naimalakko

#297: v ronski - Ärhäkkäästi, sannavain,

Kirjoittelen lopuksi hajanaisia silppukommentteja – minä niin pidän tällaisesta tavasta käydä keskustelua.

”Eri asia on, että biologisesta perusteesta ja parien rajauksesta voidaan luopua, jos niin halutaan, jolloin isyysolettamaakin voidaan soveltaa, mitä ilmeisemmin ilman teknisiä ongelmia, myös samaa sukupuolta tai sukua oleviin kumppaneihin, jopa kahta useamman kumppanin muodostamiin liittoihin.”

Isyysolettamaa voitaisiin soveltaa esimerkiksi rekisteröityihin naispareihin ilman teknisiä ongelmia jo nykyisellään, jos parisuhdelakiin tehty sulku kumottaisiin. Muiden mainitsemiesi parien kohdalla vaadittaisiin kuitenkin lisäsääntelyä, joka tunnustaisi näiden ihmisten parisuhteet, kuten nais- ja miesparien sekä heteroparien parisuhteet nykyisellään tunnustetaan.

”Toiseksi on pakko huomauttaa, että isyysolettama on erikoisen merkityksellinen myös silloin, kun avioseksiä ei nimenomaan harrasteta ja ulkopuolelta siitetty lapsi halutaan oman ja yleisen hyvän vuoksi "adoptoida" avioperheeseen.”

...

”Tai sisarusparille? Tai äiti-tytär-parille? Ilmeisesti vanhemmuutta/isyyttä halutaan jaella vain rajoitetusti ja vain erityisen hyvin perustein, siitäkin huolimatta, että joidenkin mielestä on sitä parempi, mitä usemapia vanhempia lapsella on. - - Ajatellaan vaikkapa tilannetta, jossa äitinsä kanssa asuva 18-vuotias tytär saa "isättömän" poikalapsen. Eikö olisi hyvä, että tyttären äiti olisi automaattisesti pikkupojan toinen vanhempi?”

En ole huomannut lainsäädännössämme pykälää, jonka nojalla sisaruspari tai äiti-tytär-pari voisi solmia sellaisen virallisen parisuhteen, jonka perusteella ja johon vanhemmuutta automaattisesti tuottavan mekanismin (=isyysolettaman) soveltamista voitaisiin vaatia. En ole myöskään havainnut liputtaneeni mahdollisimman monen vanhemman puolesta, mutta voin ottaa kantaa esimerkkitilanteeseesi. Tuomioistuin voi jo nykyisellään uskoa lapsen huollon tyttären ohella tämän äidille, jos äiti suostuu järjestelyyn. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta säätelevä laki mahdollistaa huollon uskomisen paitsi yhdelle myös useammalle henkilölle, minkä voinee tulkita siten, että ”isättömällä” poikalapsellasi voi olla huoltajanaan useampia henkilöitä.

”Meidän on jälleen kerran kasattava ne vaihtoehtoiset perusteet, joista lähtien generoimme vaihtoehtoiset, johdonmukaiset kannat vanhemmuuden automaattiseen jakamiseen.”

”Onko niin, että minkä tahansa ihmisryhmän koossa pysyminen on (yhtä) tärkeää? Jos ei, mikä olisi ’hyväksyttävä’ erotteleva tekijä?”

Kun hedelmöityshoitolainsäädäntö mahdollistaa kahden erilaisen perheen – heteroperheen ja naisparin sateenkaariperheen – muodostamisen ja suojaamisen, mutta vain ensin mainitun perheen sosiaaliselle vanhemmalle annetaan automaattisesti jokin tietty oikeus, on varsin validia kysyä, millä perusteella oikeudet määräytyvät eri tavalla. Jos menettelyn perusteena on pyrkimys pitää perheet koossa, voidaan kysyä, miksi sateenkaariperhe joutuu erikseen hakemaan juridista vanhemmuutta, eli välinettä, jolla perheiden koossapysymistä edistetään. Tasa-arvoisen avioliittolain säätäneessä Ruotsissa tilanne on käsittääkseni se, että hoitoihin suostumuksensa antaneet parisuhdekumppanit sukupuolesta riippumatta voidaan vahvistaa lapsen vanhemmiksi.

