Suomen Koirankasvattajat ry:n vetoomus ja adressi Suomen Kennelliitto ry:n jalostusstrategiaesitystä

Jos nyt kenellekkään vielä jää epäselväksi kuinka paljon kasvattaja satsaa rahaa,
vain saadakseen pentueen teetettyä , tässä osviittaa: cockerin lonkkakuvaus ja silmätarkastus, n.210 e, pra geenitesti n.1oo-140 e, Dna testi munuaisten vajaatoiminnasta 100-140, tämän lisäksi joka toinen vuosi , silmätarkastus,40-50 e.
Vielä pentueen mikrosirut ja el.lääk tarkastus 40-50 e pentu. Eli yhden siitoskoiran tutkimukset n.7 vuotiaaksi maksaa (riippuen toki paikkakunnasta, ja eläinlääkäristä) 500-700 e. Meidän rodussa ei terveydellisiä muutoksia ole tapahtunut pevisan myötä. Voisin jopa sanoa että rodun taso on laskenut huomattavasti, useat uudet kasvattajat saattavat kasvattaa pentueensa pelkästään indexien perusteella eivätkä osaa vielä hahmottaa kokonaisuutta.Tämä saattaa olla rodulle erittäin kohtalokasta.

Kiitoksia kaikille todella mielenkiintoisista huomioista ja ajatuksista.

Itse olen tuota tragediaa lukenut useamman kerran, puhunut siitä puhelimessa varmaan sen saman minkä Juha, ja ottanut siihen kantaa usemmallekin taholle.

Muutamia ajatuksia joita siitä päällimmäisenä jäi mieleen seuraavassa.

Mikäli se tulee voimaan tuollaisenaan, se käytännössä estää kasvattajaa myymästä pentujaan enään, mikäli esimerkiksi urosta haluaa toisen kerran käyttää. Strategia toteaa että ensimmäisen sukupolven jälkeen urosta ei tule käyttää jollei jälkeläisnäyttöä ole. Kennelliitto (suomen laki) kuitenkin ilmoittaa hyvin selkeästi, että kasvattaja ei voi vaatia pennun ostajaa kasvattiaan näyttelyyn tuomaan. Sama tilanne on terveystarkastusten kanssa, jos kasvattaja myy kasvattinsa, hän ei voi varmistaa että saa jälkeläiset tarvittaviin terveystuloksiin jotta voi kasvatusta jatkaa.

Toinen asia, joka silmään ottaa hyvinkin voimakkaasti on tuo Juhankin mainitsema leasaus uros. Kuinka moni oikeasti on valmis antamaan uroksensa mikäli sillä ei käytännössä saa olla kuin se yksi pentue, jonka jälkeen odotetaan jälkeläisnäyttöä ennen kuin seuraavan kerran saat astuttaa? tai, vaikka tämä kohta tuontikoiralta poistettaisiinkin, niin kuinka moni antaa/ottaa urosta tänne , jotta sillä voidaan kolme narttua astuttaa?
Myös tuo, että kasvattaja pitää urokset itsellään, varaa ne omaan jalostukseensa, ja kuka häntä siitä voi syyttää, mutta minkä rodun etu se on?

Jalostuksen monipuolisuudesta voisi mainita, että on myös rotuja, joissa käytetään turhankin paljon rodussa olevia koiria jalostukseen, esim omani on selainen. Kun nämä peräkylän Kaisojen omistajat saavat oikein kennellliiton siunauksen koiriensa pennuttamiselle, ollaan todella pulassa!

Lisääntymiskohdassa mielenkiintoista on, että keinosiemennystä ei voi koiralle tehdä, mikäli se ei ole aiemmin synnyttänyt...miten ne pienilukuiset rodut, joissa ei ole mahdollista nartulle suomesta urosta löytää? Ainoa keino on lähteä nartun kanssa ulkomaille, pakastespermaa ei voi käyttää...Monelle tämä voi olla liian iso kustannus, jos puhutaan isosta ja painavasta koirasta.

Tässä vain muutamia epäkohtia jotka mielestäni ovat niin mustavalkoisia, että en käsitä miten kukaan joka tuon on lukenut voi ne allekirjoittaa?

Lisäksi tulee sellainen pieni, mutta olemassa oleva porukka, joka kasvattaa koiria ei harrastuksekseen vaan ammatikseen, tämä tekee ammatinharjoittamisen todella hankalaksi ja voisin jopa sanoa, että estää sitä. Kenellä on oikeus estää toisen toimeentulon saaminen? Ei ainakaan järjestöllä joka ei ole millään lailla viranomainen.

Kennelliittoon kun otin tästä asiasta yhteyttä ja kysyin miten he ovat tämän asian ajatelleet, sain vastauksen että kyllä kaikki lakiseikat sitten aikanaan tarkastetaan...olikohan hieman väärä järjestys?

Tuossa paperissa on myös hyvää, en missään nimessä tarkoita että koko paperilla voi takapuoltaan pyyhkiä, mutta kokonaisuutena se on käsittämättömän huonosti ja loppuun asti miettimättä laadittu.

Muista aina Jaakko olla ottamatta voimakkaasti kantaa asioihin ennen kuin tiedät riittävän paljon. Juuri tämä ilmiö on johtanut tilanteeseen missä nyt olemme. Ihmiset ottavat valtavasti kantaa kasvatukseen, vaikka eivät itse sitä tuloksekkaasti ole pitkiä aikoja tehneet.

Kasvata nyt aluksi Jaakko kolme sukupolvea omia kasvatteja ja ota vasta sitten kantaa PEVISA:n voimakkaammin, jotta tiedät mitä kaikkea koirankasvatus on ja mitä siihen liittyy. Todellisen tietämyksen hankkimisen ja oivaltamisen jälkeen kannattaa vasta olla asioista voimakkaasti puolesta tai vastaan.

