naimalakko

#297: v ronski - Ärhäkkäästi, sannavain,

Adressiteksti voitaneen tältä osin sivuuttaa ja tutkia sen sijaan niitä yleisiä perusteita, joita olet esittänyt toisaalta sukulaisliitoille ja toisaalta sille, että avioitumiseen oikeutetun henkilöpiirin tulisi säilyä ennallaan. Jälkimmäisen kohdalla katsot, että nykyinen parirajaus on seurausta avioliiton seksuaalisbiologisesta perustasta ja perusteesta. Tiivistettynä kantasi on siten se, että avioliitto on tarkoitettu lisääntymisyksikköjen suojaksi ja että nais- ja miesparit eivät keskinäisen lisääntymättömyytensä vuoksi tarvitse avioliiton antamaa suojaa. Kutsut tätä biologiseksi perusteeksi ja katsot, että sukupuolineutraalisuus romuttaisi lain fundamentaalin perusteen tavalla, joka vaatisi uuden perusteen konstruoimisen. Tämä peruste on jäsentymättömämpi ja rakentuu minun nimiini laitettuna usein olkinukkemaisesti vastaamaan niitä teemoja, joita kulloinkin haluat vastustaa. Joka tapauksessa on selvää, että muiden kuin toisilleen sukua olemattomien yhden naisen ja yhden miehen välisen avioliiton sääntelystä myös nais- ja miesparin avioliiton sääntelyyn laajeneva avioliittolaki hylkää mielestäsi lain nykymuodon ja sitä myöten ns. traditionaalisen avioliiton sekä perustaa tilalle uuden laajennetun avioliiton muodon.

Käsittelen ensin biologista perustettasi eli väitettäsi siitä, että avioliitto kohdennetaan nykyisin niille pareille, ”joiden voidaan olettaa tuottavan yhteisiä biologisia, yhteisön toivomia jälkeläisiä” sekä kommenttiasi, jonka mukaan jätän ”huomiotta sen, että biologinen peruste ’generoi’ trad. perhekäsityksen”. Jälkimmäisestä lauseesta aloittaen: Hyväksyt näkemykseni siitä, että traditionaalinen perhekäsitys generoi avioliittolain nykyisen parirajauksen, mutta katsot, ettei avioitumista voi sallia muille ryhmille biologian vuoksi. Voidaanko siis kaikenlaisia lainsäädäntöuudistuksia – myös muita kuin seksuaalivähemmistöjä koskevia – vastustaa vetoamalla pelkästään siihen, että traditionaalinen perhekäsitys generoituu biologisesta perusteesta? Samainen biologia, joka suo miehelle prosentuaalisesti suuremman lihasmassan, generoi traditionaaliseen perhekäsitykseen aviomiehelle kuuluvan perheenpään hiljaisen oikeuden hakata ja raiskata vaimoaan ja piestä lapsiaan. Nämä aviomiehen oikeudet ovat osa nykysääntelyä eri puolilla maailmaa tänäkin päivänä. Biologia on luonteeltaan niin deterministinen voima, ettei sen vastaisia muutoksia voida ilmeisesti hyväksyä. Tähän liittyen:

”isyysolettaman olemassaolo muistuttaa meille niistä lähtökohdista ja faktoista, jotka ovat olleet tuhansia vuosia samat joka puolella palloa; se kertoo meille siitä, miksi miehen ja naisen välinen liitto on koettu niin erityiseksi, että sitä pidetään tärkeänä käsitteenä, jolle on annettu oma nimi, 'avioliitto'.”

Avioliitolla on tuhansia vuosia joka puolella palloa ollut perusteenaan samat lähtökohdat ja faktat, nimittäin naisen sitominen aviomiehen ja tämän suvun vaikutuksen alaiseksi. Tämä historiallis-biologinen peruste näkyy nykyäänkin avioliittolaimme pykälästä, johon on erikseen pitänyt kirjata seuraavat lauseet: ”Puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Heidän tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta sekä yhteisesti toimia perheen hyväksi. Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella”. Näitä itsestäänselvyyksiä ei ole kirjattu aviomiehen suojelemiseksi vaan siksi, että avioliitto on kautta aikain merkinnyt aviovaimon oikeusaseman heikentymistä: onhan nainen ollut lähinnä sukujen välistä kauppatavaraa. Tällaista käsittämätöntä blaastia ei tietenkään ole otettu moderniin parisuhdelakiin.

