naimalakko

#297: v ronski - Ärhäkkäästi, sannavain,

Tarkastelen seuraavaksi lähisukulaisten avioliittoja koskevia kommenttejasi, joita laajentamalla voidaan pohtia, miksi lähisukulaisten legopalikoita ei lainsäätäjän mukaan saa kiinnittää sinänsä neutraaliin alustaan. Alustavasti voidaan todeta, että jos avioliiton kautta tuleva parisuhteiden virallinen suoja halutaan ulottaa esimerkiksi äidin ja tyttären tai veljen ja sisaren välisiin parisuhteisiin, puolison käsitteen ja sen takana vaikuttavan perhekäsityksen on muututtava yhteiskunnassa sellaiseksi, että perheen sisällä voidaan harjoittaa seksuaalista kanssakäymistä: insestikieltojen kumoamisen ja avioliittolain muutoksen myötä jälkeläisten saaminen tuottaa siten myös uudenlaisen seksuaalisen ulottuvuuden, joka ei rajoitu vain aviopuolisoiden välille, vaan voi suuntautua lapsiin, lapsenlapsiin, sisareen, vanhempaan tai isovanhempaan. Perhelainsäädännön ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten Suomelle asettamat velvollisuudet lapsen tasapainoisen kehityksen ja perheen turvaamiseksi on tällöin todennäköisesti arvioitava uudelleen, sillä nykytila lähtee muun muassa lapsen seksuaalisesta koskemattomuudesta ja perheen suojaamiselta kuvatunlaiselta toiminnalta. Uudistuksen tueksi on oletettavasti kerättävä tutkimusaineistoa insestisten suhteiden ei-vahingollisuudesta.

Siteeraan johdannoksi näkemystäsi lainsäädännön taustalla vaikuttavista arvoarvostelmista. Kirjoitat, että ”liberaalin moraalin mukaan ei pidä muilta kieltää sellaista, mistä ei ole ulkopuolisille haittaa; ymmärtääkseni edustat tätä moraalia. Tässä moraalissa ei liene perusteltua kieltää aikuisten veljesten tai siskosten sukupuoliyhdyntää ja veli-sisko-parinkin tapausta on harkittava tarkasti”. Kysymys koskee niitä perusteita ja erityisiä syitä, joihin nojautuen lähisukulaisten väliset parisuhteet/avioliitot katsotaan kielletyiksi liberaaliakin moraalia edustavan henkilön ajatusmaailmassa. Olen jo aiemmin käsitellyt niitä perusteita, joiden vuoksi lähisukulaisten parisuhteet nähdään vahingollisina ja epätoivottavina ja siten virallisen hyväksynnän sateenvarjon alle kelpaamattomina. Et kuitenkaan hyväksynyt näitä lähtökohtia, koska kieltäydyt pitämästä ”näytettynä faktana sitä, että nykymuotoinen avioliittolaki kieltäisi lähisukulaisten liitot tarkoituksenaan estää insesti” ja lisäät vielä, että ”se fakta, että rikoslaki asiasta jo erikseen säätää, puoltaa kantaa, jonka mukaan avioliittolain tarkoitus ei ole säätää sukupuoliyhdyntöjen tuomittavuudesta”.

Siteeraan aluksi voimassaolevaa avioliittoasetusta, jonka mukaan ”silloin, kun oikeusministeriöltä haetaan lupaa avioliitolle, jonka toisena osapuolena on toisen sisaruksen jälkeläinen, ministeriön on tarvittaessa annettava hakijoille tieto käytettävissä olevasta perinnöllisyysneuvonnasta sekä sen toimipaikoista”. Tällaista sääntelyä tuskin annettaisiin, jos sukulaisten avioliittojen sisällä vakiintuneesti nähtävien sukupuoliyhdyntöjen luonnetta ei arvotettaisi ainakin jossain määrin epätoivottavaksi.