Nyt taas vedät vähän raflaalia johtopäätöksiä. Jos en halua käyttää siitokseen uroksia joihin eniten uskon - en myöskään halua käyttää uroksia joiden käyttäminen tuntuu kompromissilta. Ei se tarkoita, etteikö Suomessa ole uroksia, niitä on paljon. Kasvattajilla on yleensä visio siitä mihin he pyrkivät. Jos ei voi kulkea vapaasti kohti sitä mihin uskoo, on mielestäni parempi sitten olla kulkematta. Valintaani lopettaa punaisten irlanninsetterien kasvatus liittyy erittäin suuresti myös se asia, että en voi käyttää ja hyödyntää ulkomaista materiaalia vapaasti. Lisäksi aivan oikein Tava, rotu ei mielestäni kulje Suomessa siihen suuntaan kun toivoisi. Ymmärrä nyt Tava, että rodussa ei juuri ole sitä tarvittavaa geneettistä variaatiota ja sukujen kirjoa, koska PEVISA;n takia niitä kokoajan on kadotettu tai rahan menetyksen pelossa koiria ei tuoda. Joko ymmärrät tilanteesta syntyvän noidankehän. Saat itse nyt päätellä, mikä olikaan se joka, sai aikaiseksi noidankehän. Varmuuden vuoksi....se oli rajoitukset ja PEVISA.

Tässä rodussa PEVISA ei ole kasvattajien ja rodun laajan kentän valitsema, koska ko. rotujärjestöön ei voi liittyä vapaasti jäseneksi. Tämä on Kanakoirakerhon tapauksessa poikkeus sääntöön. Suurin osa suomalaisista PEVISA säädöksistä on voitu rakentaa demokraattisesti, koska rotujärjestöihin voi vapaasti liittyä. Punaisten irlanninsetterien kohdalla näin ei ole. Monella rodulla PEVISA palvelee paljon paremmin rodun etua ja mahdollistaa tuontien tuomisen sekä jopa poikkeuksien tekemisen sääntöön.

Montako suomalaista pentutehdasta tunnet? Laita minulle tuosta vastaus henkilökohtaiseen e-mail osoitteeseeni, kuulen mielelläni. Itse en Suomessa juurikaan tunne pentutehtaita. Muista todelliset pentutehtaat syytävät pentuja aina rekisteröitynä tai ilman. Mitä enemmän säädöksiä ja rajoituksia lisätään, sen enemmän niillä on markkinoita. Tällä hetkellä Suomessa on enemmän rekisteröimättömiä koiria kuin koskaan ja lisää tulee. Tiedätkö Jaakko, että yhä enemmän kasvattajia jättäytyy kaiken kontrollin ulkopuolelle tulevaisuudessa. Suomessa on jo nyt ryhmittymiä, jotka eivät enää rekisteröi pentujaan. Silloin ollaan menetetty kaikki kontrolli ja toimintaa ei säätelee mikään.... Tätäkö me haluamme?

Suomeen virtaa myös yhä lisää halpatuontikoiria Itä-Euroopasta ja mitä enemmän sääntely meillä kasvaa sen vähemmän voidaan täällä pentuja kasvattaa ja tätä enemmän koiria virtaa idästä. Myös tämä on noidankehä, jonka aiheuttaa sama syy eli liian tiukka kontrolli. Tarkoitetaan hyvää, mutta lopputuloksena on itseasiassa juuri päinvastainen. Nämä pennut idän pentutehtaissa syntyvät vailla mitään kontrollia koirien elinolosuhteista ja vailla mitään kontrollia terveydellisistä tai luonteen ominaisuuksista. Onko tämä Tava mielestäsi hyvä kehityksen suunta?

Jälkeläisten rajoituksissa unohdetaan usein se fakta, että elämme kansainvälisessä maailmassa. Omista kasvateistani reilu 70 % päätyy ulkomaille, ei näillä ulkomaille lähteneillä koirilla ole useinkaan merkitystä Suomen kannassa. Aivan vastaavasti valtaosa koirista päätyy monilla kasvattajilla lemmikeiksi tai metsästyskoiriksi perheisiin joita ei kasvatus kiinnosta. Näillä jalostukseen käyttämättömillä koirilla ei ole silloin merkitystä kannan rakentajina ja on vain tärkeintä, että koirat ovat mahdollisimman hyvin tehtäväänsä sopeutuvia.

Kiitos asiapitoisesta vastauksestasi Juha.

Olen avoimesti jo kertonut olevani vasta aloittelija koirien parissa. Uskoisin siis tätä keskustelua lukevien aikuisten ihmisten osaavan sen perusteella jättää niin halutessaan mielipiteeni huomiotta. Ymmärrän myös oikein hyvin ettei tietotaitoni riitä päättämään tämänkaltaisista linjanvedoista, siksipä en menekään mielipiteineni kennelliiton aivoriiheen, vaan keskustelen niistä täällä.

Kuten tiedät, ihminen ei syntyessään omaa suurta tietovarastoa koirien kasvatuksesta, vaan se on hankittava elämän varrelta. Ja kuten tiedät, ihmisille on luonnollista muodostaa kohtaamistaan asioista mielipide. Vuosien ja kokemuksen kertyessä tämä mielipide sitten joko vaihtuu tai vahvistuu. Ja kuten varmasti tiedät, koiria kasvattaakseen tarvitsee todella omata laajan tietopohjan lisäksi myös vision, eli näkemyksen = mielipiteen, siitä, mihin kasvatustyöllään pyrkii.