Syy on luonnollisesti parisuhdelain pykälässä, joka rajaa rekisteröityyn parisuhteeseen syntyvän lapsen isyysolettaman ulkopuolelle. Edelleen voidaan kysyä, miksi lakiin on jätetty tällainen pykälä, kun osapuolet voivat kuitenkin erilaisin juridisin manööverein saavuttaa saman oikeustilan kuin minkä ”vanhemmuutta automaattisesti jakava” isyysolettama suo heteropareille. Tämä on tietenkin vain yksi niistä parisuhdesääntelyn epäjohdonmukaisuuksista ja inhimillistä kärsimystä aiheuttavista valuvioista, joiden poistamiseksi voidaan joko säätää avioliittolaki sukupuolineutraaliksi tai sitten antaa lukuisa joukko parisuhdelakia paikkaavia lakiesityksiä ja toivoa, että ne kaikki menevät läpi.

”Näen ainoastaan sen epäloogisuuden, että nainen joka ei elä avioliitonomaisissa olosuhteissa (siis miehen kanssa) ylipäätään saa hedelmöityshoitoja.”

”Hedelmöityshoitolaissa kylläkin parilla tarkoitetaan miestä tai naista. Hoitoa saava voi olla tällainen pari tai sitten nainen, joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Jälkimmäisestä seurannee se, että "naispari" voi saada hoitoa, koska sen toinen osapuoli ei elä avioliitonomaisissa olosuhteissa.”

Kyllä, tilanne on kuvaamasi kaltainen. Naisparien hedelmöityshoidot olivat eduskuntakäsittelyn aikana vaarassa rajautua pois, mutta lopullisessa laissa hoidon antamiselle ei asetettu vaatimusta tietyntyyppisestä parisuhdevaatimuksesta. Jos avioliittolakia muutetaan sukupuolineutraaliksi, hoitojen kohteeksi katsotaan myös hedelmöitettävän naisen naispuolinen puoliso. Ilman aviomiestä eläville naisille sallittiin hoitojen jatkuminen ennallaan – se oli vuosien varrella muotoutunut toimiva käytäntö, jota ei haluttu lopettaa. Perusteena lienee ollut jotain oman kommenttisi suuntaista: ”Tyypillisen lisääntymishaluisen naisen halu on yksi ikiaikaisimmista ja väkevimmistä avaintekijöistä.”

”Miksi sinkkunaisille annetaan hedelmöityshoitoja, jos sinkkumiehet eivät saa hankkia lapsia kohdunvuokrauksella vastaavin periaattein (vai saavatko)?”

Sijaissynnyttäjäjärjestelyt on kielletty laissa. Minunkin mielestäni se on epäkohta, jonka paikkaamiseksi voisi ensi hätään ajatella edes jonkinlaista kaksiapila-järjestelyä, jossa kohdunvuokraajan äitiys kyllä säilyisi ennallaan, mutta sukusolut luovuttanut itsenäinen mies vahvistettaisiin lapsen isäksi. Toisaalta mikään ei ilmeisesti estä kohdunvuokraajan ja miehen esiintymistä avopuolisoina, jolloin lapsen isyys vahvistettaisiin lastenvalvojan luona. Tällainen järjestely on kuitenkin nähtävissä lain säännösten kiertämisenä, ja siltikin ongelmaksi jäisi lapsen yksin haluavan isän näkökulmasta se, että isä ei olisi lapsen ainoa juridinen vanhempi. Toinen keino olisi itsellisille miehille annettu adoptio-oikeus, joka katkaisisi synnyttäneen naisen juridiset siteet lapseen.

