rikoksella saatavien tulojen looginen edellytys, mutta insesti ei ole ajatellun sisarusavioliiton looginen edellytys.

"Ymmärtääkseni käsittelimme jo aiemmin loppuun tämän kieltämättä omaperäisen rakennelmasi aiheesta ”avioliiton tai parisuhteen käsite ei sisällä oletusta näissä liitoissa harjoitettavasta seksuaalisesta kanssakäymisestä”? Luennoitpa itsekin, millä perusteilla seksi ja avioliitto käyvät yhteen myös nykysääntelyn valossa."

Olet ymmärtänyt väärin. Kardinaalivirheesi on, että yrität avioliittolain nykymuodolla perustella ehdotettua laajempaa muotoa, vaikka olet nykymuotoa hylkäämässä. Etkö huomaa tätä itse? Ei nykymuotoisen avioliiton ja seksin yhteydestä seuraa ilman lisäperusteita sitä, että laajempi muoto perustuisi avioliiton ja seksin yhteydelle. Onhan avioliiton ja seksin yhteydelle nykymuodossa syynä juurikin se biologisesti perusteltu mahdollisuus, että seksistä syntyy uusi ihminen yhteisöömme.

"Avioliittoinstituutio liitetään vakiintuneesti jonkinlaiseen puolisoiden väliseen seksuaalisluonteiseen toimintaan."

Ymmärtänet , että tämä toteamuksesi on muodoltaan jotakuinkin sama kuin, että avioliitto liitetään vakiintuneesti miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Tämä ei tietenkään ole mikään kelpoinen argumentti, jos avioliiton vakiintunutta merkitystä juurikin pyritään muuttamaan.

"Yleinen elämänkokemus osoittaa, että parisuhde ja avioliitto tuovat mukanaan paitsi turvaa, hellyyttä ja emotionaalista tyydytystä myös seksuaalisen ulottuvuuden."

Voi tuoda yksille ja olla tuomatta toisille. Jos noudattaisin argumentaatiokäytäntöjäsi, niin toteaisin lisäksi, että modernissa maailmanjärjestyksessämme noita toki tuovat myös muutkin suhdejärjestelyt kuin trad. parisuhde tai avioliitto. Ei tämä sisällä perustetta sille, miksi avioliitto pitäisi kieltää sellaisilta, jotka eivät keskenään seksiä harrasta. (Kohdentamiseen/rajaamiseen lisääntymisyksiköille on annettu perusteluja, kohdentamiseen/rajaamiseen seksiä harrastaville ei ole annettu perusteluja.)

"Esimerkiksi isyysolettama – joka on kantava perusteesi – perustuu siihen, että lainsäätäjä otaksuu yleiseen elämänkokemukseen tukeutuen, että avioliitossa harjoitetaan seksuaalista kanssakäymistä."

Älä unohda, että puhut tässä avioliiton nykymuodosta (eli trad. avioliitosta) ja sen seksuaalisbiologisesta perustasta ja perusteesta. Toiseksi on pakko huomauttaa, että isyysolettama on erikoisen merkityksellinen myös silloin, kun avioseksiä ei nimenomaan harrasteta ja ulkopuolelta siitetty lapsi halutaan oman ja yleisen hyvän vuoksi "adoptoida" avioperheeseen.

"yhteiskunnassamme parisuhteen ja avioliiton käsitteisiin liitetään myös oletus seksuaalisuuden toteuttamisesta."

Sanoilla parisuhde ja avioliitto ei ole yleiskielessäkään noin yhtenevää merkitystä, kuin annat ymmärtää. Avioliitto erityisesti on vakiintuneesti miehen ja naisen välinen liitto. Ja nythän keskustelemme sanojen mahdollisesta uudelleen määrittelemisestä mahdollisesti hyvin perustein. Seksuaalisuuden toteuttamisen ilmeisesti pyrit typistämään sukupuoliyhdyntään; onhan muunlainen seksuaalisuuden toteuttaminen myös sisarusparin kesken aivan sallittua.

"Avioliiton solmiminen merkitsi siten naisen rikosoikeudellisen suojan heikentymistä, mutta asiaan suhtauduttiin myötämielisesti, koska seksin katsottiin paitsi kuuluvan avioliittoon myös suorastaan muodostavan yhden aviollisista velvollisuuksista."

Ei minulle eikä varmaan muillekaan ole missään vaiheessa ollut epäselvää, etteikö avioliiton nykymuoto edeltäjineen perustuisi ajatukseen (jopa kehotukseen tai toiveeseen) miehen ja naisen seksuaalisesta lisääntymisestä (mukaan lukien sivusuhteisiin liittyvät vakauttavat elementit, kuten isyysolettama).

"Kun yhteiskunnallinen käsitys avioliiton luonteesta käsittää myös seksuaalisen ulottuvuuden, olisi epätarkoituksenmukaista ja säädäntöteknisesti epätyydyttävää sallia avioliiton solmiminen sellaisille ryhmille, joiden välinen seksi on lähtökohtaisesti kielletty."

Yrität suoristaa mutkia ja ajat ojaan: oikeampi muotoilu on "Kun yhteiskunnallinen käsitys avioliiton luonteesta käsittää myös heteroseksuaalisen ulottuvuuden, olisi epätarkoituksenmukaista ja säädäntöteknisesti epätyydyttävää sallia avioliiton solmiminen sellaisille ryhmille, joiden välinen heteroseksi on lähtökohtaisesti kiellettyä tai mahdotonta."

"Yksi mahdollisuus vahvistaa ns. seksittömien parien oikeudellista asemaa olisi kehittää erityinen ystävyys- tai kumppanuusliitto. ... Liittojen kohderyhmäksi on ajateltu esimerkiksi naimattomina pysyneet, yhdessä asuvat veli ja sisar, joiden keskinäiseen huolenpitoon ei liitetä seksuaalista ulottuvuutta. Ystävyysliitolla kaavaillaan sovittavan menettelystä erilaisten sosiaalisten riskien realisoitumisen varalta (esimerkiksi sisaruksen kuolema)."

Aivan ja juurikin! Tällainen kumppanuusliitto sopisi mainiosti ja yhtä lailla niin samaa sukupuolta oleville kuin samaa sukua oleville pareille. Näiden liittojen ero avioliittoon on sellaisen seksin puutteessa, josta saattaisi syntyä tai josta toivottaisiin syntyvän jälkeläisiä. Laki parisuhteen rekisteröinnistä oli askel tähän suuntaan, mutta ilmeisestikin valmistelijoiden tietämättömyyden, epäjohdonmukaisuuden tai piittaamattomuuden vuoksi se jätti linkin avioliittolaissa esiintyviin esteellisyyskohtiin, mikä seikka olisi hetimmiten korjattava. Kaiken tämän jälkeenkin voimme tietenkin kysyä, onko tarpeen pitää rinnakkain kumppanuusliittoja ja avioliittoja vai voisiko niitä molempia kutsua yksinkertaisuuden ja "tasa-arvoisuuden" vuoksi lyhyesti "avioliitoiksi"; tämä on nähdäkseni makuasia ja lähinnä tekninen kysymys. Tähdellisempi on jo kysymys siitä, saavatko kumppanuusliitossa olevat yhtäläiset ellei jopa "paremmat" adoptio-oikeudet kuin (trad.) avioliitossa olevat, tai pitäisikö adoptio-oikeuden jostain syystä (mistä?) riippua siitä, ovatko mieskumppanukset toisilleen lähisukua vai kaukaisempaa sukua. Tai pitäisikö syrjiä kumppanusten iän perusteella. Mitä tuumit tästä?

"Olisinkin varsin kiinnostunut kuulemaan, minkä spesifin oikeushyvän suojelun sinä näet insestikriminalisointien ja insestin estämiseksi säädettyjen avioesteiden taustalla."

Kysymyksesi sisältää kiistanalaisen väitteen. En pidä näytettynä faktana sitä, että nykymuotoinen avioliittolaki kieltäisi lähisukulaisten liitot tarkoituksenaan estää insesti. Pikemminkin se fakta, että rikoslaki asiasta jo erikseen säätää, puoltaa kantaa, jonka mukaan avioliittolain tarkoitus ei ole enempää säätää sukupuoliyhdyntöjen tuomittavuudesta. Tilanne saattoi olla toisin niinä aikoina, kun avioliiton ulkopuolinen seksi oli tuomittavaa; tuolloinkaan avioseksin sallittavuus ei seuraa suoraan loogisesti vaan vaatii erityisen lisäpostuloinnin, joka vasta samastaa avioliiton seksin sallimisen kanssa.

Mitä tulee insestinkriminalisointiin, totean ensin, että en ole täällä esittelemässä henkilökohtaisia mieltymyksiäni hyvästä ja pahasta vaan käsityksiäni johdonmukaisuudesta ja loogisuudesta. Ymmärrän, että kriminalisointia voidaan selittää "insestitabulla" tai Westermarc-ilmiöllä, s.o. tyypillinen ihminen kokee ajatuksenkin seksuaalisesta kanssakäymisestä lähisukulaiseensa vastenmieliseksi. Tässä yhteydessä on huomattava, että vastaavalla lailla tyypillinen ihminen kokee ajatuksen seksuaalisesta kanssakäymisestä samaa sukupuolta olevan kanssa vastenmieliseksi, mikä selittää "homotabun" ja edelleen jotkin aiemmat säädökset. Näin siis tietynlainen moraali voidaan selittää ja siinä mielessä ymmärtää. Mutta muut moraalit ovat yhtä lailla mahdollisia ja sisäisesti ristiriidattomia. Liberaalin moraalin mukaan ei pidä muilta kieltää sellaista, mistä ei ole ulkopuolisille haittaa; ymmärtääkseni edustat tätä moraalia. Tässä moraalissa ei liene perusteltua kieltää aikuisten veljesten tai siskosten sukupuoliyhdyntää ja veli-sisko-parinkin tapausta on harkittava tarkasti: sukupuoliyhdyntää sinänsä ei ehkä pitäisi kieltää - vain jos se on tuottamuksellista, samoin sisarusten keskinen hedelmöittäminen muin avuin kuin sukupuoliyhdynnän kautta.

"Lainaatko minulle tähän ne aikaisemmassa viestissäni esittämät perusteet, jotka typistyvät uskonnollisperäisiin ja syrjiviin moraalikantoihin."

Viittaan siihen että kanta, jonka mukaan sukupuoliyhdyntä ja avioliitto kuuluvat yhteen (silloinkin kun lastensaannista ei ole riskiä/toiveita), on moraalinen kanta, samoin kuin kanta, jonka mukaan aikuisten veljesten välinen sukupuoliyhdyntä pitää kieltää (koska se on muulta perheeltä pois jollakin vielä selittämättömällä tavalla).

"Lähisukulaisten väliset seurustelusuhteet nähdään rikoksena yleistä järjestystä vastaan."

Arveletko, että perusteet tälle ovat parempia kuin sille, jos samaa sukupuolta olevien seurustelusuhteet nähtäisiin (edelleen) rikoksena yleistä järjestystä vastaan?

"Tällaisesta toiminnasta johtuvia vahingollisia vaikutuksia perheen ihmissuhteisiin ei nähdä olevan sidoksissa esimerkiksi lähisukulaisten sukupuoleen,"

Onko ajateltu peruste se, että perheen muut osapuolet eivät tykkää parin seurustelusta tai yhdynnästä ja siksi perheenjäsenet usein riitautuvat (ja siksi veljesten keskinen yhdyntä on kiellettävä)? Jos isät vielä useammin riitautuisivat homoseksuaalisten poikainsa kanssa, niin pitäisikö miesten keskinen yhdyntä palauttaa tuomittavaksi?

"Tähän perustuen kirjoitin – ja on valitettavaa, että joudun tässä määrin toistamaan itseäni – etten näe perusteita suoda samassa perheyhteisössä kasvaneiden sisarusten insestisuhteelle hyväksymistä yhteiskunnalliselta tasolta."

Ei ollut tarvetta toistaa. Tässä vaiheessa olisi paikallaan huomata, että insestin eri variaatioiden punnitsemisen ei mielestäni tarvitsisi liittyä mitenkään avioliittolain muotoiluun, ellemme sitten ota käsittelyyn uutena vaihtoehtona avioliiton ja yhdynnän sallimisen samastamista (siten avioliiton ulkopuolisten yhdyntöjen kieltämistä).

"Sisarusavioliittojen vastustus johtuu pitkälti Westermarck-efektistä ja sen taustalla toimivasta universaalista insestitabusta."

Harhaanjohtava väite. Sisarusten välisen seksin vastutus juontunee noista. Avioliittoon vaikutus ulottuu kuitenkin vasta sitten, kun päätetään, millä tavoin rajattuun käsitteeseen sanalla "avioliitto" halutaan viitata.

"Oma kantava perusteesi heteroille rajattavasta avioliitosta nojaa avioliiton naisosapuolelle isyysolettaman kautta tulevaan oikeuteen aiheuttaa aviomiehelleen suoranaista haittaa (hyväksikäyttämällä resursseja, jotka mies on tarkoittanut biologisille jälkeläisilleen)."

Väärin ymmärretty. Oikein on: isyysolettaman olemassaolo muistuttaa meille niistä lähtökohdista ja faktoista, jotka ovat olleet tuhansia vuosia samat joka puolella palloa; se kertoo meille siitä, miksi miehen ja naisen välinen liitto on koettu niin erityiseksi, että sitä pidetään tärkeänä käsitteenä, jolle on annettu oma nimi, "avioliitto". 

"Lisäksi epäilen, että rahvaan mieli taipuu esittämäsi kaltaiseen syvälliseen terminologiseen analyysiin."

Sen ei tarvitsekaan taipua. Tässä asiassa kulttuurievoluutio toimii tuhansissa vuosissa "älykkyydellä" ja "syvällisyydellä", jota voidaan verrata perimän evoluutioon kymmenissä tai sadoissa tuhansissa vuosissa.

"Eivätkö ei-insestiset kahden naisen tai kahden miehen muodostavat virallistetut parisuhteet ansaitse samalla tavoin tulla luetuksi hyvän eli käyttökelpoisen ja hyödyllisen käsitteen piiriin? Jos vastaus on kielteinen, onko se tulkittavissa siten, että tällaiset suhteet nähdään lainsäädännönkin valossa pahoina eli käyttökelvottomina ja hyödyttöminä?"