Tätä taustaa vasten on kehoituksesi ensin kasvattaa muutama sukupolvi koiria ennen kuin kannattaa omata mielipiteitä, melkoisen omituinen. Mieluummin ehkä kuitenkin hankkisin sitä tietoa ja niitä näkemyksiä ENNEN kuin lähden leikkimään elävillä eläimillä. Aion siis vastedeskin vastoin kehoitustasi keskustella näistä asioista netissä jo ennen omaa ehkä tulevaa kasvatusta. Mielipiteiden esittäminen perusteltuna puolesta sekä vastaan sekä muiden ihmisten perusteltujen mielipiteiden lukeminen kun nimenomaan tuo valtavasti lisää tietoa keskustelun lukijalle, eli minulle.

Ja kuten yllä jo sanoin, jos mielipiteistäni heijastuu kovastikin käytännön kokemuksen puute, voi lukija jättää silloin mielipiteeni huomiotta.

En myöskään tunne tietääkseni yhtäkään pentutehtailijaa henkilökohtaisesti. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää mihin tällä kysymykselläsi pyrit, itse kun en onnistu näkemään miten se tieto tähän käsillä olevaan keskustelunaiheeseen liittyy.

Olet myös aivan oikeassa siinä, että oioin mutkia ja kärjistin tahallani puhuessani setterikasvatuksesi lopettamisesta. Kärjistämisestä huolimatta ei asia ole yhtään sen vähemmän totta. Tottakai ymmärrän rodussa olevan paljon vaihtoehtoja, joista mukaan otat vain visiosi mukaiset. Mutta jos sallit saman oikaisun uudelleen, olit itsekin sitä mieltä, ettei visiosi mukaisia, terveitä koiria juurikaan enää ollut saatavilla. Tämä on huolestuttavaa, käänsi sen miten päin tahansa.

Ja PEVISA:sta. Ymmärrän toki dilemman, mikä syntyy kun yritetään pitää rodun geenipooli tarpeeksi laveana, ja samaan aikaan jättää koiria jalostuksesta yhden vian takia. Silti, kun kerran on olemassa keino tutkia koiran terveyttä, otetaan nyt esimerkiksi lonkkakuvien avulla, ja tiedetään geeneistä johtuvien huonojen lonkkien siirtyvän suurella todennäköisyydellä myös tulevalle sukupolvelle osittain, niin mitä hyötyä ylipäätään koko terveystuloksista on, jollei niiden perusteella voida karsia jalostuksesta sairaita koiria pois? Vai pitäisikö terveystulosten hankkimisesta vain luopua, ja pennuttaa niitä koiria, jotka paljaalla silmällä näyttävät terveiltä? Kennelliitolla on asiaan olemassa myös poikkeuslupamenettely, eli ainakin teoriassa jos huonolonkkainen koira olisi muilta ominaisuuksiltaan elintärkeä rodulleen, voi sen käytölle saada poikkeusluvan. Tämän järjestelmän käytännön toimivuudesta ei minulla ole kokemuksia, kuulen niitä mielelläni jos joltain löytyy sanottavaa.

Ja jos on niin kuten sanot, että pevisan takia jatkuvasti menetetään geneettistä variaatiota ja sukujen kirjoa, eikö se nimenomaan tarkoita sitä, ettei riittävän terveitä (pevisa-ehdot täyttäviä) koiria ole saatavilla tarpeeksi. Toki pevisa-säädökset voivat myös vaikuttaa ulkomaisten koirien käyttöön, mutta jollei ilman jatkuvaa ulkomailta uuden veren tuomista ole tervettä jalostusmateriaalia saatavilla tarpeeksi geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen, kertoo se vahvasti omaa kieltään tilanteen hälyyttävyydestä.

Olet varmastikin oikeassa siinä, että epämääräisistä lähtökohdista Suomeen tuodut koirat ovat ongelma täkäläiselle jalostukselle. En yritäkään kiistää, etteikö tälle asialle pitäisi keksiä konkreettisia hillitsemiskeinoja.

Mutta voidaanko sen takia jättää meillä Suomessa säädökset säätämättä? Sama asia olisi sanoa, että lait ovat turhia, sillä rikolliset eivät niitä noudata kuitenkaan.

Kun Suomessa tosiaan koiraharrastuksen taso on sen verran korkea, että kasvattajilla on hyvä näkemys siitä, millaisilla keinoilla voidaan koiranjalostusta kehittää terveempään suuntaan, voidaanko se terve kehitys jättää tekemättä siksi, ettei paperittomille koirille syntyisi markkinoita?

"Lisääntymiskohdassa mielenkiintoista on, että keinosiemennystä ei voi koiralle tehdä, mikäli se ei ole aiemmin synnyttänyt...miten ne pienilukuiset rodut, joissa ei ole mahdollista nartulle suomesta urosta löytää? Ainoa keino on lähteä nartun kanssa ulkomaille, pakastespermaa ei voi käyttää...Monelle tämä voi olla liian iso kustannus, jos puhutaan isosta ja painavasta koirasta."

Tämä tarkoittanee, että mikäli sijoittaa nartun ja laittaa ehdoksi yleisesti käytetyn yhden pentueen, niin sitä sijoitusnarttua ei voi koskaan keinosiementää??? Omissa pienissä roduissani todella iso takaisku. Itse haluan pitää kotini koiramäärän kohtuullisena ja kasvattajana ainoa mahdollisuus on sijoittaa narttuja ja nyt niille pitäisi vähälukuisissa roduissani aina käyttää saatavilla olevaa urosta? Onko keinosiemennyksen ainoa vaihtoehto tuoda uusia uroksia Suomeen? Ja kuten edellä on mainittu, niiden tuontien onnistumiseen ei ole takeita. Käsittämätöntä lyhytnäköisyyttä....kuten niin moni asia tuossa strategiassa.

Kiitos Jaakko kommenteista ja hieman selvennystä.