Syyt sinkkumiesten syrjimiseen on luettavissa hedelmöityshoitolain esitöistä, joissa perustavana syynä poiketa tasavertaisuudesta on naisten ja miesten poikkeaminen toisistaan biologisesti lapsen saamisen osalta: ”Siittiöiden luovuttaminen on yleensä verrattain yksinkertainen toimi, johon ei liity lääketieteellisiä riskejä, kun taas sijaissynnyttäjänä toimiva nainen saa hormonihoitoa, kantaa ja synnyttää lapsen, mihin aina liittyy terveydellisiä riskejä.” ”Jos sijaissynnyttäjänä taas käytettäisin muuta kuin parille läheistä naista, järjestelyn salliminen saattaisi luoda merkittävän kaupallisuuden ja taloudellisen hyväksikäytön riskin.”

”Miehillä kollektiivisesti ei ole varaa sallia sitä, että nainen ei voisi heitä silloin tällöin "huijata", koska silloin suurin osa miehistä kävisi kauttaaltaan tarpeettomiksi naisille, eritoten aikoina jolloin hedelmöittämisen hoitaa yhteiskunnan ylläpitämä pankki tai avioton satunnainen seksisuhde ja elatuksen hoitaa viimekädessä kaikki veronmaksajat yhdessä.”

Hälyttävää, jos maamme heteromiesväestömme on näin epävarmaa. Hedelmöityshoitojen osalta voidaan todeta, että kenenkään sukusoluja ei voi käyttää hedelmöityshoidossa ilman nimenomaista suostumustaan, jolloin on selvää, että on olemassa miehiä, jotka eivät näe kuvaamaasi tarpeettomaksi jäämisen uhkaa kovin todennäköisenä.

”Miten etäistä sukua olevien miesparien erottelu lähisukua olevista miespareista muka selventäisi lainsäädäntöä?”

Laki erottelee jo nyt etäistä sukua olevat parit lähisukulaisten muodostamista pareista niin hetero- kuin homoparien kohdalla. Sen sijaan parisuhdelain kumoaminen ja avioliitton avaaminen myös nais- ja miespareille selventäisi oikeustilaa. Vaikka soveltuvat säännökset ovat jo nykyisellään hyvin pitkälle identtiset, joudutaan eroavaisuuksien vuoksi esimerkiksi tietyt kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset sopimaan erikseen kansainvälisillä foorumeilla, koska rekisteröityjä parisuhteita ei tunnisteta/tunnusteta kaikissa valtioissa.

”Minkä perusoikeuden rajoittamiseen viittaat?”

Kyse oli biologisen perusteen läpirunttaamisesta aiheutuvien vaikutusten arvioinnista. Kuten toteat, perusteen toteuttaminen vaatii teoriassa muutoksia. Johdonmukaisuuteen vedoten kirjoitin, että jos kyseinen peruste halutaan ottaa käyttöön (eikä vain pitää sitä jonkinlaisena vain tiettyihin asioihin vaikuttavana teoreettisena viitekehyksenä), avioituminen on kiellettävä muun muassa menopaussin ylittäneiltä naisilta, steriileiltä ja todisteellisesti hedelmättömiltä. Kun avioliitto on lisääntymisyksiköille tarkoitettu järjestelty, tuomioistuimen tulisi tuomita pari avioeroon heti kun kävisi selväksi, ettei pari enää kykene lisääntymään. Tällainen menettely sotii useita perustuslaissa turvattuja oikeuksia vastaan. Samat oikeudet perustelevat myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten suojan. Kansalaisilla on ensinnäkin lakien perusteella oikeutettuja odotuksia oikeussuhteiden pysyvyydestä. Toiseksi perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Yksityiselämän piiriin katsotaan kuuluvaksi paitsi perhe-elämä myös muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään. Perustuslain 22 § asettaa yleisen julkiseen valtaan kohdistuvan velvoitteen turvata perus- ja ihmisoikeudet. Avioitumista ja perhe-elämän suojaa säännellään myös useissa ihmisoikeussopimuksissa.