Avioliittolain osauudistuksen esitöissä todetaan avioesteistä seuraavaa: Avioestesäännöksillä yhteiskunta pyrkii toteuttamaan tärkeiksi katsomiaan perhe-, sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita sekä tukemaan sukupuolista käyttäytymistä ja perhesuhteita koskevia moraalikäsityksiä. Suurin osa avioesteistä liittyy avioliittoon aikovien sukulaisuussuhteisiin, ja näitä esteitä on tarkasteltava ensisijaisesti eettisenä kysymyksenä. Erittäin voimakkaat eettiset perusteet puoltavat sitä, että avioliitto sisarusten tai puolisisarusten kesken sekä suoraan etenevässä että takenevassa polvessa olevien sukulaisten kesken ehdottomasti ja ilman poikkeusta kielletään. Eettiseltä kannalta avioliittoja myös kaukaisempaa biologista sukulaisuutta edustavien henkilöiden välillä voidaan pitää sopimattomina, sillä avioesteet kuvastavat yleistä suhtautumista siihen, millaisia avioliittoja pidetään yhteiskunnan kannalta epätoivottavina. Perustelut lähenevät siten suurelta osin niitä insestikriminalisointien perusteluita, joihin rikoslain uudistukset ovat nojautuneet: sekä 1970- että 1990-luvuilla toteutettujen rikoslakiuudistusten jälkeenkin laissa kriminalisoidut tekotyypit vastaavat lähes identtisesti avioliitolain avioesteluettelon sukulaisuussuhteita. Seksuaalisuus ja siihen liittyen myös parisuhteen vahvistaminen lähisukulaisten ja ennestään jonkinlaisessa läheisessä perhesuhteessa eläneiden välillä katsotaan siten kielletyksi ja rangaistavaksi (perhe)moraalisista syistä.

Kuten edellä huomautin, avioliittolaki sääntelee parisuhteita, joihin vakiintuneesti liitetään seksuaalinen ulottuvuus. Rikoslaki puolestaan sääntelee sallittujen seksuaalitekojen piiriä. Myös parisuhteen ulkopuolella harjoitettava lähisukulaisten välinen sukupuoliyhteys nähdään haitallisena. Insesti on sukulaisavioliiton looginen edellytys. Näistä syistä säännöksien perusteita ja lainsäätäjän tarkoitusta voidaan tulkita lukemalla säädöksiä ja niihin liittyvää lainvalmistelumateriaalia rinnakkain. Lähisukulaisten välisten yhdyntöjen kielto rikos- ja avioliittolaissa on nähtävä luonteeltaan tehokkaana tapana estää sanottu käyttäytyminen. Ihmettelyäsi siitä, miksi lähisukulaisten parisuhteista säädetään kahdessa eri laissa, voidaan ehkä hälventää huomauttamalla, että useasta muustakin asiasta (esimerkiksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä) säädetään osin päällekkäin eri säädöksissä. Ennenkuulumatonta ei myöskään ole rikoslaissa olevien pykälöiden siirtyminen siviililakiin, kuten on ollut laita kaksinnaimista koskevilla säännöksillä. Sen sijaan avioliittoa ei ilmeisesti ikinä ole sallittu sellaisille parisuhteille, jotka olisi rikoslaissa katsottu haitallisiksi. Tällaiseen ratkaisuun ei luonnollisesti ole päädytty yhdessäkään maassa, jossa on voimassa sukupuolineutraali avioliitto, sillä avioitumiseen oikeutettujen parisuhteiden kriminalisointi olisi loogisesti riistiriitaista.

”Arveletko, että perusteet tälle [lähisukulaisten välisille seurustelusuhteille] ovat parempia kuin sille, jos samaa sukupuolta olevien seurustelusuhteet nähtäisiin (edelleen) rikoksena yleistä järjestystä vastaan?”