Asioiden sisältö kirjoitetun tekstin perusteella tulee helposti väärin ymmärretyksi. Mielipide saa ja pitääkin olla, sitä ehkä ei vain kannata tarjoilla muille jos syvällistä tietoa ei ole. Tulkitsin ilmeisesti hieman väärin sinun kirjoituksesi ja vastaavasti sinä minun tekstiäni. Mutta itseasiassa Tava monessa rodussa kovin pienellä kokemuksella on otettu haltuun PEVISA:n laadinta. Sanoisin tässä yhteydessä, että mieluusti debatti pitäisi käydä puhumalla, jolloin viestit tulisi oikein ymmärretyksi. Mieluusti vastaan kysymyksiin puhelimitse tai joissakin tilaisuuksissa, jossa usein käyn koirista puhumassa. Näin voin selvittää myös kattavasti, mikä suunnaton kokonaisuus on jalostusohjelma ja miten vain yksi pienen pieni osa sitä ovat lonkat.

Jotenkin ajattelin sinun tyrkyttävän mielipidettäsi, mutta hyvä nyt tiedän kyseessä olevan vain oppimisprosessin. Itse näet uskon, että ihmisten tulisi saada toimia vapaasti. Minä haluan antaa ihmisten toimia rauhassa ja toivon, että he antavat minun toimia rauhassa. Tämä varsinkin silloin, kun ei ole mitään syytä olettaa, että toisen toiminnassa olisi jotain väärää.

Muista aina, että jos kasvattaja epäonnistuu, hän on aina vastuussa kasvatuksestaan. Kukaan kasvattaja ei voi kovin kauaa kasvattaa sairaita koiria, tämä tulee liian kalliiksi ja kasvattajan maine tärveltyy.

Puhuin pentutehtaista sen vuoksi, että itse otit ne puheeksi perusteena sääntöjen laadinnalle. Tämä on usein kuultu kommentti. Kukaan ei kysy, missä ne pentutehtaat ovat? Jos kerran puhut pentutehtaista, oletan, että tarkoitat näitä olevan olemassa. Minä en tunne Suomessa pentutehtaita. Jos sinä löydät tällaisen, ihan rakentavassa hengessä toivoisin sellaisen minulle osoitettavan, niin sitten minäkin tiedän mistä puhutaan. Suomen kontrolli on aivan omaa luokkaansa ja käsitykseni mukaan pentutehtaat ovat taakse jäänyttä elämää. Mutta kuten sanottu, jos sellainen tai sellaisia on olemassa, kertokaa tästä ihmeestä minulle yksityisesti sähköpostissa. Miksi sitten laatisimme sääntöjä pentutehtaita silmällä pitäen, jos ei pentutehtaita Suomessa enää ole? Jos pentutehtaita on, toivon yksityisesti tästä faktaa.

Koirankasvatuksessa on niin paljon popularismia ilman todellisuuspohjaa. Yksi tällainen kupla ovat pentutehtaat, mutta asian voi minulle todistaa, kun osoittaa sellaisen olemassaolon. Odotan asiasta todistusaineistoa meiliini.

Et vastannut kysymyksiin kontrollin seurauksista, miten sinä ne ratkaisit ja onko mielestäsi hyvä,että koiria virtaa Itä-Euroopasta tai koiria ei rekisteröidä ollenkaan ja ne ovat kaiken kontrollin ulkopuolella? Tämä kaikkihan on seurausta vaikeutetusta kasvatuksesta Suomessa.

Nyt on suunnitelma paperilla,ja kokonaista viisi viikkoa aikaa vastata,siinä se jo heti tökkii.Paperi vilisee kuitenkin sanoja tulee olla,ei saa käyttää,pitää varmistaa,eli sääntöjähän niistä on tulossa.
Pevisa on ok,onhan siitä itse kussakin rodussa päätetty,ainakin enemmistön voimalla.

Edustan kooltaan suuria molosseja,ja jos vähänkin enemmän kasvattaa,huomaa äkkiä että kotona 7-8koiraa ja suurin osa eläkkeellä,niin kasvatus on kiinni sijoitusnartuissa.
Ja sille halutaan sitä maailman parasta,ainakin unelmissa,on tulossa sääntö ettei pakastespermaa saisi käyttää ensimmäiseen pennutukseen.Ja meillä käytetään sijoituskoiraa kerran.Mikähän monimuotoisuus on tässäkin kyseessä.
Entäs sitten uroksen hankkiminen,jos haluaa koiran jota voi suoraan käyttää,se on aikuinen,tutkittu ja palkittu ja mielestäni vielä lievästi linjattu,vuonna 91 sellainen maksoi 30,000 mk,tänään se olisi 10,000 ja matkat päälle,ja käyttää saisi 2-3 kertaa,tähän ne jää, ne aiotutkin hankinnat
Eli lyödään kapuloita rattaisiin.
Entäs sitten esivanhempien ikä,sitä kun matkustaa täältä Napoliin sitä luonnollista astumista hakemaan,ja yrittää niiltä miehiltä kysellä kumminkaiman iät,taitaa tulla lähtökäsky.
Muutenkin koirakulttuuri siellä on toista,jos ei ole käyttöä,voi olla sen koiran loppu.

Toisaalta on hyvä että näinkin typeriä suunnitelmia on saatu ihan paperille asti,protestihenki saa aikaan ehkä jotain hyvääkin,yhteen hiileen puhaltamista.

Ja kun kaikki viat on nyt mukamas tällä paperilla historiaa,niin tulevaisuudessa ei ole kuin kauniita ,terveitä,hyväluoteisa ja pitkäikäisiä koiria.
No ,eipä taida olla, kun on viety mahdollisuudet.