Tätä kaiketi kutsutaan tyhmän leikkimiseksi. Pahan käsite käsittää ne, jotka mielletään "pahoiksi". Ei tämä tarkoita ollenkaan sitä, että pahan käsite olisi huono tai käyttökelvoton - ei, se on hyvä eli hyödyllinen käsite. Jos muutamia hyviä juttuja sisällytetään pahan käsitteen alle, niin pahan käsite pahentuu, tulee käyttökelvottomammaksi. Mutta ei tämä tarkoita ollenkaan sitä, että ne hyvät jutut itsessään edustaisivat jotain käyttökelvotonta, varsinkaan jos niitä ei sinne pahan käsitteen alle laiteta.


"Käsillä olevassa tekstissäsi päättelysi kulkee kuitenkin samoja latuja: avioliittokäsite viittaa miehen ja naisen liittoon, minkä vuoksi kaksi naista tai kaksi miestä eivät voi olla aviossa, joten avioliitto on rajattava miehen ja naisen väliseksi."

Ei ole minun päättelyäni. Ohitat sen oleellisen seikan, että miehen ja naisen muodostamalla parilla on jokin yhteisön kannalta merkittävä piirre, jota muilla pareilla ei ole. Tällaisen piirteen olemassa olo antaa ehdottaa, että nuo parit muodostavat hyödyllisen käsitteen, jolle on hyvä antaa oma nimi. Tämä perustelee avioliiton vakiintuneen tai trad. käsitteen. Kun puhutaan avioliiton käsitteen rajaamisesta tai laajentamisesta, voisi olla parempi puhua siitä, miksi aviopareille annettaisiin enemmän tai vähemmän oikeuksia tai velvollisuuksia kuin muille pareille, esim. mahdollisille kumppanuuspareille.

"Tasa-arvoinen avioliittolaki ei laajenna avioliiton käsitettä mielivaltaisesti tai satunnaisesti: sen sijaan se laajentaa puolisoa ja perhettä koskevia käsitteitä samansisältöisiksi kuin millaisina ne on jo nykyisellään omaksuttu muualla lainsäädännössä ja lisää osaltaan oikeudenmukaisuuden toteutumista yhteiskunnassa."

Tarkoittanet ehdotusta ns. tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi. Laajentaa mutta laajentaa mielivaltaisesti yhdistäen perusteetta
avioliiton ja sukupuoliyhdynnän (aiemmasta poikkeavalla tavalla). Millä mittaat oikeudenmukaisuuden toteutumista?

"Uudistuksessa on kyse yhdenvertaisuuden esteiden poistamisesta."

Mutta ehdotettu uudistus ei ole tämän mukainen, jos yhdenvertaisuudella tarkoitetaan tässä sitä, mitä kuvittelen...

"Perustuslain 6 §:n 1 momentin nojalla ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä."

Ja avioliittolaki mahdollistaa tämän. Ei kai kukaan oleta tai edes halua, että erilaisten ihmisryhmien pitäisi olla keskenään yhdenvertaisia; mm. tasa-arvo laki *vähentää* sukupuolineutraaliutta ottamalla kantaa komiteoiden ja neuvostojen sukupuolijakaumaan. Sukupuolineutraalius ryhmiä koskien ei ole nykytrendi, päinvastoin.

"Lain esitöissä mainitaan erikseen, että yleislauseke kattaa muun muassa sukupuolisen suuntautumisen."

Muistetaan myös tulkita oikein: lakia on sovellettava ikään kuin seksuaalisesta suuntautumisesta ei olisi tietoa.

"Kun sukupuolierityiselle kohtelulle ei ole esitetty kunnollisia perusteluja (kts. parisuhdelain lähetekeskustelu), kahden rinnakkaisen parisuhdeinstituution olemassaolo näyttäytyy eriskummallisena ja tarpeettomana."

Perustelujen kunnollisuus lienee kiistanalaista. Ja onko avioliittolaki edes sukupuolierityinen? Sikäli olen samaa mieltä, että laki parisuhteen rekisteröinnistä oli susi jo syntyessään ja että asia olisi pikimmiten korjattava; se mm. ilman hyväksyttävää perustetta asettaa veljesparin jäsenen eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella; eikö niin?

"Mitä tarkoittaa hienompi keskustelu lisääntymisyksiköiden erityisestä tukemisesta lainsäädännöllisesti? Tarkoitetaanko sillä esimerkiksi avoparien oikeuksien heikennyksiä? Vai tarkoitetaanko sillä lakiin kirjattavia rajoituksia koskien vanhusten, hedelmättömien ja steriilien avioliittoja?"

Hienompi keskustelu on karkeaa spesifimpää. Kyse on sellaisten oikeuksien velvollisuuksien antamisesta rekisteröidyille lisääntymisyksiköille, joita rekisteröimättömille yksiköille tai mille ryhmille tahansa ei välitettäisi antaa. Adoptio-oikeus saattaa olla yksi tällainen asia. Jos avopareja koskevat säännöksen käyvät kauttaaltaan samoiksi, niin avioliiton käsite lienee syytä poistaa laista tykkänänsä.

"Olen tämän adressin puitteissa argumentoinut lähinnä nais- ja miesparien lainsäädännöllisen aseman selventämisen enkä niinkään ”mahdollisimman laajan avioitumisoikeuden” puolesta."

Miten etäistä sukua olevien miesparien erottelu lähisukua olevista miespareista muka selventäisi lainsäädäntöä? Kestäviä argumentteja ovat olleet yhdenvertaisuus, tasa-arvoisuus, ja ei-rajoiteta-ellei-muille-haittaa-prinsiippi; mielestäni näistä seuraa kanta mahdollisimman laajan avioitumisoikeuden puolesta.

"Erityisen surkuhupaisaksi tilanteen tekee se, että et pyri esittämään uusia perusteita, jotka oikeuttaisivat vanhojen – jo monasti kommentoimieni – väitteiden toistamisen."

Olen käynyt vasta-argumenttisi läpi ja heppoisiksi todennut. Jos kuningas-vasta-argumenttisi on, että koska hedelmättömiä pareja ei (nykyteknologian kehittymisen jälkeenkään) rajata avioliiton ulkopuolelle, ei laki voi generoitua biologisista perusteista, niin kyllä yksi kuittauskierros (käytännöllinen lainsäädäntö, linjakkuus ja jopa yhteys perinteisiin) on riittävä. Prinsessa-vasta-argumenttisi on, että ei se biologia, vaan ne moraalikannat, ihan kuin perinteiset moraalikäsitykset eivät muka juontuisi juurikin niistä jo paljon puhutuista biologisista reunaehdoista ja dynamiikoista. Jos haluat nostaa jonkin erityisen, edustavan argumenttisi vielä pinnalle, niin voimme ruotia sen juuriin saakka.

"Rajaus yhteen mieheen ja yhteen naiseen tekee näkyväksi lain taustalla vaikuttavan vanhentuneen perhekäsityksen, jonka mukaan perhe käsittää kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa puolisoa ja näiden (biologiset) lapset. Omaa argumentointimalliasi käyttäen voidaan sanoa, että traditionaalinen perhekäsitys generoi avioliittolain nykyisen parirajauksen."

Tietenkin noin, mutta jätät huomiotta sen, että biologinen peruste "generoi" trad. perhekäsityksen.

"jotta se näiden radikaalien muutosten myötä saataisiin näyttämään siltä, miltä se jonkin satunnaisesti omaksutun perusteen mukaan tulisi näyttää."

Miehen ja naisen kykyä tuottaa yhteisiä jälkeläisiä ei voitane pitää satunnaisena perusteena ja lähtökohtana miehen ja naisen liiton käsitteellistämiselle, nimennälle ja sääntelylle. Eikä ole yleisesti vältettävissä, että lait muotoillaan käytännön tarpeisiin riittävällä yksinkertaisuudella ja karkeudella.

"Minkälaisia radikaalejakin uudistuksia lakiin tulisi tehdä, jotta avioliittosääntely vastaisi mahdollisimman ortodoksisesti sitä perustetta, jonka varaan perustat koko argumentaatiosi?"

Avioliitto kohdennetaan niille pareille, joiden voidaan olettaa tuottavan yhteisiä biologisia, yhteisön toivomia jälkeläisiä; implementoidaan vetämällä raja ideaa noudattaen, mutta käytännöllisesti, vähän kuten äänioikeus annetaan kaikille tietyn ikärajan ylittäneille (eikä esim. henkisen kypsyyden tai elinikäodotteen perusteella). Muille lain suojaa halajaville ihmisryhmille laaditaan oma tarkoituksenmukainen lakinsa; tässä jo puhutut kumppanuusliitot voisivat olla hyvä lähtökohta. En ala tässä tietenkään varsinaista laintekstiä tuottamaan. Tämä oli siis se vaihtoehto A - vaihtoehdossa B on eri perusteet ja siten erilainen laki.

"Mitä tarkoittaa, jos vaihtoehto on äänestykseen kelpoinen? Onko sillä esimerkiksi jotain käytännön merkitystä?"

Vaihtoehto on kelpoinen, jos se on johdonmukaisessa suhteessa hyväksyttävään perusteeseen eli on osa sisäisesti ristiriidatonta maailmankuvaa ja moraalia/arvojärjestelmää. Käytännön merkitys on se, että jokainen joka asiaa ajattelee, haluaisi äänestykseen vain kelpoisia vaihtoehtoja, väitän, eli että tältä osin ihmisten ajattelulla on melko yhteneväinen universaali logiikka.

"Pidätkö esimerkiksi moniavioisuuden kieltävää avioliittosääntelyä eettisesti ja älyllisesti kestävänä, vaikka se täyttääkin kaikki sinun avioliitolle asettamasi ehdot?"

En aseta avioliitolle mitään tiettyjä ehtoja. Moniavioisuuden kieltävä kanta on nähdäkseni kelpoinen, eettisesti ja älyllisesti kestävä.

"Onko biologista perustaa epäjohdonmukaisesti ja syrjivästi soveltava avioliittolaki kumottava ja annettava uutena johtologiikkansa loppuun saakka vievänä, yhden tai useamman miehen ja yhden tai useamman naisen välistä avioitumista koskevana säädöksenä?"

Moniliitot ovat nähdäkseni kelpoinen vaihtoehto, ei kuitenkaan ehdottamallasi perusteella, vaan koska biologisen perusteen kylkeen liitetyt lisäperusteet (tuetaan puolison tarvetta olla "ainoa"; jaetaan miehet ja naiset mahdollisimman tasaisesti toisillensa) voitaneen ristiriidatta kyseenalaistaa eri arvomaailmasta käsin.

"Entä mitä käytännössä tarkoittaa näkemyksesi siitä, että avioliittolakia on tilkittävä ja että sen soveltamisalaa on rajattava voimakkaasti nykyisestä?"

Kyse oli avioliiton idean/perusteen tinkimättömästä toteuttamisesta säädöksissä. Teoriassa pitäisi tilkitä, mutta - kuten edellä kerroin - käytännössä ei. Eiköhän adoptio-asiakin ole aika hyvin mallillaan.

"Joidenkin säädösten katsot asettuvan sen kaltaiseen ristiriitaan tämän perusteen kanssa, että ne tulisi ilmeisen epäonnistuneina poistaa tykkänään. Avioliittolain biologisen perusteen todentamiseksi olisi siten tehtävä useita syvällekäyviä lainsäädännöllisiä uudistuksia, rajoitettava erinäisiä perusoikeuksia ja annettava täydentäviä säännöksiä, joilla lisääntymisyksiköt nostettaisiin erityisen suojelun kohteeksi. Jotkin uudistuksista vaatisivat sinua lainaten ”kohtuuttomia epävakautta lisääviä teknisiä lisätoimia ilman mainittavaa hyötyä yhdellekään taholle”."

Kyseiset viimeaikojen lakiuudistukset eivät ole ristiriidassa ainoastaan avioliittolain biologisen perusteen kanssa vaan yleisemmin kaikkien kuviteltavissa olevien hyväksyttävien perusteiden kanssa. Jos olen ymmärtänyt oikein, näet voimassa olevan lain yhtälailla ristiriitaisena tai epäloogisena kuin minäkin. Eromme näyttääkin olevan siinä, että minä näen kaksi erilaista tapaa korjata asia, kun taas sinä näet näistä vain toisen ja siinäkin tyytyisit vain "vähentämään epäjohdonmukaisuutta".  Ensimmäistä tapaa koskien en kutsuisi johdonmukaistamista biologisen perusteen todentamiseksi vaan toteuttamiseksi. Enkä kutsuisi uudistamiseksi, koska pikemminkin kyse on paluusta tilanteeseen, joka oli voimassa joitakin vuosikymmeniä sitten - siis aivan hetki sitten, kun suhteuttamme kulttuurimme monituhavuotiseen historiaan. Miksi uusien meemien konstruoijat eivät tunnu ymmärtävän, että 99% uusista ehdotuksista ei ole elinkelpoisia ja vanhassa vara parempi? Näinhän se on perimän evoluutionkin kanssa. Minkä perusoikeuden rajoittamiseen viittaat?

"Tasa-arvoisen avioliittolain säätäminen ei puolestaan edellyttäisi kummoisia lakiteknisiä uudistuksia. Suurin muutos olisi laajemman puolisokäsitteen omaksuminen myös avioliittolakiin."

Riippuen arvostuksista tämä voidaan nähdä mahdollisimman laajan avioitumisoikeuden puolesta suurena tai vähäisenä etuna, mikäli remonttien koissa todella on väittämäsi kaltainen ero.

"Sääntelyn muuttaminen sukupuolineutraalimmaksi on ylipäänsä ollut yksi lainsäädäntöuudistusten johtoajatuksista. Toimijan sukupuolesta riippumatonta kohtelua lain edessä on korostettu esimerkiksi seksuaalirikosten muuttamissa koskevissa lakialoitteissa."

Mutta tiedostava ihminen näkee ne suuret riskit, jotka yksisilmäisellä sukupuolineutraalilla säätämisellä on. Valtionfeminismin kyjessä kulkenut gender-sex-erottelu ja sex-puolen ignorointi voi potentiaalisesti saada paljon pahaa aikaan. Esim. laki saattaa jättää tunnistamatta ja tunnustamatta ne tyypillisen miehen ja naisen sukupuoliset erot (sex-mielessä), jotka ovat paitsi ohittamaton ja vaikutuksellinen biologinen fakta, myös välttämättömyys ihmislajin säilyvyydelle. Intuitiivisestikin ymmärrämme, että tarkkana saa olla, kun sex-puolta lähdetään ignoroimaan.  Sitä paitsi väitteesi on muutenkin potaskaa: mm. tasa-arvolain monet kohdat vähentävät sukupuolineutraalisuutta määräämällä esim. 40 prosentin sukupuolikiintiöitä (btw, avioliitossahan se on väh. 50% miehiä ja väh. 50% naisia - siirtymisestä 40 prosentin rajaan voitaisiin kaiketi keskustella...).