”Millä mittaat oikeudenmukaisuuden toteutumista?”

Toteutuneilla lainsäädännöllisillä uudistuksilla sekä tarkastelemalla niiden ryhmien määrää, jotka on muutosten myötä tuotu yhdenvertaisen kohtelun piiriin. Sukupuolineutraalilla avioliittolailla edistetään erilaisten parisuhde- ja perhemuotojen yhdenvertaista kohtelua.

"’Lain esitöissä mainitaan erikseen, että yleislauseke kattaa muun muassa sukupuolisen suuntautumisen.’

Muistetaan myös tulkita oikein: lakia on sovellettava ikään kuin seksuaalisesta suuntautumisesta ei olisi tietoa.”

Virheellinen tulkinta. Kontekstiin asetettuna yleislauseketarkennuksella pyritään alleviivaamaan niitä ominaisuuksia, joihin perustuva poikkeava kohtelu ilman erityistä syystä määrittyy lähtökohtaisesti kielletyksi syrjintäperusteeksi.

”Sikäli olen samaa mieltä, että laki parisuhteen rekisteröinnistä oli susi jo syntyessään ja että asia olisi pikimmiten korjattava; se mm. ilman hyväksyttävää perustetta asettaa veljesparin jäsenen eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella; eikö niin?”

Ei. Yleisen syrjintäkiellon mukaan ihmisiä ei saa asettaa eri asemaan muun muassa henkilöön liittyvän syyn perusteella ilman hyväksyttävää perustetta. Tällaisia kiellettyjä syitä ovat esimerkiksi sosiaalinen status, siviilisääty, seksuaalinen suuntautuminen tai vaikkapa ammattiyhdistystoiminta. Jos rajoituksille ei voida osoittaa rationaalista perustetta – yleensä jotain yhteiskunnallista intressiä – oikeutta ei voida rajoittaa. Väitteesi, jonka mukaan pidät viime kädessä makuasiana sitä, mille ryhmille annetaan mitäkin oikeuksia, on ainakin perusoikeusjärjestelmässä virheellinen.  Insestisten parisuhteiden virallistamista vastaan puhuvia perusteita on käsitelty edellä ja niiden painokkuutta voi verrata perustuslakivaliokunnan muotoilemiin perusoikeuksien yleisiin rajoitusperusteisiin, so. kriteereihin, joiden vallitessa esimerkiksi lähisukulaisten oikeutta solmia keskenään avioliitto voidaan rajoittaa.

”Tässä yhteydessä käsitteet "virheellinen menettely" ja "petollinen lähtökohta" ovat määrittelemättä ja arvatenkin kyseenalaisia. Laki mm. de facto rajaa kanteen taka-aikarajaksi kaksi vuotta lapsen syntymästä. Huijaamista ei voidan yksiselitteisesti pitää virheellisenä menettelynä vaan luonnonvakiona”

Pihvi on siinä, että toisin kuin haluaisit nähdä, ei shikaanimaisilla perusteilla ole mahdollisuuksia menestyä silloin, kun jokin oikeus (tässä: avioliitto) halutaan rajata pois joltakin tietyltä ryhmältä. Jos avioliiton sulkemista ainoastaan naisen ja miehen välille perusteltaisiin sillä, että naisen lisääntymisstrategioiden petollisuuspotentiaalia voidaan pitää luonnonvakiona, esittelijä naurettaisiin salista ulos.

"Ei, ei isyysolettama ole ollenkaan ainoa manifestaatio; - - muita ovat myös ne monet lapsia ja omaisuuden jakoa koskevat seikat”

Omaisuuden jakoa koskevia seikkoja sovelletaan sellaisinaan myös rekisteröityihin parisuhteisiin. Miten nämä säännökset tarkalleen ottaen indikoivat biologisen perusteen olemassaoloa?