Koiran kasvatuksen suuria ajatuksia
-parhaat mahdolliset neuvoni vasta-alkajille

1. Älä puhu vaan kuuntele

Kasvata ensin kymmenen sukupolvea omia kasvatteja, (heikossa tapauksessa viisi riittää). Sen jälkeen puhu ja neuvo muita, jos satut vielä koiria harrastamaan. Jos lopetit jossakin alkutaipaleella, miksiköhän näin kävi? Älä luojan tähden mene yhteenkään jalostustoimikuntaan, ellet ole harrastanut koiria vähintään 15 vuotta ja mielellään kasvattanut itse vähintään viisi sukupolvea.

2. Älä neuvo vaan kysele

Kysele ja haastattele kauan mukana olleilta, kysele kaikesta sinua kiinnostavasta. Vältä neuvomista ensimmäisen 20 vuoden aikana. Älä koskaan piiloudu nimimerkkien ja juorujen taakse. Kysy suoraan ja aina asianomaiselta positiivisessa hengessä ja pääset paljon pidemmälle.

3. Keskity omiin tekemisiin ja anna muiden toimia rauhassa

Kehitä omaa ammattitaitoasi ja yritä olla mahdollisimman hyvä. Jos jonain päivänä olet niin loistava ja suurenmoinen, että olet saavuttanut tavoitteesi voit alkaa miettimään muiden tekemisiä. Täydellisen ammattitaidon saavuttaneella on oikeus keskittyä muiden tekemisten tarkasteluun.

4. Muista aina : Roska on aina roskaa – myös omassa olohuoneessa ja pentulaatikossa

Tunnistat kyllä roskan ja sen nähtyäsi älä mieti käyttämääsi rahaa ,energiaa tai vaivaa. Katso omia aikaan saannoksia yhtä kriittisesti kuin kilpailijan näyttelytähtiä tai rodun yleisesti arvostetuinta yksilöä. Mieti kokonaisuutta järjestyksessä elinvoima, luonne ja terveys – arvioi sen jälkeen kaikki uudelleen. Pelästy ja kunnolla, jos huomaat sanoneesi MUTTA KUN HYVÄ SUKUTAULU, olet liemessä sillä sehän on itsestään selvyys….Hyvillä kasvattajillahan syntyy pentueita vain hyvistä sukutauluista. Roskan nähdessäsi myönnä ja tiedosta asia, älä välttämättä anna periksi. Tiedostaminen, oli kyseessä siten sairaus, luonne ja ulkonäkö on puolet asian ratkaisemista.

5. Jos haluat pelastaa maailman liity Punaiseen Ristiin

Mikäli haluat hirveästi vaikuttaa asioihin ja parantaa maailmaa hyödynnä asia humaanilla tavalla ihmiskunnan hyväksi Punaisessa Ristissä ja teet jotain arvokasta. Maailmaa ei voi pelastaa koirien kasvatuksen tai rotujärjestöjen kautta. Jos haluat vaikuttaa mahdollisimman monin mielipiteisiin ja päteä yhdistystoiminnassa harkitse myös politiikkaa.

6. Roomaa ei rakennettu päivässä

Maltti on valttia. Usko tekemisiisi ja odota tuloksia rauhassa, mutta katso totuutta silmiin matkan varrella koko ajan. Myönnä matkan aikana erehdyksesi ja suunnista tarvittaessa uudelleen. Vain seuraavaan sukupolveen tuijottamalla ei rakenneta mitään pysyvää. Kehitä pitkäjännitteisyyttäsi ja opi nöyryyttä, hiljaa hyvää tulee.


7. Älä kirjoittele chatissa tai höpötä puhelimessa - työskentele koirasi kanssa

Hoidettuasi työsi tai opiskelusi mahdollisimman hyvin, hoida perhesuhteita ja huolehdi omasta kokonaisvaltaisesta hyvin voinnistasi. Voimalla itse hyvin sinulla on antaa jotain koirallesi ja harrastukselle. Edellisistä jäljelle jäävällä ajalla hoida, harjoittele ja leiki koiriesi kanssa. Huolehdi kodin ja koirien siisteydestä. Muista ulkoiluttaa koiria paljon. Kehitä itseäsi kokonaisvaltaisesti ja opi lisää harrastuksesta. Muista käydä tervehtimässä isovanhempiasi. Jos kaikki edellinen on hoidettu kunialla ja aikaa jää muista lukea sekä tehdä jotain muuta hyödyllistä kotona.
Jos kaiken tämän tehtyäsi jää aikaa kirjoitella chatissa tai istua puhelimessa juoruten – kerro muillekin mikä on tehokkuutesi ja tarmokkuutesi salaisuus?

8. Muista: Hävinnyt selittää

Niin se vain on……

9. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää

Koiran kasvatuksessa ei ole oikopolkuja, kuten ei kai elämässä yleensäkään. Kaiken pienen vähäpätöisenkin tuntuisen asian yleensä edestään löytää. Tekipä kompromisseja luonteessa, lisääntymisessä, terveydessä tai ulkonäössä tulevissa sukupolvissa asiaan törmää ennemmin tai myöhemmin. Muista edestään löytäminen kasvatuksessa ei tarkoita yhtä tai kahta sukupolvea kolmas on yleensä arvioinnin paikka. Mikään kätketty ei pysy ikuisesti kätkettynä, kun on kyse koiran kasvatuksesta.


10. Lopussa kiitos seisoo

Tee kaikki parhaasi mukaan ja sydämellä, nöyränä tehty tarmokas työ palkitaan aina – ennemmin tai myöhemmin. Älä odota pikaista kiitosta…….ja siinä vaiheessa yleensä jos kiitosta ilmenee ymmärrätkin jo mitä suunnilleen tässä on kirjoitettu. Oho nyt huomaatkin - paikkasi aloittelijana on korvattu seuraavilla, vielä sinua terävimmillä aloittelijoilla! Yhtä äkkiä sinua hymyilyttää.