Lait avioliitosta ja parisuhteen rekisteröinnistä eivät ole mm. sukupuoli-, suku- eikä lukumääräneutraaleja, koska ne ottavat kantaa ihmisryhmän koostumukseen noissa suhteissa. Sen sijaan ne ovat neutraaleja mm. suhteessa ammattiin, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon ja ikään. Lait kohtelevat kuitenkin yksittäisiä kansalaisia tasa-arvoisesti myös suhteessa sukupuoleen, sukuun ja lukumäärään (=1). Tässä valossa puheesi pyrkimyksestä "tasa-arvoiseen avioliittolakiin" on harhaanjohtavaa, sukupuolineutraali on korrektimpi termi.

"Pähkinänkuoriperusteesi tasa-arvoista avioliittoa vastaan on isyyslaissa säädetty isyysolettama. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustuksesi lepää siten yksinomaan sillä perusteella, että avioliittoinstituutio tuottaa automaattisen isyysolettaman: muita syitä kieltää avioliiton solmiminen samaa sukupuolta olevilta pareilta ei ole esitetty."

Kuten jo edellä totesin, isyysolettama ei ole peruste vaan fakta/evidenssi, joka puoltaa biologisen perusteen näkemistä nykymuodon generoijana. En näe, että isyysolettama olisi syy kieltää avioliittoa samaa sukupuolta tai sukua olevilta. Yleisemminkin siitä, että halutaan lainsäädännöllisesti palvella/tukea/suojella lisääntymisyksiköitä, ei vielä seuraa loogisesti se, että muita yksiköitä ei pitäisi suojella. En kertakaikkiaan edelleenkään lähde mukaan tuohon tapaasi ajatella asiaa väärin päin. Lyhyesti ilmaistuna parien rajaus seuraa - yhdessä biologisen perusteen kanssa - niistä "arvoista", joiden mukaan suppea avioliiton käsite on hyödyllinen; toki voimme sisällyttää nämä arvot tuohon keskusteltuun biologisen perusteen monoliittiin.

"Kantasi avioliiton oikeusvaikutusten ulottamiseen myös nais- ja miespareihin muuttuisi näin ollen myönteiseksi, jos a) isyys vahvistettaisiin lastenvalvojan luona tai esimerkiksi ilmoitusmenettelyllä myös avioliitossa syntyneiden lasten osalta, b) legaalisen isyysolettaman määräytymiseen vaikuttaisivat äidin vakituinen seurustelu, avoliitto tai muu yhteiselämä oletetun isän kanssa siten kuin avioliitto nykyisin vaikuttaa isyyden vahvistamiseen tai c) avioliiton ulkopuoliselle kolmannelle (lapsen biologiselle isälle) annettaisiin rajoittamaton kanneoikeus ja puhevalta lasta koskeviin isyysasioihin."

En ole väittänyt, että minulla olisi kieltävä kanta avioliiton oikeusvaikutusten ulottamiseen myös nais- ja miespareihin. Olen vain todennut, että silloin ne on johdonmukaisuuden vuoksi ulotettava myös samaa sukua oleviin pareihin. Vaihtoehtosi a ja c rapauttaisivat entisestään avioliiton perheitä vakauttavaa vaikutusta, tuottaisivat entistä enemmän rikkonaisia perheitä, yksinäisiä miehiä ja yh-äitejä.
Vaihtoehto b on mielenkiintoinen ja vastaa mielestäni hyvin viime aikojen trendejä lainsäädännössä: se entisestään lähentäisi avioliittoa ja avoliittoa, miksei jopa siihen pisteeseen saakka, että laki ei tee enää mitään eroa avopareille ja aviopareille; siten rekisteröinti menettää merkityksensä ja tulee korvatuksi oikeuden tulkinnalla parisuhteen statuksesta.


"Avioliiton solmimisen piilotettuna edellytyksenä on siitoshuijaukseen potentiaalisesti ryhtyvä heteronainen?"

Tämä ei ole lopulta ollenkaan huono kiteytys.

"Sinun mukaasi avioliittolaki perustuu siis biologiseen perusteeseen, jonka ainoa manifestaatio on isyyslakiin kirjattu isyysolettama, jonka ainoa nais- ja miespareja koskematon soveltamistilanne koskee asetelmaa, jossa nainen voi huijata aviomiehensä toisen miehen siittämän lapsen kasvattajaisäksi ja että tämän nimenomaisen viimeksi lausutun potentiaalisen soveltamistilanteen vuoksi avioliittolakia ei voida muuttaa sukupuolineutraaliksi?"

Ei, ei isyysolettama ole ollenkaan ainoa manifestaatio; parien rajaus on toinen; muita ovat myös ne monet lapsia ja omaisuuden jakoa koskevat seikat, joita on tosin myöhemmin laajennettu koskemaan myös avopareja. Eri asia on, että biologisesta perusteesta ja parien rajauksesta voidaan luopua, jos niin halutaan, jolloin isyysolettamaakin voidaan soveltaa, mitä ilmeisemmin ilman teknisiä ongelmia, myös samaa sukupuolta tai sukua oleviin kumppaneihin, jopa kahta useamman kumppanin muodostamiin liittoihin - toki isyysolettaman merkitys normiheteropareille ei ole täysin sama kuin keskenään lisääntymättömille kumppanuksille.

"Onhan tämä ihan riemullista tulkintaa ja löytänee sellaisenaan tiensä jonkun tiedekunnan pikkujoulujen diashow’hun."

Liekö riemusi väärintulkintasi ansiota.

"Tarkennat, että avioliittolaki generoituu paitsi lapsen yhteyden suojaamisesta biologisiin vanhempiinsa myös tarpeesta pitää nämä biologiset vanhemmat yhdessä. Tämän jälkeen katsot, että kyse onkin lapsen yhteyden suojelemisesta biologiseen isäänsä. Viimeistä edeltävässä tekstissäsi avioliiton biologinen peruste näyttäytyy lapsen siittäneen miehen aseena puolisoaan vastaan tilanteessa, jossa äiti muutoin vastustaisi isyyden tunnustamista, kunnes lopulta biologinen peruste viittaakin naiselle laintasoisesti turvattuun oikeuteen harjoittaa hedelmöittymiseen johtavaa sukupuoliyhteyttä muun kuin aviomiehensä kanssa tarkoituksin hankkia petokseen rinnastuvalla tavalla resursseja asiantilasta tietämättömältä aviomieheltä. Olen käsitellyt näitä väitteitä esimerkiksi edellisessä viestistäni, jonka kohtia voit sitaattitoiminnon avulla erikseen kommentoida ja viedä keskustelua siten eteenpäin."

Kuvaamasi seikat todellakin ovat biologisen perusteen eri tahkoja - eivät ne ole keskenään ristiriitaisia, vaikka miehellä ja naisella tunnetusti onkin vastakkaisia intressejä.

Poimin edellisestä viestistäsi joitakin aihetta koskevia kommenttejasi:

"On tosiasia, että nykymuotoinen avioliittolaki on taloudellinen ja juridinen sopimus kuuden kuukauden irtisanomisajalla, ja että siihen sisällytetty, avioliiton vain naisen ja miehen välille rajaava reunaehto on lähinnä historian, moraalifilosofian ja poliittisten realiteettien sanelema. Tämän voi havaita parisuhdelain säätämistä edeltäneestä eduskunnan lähetekeskustelusta. Toisin kuin haluaisit uskoa, avioliitto ei ole lisääntymissopimus, joka rajaisi avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi."

En näe tässä mitään argumenttia, joka kumoaisi biologisen perusteen kelpoisuuden. Esim. historia ja moraalifilosofia pitkälti generoituvat mainituista biologisista reunaehdoista ja perusteista. En näe väitettä "avioliitto ei ole lisääntymissopimus" muodoltaan sellaisena, jonka voisi osoittaa faktuaalisesti oikeaksi tai vääräksi.

"Toisena lähtökohtana on, ettei avioliittoa voida solmia, jos henkilön aikaisempi avioliitto tai rekisteröity parisuhde on voimassa. Rajauksen tarkoituksena on kulttuurisista syistä pysyttää avioliitto kahden ihmisen välisenä sopimuksena, eikä se liity mitenkään siihen, minkälaisten parien voidaan toivoa lisääntyvän. Tilanne olisi päinvastainen, jos lain katsottaisiin generoituvan biologisista lisääntymisperusteista käsin: esteluetteloon otettu rajaus olisi tällöin epälooginen."

Väärin. Vaikka biologiset perusteet suppeimmillaan generoivat lähinnä loput parien rajaukset, niin ei lukumäärärajausta voida nähdä biologista perustetta kumoavana. Tietenkin lainsäädännössä otetaan huomioon muitakin seikkoja, kuten mahdollisesti osapuolten täysi-ikäisyys. Toiseksi kulttuuristen syiden taustalla on useinkin juuri biologiset perusteet. Mm. yksiavioisuus turvaa vaimolle sen, että hän tulee saamaan aviomieheltään jakamattoman huomion, vaikka miehen biologia ajaisikin kohti moniavioisuutta - jälleen esimerkki fundamentaalien biologisperäisten riitelevien intressien yhteisöllisestä sovittelusta.

"Avioliittolain 7-9 § sisältävät lähisukulaisten avioliittoja koskevat kiellot, ja ne on säädetty insestin estämiseksi."

Enkö ole tähän teemaan jo vastineeni antanut ja pallo on sinulla, jos haluat vielä tätä, mielestäni virheellistä, näkemystä puolustella?

"Viimeistään hedelmöityshoitojen salliminen naispareille osoitti lisäksi, että lainsäätäjä/yhteiskunta nimenomaisesti asettaa tällaisille pareille ”lisääntymistoiveen”, minkä vuoksi on ristiriitaista, että naispari ei voi solmia avioliittoa."

Hedelmöityshoitolaissa kylläkin parilla tarkoitetaan miestä tai naista. Hoitoa saava voi olla tällainen pari tai sitten nainen, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Jälkimmäisestä seurannee se, että "naispari" voi saada hoitoa, koska sen toinen osapuoli ei elä avioliitonoamisissa olosuhteissa. Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Kaiken kaikkiaan laki vaikuttaa sekavalta ja hyvältä esimerkiltä siitä, mitä valtionfeminismi voi saada aikaan, ellei olla tarkkoina. Miksi sinnkkunaisille annetaan hedelmöityshoitoja, jos sinkkumiehet eivät saa hankkia lapsia kohdunvuokrauksella vastaavin periaattein (vai saavatko)? Sinkkunaisille esitetty lisääntymistoive sopii todellakin huonosti monituhatvuotisen kulttuurimme jalostamaan käsitykseen hyvästä tavasta tuottaa ja kasvattaa jälkeläisiä eritoten aikana jolloin miehiä on yhtä paljon kuin naisia. Sinkkunaisten "kannustamisesta" lapsentekoon ei kuitenkaan suoraan seuraa mitään avioliiton kannalta; edelleen miehen ja naisen muodostamalla lisääntymisyksiköllä on erityispiirietä joita sinkkunaisella ei ole.

"Isyysolettamaa ei siten sovelleta esimerkiksi naisparin perheeseen, johon syntyy lapsi hedelmöityshoitojen seurauksena. Avioliittolain parirajauksesta johtuva sääntelyn epäloogisuus käy ilmi isyyslain pykälästä, jonka mukaan lapsen isäksi on kyllä vahvistettava mies, joka yhteisymmärryksessä naisen kanssa on antanut suostumuksensa hoitoon. Sama juridisen vanhemmuuden synnyttävä automaatti on siten perusteetta rajattu pois hedelmöityshoitoja saavalta naisparilta, mutta pysytetty hoidot läpikäyneelle heteroparille."

En näe väittämääsi epäloogisuutta. Näen ainoastaan sen epäloogisuuden, että nainen joka ei elä avioliitonomaisissa olosuhteissa (siis miehen kanssa) ylipäätään saa hedelmöityshoitoja. Sen sijaan avioliiton ja avioparin mahdollisten yhteisen biologisten lasten kannalta on edullista, että nainen pääsee toteuttamaan tarvettaan geneettisen vaihtelun tai hyvyyden hakemiseen turvatusti ja jopa miehensä suostumuksella, mikä vähentänee tarvetta holtittomampiin ja monin tavoin epävarmoihin trad. syrjähyppyihin.

"En usko, että tämänkaltaiset haluamiset voisivat perustella avioliiton rajaamisen vain miehen ja naisen väliseksi."

Ne perustelevat normiheterosuhteiden erityistarpeiden olemassaolon ja normiheterosuhteiden käsitteellistämisen ja nimennän tarpeellisuuden/hyödyllisyyden. Nimi sattuu olemaan avioliitto. On hieman eri asia se, että yksittäisille ihmisille, muille pareille ja erikokoisille ihmisryhmittymille lienee perusteltua antaa osin samanlaisia oikeuksia ja velvollisuuksia kuin aviopareille; toisaalta, koska käsitteissä ja tarpeissa on eroja, on luonnollista odottaa, että kaikilta osiltaan oikeuden ja velvollisuudet eivät ole yhteneviä.

"Oikeusjärjestyksen tehtävänä ei lähtökohtaisesti ole antaa suojaa virheellisessä menettelyssä syntyneille tai esimerkiksi väärille tai harhaanjohtaville tiedoille perustuville oikeussuhteille. Systeemimme tarkoitus ei myöskään ole rohkaista oikeussuhteiden perustamiseen petollisista lähtökohdista käsin saati pyrkiä vahvistamaan tällaisten asiantilojen pysyvyyttä tai pätevyyttä. Näin on asian laita, vaikka satunnainen lisääntymishaluinen nainen muuta haluaisi."

Tässä yhteydessä käsitteet "virheellinen menettely" ja "petollinen lähtökohta" ovat määrittelemättä ja arvatenkin kyseenalaisia. Laki mm. de facto rajaa kanteen taka-aikarajaksi kaksi vuotta lapsen syntymästä. Huijaamista ei voidan yksiselitteusesti pitää virheellisenä menettelynä vaan luonnonvakiona, johon yhteistö ja sen jäsenet suhtautuvat sopivin vakauttavin säännöksin ja kukin omin parinvalintastrategioin.
Tyypillisen lisääntymishaluisen naisen halu on yksi ikiakaisimmista ja väkevimmistä avaintekijöistä, jota ei tule vähätellä missään määrin, eritoten emansipaatioaikoina.

"Sopimusoikeudellisia termejä käyttäen naisen vetoaminen hahmottelemaasi avioliiton tarkoitukseen ja toisaalta omaan haluun lisääntyä tällaisin reunaehdoin on kunnianvastaista ja arvotonta menettelyä, eikä ansaitse oikeusjärjestyksen suojaa."