”onko avioliittolaki edes sukupuolierityinen?”

Avioliiton solmiminen on mahdollista vain miehen ja naisen välillä.

”avioliittolaki mahdollistaa tämän [yhdenvertaisuuden lain edessä]. Ei kai kukaan oleta tai edes halua, että erilaisten ihmisryhmien pitäisi olla keskenään yhdenvertaisia; - - Sukupuolineutraalius ryhmiä koskien ei ole nykytrendi, päinvastoin.”

Parisuhdelainsäädännön kohdalla sukupuolineutraalisuus merkitsee sitä, ettei yksilön kohtelu ole riippuvainen hänen parisuhdekumppaninsa sukupuolesta, kuten tilanne nykyisin on. Ryhmät tietenkin muodostuvat yksilöistä, joten ryhmien yhdenvertaisuus voi toteutua samalla muutoksella.

”lait parisuhteen rekisteröinnistä ja avioliitosta kohtelevat ihmisyksilöitä jo neutraalisti, vaikka ne ihmisryhmiä eivät neutraalisti kohtelekaan.”

Yhdysvaltalaiset rotuerottelulait ja niihin kuuluvat rotujenvälisten avioliittojen kiellot siis kohtelivat tummaihoisia ihmisyksilöitä neutraalisti?

”Mutta tiedostava ihminen näkee ne suuret riskit, jotka yksisilmäisellä sukupuolineutraalilla säätämisellä on. Valtionfeminismin kyljessä kulkenut gender-sex-erottelu ja sex-puolen ignorointi voi potentiaalisesti saada paljon pahaa aikaan. Esim. laki saattaa jättää tunnistamatta ja tunnustamatta ne tyypillisen miehen ja naisen sukupuoliset erot (sex-mielessä), jotka ovat paitsi ohittamaton ja vaikutuksellinen biologinen fakta, myös välttämättömyys ihmislajin säilyvyydelle.”

En hahmota, minkälaisia ongelmatilanteita haet takaa. Millä tavalla avioliittolain salliminen myös samaa sukupuolta oleville vaarantaa ihmislajin säilyvyyden?  Ja näin sivumennen sanottuna valtionfeminismin kaltaisten sanojen käyttö ei juurikaan nosta pisteitäsi: alat päinvastoin kuulostaa ihan ikikatkeralta H. Laasaselta.

”Sitä paitsi väitteesi on muutenkin potaskaa: mm. tasa-arvolain monet kohdat vähentävät sukupuolineutraalisuutta määräämällä esim. 40 prosentin sukupuolikiintiöitä.”

Esimerkiksi avioliitto-, perhe- ja rikoslainsäädännön yhtenä kantavana uudistusperiaatteena on nähty sukupuolineutraliteetti ja sitä on myös toteutettu. Tasa-arvolaki pyrkii mainittuun neutraliteettiin julkisessa hallinnossa keppiä käyttämällä. Positiivinen erityiskohtelu on rajoitetusti sallittu, kun erityistoimilla pyritään tukemaan esimerkiksi sukupuolensa tai alkuperänsä vuoksi epäedulliseen asemaan jäävien tahojen asemaa. Sukupuolikiintiöillä koetetaan edistää sukupuolineutraalisuutta sellaisilla työpaikoilla, jotka vaikuttavat työn laadun ja henkilöstöhierarkian kannalta eriytyneen sukupuolen mukaan. Lain perimmäisenä tarkoituksena on luonnollisesti tehdä itsensä tarpeettomaksi.

”(btw, avioliitossahan se on väh. 50% miehiä ja väh. 50% naisia - siirtymisestä 40 prosentin rajaan voitaisiin kaiketi keskustella...).”

Niin, sinähän taisit vastustaa transsukupuolisten ihmisten oikeutta avioliittoon. Sukupuolenkorjausprosessin ollessa kesken liiton naiseus- tai mieheysprosentti voi hyvinkin olla tuossa neljänkymmenen hujakoilla.