Koirien terveyttä arvioidaan mielestäni nykyisin kovin kapea alaisesti suorastaan virheellisin perustein. Oleellista on koiran elämä sellaisenaan. Kuinka helppoa ja vaivatonta koiran elämä oli niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Nauttiko koira elämästään kokonaisvaltaisesti. Miten koira syntyi ja kasvoi. Miten koira elämänsä eli. Kaikkein tärkeimpiä tietoja on montako kertaa koira kävi elämässään eläinlääkärissä ja monta lääkekuuria se tarvitsi. Tärkeää on myös tietää kuinka vanhaksi se eli. Mikäli koiran keski-ikä jää nykyisissä oloissa alle 10-vuoteen, olisin todella huolissani. Tämä on kokonaisvaltainen – holistinen käsitys terveydestä, jonka olisi syytä yleistyä koirissa ja koiranjalostuksessa. Muulla tiedolla ei ole laisinkaan näin oleellista merkitystä.

Mikäli rekisterikirjassa pitää jotain terveydestä ilmoittaa, kuten lonkat. Mielestäni olisi paljon tärkeämpää rekisterikirjassa ilmoittaa sukutaulussa olleiden edesmenneiden koirien saavuttama elinikä ja eläinlääkärissäkäyntikerrat. Ne sisältäisivät paljon enemmän oikeaa merkityksellistä informaatiota koiran elämän kannalta. Samalla niistä olisi apua elävän populaation kanssa syvällisesti toimiville kasvattajille.

Eikö ole koiralle itselleen tärkeämpää kuinka koira elää. Onko koiralla kipuja tai jatkuvasti elämää rajoittavia vikoja. Luonteen heikkouksista koiraa kärsii usein todella paljon. Ongelmista kärsii yhtä paljon omistaja. Mutta mitä olemmekaan keksineet? Viemme koiran lonkkakuviin ja saamme asteeksi c tai d. Sitten itketään, surraan ja vouhotetaan. Koiralla ei itsellään ole tietoakaan lonkka-asteestaan. Usein suurempi riski koiralle on tehty nukutus.

Lonkkavika tuli ongelmaksi saksanpaimenkoirille niiden muuttuneen rakenteen takia. Asian kartoittamiseksi kehitettiin lonkka-asteikko ja kuvaus järjestelmä. Kyse oli ensimmäisistä yhteismitallisista, suhteellisen helposti röntgenkuvien avulla kontrolloitavista ”sairauksista” tai rakenteellisista ongelmista. Asteikolla mitattu sairaus oli hitti syntyessään. Nyt näennäinen lonkkaongelma on siirretty rotuihin, jotka oikeastaan eivät ole koskaan edes näkyvästi muuten tasapainoisen rakenteensa takia lonkistaan edes kärsineet. Jokaisella rodulla on kaiketi omia ongelmiaan. Ei ongelmia tule helposti mitattavien asteikolla määriteltävien ”sairauksien” vuoksi siirtää rodusta rotuun.

Yksittäiset viat ja asiat ovat vain pisara meressä. Elinvoimaisissa terveissä populaatioissa vikoja tulee ja menee. Nykyään lonkkavian tutkiminen ja osuus koiran jalostuksessa on aivan suhteeton. Kyseessä on vain yksi hajanainen asia koiraa. Joissakin roduissa vouhotetaan lonkista ja tehdään jalostusvalintoja lonkkien perusteella, vaikka useat populaation koirat kuolevat 6-8 -vuotiaina luonnottoman nuorena. Autoimmuunisairaudet ovat paljon vakavampi uhka ja merkki koko populaation degeneraatiosta. Koirien terveydestä puhuttaessa ei useinkaan nähdä metsää puilta.

Elinvoimaiseen populaatioon tulee ja menee sairauksia. Voi tulla vakaviakin yksittäisiä uhkia kuten vaikkapa sokeutumiseen johtava PRA. Elinvoimaisen kannan idea on terve lisääntyminen ja kunnon pentuekoot. Näistä voidaan jatkaa terveillä. Monissa roduissa on saatu kehitettyä esim. verikokeita joilla PRA sairaat ja kantajat voidaan löytää. Niinpä esimerkiksi irlanninsettereissä PRA ongelmasta ollaan jo päästy ja kasvatus voi jatkua normaalisti. Mutta mitä tehdään jos jalostus on pidetty kapea alaisena, hedelmällisyys heikko ja sitten tulee ongelma. Rotu on enemmän kuin pulassa, vaikka jokainen yksilö olisi lonkiltaan paras mahdollinen. Holistinen terveys vaatii myös uudenlaista suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta. Kaikkia linjoja tarvitaan ja ”kaikkien kukkien tulee antaa kukkia”. Emme koskaan tiedä milloin jokin linja tulee korvaamattomaksi avuksi rodulle.

Toisaalta terveyden arvioiminen on oikeasti viime kädessä vain koiran omistajan arvioitavissa. Kuka muu voi tuntea koiransa elämän sen helppouden tai vaikeuden kuin omistaja itse. Nyt arvioimme koko koiran terveyden usein yhden irrallisen lausunnon perusteella, jonka tekee kaukana koiran arkipäivästä oleva teoreetikko. Niinpä lonkkalausunnot ovat aivan yli korostuneessa asemassa koiranjalostuksessa. Koiralla voi olla heikohkot lonkat, mutta se ei koskaan niistä kärsinyt. Toisaalta koira voi olla A-lonkkainen, omata pahoja allergioita tai ruoansulatushäiriöitä, eivätkä nämä koskaan vaikuta koiran jalostuksen arviointiin. Silti jälkimmäiset ovat voineet olla paljon harmillisempia ja kivuliaampia niin koiralle kuin omistajalle.

"Toisaalta koira voi olla A-lonkkainen, omata pahoja allergioita tai ruoansulatushäiriöitä, eivätkä nämä koskaan vaikuta koiran jalostuksen arviointiin. Silti jälkimmäiset ovat voineet olla paljon harmillisempia ja kivuliaampia niin koiralle kuin omistajalle."