Olemme puun ja kuoren välissä näissä asioissa. Miehillä kollektiivisesti ei ole varaa sallia sitä, että nainen ei voisi heitä silloin tällöin "huijata", koska silloin suurin osa miehistä kävisi kauttaaltaan tarpeettomiksi naisille, eritoten aikoina jolloin hedelmöittämisen hoitaa yhteiskunnan ylläpitämä pankki tai avioton satunnainen seksisuhde ja elatuksen hoitaa viimekädessä kaikki veronmaksajat yhdessä.

"Avioliiton biologinen peruste on naisen sisäsyntyinen promiskuiteetti, jota nainen voi harjoittaa pitkälti vailla seurauksia avioliittoinstituution tarjoaman turvan suojassa."

Se on yksi merkittävä osa biologisen perusteen kokonaisuutta. Avioliiton yksi tarkoitus lienee vakauttaa tilanteita, joita voidaan olettaa aina silloin tällöin syntyvät lisääntymisyksiköissä. Turva on paitsi naisen, myös miehen ja lasten.

"Miksi samaa automaattista mekanismia ei kuitenkaan tarjota naisparille, jolle syntyy lapsi hedelmöityshoitojen avulla?"

Tai sisarusparille? Tai äiti-tytär-parille? Ilmeisesti vanhemmuutta/isyyttä halutaan jaella vain rajoitetusti ja vain erityisen hyvin perustein, siitäkin huolimatta, että joidenkin mielestä on sitä parempi, mitä usemapia vanhempia lapsella on. Lienee arvovalinnoista kyse. Ajatellaan vaikkapa tilannetta, jossa äitinsä kanssa asuva 18-vuotias tytär saa "isättömän" poikalapsen. Eikö olisi hyvä, että tyttären äiti olisi automaattisesti pikkupojan toinen vanhempi? Meidän on jälleen kerran kasattava ne vaihtoehtoiset perusteet, joista lähtien generoimme vaihtoehtoiset, johdonmukaiset kannat vanhemmuuden automaattiseen jakamiseen. Haluatko aloittaa?

"Onko siis niin, että ainoastaan heteroperheiden koossa pysyminen on tärkeää?"

Onko niin, että minkä tahansa ihmisryhmän koossa pysyminen on (yhtä) tärkeää? Jos ei, mikä olisi "hyväksyttävä" erotteleva tekijä?

"En myöskään näe, miksei eri ryhmiä koskevia erityispiirteitä voida mielestäsi säännellä saman säädöksen puitteissa. Esimerkiksi osakeyhtiölakia sovelletaan kaikkiin Suomen lain mukaan rekisteröityihin osakeyhtiöihin siten, että sääntelykohteeksi kelpaavat sekä yksityiset että julkiset osakeyhtiöt. Yhtiömuotoina ne poikkeavat toisistaan osin huomattavastikin, mutta silti niitä koskeva lainsäädäntö on onnistuneesti koottu samaan lakiin."

Milloin erityispiirteistä kuitenkin seuraa eroja oikeuksissa ja velvollisuuksissa, on kysymys lähinnä tekninen - pikemminkin muoto- ja nimentäkysymys kuin sisältökysymys. Yhteiset tekijät eteen niistävä säännöshierarkia voi olla paras (=helppolukuisin, helpoiten ylläpidettävä/päivitettävä yms.). Nyt yläotsikkona on Suomen laki. Sen alla olevan avioliittolain voisi korvata lailla ihmisryhmien liitoista, jonka alakohtina voisivat olla esim. (1) trad. avioliitto ("heteroparit"), (2) kumppanuusliitto ("homoparit" ja "sukulaisparit") ja (3) moniliitot sekä (4) rekisteröimättömät ryhmittymät ("avoparit", "avokolmikot" jne.). No problem.

"Kuten itsekin huomautat, avioliiton perhettä koossa pitävä voima asettuu varsin kyseenalaiseen valoon, kun tarkastellaan avioerotilastoja, avoparien määrää ja avoliittoihin syntyvien lasten kasvavaa joukkoa."

Parempi nähdä koko kuva: viime vuosikymmenten "kehitys", erityisesti ns. naisten emansipaatio ja ns. feministisen tasa-arvokäsityksen valta-asema sekä tuoreehkot lakikokeilut, ovat todellakin rapauttaneet avioliittojen asemaa, s.o. niiden suosiota, kestoa ja ehkä jopa onnea. Olisikohan aika kääntää suuntaa?

"Näihin väitteisiin perustuen katson, että tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen pelkästään sillä perusteella, että heteronaisella on isyysolettaman turvin mahdollisuus huijata heteromiestä, ei ole kovinkaan vahva peruste edes oman argumentaatiosi sisällä."

Vaikka tämän jo edellä kuittasin, toistan vielä, että isyysolettama sinällään ei ole se ajattelemani peruste, jonka mukaan vaihtoehto A olisi B:tä parempi. Kommenttisi ei siis ole relevantti.

"Millä tavalla isyysolettama tukee erityisesti biologisten lasten ja isän välistä yhteyttä perheessä, jossa osa naisen avioliittoon synnyttämistä jälkeläisistä ei kanna tilanteesta tietämättömän aviomiehen geenejä?"

Sillä tavalla, että aviomiehen ja aviovaimon yhteisen lapsen suhde isäänsä on suojattu perheen sisälle silloinkin, kun perheen toinen lapsi on toisen miehen siittämä.

"Toisin sanoen avioliiton biologisen perusteen johdonmukainen seuraaminen johtaisi *aina* kestämättömään sotkuun. Toivottavasti tämän perusteen ympärille rakentuva vastustus jää tämän ”kestämättömän sotkun” myötä vihdoinkin kokonaan pois."

Ilmeisen tahallista väärinpäättelyä sinulta. Biologisella perusteella on monta tahkoa, joka ilmentävät lajimme ikiaikaisia parinvalintastrategioita, siihen liittyviä eturistiriitoja yksilöiden välillä ja tarvetta niiden sovitteluun yhteisön "parhaaksi".
Siten perusteen johdonmukainen seuraaminen nimenomaan ei vie sotkuun vaan siitä pois.
Kun puhumme isän ja lapsen yhteyden suojelemisesta, tarkoitamme tilannetta, jossa biologinen isä elää lapsen äidin kanssa; vaikka lapsen yhteyttä "pelkkään" siittäjäänsä (esim. nimettämään sukusolun luovuttajaan) voidaan myös haluta suojella jollain tavoin, on tilanteissa kuitenkin merkittäviä eroja.

"En luokittelisi perusoikeuksien alueelle meneviä rajoituksia ”makuasioiksi” (paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että lukeutuisin oikeuksista jo nykyisin nauttivien ryhmään). Avioliitosta erillisen oikeudellisen instituution eli parisuhdelain ylläpitäminen ei rakennu järjellisille perusteille vaan nimenomaan "makuasioille" ja ansaitsisi siten lähemmän tarkastelun myös uudessa eduskunnassamme."

Toistan edellä sanomani: lait parisuhteen rekisteröinnistä ja avioliitosta kohtelevat ihmisyksilöitä jo neutraalisti, vaikka ne ihmisryhmiä eivät neutraalisti kohtelekaan. On viime kädessä makuasia, mille ryhmille annetaan mitä oikeuksia. Johdonmukaisella kannanottajalla maut eri asioiden suhteen eivät kuitenkaan vaihtele mielivaltaisesti, vaan eri asioita koskevien makujen pitää olla loogisessa, ristiriidattomassa suhteessa niihin primitiivimakuihin, jotka muodostavat ja generoivat kannanottajan "arvot", moraalin, tavoitteet yms. Eikö niin?

#297: v ronski - Ärhäkkäästi, sannavain,

Adressiteksti voitaneen tältä osin sivuuttaa ja tutkia sen sijaan niitä yleisiä perusteita, joita olet esittänyt toisaalta sukulaisliitoille ja toisaalta sille, että avioitumiseen oikeutetun henkilöpiirin tulisi säilyä ennallaan. Jälkimmäisen kohdalla katsot, että nykyinen parirajaus on seurausta avioliiton seksuaalisbiologisesta perustasta ja perusteesta. Tiivistettynä kantasi on siten se, että avioliitto on tarkoitettu lisääntymisyksikköjen suojaksi ja että nais- ja miesparit eivät keskinäisen lisääntymättömyytensä vuoksi tarvitse avioliiton antamaa suojaa. Kutsut tätä biologiseksi perusteeksi ja katsot, että sukupuolineutraalisuus romuttaisi lain fundamentaalin perusteen tavalla, joka vaatisi uuden perusteen konstruoimisen. Tämä peruste on jäsentymättömämpi ja rakentuu minun nimiini laitettuna usein olkinukkemaisesti vastaamaan niitä teemoja, joita kulloinkin haluat vastustaa. Joka tapauksessa on selvää, että muiden kuin toisilleen sukua olemattomien yhden naisen ja yhden miehen välisen avioliiton sääntelystä myös nais- ja miesparin avioliiton sääntelyyn laajeneva avioliittolaki hylkää mielestäsi lain nykymuodon ja sitä myöten ns. traditionaalisen avioliiton sekä perustaa tilalle uuden laajennetun avioliiton muodon.

Käsittelen ensin biologista perustettasi eli väitettäsi siitä, että avioliitto kohdennetaan nykyisin niille pareille, ”joiden voidaan olettaa tuottavan yhteisiä biologisia, yhteisön toivomia jälkeläisiä” sekä kommenttiasi, jonka mukaan jätän ”huomiotta sen, että biologinen peruste ’generoi’ trad. perhekäsityksen”. Jälkimmäisestä lauseesta aloittaen: Hyväksyt näkemykseni siitä, että traditionaalinen perhekäsitys generoi avioliittolain nykyisen parirajauksen, mutta katsot, ettei avioitumista voi sallia muille ryhmille biologian vuoksi. Voidaanko siis kaikenlaisia lainsäädäntöuudistuksia – myös muita kuin seksuaalivähemmistöjä koskevia – vastustaa vetoamalla pelkästään siihen, että traditionaalinen perhekäsitys generoituu biologisesta perusteesta? Samainen biologia, joka suo miehelle prosentuaalisesti suuremman lihasmassan, generoi traditionaaliseen perhekäsitykseen aviomiehelle kuuluvan perheenpään hiljaisen oikeuden hakata ja raiskata vaimoaan ja piestä lapsiaan. Nämä aviomiehen oikeudet ovat osa nykysääntelyä eri puolilla maailmaa tänäkin päivänä. Biologia on luonteeltaan niin deterministinen voima, ettei sen vastaisia muutoksia voida ilmeisesti hyväksyä. Tähän liittyen:

”isyysolettaman olemassaolo muistuttaa meille niistä lähtökohdista ja faktoista, jotka ovat olleet tuhansia vuosia samat joka puolella palloa; se kertoo meille siitä, miksi miehen ja naisen välinen liitto on koettu niin erityiseksi, että sitä pidetään tärkeänä käsitteenä, jolle on annettu oma nimi, 'avioliitto'.”

Avioliitolla on tuhansia vuosia joka puolella palloa ollut perusteenaan samat lähtökohdat ja faktat, nimittäin naisen sitominen aviomiehen ja tämän suvun vaikutuksen alaiseksi. Tämä historiallis-biologinen peruste näkyy nykyäänkin avioliittolaimme pykälästä, johon on erikseen pitänyt kirjata seuraavat lauseet: ”Puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Heidän tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta sekä yhteisesti toimia perheen hyväksi. Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella”. Näitä itsestäänselvyyksiä ei ole kirjattu aviomiehen suojelemiseksi vaan siksi, että avioliitto on kautta aikain merkinnyt aviovaimon oikeusaseman heikentymistä: onhan nainen ollut lähinnä sukujen välistä kauppatavaraa. Tällaista käsittämätöntä blaastia ei tietenkään ole otettu moderniin parisuhdelakiin.

Palauttakaamme mieliimme kommenttisi näkemyksestäni biologisen perusteen poissaolosta. Kirjoitat seuraavasti: ”Prinsessa-vasta-argumenttisi on, että ei se biologia, vaan ne moraalikannat, ihan kuin perinteiset moraalikäsitykset eivät muka juontuisi juurikin niistä jo paljon puhutuista biologisista reunaehdoista ja dynamiikoista”. Jos täten noudatamme johdonmukaisesti traditionaalisen perhekäsityksen taustalla vaikuttavan biologisen perusteen sanelemia reunaehtoja, on sääntelyn johtologiikan ja lain perusteiden ja jopa perusteen vastaista säätää nykyisenkaltaisista aviovaimollekin kuuluvista perusoikeuksista etenkin mitä tulee muun muassa (seksuaaliseen) itsemääräämisoikeuteen ja perustuslaissa turvattuun omaisuuden suojaan. Naisten siviili- ja rikosoikeudellisen suojan takautuvaa huonontumista lienee  mahdollista perustella menestyksekkäästi ”yhteydellä perinteisiin” ja paluulla tilanteeseen, joka oli voimassa joitakin vuosikymmeniä sitten – eli sanojasi lainaten – ”aivan  hetki sitten, kun suhteutamme kulttuurimme monituhatvuotiseen historiaan”.

Avioliiton solmimisen edellytys ei tänä päivänä ole se biologisesti perusteltu mahdollisuus, että puolisoiden välisestä seksistä syntyy yhteisöömme uusi jäsen. Sallimalla esimerkiksi yli viisikymmentävuotiaiden naisten avioitumisen yhteiskunta hyväksyy avioliiton myös tahoille, joiden liitosta ei voi olla seurauksena biologista jälkeläistä. Avioitumista ei ole kielletty myöskään steriileiltä, hedelmättömiltä, sukupuolensa korjanneilta ja henkilöiltä, jotka ovat julkisesti ilmaisseet sitoutumisensa lapsettomaan elämäntapaan, jolloin on selvää, että yhteiskunta hyväksyy avioliiton ja siinä todennäköisesti harjoitettavan seksin siitä huolimatta, että näiden parisuhteiden virallistamiselle ei voida osoittaa biologista perustetta. Viimeistään vieraslapsiadoptiosta säätämällä avioliittolaki on sallinut avioitumisen myös jälkeläistuotantoon kykenemättömille pareille ja irtaantunut siten oletetusta lisääntymisperusteestaan. Kun avioliittoa ei lähtökohtaisesti ole kielletty lisääntymään kykenemättömiltä, on lain nais- ja miespareja syrjivä nykymuoto heikosti perusteltu. Samaa sukupuolta olevat eivät keskenään tuota jälkeläisiä, mutteivät niitä tuota monet muutkaan parit, joille lainsäädäntö kuitenkin antaa avioitumisoikeudet. Menopaussin ylittänyt nainen ja vaikkapa vasektomian läpikäynyt mies eivät ole suojan tarpeessa oleva lisääntymisyksikkö. Johdonmukaisuus vaatii, että sääntelyä sovelletaan yhdenvertaisesti. Muunlainen sääntely ei ole ”linjakasta”, vaikka haluaisitkin sen sellaisena nähdä. Edellä luetelluilla pareilla ei ole sellaisia erityispiirteitä, joista mielestäsi seuraisi eroja oikeuksissa ja velvollisuuksissa, ja jotka perustelisivat avioitumisoikeuden – eli lisääntymisyksiköille tarkoitetun erityssuojan – antamisen.