Palauttakaamme mieliimme kommenttisi näkemyksestäni biologisen perusteen poissaolosta. Kirjoitat seuraavasti: ”Prinsessa-vasta-argumenttisi on, että ei se biologia, vaan ne moraalikannat, ihan kuin perinteiset moraalikäsitykset eivät muka juontuisi juurikin niistä jo paljon puhutuista biologisista reunaehdoista ja dynamiikoista”. Jos täten noudatamme johdonmukaisesti traditionaalisen perhekäsityksen taustalla vaikuttavan biologisen perusteen sanelemia reunaehtoja, on sääntelyn johtologiikan ja lain perusteiden ja jopa perusteen vastaista säätää nykyisenkaltaisista aviovaimollekin kuuluvista perusoikeuksista etenkin mitä tulee muun muassa (seksuaaliseen) itsemääräämisoikeuteen ja perustuslaissa turvattuun omaisuuden suojaan. Naisten siviili- ja rikosoikeudellisen suojan takautuvaa huonontumista lienee  mahdollista perustella menestyksekkäästi ”yhteydellä perinteisiin” ja paluulla tilanteeseen, joka oli voimassa joitakin vuosikymmeniä sitten – eli sanojasi lainaten – ”aivan  hetki sitten, kun suhteutamme kulttuurimme monituhatvuotiseen historiaan”.

Avioliiton solmimisen edellytys ei tänä päivänä ole se biologisesti perusteltu mahdollisuus, että puolisoiden välisestä seksistä syntyy yhteisöömme uusi jäsen. Sallimalla esimerkiksi yli viisikymmentävuotiaiden naisten avioitumisen yhteiskunta hyväksyy avioliiton myös tahoille, joiden liitosta ei voi olla seurauksena biologista jälkeläistä. Avioitumista ei ole kielletty myöskään steriileiltä, hedelmättömiltä, sukupuolensa korjanneilta ja henkilöiltä, jotka ovat julkisesti ilmaisseet sitoutumisensa lapsettomaan elämäntapaan, jolloin on selvää, että yhteiskunta hyväksyy avioliiton ja siinä todennäköisesti harjoitettavan seksin siitä huolimatta, että näiden parisuhteiden virallistamiselle ei voida osoittaa biologista perustetta. Viimeistään vieraslapsiadoptiosta säätämällä avioliittolaki on sallinut avioitumisen myös jälkeläistuotantoon kykenemättömille pareille ja irtaantunut siten oletetusta lisääntymisperusteestaan. Kun avioliittoa ei lähtökohtaisesti ole kielletty lisääntymään kykenemättömiltä, on lain nais- ja miespareja syrjivä nykymuoto heikosti perusteltu. Samaa sukupuolta olevat eivät keskenään tuota jälkeläisiä, mutteivät niitä tuota monet muutkaan parit, joille lainsäädäntö kuitenkin antaa avioitumisoikeudet. Menopaussin ylittänyt nainen ja vaikkapa vasektomian läpikäynyt mies eivät ole suojan tarpeessa oleva lisääntymisyksikkö. Johdonmukaisuus vaatii, että sääntelyä sovelletaan yhdenvertaisesti. Muunlainen sääntely ei ole ”linjakasta”, vaikka haluaisitkin sen sellaisena nähdä. Edellä luetelluilla pareilla ei ole sellaisia erityispiirteitä, joista mielestäsi seuraisi eroja oikeuksissa ja velvollisuuksissa, ja jotka perustelisivat avioitumisoikeuden – eli lisääntymisyksiköille tarkoitetun erityssuojan – antamisen.

Peräänkuuluttaessasi lisääntymisperustetta painottavan ajattelutavan ”käytännöllistä” implementointia et huomaa, että esittämäsi käytännölliset avioitumisoikeuksien myöntämiset tosiasiassa tekevät perustavanlaatuista väkivaltaa säädöksen perustetta vastaan ja suorastaan vesittävät sen. Käytännöllisistä menettelytavoista puhuttaessa viittaat siihen, miten äänioikeus ”annetaan kaikille tietyn ikärajan ylittäneille, eikä esimerkiksi henkisen kypsyyden tai eliniänodotteen perusteella”, mutta sivuutat ne sujuvasti implementoitavissa olevat käytännölliset keinot, joita esitin muun muassa terveydenhuoltorekistereiden laajemman hyödyntämisen tiimoilta. Tällaisia avioitumisoikeuden poisrajaavia menettelyitä on käytössä maailmalla ja niitä hyödynnettiin ilmeisesti myös Suomessa aikana, jolloin avioliittolain mukaisena avioesteenä nähtiin muun muassa tarttuvalla asteella oleva sukupuolitauti. Äänioikeusrekisterin antaman mallin mukaisesti väestötietokirjanpitoon voidaan oikeustoimikelpoisuuden perustavan iän saavuttamisen lisäksi kirjata tieto siitä, kun (naispuolinen) henkilö saavuttaa menopaussi-iän. Minulla olisi kaikenlaisia uusiakin käytännöllisiä keinoja varmistaa avioliiton suoja pelkästään lisääntymisyksiköille, jos vain haluat pohtia niitä tarkemmin: tahdon asiahan sekin on, että minkäsuuruisiin uudistuksiin biologisen perusteen omaksumisella halutaan päätyä. Jos perusteen soveltamisella kuitenkin tosiasiallisesti syrjitään epäjohdonmukaisesti tiettyjä ihmisryhmiä, sen soveltamisperiaatteet on otettava erityisen tarkkailun alle.