Juuri tätä minä olen yrittänyt kertoa, yhteen ominaisuuteen (tai miksei muutamaankin, samalla tavalla), johtaa helposti uuden, pahemman ongelman yleistymiseen. Muutaman ominaisuuden perusteella karsiminen johtaa väistämättä siihen, että monimuotoisuus kapenee.

Kiitos Juha hyvistä kommenteista, puet sanoiksi sen, mitä minä ajattelen.

Kiitos Juha Kares myös minun puolesta. Sanoissasi on täyttä asiaa ja toivon sydämestäni, että rotujärjestöjen ja Kennelliiton päättäjät lukisivat ajatuksella kirjoituksesi ja niistä jäisi itämään edes pieni ajatus miten koirankasvatukseen tulisi suhtautua.

Ennen kirjoitustani haluan sanoa Jaakko Sulkamolle muutaman sanan.
Jos olet harrastaja niin onko tämä mielestäsi oikea tapa oppia ennen
kasvatustyön aloittamista, väitellä todella kokeneiden vuosia uurastaneiden kasvattajien kanssa nettipalstoilla. Työtä tekemällä oppii ja neuvoja kuuntelemalla ei todellakaan
mielipiteitä laukomalla. Jos minä en tiedä autonmoottoreista mitään niin en todellakaan lähde väittelemään, autonkorjaajien sivuille ammattiihmisten kanssa autonmoottoreista siksi että ajattelin joskus omistaa useamman auton.
Ilmoituksesi että "mielipiteeni voi jättää huomioimatta",ei ole relevanttia , olethan kynsin ja hampain sitä puolustellut sivuillla, toivon todellakin että näin uskomattomilla mielipiteillä ja vähäisellä nöyryydellä
varustettu henkilö ei edes harkitse kasvatustyön aloittamista, asennevammaisia meillä jo on riittämiin tällä alalla.
Sitten faktat, minulla on erittäin voittoisa uros jolla on 83 jälkeläistä, olen siis uusien sääntöjen pelossa tällä viikolla vetänyt sen pois siitoksesta.
Mikäli cockerinartut tekevät keskimäärin n 5 pentua voin käyttää sitä omille nartuilleni enää 4 kertaa, sen jälkeen on seinä vastassa. Sen todelliset jalostus-käytössä olevat jälkeläiset ovat lukumäärältään n.11. En saa millään laskuopilla tai
itseni kanssa väittelyllä selväksi miten nämä 11 koiraa tai edes 20 voivat olla
pahaksi rodun geneettiselle populaatiolle, uskon että elossa olevia cockereita tänä päivänä on tuhansia. Uros on jättänyt erittäin hyvää jälkeä, ja jos se mitenkään on osallisena nostamassa rodun tasoa, astuttaisin vaikka puolet maan siitoskäytössä olevat nartut sillä, ennenkuin käyttäisin toiseksi parasta tai tavanomaista keskiverto urosta. Teetämme pentuja myös perhekoiriksi mikä helposti unohtuu tässä keskustelussa, loput siis 72 koiraa elävät perheissä jotka arvostavat,
niin terveyttä kun luonnettakin. Uroksen ehkä paras ominaisuus on sen fantastinen luonne, ja terveyskin on kohdallaan. Koira on 8 joten sen omasta terveydestä alkaa olemaan jo vahvaa näyttöä.
Kukaan ei millään järkiperäisillä todisteluilla saa minua uskomaan että tämä koira joutaisi poistaa siitoksesta ja ehkä tilalle valittaisiin siitosominaisuuksiltaan huonompi uros.
Yksi huomioitava seikka kuitenkin on että useimmiten joka tapauksessa meidän hyvien koirien käyttöä rajoittaa kuuluisa kansantautimme kateus, en usko että mitään koiraa ikinä käytettäisiin väärin perustein tai tulisi minkäänkaltaista
massahysteriaa käytön kohdalla. Toinen huomioonotettava seikka on että meillä on ihan selkeästi toimiva instanssi, kuluttajasuoja, en sitten millään usko että kukaan kasvattaja haluaa tieten tahtoen tettää sellaisia pentuja että joutuisi korvausvelvolliseksi ja kuluttajasuojan hampaisiin, se on jo fakta että korvaamme lähestulkoon kaikki koirissamme esiintyvät virheet mikäli oikeuteen saakka mennään. Joten sen osalta mielestäni meillä on jo tehokasta valvontaa.
Ja jos vielä Sulkamo ymmärtäisi että emme ole täällä vastustamassa pevisaa, se toimii mielestäni tällaisena aivan hyvin, tutkitutamme siis edelleen koiriamme jatkuvasti,emme vain halua sitä kiristettävän entisestään emmekä vieläkin lisää rajoituksia siitähän tässä on kyse.

On hienoa että näin moni kasvatajaa on ottanut asian omaksi ja todella hienoa tekstiä Juhalta varsinkin kohta "Parhaat mahdolliset neuvoni vasta-alkajille" varsinkin kun moni uusi kasvattaja kasvatta nettimaailman kanssa ja todellisuudella ei ole mitään tietoa saatikka kyseisen kasvattaman rodun rakeenteesta ja suvusta.Samoin olen samaa mieltä Ninan kanssa asioista varsinkin kun on sama rotu jota harrastetaan.Iste olen tuonnut jokusen tuonti uroksen ja rupean ajattelemaan negatiivisesti vieraille antamista että turhaan on tulla kolkuttaa meidän tuvan ovea (en ihan viellä yritän olla positiivinen)menkööt käyttämään sitä naapurin moppea joka ei ole ehkä se oikea juuri tälle nartulle mutta haitaako se mitään todella haittaa kun tämmöinen ajattelutapa ei todellakaan vie rotua eteenpäin vaan astumme ison harppauksen takapajuun mistä aikona olemme aloittaneet.