Peräänkuuluttaessasi lisääntymisperustetta painottavan ajattelutavan ”käytännöllistä” implementointia et huomaa, että esittämäsi käytännölliset avioitumisoikeuksien myöntämiset tosiasiassa tekevät perustavanlaatuista väkivaltaa säädöksen perustetta vastaan ja suorastaan vesittävät sen. Käytännöllisistä menettelytavoista puhuttaessa viittaat siihen, miten äänioikeus ”annetaan kaikille tietyn ikärajan ylittäneille, eikä esimerkiksi henkisen kypsyyden tai eliniänodotteen perusteella”, mutta sivuutat ne sujuvasti implementoitavissa olevat käytännölliset keinot, joita esitin muun muassa terveydenhuoltorekistereiden laajemman hyödyntämisen tiimoilta. Tällaisia avioitumisoikeuden poisrajaavia menettelyitä on käytössä maailmalla ja niitä hyödynnettiin ilmeisesti myös Suomessa aikana, jolloin avioliittolain mukaisena avioesteenä nähtiin muun muassa tarttuvalla asteella oleva sukupuolitauti. Äänioikeusrekisterin antaman mallin mukaisesti väestötietokirjanpitoon voidaan oikeustoimikelpoisuuden perustavan iän saavuttamisen lisäksi kirjata tieto siitä, kun (naispuolinen) henkilö saavuttaa menopaussi-iän. Minulla olisi kaikenlaisia uusiakin käytännöllisiä keinoja varmistaa avioliiton suoja pelkästään lisääntymisyksiköille, jos vain haluat pohtia niitä tarkemmin: tahdon asiahan sekin on, että minkäsuuruisiin uudistuksiin biologisen perusteen omaksumisella halutaan päätyä. Jos perusteen soveltamisella kuitenkin tosiasiallisesti syrjitään epäjohdonmukaisesti tiettyjä ihmisryhmiä, sen soveltamisperiaatteet on otettava erityisen tarkkailun alle.

Tutkikaamme vielä tarkemmin niitä erityisiä oikeuksia perustavia erityispiirteitä, joita katsantosi mukaan kaikilla heteropareilla on:

”koska käsitteissä ja tarpeissa on eroja, on luonnollista odottaa, että kaikilta osiltaan oikeuden ja velvollisuudet eivät ole yhteneviä.”

”Milloin erityispiirteistä kuitenkin seuraa eroja oikeuksissa ja velvollisuuksia, on kysymys lähinnä tekninen - pikemminkin muoto- ja nimentäkysymys kuin sisältökysymys. Yhteiset tekijät eteen niistävä säännöshierarkia voi olla paras. Nyt yläotsikkona on Suomen laki. Sen alla olevan avioliittolain voisi korvata lailla ihmisryhmien liitoista, jonka alakohtina voisivat olla esim. (1) trad. avioliitto (’heteroparit’), (2) kumppanuusliitto (’homoparit’ ja ’sukulaisparit’) ja (3) moniliitot sekä (4) rekisteröimättömät ryhmittymät (’avoparit’, ’avokolmikot’ jne.).”

Sovelletaan logiikkaasi ensin muuhun lainsäädäntöön. Homo- ja heteroseksuaalilla miehellä on kummallakin omat erityispiirteensä ja näiden biologisten erityispiirteiden vuoksi heille tulisi voida laintasoisesti antaa erilaisia oikeuksia ja toisaalta heille pitäisi voida asettaa toisistaan poikkeavia velvollisuuksia. Terveydenhuoltolain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Homomiehet tulisi erotella heteromiehistä, sillä jälkimmäisellä ryhmällä biologisesta perusteesta mahdollisesti seuraavat vahinkoraskaudet, aviorikoksen myötä hajoavat heteroperheet ja sukupuolitaudeista aiheutuvat hedelmättömyysriskit eivät kosketa ensimmäiseen ryhmään kuuluvia henkilöitä. Ratkaisu: säädetään erilliset terveydenhuoltolait homoille ja heteroille. Sisällöltään lait ovat identtiset, mutta kyse onkin lain muodosta ja nimeämisestä.

Ymmärtääkseni haluat pitää avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen käsitteet erillään siksi, että niihin sisältyvät ja niihin liitettävät oikeudet ja velvollisuudet eroavat toisistaan. Erittelisitkö nyt ne oikeudet ja velvollisuudet, joiden osalta esimerkiksi heterovanhuspari ja naispari eroavat toisistaan siinä määrin, että vain toinen voi virallistaa parisuhteensa avioliittolaissa säädetyin keinoin? Pelkkää vastakkaisten sukupuolten lisääntymisfysiologisiin eroihin palautuvaa erottelua ei voida soveltaa, paitsi jos haluat jälleen hahmotella lisäedellytyksiä. Miksi lisääntymispotentiaalia vaaditaan ainoastaan samaa sukupuolta olevilta pareilta? Entä voidaanko kaikkia avioliittolain säännöksiä pitää sellaisina, joiden tarkoitus on turvata lisääntymisyksikköjä? Avioliittolain ja parisuhdelain eroavaisuuksia tarkastellessa voidaan havaita eroja esimerkiksi toimituksen muodossa. Lisääntyykö heteroparien jälkeläistuotanto määrämuotoisen suullisen menettelyn myötä, vai riittäisikö se, että menettely olisi korostetusti kirjallista asiakirjaprosessia, kuten parisuhteen rekisteröinnin kohdalla. Olisiko ajateltavissa, että joitakin avioliittolain säännöksiä voitaisiin lisääntymissuojan heikkenemättä soveltaa myös muihin kuin nykyisin hyväksyttäviin lisääntymiskyvyttömiin pareihin, kuten nais- ja miespareihin?

Mitä itse parisuhdejaotteluusi tulee, niin kyseenalaistan tietyt ratkaisusi. En hahmota, minkälaisiin edellytyksiin nojautuen ryhmittely on tehty. Millä perusteella muodostat esimerkiksi ykkösryhmän? Jos promotoimasi traditionaalisen avioliiton muoto näkyy avioliittolaissa, niin perinteisiä mahdollisia aviopuolisoita ovat muun muassa serkut, pikkuserkut, ottovanhemmat ja ottolapset sekä sisaruksen lapset ja lapsenlapset. Parisuhdelain mukaan rekisteröityyn parisuhteeseen sovelletaan avioliittolaissa säädettyjä avioestesäännöksiä. Tällöin ykkösryhmäsi olisi johdonmukaisuuden vuoksi oltava toisiinsa AL 8-9 §:n mukaisessa sukulaisuussuhteessa olevien tai olemattomien vastakkaisten sukupuolten muodostamat parit. Kakkosryhmäsi käsittäisi toisiinsa AL 8-9 §:n mukaisessa sukulaisuussuhteessa olevien tai olemattomien samaa sukupuolta olevien muodostamat parit. Sääntelylogiikkaa seuraten kolmosryhmä kattaisisi parit, joiden osapuolet ovat AL 7 §:n mukaisessa sukulaisuussuhteessa toisiinsa. Kaikkia ryhmiä koskisivat samat oikeudet ja velvollisuudet, mutta niillä olisi eri nimet (avioliitto, rekisteröity parisuhde, kumppanuusliitto) ja kolmosryhmän momenttiin olisi sisällytetty huomautus siitä, että sukupuoliyhteys aviopuolisoiden kesken on tässä avioliitossa kielletty RL 17:22 §:ssä säädetyn mukaisesti. Pohdin jälkimmäisen tilanteen mielekkyyttä jäljempänä.

Ylläkuvattu jaottelu on viimeistä ryhmää lukuun ottamatta identtinen nykysääntelyn kanssa ja sen tarkoitus on tuoda näkyville toistuva perusvirheesi sukulaispareihin liittyen. Asiaa voidaan lähestyä eri kanteilta. Jos avioliittoon oikeutettuja tahoja halutaan sinun tapaasi rajata biologisesta perusteesta käsin, traditionaaliseen avioliittoryhmään luetaan silloin toisilleen sukua olemattomat heteroparit, toisilleen sukua olevat (ehkä steriloidut?) heteroparit ja heteromoniliitot. Jos taas tarkastellaan nykymuotoista avioliittoa, kakkosryhmään perusteetta sysäämäsi sukulaisparit kuuluvat osittain jo nyt traditionaalisen avioliiton ryhmään ja tietyt heteroparit kakkosryhmään.

Keskustelun kuluessa selväksi käynyt piintynyt tarpeesi niputtaa samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteet yhteen insestisten lähisukulaisliittojen kesken selittää tietenkin muun muassa suorittamasi jaottelun heteropareihin ja toisaalta homo- ja sukulaispareihin. Kykysi olla sinnikkäästi erottamatta esimerkiksi isän ja tyttären välistä suhdetta kahden naisen rekisteröidystä parisuhteesta kertoo toki kaiken oleellisen suhtautumisestasi seksuaalivähemmistöihin, mutta jättää oman logiikkasi vaillinaiseksi. Koska kieltäydyt luonnostelemasta lähisukulaisia koskevien avioesteiden taustalla vaikuttavaa oikeushyvää, voidaan päätellä, että pidät lakiin sisältyvää lähisukulaisestettä epäloogisena ja tuomittavana, ja että ainakin vastakkaisia sukupuolia edustavien avioliitto tulee voida sallia vaikka jo tänään. Avioesteen aiheuttavien asiantilojen luetteloon on toisaalta sisällytettävä todennettu sterilisaatio, hedelmättömyys ja menopaussi ja siirrettävä estekohdat täyttävien heteroiden parisuhteiden sääntely parisuhdelain alle tai uuteen ”kumppanuusliittoja” koskevaan säädökseen. Olisihan tällainen ratkaisu linjassa myös oman näkemyksesi kanssa, jonka mukaan ”muille lain suojaa halajaville ihmisryhmille [kuin lisääntymisyksiköille] laaditaan oma tarkoituksenmukainen lakinsa”.

#297: v ronski - Ärhäkkäästi, sannavain,

Tarkastelen seuraavaksi lähisukulaisten avioliittoja koskevia kommenttejasi, joita laajentamalla voidaan pohtia, miksi lähisukulaisten legopalikoita ei lainsäätäjän mukaan saa kiinnittää sinänsä neutraaliin alustaan. Alustavasti voidaan todeta, että jos avioliiton kautta tuleva parisuhteiden virallinen suoja halutaan ulottaa esimerkiksi äidin ja tyttären tai veljen ja sisaren välisiin parisuhteisiin, puolison käsitteen ja sen takana vaikuttavan perhekäsityksen on muututtava yhteiskunnassa sellaiseksi, että perheen sisällä voidaan harjoittaa seksuaalista kanssakäymistä: insestikieltojen kumoamisen ja avioliittolain muutoksen myötä jälkeläisten saaminen tuottaa siten myös uudenlaisen seksuaalisen ulottuvuuden, joka ei rajoitu vain aviopuolisoiden välille, vaan voi suuntautua lapsiin, lapsenlapsiin, sisareen, vanhempaan tai isovanhempaan. Perhelainsäädännön ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten Suomelle asettamat velvollisuudet lapsen tasapainoisen kehityksen ja perheen turvaamiseksi on tällöin todennäköisesti arvioitava uudelleen, sillä nykytila lähtee muun muassa lapsen seksuaalisesta koskemattomuudesta ja perheen suojaamiselta kuvatunlaiselta toiminnalta. Uudistuksen tueksi on oletettavasti kerättävä tutkimusaineistoa insestisten suhteiden ei-vahingollisuudesta.

Siteeraan johdannoksi näkemystäsi lainsäädännön taustalla vaikuttavista arvoarvostelmista. Kirjoitat, että ”liberaalin moraalin mukaan ei pidä muilta kieltää sellaista, mistä ei ole ulkopuolisille haittaa; ymmärtääkseni edustat tätä moraalia. Tässä moraalissa ei liene perusteltua kieltää aikuisten veljesten tai siskosten sukupuoliyhdyntää ja veli-sisko-parinkin tapausta on harkittava tarkasti”. Kysymys koskee niitä perusteita ja erityisiä syitä, joihin nojautuen lähisukulaisten väliset parisuhteet/avioliitot katsotaan kielletyiksi liberaaliakin moraalia edustavan henkilön ajatusmaailmassa. Olen jo aiemmin käsitellyt niitä perusteita, joiden vuoksi lähisukulaisten parisuhteet nähdään vahingollisina ja epätoivottavina ja siten virallisen hyväksynnän sateenvarjon alle kelpaamattomina. Et kuitenkaan hyväksynyt näitä lähtökohtia, koska kieltäydyt pitämästä ”näytettynä faktana sitä, että nykymuotoinen avioliittolaki kieltäisi lähisukulaisten liitot tarkoituksenaan estää insesti” ja lisäät vielä, että ”se fakta, että rikoslaki asiasta jo erikseen säätää, puoltaa kantaa, jonka mukaan avioliittolain tarkoitus ei ole säätää sukupuoliyhdyntöjen tuomittavuudesta”.

Siteeraan aluksi voimassaolevaa avioliittoasetusta, jonka mukaan ”silloin, kun oikeusministeriöltä haetaan lupaa avioliitolle, jonka toisena osapuolena on toisen sisaruksen jälkeläinen, ministeriön on tarvittaessa annettava hakijoille tieto käytettävissä olevasta perinnöllisyysneuvonnasta sekä sen toimipaikoista”. Tällaista sääntelyä tuskin annettaisiin, jos sukulaisten avioliittojen sisällä vakiintuneesti nähtävien sukupuoliyhdyntöjen luonnetta ei arvotettaisi ainakin jossain määrin epätoivottavaksi.