Homoseksuaaliset teot olivat 1970-luvulle saakka kiellettyjä siveellisyysrikoksina, minkä jälkeen ne dekriminalisoitiin. Sen sijaan insestikriminalisoinnit systematisoitiin samaiselle vuosikymmenelle ajoittuvan osauudistuksen myötä yleistä järjestystä vastaan olevien rikosten ryhmään. Homosuhteiden moitittavuus perustui 1800-luvun lopun varsin raamatullisiin näkökohtiin ja siihen, että homoseksuaalinen käyttäytyminen nähtiin sosiaalisesti tarttuvana ”tautina”. Alkuperäisen kommentin tarkoituksena oli ennemminkin korostaa säännösten poikkeavuutta niistä pykälistä, joissa suojeluobjektiksi on otettu seksuaalinen itsemääräämisoikeus, jonka itse näet oikeuttavan lähisukulaisten avioliitot, ja toisaalta niistä avioitumisen kieltävistä säännöksistä, joissa rajausperusteet tukeutuvat perhesuojelullisiin ja yleistä järjestystä tukeviin perusteisiin. Kun kysyt, onko kriminalisoinnin perusteeksi ajateltu se, että ”perheen muut osapuolet eivät tykkää parin seurustelusta tai yhdynnästä ja siksi perheenjäsenet usein riitautuvat”, voidaan johtoa tällaiseenkin kysymykseen hakea rikoslain esitöistä. Lähisukulaisten välisten sukupuolisuhteiden kiellon luokittelu yleistä järjestystä vaarantavaksi rikokseksi on valmisteluasiakirjojen mukaan tällaisten suhteiden yleistä ärtymystä herättävä ja mielipahaa aiheuttava luonne, mutta tämän lisäksi kunkin kriminalisoinnin kohdalla on vielä erikseen perusteltu tarvetta suojata muun muassa perheen sisäisten suhteiden kiinteyttä. Yhtenä yleisperusteluna mainitaan esimerkiksi se, että ”ihmiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin ja varsinkin nuorille on hyötyä siitä, että he voivat kokea pysyvän ihmissuhteiden verkoston ympärillään”. Erityissuojelua halutaan kohdistaa ennen kaikkea lapsiin ja nuoriin, jotka asuvat yhdessä vanhempiensa kanssa. Tähän nähden on erikoista, että teksteissäsi vilahtelevat muun muassa ehdotelmat, joissa avioliitto sallittaisiin äidin ja tyttären välille.

Lähisukulaisten väliset parisuhteet nähdään vahingollisina eri syistä, joista osaa olen käsitellyt jo edellisissä viesteissäni. Muita ajateltavissa olevia perusteita suhtautua kielteisesti esimerkiksi sisarusten väliseen sukupuoliyhteyteen voidaan hakea esimerkiksi sukulaisuuden perusteella yksilölle määrittyvistä sosiaalisista paineista ja odotuksista siitä, minkälaisia velvollisuuksia sukulaisilla on toisiaan kohtaan. Jos sukulaisten väliset suhteet katsottaisiin sallituiksi, sallittu ja toisaalta odotettu käyttäytyminen saattaisivat jossain määrin sulautua. Tähän liittyen: Lisääntymisbiologiselta kannalta lähisukulaisten välisiä suhteita on historiallisesti pidetty epätoivottavina ja vahingollisina insestistä syntyneiden lasten kohonneella kehitysvammaisuusriskillä, mutta nykyään tällä ei enää perustella ainakaan lainsäädännöllisiä kieltoja. Biologia on linkittynyt avioesteiden sääntelyyn kuitenkin polveutumisen kautta. Biologista ryhmää eli sukua tai yleisemmin laajempaa yhteisöä ei ole haluttu sotkea ei-sallituilla parisuhteilla, sillä polveutuminen määrittää sukulaisia ja niitä oikeuksia, velvollisuuksia ja yleistä asemaa, joita sukulaisilla on suhteessa toisiinsa. Toisaalta myöskään ei-biologisesti syntyneitä sukulaisuussuhteita (esim. lankoussuhde) ei ole hyväksytty juuri yhteisön suojaamisen nimissä. Kuten huomaat, esimerkiksi veljesten välisen sukupuoliyhdynnän kieltäminen ei siten ole pelkästään ”moraalinen kanta”, vaikka toki eettisestikin perusteltuja kommentteja voidaan esittää.