Tutkikaamme vielä tarkemmin niitä erityisiä oikeuksia perustavia erityispiirteitä, joita katsantosi mukaan kaikilla heteropareilla on:

”koska käsitteissä ja tarpeissa on eroja, on luonnollista odottaa, että kaikilta osiltaan oikeuden ja velvollisuudet eivät ole yhteneviä.”

”Milloin erityispiirteistä kuitenkin seuraa eroja oikeuksissa ja velvollisuuksia, on kysymys lähinnä tekninen - pikemminkin muoto- ja nimentäkysymys kuin sisältökysymys. Yhteiset tekijät eteen niistävä säännöshierarkia voi olla paras. Nyt yläotsikkona on Suomen laki. Sen alla olevan avioliittolain voisi korvata lailla ihmisryhmien liitoista, jonka alakohtina voisivat olla esim. (1) trad. avioliitto (’heteroparit’), (2) kumppanuusliitto (’homoparit’ ja ’sukulaisparit’) ja (3) moniliitot sekä (4) rekisteröimättömät ryhmittymät (’avoparit’, ’avokolmikot’ jne.).”

Sovelletaan logiikkaasi ensin muuhun lainsäädäntöön. Homo- ja heteroseksuaalilla miehellä on kummallakin omat erityispiirteensä ja näiden biologisten erityispiirteiden vuoksi heille tulisi voida laintasoisesti antaa erilaisia oikeuksia ja toisaalta heille pitäisi voida asettaa toisistaan poikkeavia velvollisuuksia. Terveydenhuoltolain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Homomiehet tulisi erotella heteromiehistä, sillä jälkimmäisellä ryhmällä biologisesta perusteesta mahdollisesti seuraavat vahinkoraskaudet, aviorikoksen myötä hajoavat heteroperheet ja sukupuolitaudeista aiheutuvat hedelmättömyysriskit eivät kosketa ensimmäiseen ryhmään kuuluvia henkilöitä. Ratkaisu: säädetään erilliset terveydenhuoltolait homoille ja heteroille. Sisällöltään lait ovat identtiset, mutta kyse onkin lain muodosta ja nimeämisestä.

Ymmärtääkseni haluat pitää avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen käsitteet erillään siksi, että niihin sisältyvät ja niihin liitettävät oikeudet ja velvollisuudet eroavat toisistaan. Erittelisitkö nyt ne oikeudet ja velvollisuudet, joiden osalta esimerkiksi heterovanhuspari ja naispari eroavat toisistaan siinä määrin, että vain toinen voi virallistaa parisuhteensa avioliittolaissa säädetyin keinoin? Pelkkää vastakkaisten sukupuolten lisääntymisfysiologisiin eroihin palautuvaa erottelua ei voida soveltaa, paitsi jos haluat jälleen hahmotella lisäedellytyksiä. Miksi lisääntymispotentiaalia vaaditaan ainoastaan samaa sukupuolta olevilta pareilta? Entä voidaanko kaikkia avioliittolain säännöksiä pitää sellaisina, joiden tarkoitus on turvata lisääntymisyksikköjä? Avioliittolain ja parisuhdelain eroavaisuuksia tarkastellessa voidaan havaita eroja esimerkiksi toimituksen muodossa. Lisääntyykö heteroparien jälkeläistuotanto määrämuotoisen suullisen menettelyn myötä, vai riittäisikö se, että menettely olisi korostetusti kirjallista asiakirjaprosessia, kuten parisuhteen rekisteröinnin kohdalla. Olisiko ajateltavissa, että joitakin avioliittolain säännöksiä voitaisiin lisääntymissuojan heikkenemättä soveltaa myös muihin kuin nykyisin hyväksyttäviin lisääntymiskyvyttömiin pareihin, kuten nais- ja miespareihin?