Avioliittolain osauudistuksen esitöissä todetaan avioesteistä seuraavaa: Avioestesäännöksillä yhteiskunta pyrkii toteuttamaan tärkeiksi katsomiaan perhe-, sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita sekä tukemaan sukupuolista käyttäytymistä ja perhesuhteita koskevia moraalikäsityksiä. Suurin osa avioesteistä liittyy avioliittoon aikovien sukulaisuussuhteisiin, ja näitä esteitä on tarkasteltava ensisijaisesti eettisenä kysymyksenä. Erittäin voimakkaat eettiset perusteet puoltavat sitä, että avioliitto sisarusten tai puolisisarusten kesken sekä suoraan etenevässä että takenevassa polvessa olevien sukulaisten kesken ehdottomasti ja ilman poikkeusta kielletään. Eettiseltä kannalta avioliittoja myös kaukaisempaa biologista sukulaisuutta edustavien henkilöiden välillä voidaan pitää sopimattomina, sillä avioesteet kuvastavat yleistä suhtautumista siihen, millaisia avioliittoja pidetään yhteiskunnan kannalta epätoivottavina. Perustelut lähenevät siten suurelta osin niitä insestikriminalisointien perusteluita, joihin rikoslain uudistukset ovat nojautuneet: sekä 1970- että 1990-luvuilla toteutettujen rikoslakiuudistusten jälkeenkin laissa kriminalisoidut tekotyypit vastaavat lähes identtisesti avioliitolain avioesteluettelon sukulaisuussuhteita. Seksuaalisuus ja siihen liittyen myös parisuhteen vahvistaminen lähisukulaisten ja ennestään jonkinlaisessa läheisessä perhesuhteessa eläneiden välillä katsotaan siten kielletyksi ja rangaistavaksi (perhe)moraalisista syistä.

Kuten edellä huomautin, avioliittolaki sääntelee parisuhteita, joihin vakiintuneesti liitetään seksuaalinen ulottuvuus. Rikoslaki puolestaan sääntelee sallittujen seksuaalitekojen piiriä. Myös parisuhteen ulkopuolella harjoitettava lähisukulaisten välinen sukupuoliyhteys nähdään haitallisena. Insesti on sukulaisavioliiton looginen edellytys. Näistä syistä säännöksien perusteita ja lainsäätäjän tarkoitusta voidaan tulkita lukemalla säädöksiä ja niihin liittyvää lainvalmistelumateriaalia rinnakkain. Lähisukulaisten välisten yhdyntöjen kielto rikos- ja avioliittolaissa on nähtävä luonteeltaan tehokkaana tapana estää sanottu käyttäytyminen. Ihmettelyäsi siitä, miksi lähisukulaisten parisuhteista säädetään kahdessa eri laissa, voidaan ehkä hälventää huomauttamalla, että useasta muustakin asiasta (esimerkiksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä) säädetään osin päällekkäin eri säädöksissä. Ennenkuulumatonta ei myöskään ole rikoslaissa olevien pykälöiden siirtyminen siviililakiin, kuten on ollut laita kaksinnaimista koskevilla säännöksillä. Sen sijaan avioliittoa ei ilmeisesti ikinä ole sallittu sellaisille parisuhteille, jotka olisi rikoslaissa katsottu haitallisiksi. Tällaiseen ratkaisuun ei luonnollisesti ole päädytty yhdessäkään maassa, jossa on voimassa sukupuolineutraali avioliitto, sillä avioitumiseen oikeutettujen parisuhteiden kriminalisointi olisi loogisesti riistiriitaista.

”Arveletko, että perusteet tälle [lähisukulaisten välisille seurustelusuhteille] ovat parempia kuin sille, jos samaa sukupuolta olevien seurustelusuhteet nähtäisiin (edelleen) rikoksena yleistä järjestystä vastaan?”

Homoseksuaaliset teot olivat 1970-luvulle saakka kiellettyjä siveellisyysrikoksina, minkä jälkeen ne dekriminalisoitiin. Sen sijaan insestikriminalisoinnit systematisoitiin samaiselle vuosikymmenelle ajoittuvan osauudistuksen myötä yleistä järjestystä vastaan olevien rikosten ryhmään. Homosuhteiden moitittavuus perustui 1800-luvun lopun varsin raamatullisiin näkökohtiin ja siihen, että homoseksuaalinen käyttäytyminen nähtiin sosiaalisesti tarttuvana ”tautina”. Alkuperäisen kommentin tarkoituksena oli ennemminkin korostaa säännösten poikkeavuutta niistä pykälistä, joissa suojeluobjektiksi on otettu seksuaalinen itsemääräämisoikeus, jonka itse näet oikeuttavan lähisukulaisten avioliitot, ja toisaalta niistä avioitumisen kieltävistä säännöksistä, joissa rajausperusteet tukeutuvat perhesuojelullisiin ja yleistä järjestystä tukeviin perusteisiin. Kun kysyt, onko kriminalisoinnin perusteeksi ajateltu se, että ”perheen muut osapuolet eivät tykkää parin seurustelusta tai yhdynnästä ja siksi perheenjäsenet usein riitautuvat”, voidaan johtoa tällaiseenkin kysymykseen hakea rikoslain esitöistä. Lähisukulaisten välisten sukupuolisuhteiden kiellon luokittelu yleistä järjestystä vaarantavaksi rikokseksi on valmisteluasiakirjojen mukaan tällaisten suhteiden yleistä ärtymystä herättävä ja mielipahaa aiheuttava luonne, mutta tämän lisäksi kunkin kriminalisoinnin kohdalla on vielä erikseen perusteltu tarvetta suojata muun muassa perheen sisäisten suhteiden kiinteyttä. Yhtenä yleisperusteluna mainitaan esimerkiksi se, että ”ihmiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin ja varsinkin nuorille on hyötyä siitä, että he voivat kokea pysyvän ihmissuhteiden verkoston ympärillään”. Erityissuojelua halutaan kohdistaa ennen kaikkea lapsiin ja nuoriin, jotka asuvat yhdessä vanhempiensa kanssa. Tähän nähden on erikoista, että teksteissäsi vilahtelevat muun muassa ehdotelmat, joissa avioliitto sallittaisiin äidin ja tyttären välille.

Lähisukulaisten väliset parisuhteet nähdään vahingollisina eri syistä, joista osaa olen käsitellyt jo edellisissä viesteissäni. Muita ajateltavissa olevia perusteita suhtautua kielteisesti esimerkiksi sisarusten väliseen sukupuoliyhteyteen voidaan hakea esimerkiksi sukulaisuuden perusteella yksilölle määrittyvistä sosiaalisista paineista ja odotuksista siitä, minkälaisia velvollisuuksia sukulaisilla on toisiaan kohtaan. Jos sukulaisten väliset suhteet katsottaisiin sallituiksi, sallittu ja toisaalta odotettu käyttäytyminen saattaisivat jossain määrin sulautua. Tähän liittyen: Lisääntymisbiologiselta kannalta lähisukulaisten välisiä suhteita on historiallisesti pidetty epätoivottavina ja vahingollisina insestistä syntyneiden lasten kohonneella kehitysvammaisuusriskillä, mutta nykyään tällä ei enää perustella ainakaan lainsäädännöllisiä kieltoja. Biologia on linkittynyt avioesteiden sääntelyyn kuitenkin polveutumisen kautta. Biologista ryhmää eli sukua tai yleisemmin laajempaa yhteisöä ei ole haluttu sotkea ei-sallituilla parisuhteilla, sillä polveutuminen määrittää sukulaisia ja niitä oikeuksia, velvollisuuksia ja yleistä asemaa, joita sukulaisilla on suhteessa toisiinsa. Toisaalta myöskään ei-biologisesti syntyneitä sukulaisuussuhteita (esim. lankoussuhde) ei ole hyväksytty juuri yhteisön suojaamisen nimissä. Kuten huomaat, esimerkiksi veljesten välisen sukupuoliyhdynnän kieltäminen ei siten ole pelkästään ”moraalinen kanta”, vaikka toki eettisestikin perusteltuja kommentteja voidaan esittää.

Voidaan myös kysyä, onko sisarusten välinen suhde vapaa tietynlaisesta valtasuhteesta ja toisen sisaruksen valta-asemasta suhteessa nuorempaan. Vääristyneen vallankäytön mahdollisuuden huomioonottaminen näkyy rikoslain pykälässä, jonka mukaan teosta rangaistaan ainoastaan suhteen vanhempaa osapuolta. Näin on silloinkin, kun esimerkiksi aikuinen lapsi on sukupuoliyhteydessä vanhempansa kanssa. Jos sisarukset ovat kaksosia tai muuten osuvat suppeaan ikähaarukkaan, ajatusta toisen käskyvallasta, valvonnasta ja hallitsevasta asemasta ei välttämättä ole pidettävä perusteltuna: toisin on tilanteissa, joissa sukupuoliyhteyttä harjoitetaan juuri täysi-ikäiseksi tulleen ja tätä huomattavasti vanhemman ja kypsemmän sisaruksen välillä. Lainsäädäntö lähtee siitä, että kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä suojataan seksuaaliselta hyväksikäytöltä. On katsottu, että tällaisen henkilön kyky päättää itsenäisesti seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, minkä vuoksi tällaista kypsymättömyyttä hyväksikäyttävän osapuolen toiminta nähdään tuomittavana.

Ylläkäsitellyt perusteet soveltuvat sekä samaa että eri sukupuolta olevien lähisukulaisten parisuhteisiin. Rinnastus perustuu paitsi kuvattuihin seikkoihin myös lainsäätäjän tahtoon, jonka mukaan avioliiton esteiden on oltava samat sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Lainvalmistelijat eivät siten jättäneet linkkiä avioliittolaissa esiintyviin esteellisyyskohtiin ”tietämättömyydestä, epäjohdonmukaisuudesta tai piittaamattomuudesta", kuten esität, vaan muun muassa siksi, että järjestelyllä haluttiin turvata sallittujen parisuhteiden yhtäläistä kohtelua.

Katson, että avioliiton suojaa ei tule ainakaan nykyisellään laajentaa lähisukulaisten välille. Perusteet on esitetty edellä. Sisarusliittoja vaativan on puolestaan esitettävä kelpoisat edellytykset. Olisinkin edelleen kiinnostunut kuulemaan, minkä spesifin oikeushyvän suojelun sinä näet insestikriminalisointien ja avioliittolaissa säädettyjen avioesteiden taustalla.

Huomautan vielä, että jaan suurimmilta osin perhe- ja rikoslainsäädäntöuudistuksissamme omaksutun johtoajatuksen, jonka mukaan yksilöllä on oikeus päättää omasta parisuhteestaan niin kauan, kun se ei loukkaa toisten ihmisten oikeuksia tai ”yleistä järjestystä”. Kirjoitat muun muassa seuraavasti: ”veli-sisko-parinkin tapausta on harkittava tarkasti: sukupuoliyhdyntää sinänsä ei ehkä pitäisi kieltää – vain jos se on tuottamuksellista”. Kommentoin tätä hyväksyvästi jo aiemmin (esittämilläni reunaehdoilla). Avioliittolain mukaan sisarukset tai puolisisarukset eivät saa mennä keskenään avioliittoon. Olen esittänyt, että jos geenialtaan huonontuminen pudotetaan laskuista, en näe perusteita kriminalisoida eri perheyhteisössä kasvaneiden sisarusten parisuhdetta, mutta että avioitumisoikeuden osalta lakiteknisesti mielekkään osarajauksen muotoilu voi olla vaikeaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että se olisi mahdotonta. Erilaisia sukulaisuuteen perustuvia avioesteitä ja insestikriminalisointeja on ajan mittaan kumottu. Muiden maiden avioliittosääntely voi olla myös edistyksellisempää kuin omamme. Esimerkiksi Ruotsin lain mukaan avioliitto puolisisarusten kesken on luvanvaraisesti sallittu edellytyksin, että osapuolet eivät ole lapsina asuneet samassa taloudessa sisarusten tavoin. On huomattava, että myös tässä pykälässä tulee esille lailla suojattavaksi katsottu oikeushyvä, eli perheenjäsenten psykososiaalisen kehityksen ja perheen suojeleminen.

Yksityishenkilönä olen sitä mieltä, että muiden ihmisten seksuaalielämä ei ole minun asiani ja että yhteisöllisen kontrollin poissaollessa esimerkiksi täysi-ikäiset ja vapaaehtoisesti toimivat veljekset voivat käytännössä (salassa) tehdä keskenään mitä haluavat, ja näin varmasti tapahtuukin, ja samoin on laita polygamisten suhteiden kohdalla. Parisuhdesääntelyn ja perhettä suojaavien normien välinen tasapainottelu luo kuitenkin ongelmallisia tilanteita esimerkiksi sopivien rajausten osalta.

#297: v ronski - Ärhäkkäästi, sannavain,

Miksi nais- ja miesparien legopalikoita ei sitten voida kiinnittää avioliittolain alustaan? Homoseksuaalien parisuhteiden suojan tarve tunnistettiin 2000-luvun alussa, jolloin säädettiin laki rekisteröidystä parisuhteesta. Syyt siihen, miksi asian ratkaisemiseksi haluttiin säätää avioliittolaista erillinen – vaikkakin keskeisiltä kohdiltaan avioliittolakiin rinnastuva – laki, löytyvät muun muassa lainvalmistelussa, jossa lakivaliokunnan asiantuntijoina kuultiin piispaa, teologian tohtoreita, eheytysterapiaa tarjoavia aslanilaisia ja erilaisia kirkonmiehiä yhteensä kahdentoista henkilön verran. Seksuaalivähemmistön etujärjestön edustajista valiokunta suostui kuulemaan kahta henkilöä. Taustalla olivat siten kristilliset perhekäsitykset ja osin puhtaasti raamatulla perustellut kannat, joihin perustuvia heteroitakin koskettavia pykäliä on aikojen saatossa jouduttu raakkaamaan pois kovallakin kädellä. En suuremmin kannata uskonnon ja poliittisen prosessin sotkemista keskenään varsinkin, kun jälkimmäinen tuottaa yhteiskunnan jäseniä yleisesti sitovaa laintasoista sääntelyä. Sinänsä parisuhdelaki ei ole kamalan huono laki, vaikka omalta osaltani se onkin periaatteellisiin syihin perustuen estänyt parisuhteen virallistamisen. Lain vajavaisuudet käyvät ilmi, kun kysytään, miksi nainen ja mies eivät voi rekisteröidä parisuhdettaan. Vastaus on tietenkin se, että rekisteröity parisuhde on vain avioliiton korvike. Suurimmat erot liittyvät parisuhteen nimeen, vieraslapsiadoptioon, yhteiseen sukunimeen ja isyysolettamaan ja ne voidaan toki korjata yksitellenkin: en tosin näe syytä, miksi jokainen ongelmakohta olisi korjattava erikseen, kun perusteet sallia avioituminen myös nais- ja miespareille ovat olemassa.