Voidaan myös kysyä, onko sisarusten välinen suhde vapaa tietynlaisesta valtasuhteesta ja toisen sisaruksen valta-asemasta suhteessa nuorempaan. Vääristyneen vallankäytön mahdollisuuden huomioonottaminen näkyy rikoslain pykälässä, jonka mukaan teosta rangaistaan ainoastaan suhteen vanhempaa osapuolta. Näin on silloinkin, kun esimerkiksi aikuinen lapsi on sukupuoliyhteydessä vanhempansa kanssa. Jos sisarukset ovat kaksosia tai muuten osuvat suppeaan ikähaarukkaan, ajatusta toisen käskyvallasta, valvonnasta ja hallitsevasta asemasta ei välttämättä ole pidettävä perusteltuna: toisin on tilanteissa, joissa sukupuoliyhteyttä harjoitetaan juuri täysi-ikäiseksi tulleen ja tätä huomattavasti vanhemman ja kypsemmän sisaruksen välillä. Lainsäädäntö lähtee siitä, että kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä suojataan seksuaaliselta hyväksikäytöltä. On katsottu, että tällaisen henkilön kyky päättää itsenäisesti seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, minkä vuoksi tällaista kypsymättömyyttä hyväksikäyttävän osapuolen toiminta nähdään tuomittavana.

Ylläkäsitellyt perusteet soveltuvat sekä samaa että eri sukupuolta olevien lähisukulaisten parisuhteisiin. Rinnastus perustuu paitsi kuvattuihin seikkoihin myös lainsäätäjän tahtoon, jonka mukaan avioliiton esteiden on oltava samat sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Lainvalmistelijat eivät siten jättäneet linkkiä avioliittolaissa esiintyviin esteellisyyskohtiin ”tietämättömyydestä, epäjohdonmukaisuudesta tai piittaamattomuudesta", kuten esität, vaan muun muassa siksi, että järjestelyllä haluttiin turvata sallittujen parisuhteiden yhtäläistä kohtelua.

Katson, että avioliiton suojaa ei tule ainakaan nykyisellään laajentaa lähisukulaisten välille. Perusteet on esitetty edellä. Sisarusliittoja vaativan on puolestaan esitettävä kelpoisat edellytykset. Olisinkin edelleen kiinnostunut kuulemaan, minkä spesifin oikeushyvän suojelun sinä näet insestikriminalisointien ja avioliittolaissa säädettyjen avioesteiden taustalla.

Huomautan vielä, että jaan suurimmilta osin perhe- ja rikoslainsäädäntöuudistuksissamme omaksutun johtoajatuksen, jonka mukaan yksilöllä on oikeus päättää omasta parisuhteestaan niin kauan, kun se ei loukkaa toisten ihmisten oikeuksia tai ”yleistä järjestystä”. Kirjoitat muun muassa seuraavasti: ”veli-sisko-parinkin tapausta on harkittava tarkasti: sukupuoliyhdyntää sinänsä ei ehkä pitäisi kieltää – vain jos se on tuottamuksellista”. Kommentoin tätä hyväksyvästi jo aiemmin (esittämilläni reunaehdoilla). Avioliittolain mukaan sisarukset tai puolisisarukset eivät saa mennä keskenään avioliittoon. Olen esittänyt, että jos geenialtaan huonontuminen pudotetaan laskuista, en näe perusteita kriminalisoida eri perheyhteisössä kasvaneiden sisarusten parisuhdetta, mutta että avioitumisoikeuden osalta lakiteknisesti mielekkään osarajauksen muotoilu voi olla vaikeaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että se olisi mahdotonta. Erilaisia sukulaisuuteen perustuvia avioesteitä ja insestikriminalisointeja on ajan mittaan kumottu. Muiden maiden avioliittosääntely voi olla myös edistyksellisempää kuin omamme. Esimerkiksi Ruotsin lain mukaan avioliitto puolisisarusten kesken on luvanvaraisesti sallittu edellytyksin, että osapuolet eivät ole lapsina asuneet samassa taloudessa sisarusten tavoin. On huomattava, että myös tässä pykälässä tulee esille lailla suojattavaksi katsottu oikeushyvä, eli perheenjäsenten psykososiaalisen kehityksen ja perheen suojeleminen.

Yksityishenkilönä olen sitä mieltä, että muiden ihmisten seksuaalielämä ei ole minun asiani ja että yhteisöllisen kontrollin poissaollessa esimerkiksi täysi-ikäiset ja vapaaehtoisesti toimivat veljekset voivat käytännössä (salassa) tehdä keskenään mitä haluavat, ja näin varmasti tapahtuukin, ja samoin on laita polygamisten suhteiden kohdalla. Parisuhdesääntelyn ja perhettä suojaavien normien välinen tasapainottelu luo kuitenkin ongelmallisia tilanteita esimerkiksi sopivien rajausten osalta.