Mitä itse parisuhdejaotteluusi tulee, niin kyseenalaistan tietyt ratkaisusi. En hahmota, minkälaisiin edellytyksiin nojautuen ryhmittely on tehty. Millä perusteella muodostat esimerkiksi ykkösryhmän? Jos promotoimasi traditionaalisen avioliiton muoto näkyy avioliittolaissa, niin perinteisiä mahdollisia aviopuolisoita ovat muun muassa serkut, pikkuserkut, ottovanhemmat ja ottolapset sekä sisaruksen lapset ja lapsenlapset. Parisuhdelain mukaan rekisteröityyn parisuhteeseen sovelletaan avioliittolaissa säädettyjä avioestesäännöksiä. Tällöin ykkösryhmäsi olisi johdonmukaisuuden vuoksi oltava toisiinsa AL 8-9 §:n mukaisessa sukulaisuussuhteessa olevien tai olemattomien vastakkaisten sukupuolten muodostamat parit. Kakkosryhmäsi käsittäisi toisiinsa AL 8-9 §:n mukaisessa sukulaisuussuhteessa olevien tai olemattomien samaa sukupuolta olevien muodostamat parit. Sääntelylogiikkaa seuraten kolmosryhmä kattaisisi parit, joiden osapuolet ovat AL 7 §:n mukaisessa sukulaisuussuhteessa toisiinsa. Kaikkia ryhmiä koskisivat samat oikeudet ja velvollisuudet, mutta niillä olisi eri nimet (avioliitto, rekisteröity parisuhde, kumppanuusliitto) ja kolmosryhmän momenttiin olisi sisällytetty huomautus siitä, että sukupuoliyhteys aviopuolisoiden kesken on tässä avioliitossa kielletty RL 17:22 §:ssä säädetyn mukaisesti. Pohdin jälkimmäisen tilanteen mielekkyyttä jäljempänä.

Ylläkuvattu jaottelu on viimeistä ryhmää lukuun ottamatta identtinen nykysääntelyn kanssa ja sen tarkoitus on tuoda näkyville toistuva perusvirheesi sukulaispareihin liittyen. Asiaa voidaan lähestyä eri kanteilta. Jos avioliittoon oikeutettuja tahoja halutaan sinun tapaasi rajata biologisesta perusteesta käsin, traditionaaliseen avioliittoryhmään luetaan silloin toisilleen sukua olemattomat heteroparit, toisilleen sukua olevat (ehkä steriloidut?) heteroparit ja heteromoniliitot. Jos taas tarkastellaan nykymuotoista avioliittoa, kakkosryhmään perusteetta sysäämäsi sukulaisparit kuuluvat osittain jo nyt traditionaalisen avioliiton ryhmään ja tietyt heteroparit kakkosryhmään.

Keskustelun kuluessa selväksi käynyt piintynyt tarpeesi niputtaa samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteet yhteen insestisten lähisukulaisliittojen kesken selittää tietenkin muun muassa suorittamasi jaottelun heteropareihin ja toisaalta homo- ja sukulaispareihin. Kykysi olla sinnikkäästi erottamatta esimerkiksi isän ja tyttären välistä suhdetta kahden naisen rekisteröidystä parisuhteesta kertoo toki kaiken oleellisen suhtautumisestasi seksuaalivähemmistöihin, mutta jättää oman logiikkasi vaillinaiseksi. Koska kieltäydyt luonnostelemasta lähisukulaisia koskevien avioesteiden taustalla vaikuttavaa oikeushyvää, voidaan päätellä, että pidät lakiin sisältyvää lähisukulaisestettä epäloogisena ja tuomittavana, ja että ainakin vastakkaisia sukupuolia edustavien avioliitto tulee voida sallia vaikka jo tänään. Avioesteen aiheuttavien asiantilojen luetteloon on toisaalta sisällytettävä todennettu sterilisaatio, hedelmättömyys ja menopaussi ja siirrettävä estekohdat täyttävien heteroiden parisuhteiden sääntely parisuhdelain alle tai uuteen ”kumppanuusliittoja” koskevaan säädökseen. Olisihan tällainen ratkaisu linjassa myös oman näkemyksesi kanssa, jonka mukaan ”muille lain suojaa halajaville ihmisryhmille [kuin lisääntymisyksiköille] laaditaan oma tarkoituksenmukainen lakinsa”.