Korjausta vaille olevien asioiden osalta puutun tässä vain parisuhdeinstituutioiden nimiin. Katsot, että ”miehen ja naisen muodostamalla parilla on jokin yhteisön kannalta merkittävä piirre, jota muilla pareilla ei ole” ja että ”Tällaisen piirteen olemassaolo antaa ehdottaa, että nuo parit muodostavat hyödyllisen käsitteen, jolle on hyvä antaa oma nimi”. Suppea avioliiton käsite on mielestäsi siinä määrin hyödyllinen, että sen perusteella avioliiton ulottamista nais- ja miespareille ei voida sallia. Kuten edellä on osoitettu, kaikilla miehen ja naisen muodostamilla pareilla ei todistettavasti ole peräänkuuluttamaasi merkittävää piirrettä. Argumentiksi typistyy siten se, että koska avioliitolla viitataan miehen ja naisen liittoon, sukupuolineutraali avioliitto on jo käsitteellisesti ristiriitainen ja lisäksi virheellisesti vie ajatukset siihen, että samaa sukupuolta olevilla pareillakin olisi tällainen (tässä: lisääntymiseen liittyvä) yhteisön kannalta merkittävä piirre. Ratkaisuna on siten pelkistetyimmillään pelkän eri nimen antaminen samaa sukupuolta olevien liitolle. Edellyttäen, että edeltävillä vaalikausilla alkanut parisuhdelain täydentäminen ja paikkaaminen jatkuu samanlaisena, on odotettavissa, että muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä Suomessa on voimassa kaksi muodollisesti erillistä mutta sisällöllisesti identtistä parisuhdesäädöstä, joita erottavana tunnusmerkkinä on ainoastaan virallistetun parisuhteen nimi. En menisi takuuseen sellaisen järjestelyn mielekkyydestä. Jos sukupuolineutraalia avioliittolakia ei kuitenkaaan säädetä vielä vuosiin, olisi hyvänä minimivastaantulona pidettävä ainakin sitä, että rekisteröinnistä siirryttäisiin virallistamiseen, kuten termi kuului alkuperäisessä hallituksen esityksessä. Muuten olen sitä mieltä, että jos järjestely näyttää, haisee ja maistuu avioliitolta, se on faktisesti avioliitto, eikä muuta väitettäessä voida välttyä ajatukselta, että kyse ei olekaan ainoastaan terminologiasta: ratkaisu vaikuttaa siltä, että moraaliin tukeutuen heteroenemmistön ja seksuaalivähemmistöjen liitot pyritään väkisin erottelemaan toisistaan ja näin kyseenalaistamaan jälkimmäisten parisuhteiden suojan oikeutus, tarve ja legitiimi perusta.

Erilaiset suppeat käsitteet ovat hyödyllisiä, mutta onko niiden säilyttäminen pakollista? Voiko käsitteiden merkityssisällön lukitsemisella myös vaikeuttaa uudistuksia tai yhteiskunnassa vallitsevia ajattelutapoja? Pitäisikö meilläkin ottaa käyttöön venäläinen sukunimisysteemi, jossa ulkopuolinen tunnistaisi yhdellä silmäyksellä, onko jokin tietty nainen ns. vapaata riistaa vai jo naimisissa. Mitä pelkästään naisen sukunimen muuttava järjestelmä kertoisi sukupuolten tasa-arvosta, kun naisen nimi (ja asema?) määrittyisivät miehen mukaan? Suomessa on perinteisesti ollut käytössä erilaisia ammattiryhmiä koskevia, juuri toimijan sukupuolen mukaan määrittyneitä suppeita nimityksiä, kuten tarjoilijatar, lakimies, lentoemo, lehtimies ja terveyssisar. On esitetty, että sukupuolisidonnaisten ammattinimikkeiden käyttö on osaltaan jarruttanut työmarkkinoiden tasa-arvoistumista normittamalla työtehtäviä erityisesti naisille tai miehille sopivina. Nyt tällaisena yhdenvertaisuuden esteenä on avioliitto-sana, joka on haluttu nähdä sukupuolisesti värittyneenä. Jos kaikenlaiset käsitteet jäädytettäisiin vastaamaan vallitsevia näkemyksiä, mitään yhteiskunnallisia uudistuksia ei voitaisi tehdä.

En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että arkielämässä virallistettujen parisuhteiden tunnistaminen pomminvarmasti homo- tai heteroseksuaalisiksi on kovin tarpeellista. Tuo parisuhteita jakava tunnusmerkki (puolisoiden seksuaalinen suuntautuminen) onkin ainoa, joka ainakin minulle tulee mieleen, kun näen noihin instituutioihin viittaavat sanat esimerkiksi sanomalehdessä. Jos yhteiskunnassa sen sijaan löisi läpi sinun promotoimasi argumentointi, mielleyhtymien tulisi kulkea joltiseenkin seuraavasti: ”Avioliitto? Ahaa. Tämä liitto on solmittu sen vuoksi, että nainen voi potentiaalisesti käyttää aviomiestä taloudellisesti hyväkseen ja jotta nainen pääsee halutessaan toteuttamaan tarvettaan geneettisen vaihtelun tai hyvyyden hakemiseen turvatusti vähentäen näin tarvetta syrjähyppyihin, ja jotta aviomies saisi varmistettua biologisen tai edes ei-biologisen juridisen jälkeläisen.” ”Rekisteröity parisuhde? Ahaa. Tämä liitto on solmittu kahden toisistaan välittävän ihmisen turvaksi tavalla, joka sitoo heidät yhteen taloudellisesti ja juridisesti.”

”puheesi pyrkimyksestä ’tasa-arvoiseen avioliittolakiin’ on harhaanjohtajaa, sukupuolineutraali on korrektimpi termi.”

Mitä tulee Naimalakko-adressissa vaaditun avioliiton nimeen, katson, että tasa-arvoinen avioliittolaki on nimityksenä ihan ok. Sukupuolineutraali on toki täsmällisempi termi, mutta se vaikuttaa vetävän keskustelun yleensä sivuraiteille. Tähän mennessä olen kuullut kaltevan pinnan kauhistelua muun muassa lukumäärä-, ikä-, laji- ja elollisuusneutraaleista liitoista.

Asioiden ja instituutioiden nimien pohdinnan perään voidaan tarkastella lähemmin sitä yhteiskunnallista kehitystä, johon ovat vaikuttaneet muun muassa aviovaimon, naisen oikeuksien ja muiden vastaavien käsitteiden muutos. Siteeraan tässä sinua: ”Parempi nähdä koko kuva: viime vuosikymmenten ’kehitys’, erityisesti ns. naisten emansipaatio ja ns. feministisen tasa-arvokäsityksen valta-asema sekä tuoreehkot lakikokeilut, ovat todellakin rapauttaneet avioliittojen asemaa, s.o. niiden suosiota, kestoa ja ehkä jopa onnea. Olisikohan aika kääntää suuntaa?”

”Porvarillisten naisten emansipatsioniharrastukselle” naureskeltiin ja sen oikeutus kyseenalaistettiin jo 1920-luvulla, jolloin päätettiin dumpata kaksisataa vuotta vanha naimakaari ja säätää uusi avioliittolaki. Siihen nähden huolesi perheiden rapautumisesta naisten aseman parantumisen myötä ei ole uusi. Kieltämättä naisten yhteiskunnallisen aseman parantuminen on ollut sietämätöntä. Aivan erityisen sietämätöntä on ollut naisten emansipoituminen eli asteittainen vapautuminen juridisista, kulttuurisista ja sosiaalisista alistusrakenteista. Avioliittojen asemaa, so. niiden suosiota, kestoa ja jopa onnea on nakerrettu määrätietoisella valtiofeministisellä salaliitolla. Avio-onnen takeena on kautta aikain ollut vaimon pitäminen nyrkin ja hellan välissä, ja tätä avioliiton pyhää perustaa on tietoisesti heikennetty muun muassa seuraavasti: avioero on sallittu, naisen edusmiehisyys on lakkautettu, perintöosien määräytymisestä on tehty sukupuolineutraalia, perheille on annettu subjektiivinen oikeus päivähoitoon, vaimoa ei saa enää pahoinpidellä tai raiskata avioliitossa, nainen saa äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa, ehkäisy ja oikeus aborttiin ovat antaneet naiselle oikeuden päättää lisääntymisestään, naisen ei enää tarvitse kysyä aviomiehensä lupaa perheen ulkopuoliseen työssäkäyntiin, nainen voi itsenäisesti hankkia omaisuutta ja vallita sitä ilman aviomiehen puuttumista asiaan ja niin edelleen.

Kaikkien näiden asioiden voidaan tilastollisen analyysin perusteella todistaa johtaneen perheiden hajoamiseen esimerkiksi verrattuna siihen historian vaiheeseen, jossa avioero ei ollut sallittu ja vaimo oli miehensä kontrollin alla. Epäilemättä aviomiehen laintasoiset mahdollisuudet vaikuttaa suoraan aviopuolisonsa elämään, valintoihin ja omaisuusjärjestelyihin ovat rapauttaneet avioliiton suosiota miesten keskuudessa. Myös aviomiesten kokema onni on saattanut vähentyä, kun vaimolle on lainsäädännön tuella suotu oikeus omaehtoiseen elämään. Miksi uusien meemien konstruoijat eivät tunnu ymmärtävän, että 99 prosenttia uusista ehdotuksista ei ole elinkelpoisia ja vanhassa vara parempi? Olisikohan aika kääntää suuntaa?

Huomionarvoista on myös avioliiton ulkopuolisten tekijöiden negatiivinen vaikutus. Hentoja heteroperheen taimia on pidettävä erityissuojeluksessa muun muassa siten, että samoja oikeuksia ja velvollisuuksia ei anneta esimerkiksi nais- ja miesparien perheille ja parisuhteille. Parempi nähdä koko kuva: on tunnettu tosiseikka, että tuntemattomien, samaa sukupuolta olevien ihmisten oikeussuhteiden järjestäminen yhteiskunnallisella mallisopimuksella vaikuttaa suoraan heteroperheiden avio-onneen ja liiton kestoon. Jokainen norjalainen homoavioliitto päättää vähintään yhden norjalaisen heteroavioliiton.

#297: v ronski - Ärhäkkäästi, sannavain,

Kirjoittelen lopuksi hajanaisia silppukommentteja – minä niin pidän tällaisesta tavasta käydä keskustelua.

”Eri asia on, että biologisesta perusteesta ja parien rajauksesta voidaan luopua, jos niin halutaan, jolloin isyysolettamaakin voidaan soveltaa, mitä ilmeisemmin ilman teknisiä ongelmia, myös samaa sukupuolta tai sukua oleviin kumppaneihin, jopa kahta useamman kumppanin muodostamiin liittoihin.”

Isyysolettamaa voitaisiin soveltaa esimerkiksi rekisteröityihin naispareihin ilman teknisiä ongelmia jo nykyisellään, jos parisuhdelakiin tehty sulku kumottaisiin. Muiden mainitsemiesi parien kohdalla vaadittaisiin kuitenkin lisäsääntelyä, joka tunnustaisi näiden ihmisten parisuhteet, kuten nais- ja miesparien sekä heteroparien parisuhteet nykyisellään tunnustetaan.

”Toiseksi on pakko huomauttaa, että isyysolettama on erikoisen merkityksellinen myös silloin, kun avioseksiä ei nimenomaan harrasteta ja ulkopuolelta siitetty lapsi halutaan oman ja yleisen hyvän vuoksi "adoptoida" avioperheeseen.”

...

”Tai sisarusparille? Tai äiti-tytär-parille? Ilmeisesti vanhemmuutta/isyyttä halutaan jaella vain rajoitetusti ja vain erityisen hyvin perustein, siitäkin huolimatta, että joidenkin mielestä on sitä parempi, mitä usemapia vanhempia lapsella on. - - Ajatellaan vaikkapa tilannetta, jossa äitinsä kanssa asuva 18-vuotias tytär saa "isättömän" poikalapsen. Eikö olisi hyvä, että tyttären äiti olisi automaattisesti pikkupojan toinen vanhempi?”

En ole huomannut lainsäädännössämme pykälää, jonka nojalla sisaruspari tai äiti-tytär-pari voisi solmia sellaisen virallisen parisuhteen, jonka perusteella ja johon vanhemmuutta automaattisesti tuottavan mekanismin (=isyysolettaman) soveltamista voitaisiin vaatia. En ole myöskään havainnut liputtaneeni mahdollisimman monen vanhemman puolesta, mutta voin ottaa kantaa esimerkkitilanteeseesi. Tuomioistuin voi jo nykyisellään uskoa lapsen huollon tyttären ohella tämän äidille, jos äiti suostuu järjestelyyn. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta säätelevä laki mahdollistaa huollon uskomisen paitsi yhdelle myös useammalle henkilölle, minkä voinee tulkita siten, että ”isättömällä” poikalapsellasi voi olla huoltajanaan useampia henkilöitä.

”Meidän on jälleen kerran kasattava ne vaihtoehtoiset perusteet, joista lähtien generoimme vaihtoehtoiset, johdonmukaiset kannat vanhemmuuden automaattiseen jakamiseen.”

”Onko niin, että minkä tahansa ihmisryhmän koossa pysyminen on (yhtä) tärkeää? Jos ei, mikä olisi ’hyväksyttävä’ erotteleva tekijä?”

Kun hedelmöityshoitolainsäädäntö mahdollistaa kahden erilaisen perheen – heteroperheen ja naisparin sateenkaariperheen – muodostamisen ja suojaamisen, mutta vain ensin mainitun perheen sosiaaliselle vanhemmalle annetaan automaattisesti jokin tietty oikeus, on varsin validia kysyä, millä perusteella oikeudet määräytyvät eri tavalla. Jos menettelyn perusteena on pyrkimys pitää perheet koossa, voidaan kysyä, miksi sateenkaariperhe joutuu erikseen hakemaan juridista vanhemmuutta, eli välinettä, jolla perheiden koossapysymistä edistetään. Tasa-arvoisen avioliittolain säätäneessä Ruotsissa tilanne on käsittääkseni se, että hoitoihin suostumuksensa antaneet parisuhdekumppanit sukupuolesta riippumatta voidaan vahvistaa lapsen vanhemmiksi.

Syy on luonnollisesti parisuhdelain pykälässä, joka rajaa rekisteröityyn parisuhteeseen syntyvän lapsen isyysolettaman ulkopuolelle. Edelleen voidaan kysyä, miksi lakiin on jätetty tällainen pykälä, kun osapuolet voivat kuitenkin erilaisin juridisin manööverein saavuttaa saman oikeustilan kuin minkä ”vanhemmuutta automaattisesti jakava” isyysolettama suo heteropareille. Tämä on tietenkin vain yksi niistä parisuhdesääntelyn epäjohdonmukaisuuksista ja inhimillistä kärsimystä aiheuttavista valuvioista, joiden poistamiseksi voidaan joko säätää avioliittolaki sukupuolineutraaliksi tai sitten antaa lukuisa joukko parisuhdelakia paikkaavia lakiesityksiä ja toivoa, että ne kaikki menevät läpi.

”Näen ainoastaan sen epäloogisuuden, että nainen joka ei elä avioliitonomaisissa olosuhteissa (siis miehen kanssa) ylipäätään saa hedelmöityshoitoja.”

”Hedelmöityshoitolaissa kylläkin parilla tarkoitetaan miestä tai naista. Hoitoa saava voi olla tällainen pari tai sitten nainen, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Jälkimmäisestä seurannee se, että "naispari" voi saada hoitoa, koska sen toinen osapuoli ei elä avioliitonomaisissa olosuhteissa.”

Kyllä, tilanne on kuvaamasi kaltainen. Naisparien hedelmöityshoidot olivat eduskuntakäsittelyn aikana vaarassa rajautua pois, mutta lopullisessa laissa hoidon antamiselle ei asetettu vaatimusta tietyntyyppisestä parisuhdevaatimuksesta. Jos avioliittolakia muutetaan sukupuolineutraaliksi, hoitojen kohteeksi katsotaan myös hedelmöitettävän naisen naispuolinen puoliso. Ilman aviomiestä eläville naisille sallittiin hoitojen jatkuminen ennallaan – se oli vuosien varrella muotoutunut toimiva käytäntö, jota ei haluttu lopettaa. Perusteena lienee ollut jotain oman kommenttisi suuntaista: ”Tyypillisen lisääntymishaluisen naisen halu on yksi ikiaikaisimmista ja väkevimmistä avaintekijöistä.”

”Miksi sinkkunaisille annetaan hedelmöityshoitoja, jos sinkkumiehet eivät saa hankkia lapsia kohdunvuokrauksella vastaavin periaattein (vai saavatko)?”

Sijaissynnyttäjäjärjestelyt on kielletty laissa. Minunkin mielestäni se on epäkohta, jonka paikkaamiseksi voisi ensi hätään ajatella edes jonkinlaista kaksiapila-järjestelyä, jossa kohdunvuokraajan äitiys kyllä säilyisi ennallaan, mutta sukusolut luovuttanut itsenäinen mies vahvistettaisiin lapsen isäksi. Toisaalta mikään ei ilmeisesti estä kohdunvuokraajan ja miehen esiintymistä avopuolisoina, jolloin lapsen isyys vahvistettaisiin lastenvalvojan luona. Tällainen järjestely on kuitenkin nähtävissä lain säännösten kiertämisenä, ja siltikin ongelmaksi jäisi lapsen yksin haluavan isän näkökulmasta se, että isä ei olisi lapsen ainoa juridinen vanhempi. Toinen keino olisi itsellisille miehille annettu adoptio-oikeus, joka katkaisisi synnyttäneen naisen juridiset siteet lapseen.

Syyt sinkkumiesten syrjimiseen on luettavissa hedelmöityshoitolain esitöistä, joissa perustavana syynä poiketa tasavertaisuudesta on naisten ja miesten poikkeaminen toisistaan biologisesti lapsen saamisen osalta: ”Siittiöiden luovuttaminen on yleensä verrattain yksinkertainen toimi, johon ei liity lääketieteellisiä riskejä, kun taas sijaissynnyttäjänä toimiva nainen saa hormonihoitoa, kantaa ja synnyttää lapsen, mihin aina liittyy terveydellisiä riskejä.” ”Jos sijaissynnyttäjänä taas käytettäisin muuta kuin parille läheistä naista, järjestelyn salliminen saattaisi luoda merkittävän kaupallisuuden ja taloudellisen hyväksikäytön riskin.”

”Miehillä kollektiivisesti ei ole varaa sallia sitä, että nainen ei voisi heitä silloin tällöin "huijata", koska silloin suurin osa miehistä kävisi kauttaaltaan tarpeettomiksi naisille, eritoten aikoina jolloin hedelmöittämisen hoitaa yhteiskunnan ylläpitämä pankki tai avioton satunnainen seksisuhde ja elatuksen hoitaa viimekädessä kaikki veronmaksajat yhdessä.”

Hälyttävää, jos maamme heteromiesväestömme on näin epävarmaa. Hedelmöityshoitojen osalta voidaan todeta, että kenenkään sukusoluja ei voi käyttää hedelmöityshoidossa ilman nimenomaista suostumustaan, jolloin on selvää, että on olemassa miehiä, jotka eivät näe kuvaamaasi tarpeettomaksi jäämisen uhkaa kovin todennäköisenä.

”Miten etäistä sukua olevien miesparien erottelu lähisukua olevista miespareista muka selventäisi lainsäädäntöä?”

Laki erottelee jo nyt etäistä sukua olevat parit lähisukulaisten muodostamista pareista niin hetero- kuin homoparien kohdalla. Sen sijaan parisuhdelain kumoaminen ja avioliitton avaaminen myös nais- ja miespareille selventäisi oikeustilaa. Vaikka soveltuvat säännökset ovat jo nykyisellään hyvin pitkälle identtiset, joudutaan eroavaisuuksien vuoksi esimerkiksi tietyt kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset sopimaan erikseen kansainvälisillä foorumeilla, koska rekisteröityjä parisuhteita ei tunnisteta/tunnusteta kaikissa valtioissa.

”Minkä perusoikeuden rajoittamiseen viittaat?”

Kyse oli biologisen perusteen läpirunttaamisesta aiheutuvien vaikutusten arvioinnista. Kuten toteat, perusteen toteuttaminen vaatii teoriassa muutoksia. Johdonmukaisuuteen vedoten kirjoitin, että jos kyseinen peruste halutaan ottaa käyttöön (eikä vain pitää sitä jonkinlaisena vain tiettyihin asioihin vaikuttavana teoreettisena viitekehyksenä), avioituminen on kiellettävä muun muassa menopaussin ylittäneiltä naisilta, steriileiltä ja todisteellisesti hedelmättömiltä. Kun avioliitto on lisääntymisyksiköille tarkoitettu järjestelty, tuomioistuimen tulisi tuomita pari avioeroon heti kun kävisi selväksi, ettei pari enää kykene lisääntymään. Tällainen menettely sotii useita perustuslaissa turvattuja oikeuksia vastaan. Samat oikeudet perustelevat myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten suojan. Kansalaisilla on ensinnäkin lakien perusteella oikeutettuja odotuksia oikeussuhteiden pysyvyydestä. Toiseksi perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Yksityiselämän piiriin katsotaan kuuluvaksi paitsi perhe-elämä myös muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään. Perustuslain 22 § asettaa yleisen julkiseen valtaan kohdistuvan velvoitteen turvata perus- ja ihmisoikeudet. Avioitumista ja perhe-elämän suojaa säännellään myös useissa ihmisoikeussopimuksissa.

”Millä mittaat oikeudenmukaisuuden toteutumista?”

Toteutuneilla lainsäädännöllisillä uudistuksilla sekä tarkastelemalla niiden ryhmien määrää, jotka on muutosten myötä tuotu yhdenvertaisen kohtelun piiriin. Sukupuolineutraalilla avioliittolailla edistetään erilaisten parisuhde- ja perhemuotojen yhdenvertaista kohtelua.

"’Lain esitöissä mainitaan erikseen, että yleislauseke kattaa muun muassa sukupuolisen suuntautumisen.’

Muistetaan myös tulkita oikein: lakia on sovellettava ikään kuin seksuaalisesta suuntautumisesta ei olisi tietoa.”

Virheellinen tulkinta. Kontekstiin asetettuna yleislauseketarkennuksella pyritään alleviivaamaan niitä ominaisuuksia, joihin perustuva poikkeava kohtelu ilman erityistä syystä määrittyy lähtökohtaisesti kielletyksi syrjintäperusteeksi.

”Sikäli olen samaa mieltä, että laki parisuhteen rekisteröinnistä oli susi jo syntyessään ja että asia olisi pikimmiten korjattava; se mm. ilman hyväksyttävää perustetta asettaa veljesparin jäsenen eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella; eikö niin?”

Ei. Yleisen syrjintäkiellon mukaan ihmisiä ei saa asettaa eri asemaan muun muassa henkilöön liittyvän syyn perusteella ilman hyväksyttävää perustetta. Tällaisia kiellettyjä syitä ovat esimerkiksi sosiaalinen status, siviilisääty, seksuaalinen suuntautuminen tai vaikkapa ammattiyhdistystoiminta. Jos rajoituksille ei voida osoittaa rationaalista perustetta – yleensä jotain yhteiskunnallista intressiä – oikeutta ei voida rajoittaa. Väitteesi, jonka mukaan pidät viime kädessä makuasiana sitä, mille ryhmille annetaan mitäkin oikeuksia, on ainakin perusoikeusjärjestelmässä virheellinen.  Insestisten parisuhteiden virallistamista vastaan puhuvia perusteita on käsitelty edellä ja niiden painokkuutta voi verrata perustuslakivaliokunnan muotoilemiin perusoikeuksien yleisiin rajoitusperusteisiin, so. kriteereihin, joiden vallitessa esimerkiksi lähisukulaisten oikeutta solmia keskenään avioliitto voidaan rajoittaa.

”Tässä yhteydessä käsitteet "virheellinen menettely" ja "petollinen lähtökohta" ovat määrittelemättä ja arvatenkin kyseenalaisia. Laki mm. de facto rajaa kanteen taka-aikarajaksi kaksi vuotta lapsen syntymästä. Huijaamista ei voidan yksiselitteisesti pitää virheellisenä menettelynä vaan luonnonvakiona”

Pihvi on siinä, että toisin kuin haluaisit nähdä, ei shikaanimaisilla perusteilla ole mahdollisuuksia menestyä silloin, kun jokin oikeus (tässä: avioliitto) halutaan rajata pois joltakin tietyltä ryhmältä. Jos avioliiton sulkemista ainoastaan naisen ja miehen välille perusteltaisiin sillä, että naisen lisääntymisstrategioiden petollisuuspotentiaalia voidaan pitää luonnonvakiona, esittelijä naurettaisiin salista ulos.

"Ei, ei isyysolettama ole ollenkaan ainoa manifestaatio; - - muita ovat myös ne monet lapsia ja omaisuuden jakoa koskevat seikat”

Omaisuuden jakoa koskevia seikkoja sovelletaan sellaisinaan myös rekisteröityihin parisuhteisiin. Miten nämä säännökset tarkalleen ottaen indikoivat biologisen perusteen olemassaoloa?

”onko avioliittolaki edes sukupuolierityinen?”

Avioliiton solmiminen on mahdollista vain miehen ja naisen välillä.

”avioliittolaki mahdollistaa tämän [yhdenvertaisuuden lain edessä]. Ei kai kukaan oleta tai edes halua, että erilaisten ihmisryhmien pitäisi olla keskenään yhdenvertaisia; - - Sukupuolineutraalius ryhmiä koskien ei ole nykytrendi, päinvastoin.”

Parisuhdelainsäädännön kohdalla sukupuolineutraalisuus merkitsee sitä, ettei yksilön kohtelu ole riippuvainen hänen parisuhdekumppaninsa sukupuolesta, kuten tilanne nykyisin on. Ryhmät tietenkin muodostuvat yksilöistä, joten ryhmien yhdenvertaisuus voi toteutua samalla muutoksella.

”lait parisuhteen rekisteröinnistä ja avioliitosta kohtelevat ihmisyksilöitä jo neutraalisti, vaikka ne ihmisryhmiä eivät neutraalisti kohtelekaan.”

Yhdysvaltalaiset rotuerottelulait ja niihin kuuluvat rotujenvälisten avioliittojen kiellot siis kohtelivat tummaihoisia ihmisyksilöitä neutraalisti?

”Mutta tiedostava ihminen näkee ne suuret riskit, jotka yksisilmäisellä sukupuolineutraalilla säätämisellä on. Valtionfeminismin kyljessä kulkenut gender-sex-erottelu ja sex-puolen ignorointi voi potentiaalisesti saada paljon pahaa aikaan. Esim. laki saattaa jättää tunnistamatta ja tunnustamatta ne tyypillisen miehen ja naisen sukupuoliset erot (sex-mielessä), jotka ovat paitsi ohittamaton ja vaikutuksellinen biologinen fakta, myös välttämättömyys ihmislajin säilyvyydelle.”

En hahmota, minkälaisia ongelmatilanteita haet takaa. Millä tavalla avioliittolain salliminen myös samaa sukupuolta oleville vaarantaa ihmislajin säilyvyyden?  Ja näin sivumennen sanottuna valtionfeminismin kaltaisten sanojen käyttö ei juurikaan nosta pisteitäsi: alat päinvastoin kuulostaa ihan ikikatkeralta H. Laasaselta.

”Sitä paitsi väitteesi on muutenkin potaskaa: mm. tasa-arvolain monet kohdat vähentävät sukupuolineutraalisuutta määräämällä esim. 40 prosentin sukupuolikiintiöitä.”

Esimerkiksi avioliitto-, perhe- ja rikoslainsäädännön yhtenä kantavana uudistusperiaatteena on nähty sukupuolineutraliteetti ja sitä on myös toteutettu. Tasa-arvolaki pyrkii mainittuun neutraliteettiin julkisessa hallinnossa keppiä käyttämällä. Positiivinen erityiskohtelu on rajoitetusti sallittu, kun erityistoimilla pyritään tukemaan esimerkiksi sukupuolensa tai alkuperänsä vuoksi epäedulliseen asemaan jäävien tahojen asemaa. Sukupuolikiintiöillä koetetaan edistää sukupuolineutraalisuutta sellaisilla työpaikoilla, jotka vaikuttavat työn laadun ja henkilöstöhierarkian kannalta eriytyneen sukupuolen mukaan. Lain perimmäisenä tarkoituksena on luonnollisesti tehdä itsensä tarpeettomaksi.

”(btw, avioliitossahan se on väh. 50% miehiä ja väh. 50% naisia - siirtymisestä 40 prosentin rajaan voitaisiin kaiketi keskustella...).”

Niin, sinähän taisit vastustaa transsukupuolisten ihmisten oikeutta avioliittoon. Sukupuolenkorjausprosessin ollessa kesken liiton naiseus- tai mieheysprosentti voi hyvinkin olla tuossa neljänkymmenen hujakoilla.