Koska näitä keskusteluja lukevat niin monenlaiset harrastajat , tuntuu tarpeelliselta hieman selvittää, miksi suurin osa meistä tätä ’hommaa’ tekee. (Itse asiassa aika monet meistä itsekin ihmettelevät sitä samaa, mutta kun kärpänen on kerran purrut niin siihen ei oikein ole lääkitystä)

Kaikkitietävillä ihmisillä on toki aika selvä käsitys, mutta heidän yllätyksekseen voin kertoa, että suurin osa meistä tekee tätä puhtaasti intohimosta...ei rahasta eikä mistään muusta ’loogisemmasta’ syystä ja siksi onkin aina tuntunut hirveän epäoikeudenmukaiselta se kohtuuton arvostelu, mitä koirankasvattajat joutuvat usein kokemaan. Ja siksi myöskin tuntuu niin kohtuuttomalta, että Kennelliitto, jonka pitäisi olla ”yksi meistä” on yhtäkkiä hankkimassa tällaisen aseen meidän toimintaamme vastaan!

Ainakin meidän rodussamme suurin osa pentueista syntyy siten että joku, joka jostain on nartun ostanut, päättää sen astuttaa... usein se sitten astutetaan tuttavan koiralla, tai jollain millä täti koirapuistosta kertoo olevan ”hieno sukutaulu”. Näin se vaan on. Ehkä puolet pentueista syntyy ns. kasvattajilla, ja niistäkin erittäin suuri osa niin harrastepohjalta, että tuskin edes rotumääritelmää osataan.

Ne ihmiset, joita oikeasti pidän kasvattajina, näkevät suunnattomasti vaivaa ja käyttävät yllättäviä määriä rahaa saadakseen aikaan pentueita, joilla oikeasti olisi jotain merkitystä rodulle. Nytkin joku viisaasti totesi, että urospngelma ei nyt niin paha voi olla, kyllähän spermaa saa ulkomailta....ja totta on. Olen itse ilmeisesti ensimmäinen labradorikasvattaja Suomessa, joka sitä teki jo 80-luvulla, mutta ei se shoppailu ole ihan pakastevihannesten ostamista Alepan altaasta. Pelkästään containerin lähettäminen edes takaisin USAan maksaa 1000 euroa ja se on se pikkukulu. Siementäviä eläinlääkäreitä on vain muutama, ja prosessi alusta loppuun on sekä monimutkainen että kallis. Suurin osa uroksista myöskin asuu maissa, joissa pakastekulttuuri ei ole vielä kovin kehittynyttä tai sitä ei ole lainkaan, eli nyt puhutaan hyvin pienestä prosentista, joka oikeasti on käytettävissä maailmallakaan!

Pennut ovat toki liikuttavia ja niiden kasvun seuraaminen on opettavaista, mutta niiden myyminen on sitten yhtä tuskaa. Aniharva meistä - jos kukaan - haluaa olla osa koneistoa, jossa pentuja tuotetaan vastaaman kysyntää. Kyllä pentue tehdään, kun itselle halutaan uusi pentu/sukupolvi, ne ylimääräiset pennut, niin ’liikkiksiä’ kuin ovatkin, vaan on myytävä, se on se välttämätön paha. Tätä asiaa ei oikeastaan voi ymmärtää ennen kuin sitä on vuosia tehnyt. Ne pennut, joita olet odottanut ja hoitanut, on aivan liian usein annettava vieraiden käsiin, etkä voi kuin toivoa että työtäsi arvostetaan ja pentua hoidetaan oikein... kaiken aikaa maksat oppirahoja, mutta jonain päivänä toivot edessäsi seisovan sen ensimmäisen täydellisen koiran - minun tapauksessani labradorin - ja voit huoaten istahtaa kasvoillasi korvasta korvaan hymy, jota ei mikään pois pyyhkäise!

Jos tuon ymmärrät, tajuat myös, että sisäsiitoskertoimilla ja herra ties millä tilastoilla ei ole mitään tekemistä oikean koirankasvatuksen kanssa, yhtä lailla kuin ymmärrät, että oikea kasvattaja ei tee mitään rotua vahingoittavaa. Yksikään koirankasvattaja ei vastusta ajatusta terveestä koirasta, päinvastoin suurin osa meistä miettii asiaa paljon PEVISAa laajemmin. Rotujärjestöt tekevät valtavasti töitä valistaakseen jäseniään ja huom. kaikki ilman korvausta omalla ajalla. Ongelma on nyt ja on aina ollut pentueet, jotka syntyvät kaiken valistuksen ulkopuolella, ja kun kyseessä on rotu, joka menee aika tasaisesti kaupaksi, asialle ei ole kovinkaan paljon tehtävissä. Peräkylän Prinssille löytyy töitä, vaikka sen veljellä on epilepsia ja sisko on lopetettu vaikean allergian takia, ei sitä Prinssin omistaja tiedä/kerro eikä se osu mihinkään strategian haavinkaan....

Kirsi

PS. Oli tosi hauskaa lukea ’Juhan 10 käskyä’ ja todeta, että se oli niiiin samanlainen kuin vastaava omani, jonka kerran tein eräälle vasta-alkavalle italialaiselle kasvattajalle ”ohjenuoraksi”... eroa oli vain kahdessa kohdassa! Erityisesti nauratti tuo viimeinen, jota minulla ei ollut lainkaan, mikä kertoo, että Juha on paljon pahemman laatuinen optimisti kuin allekirjoittanut!

Kun nyt SKLn strategia on julkaistuna skky:n sivuilla niin voisikohan sinne ladata myös sen lausuntopyynnön yhteydessä lähetetyn FCIn jalostus strategiankin (jo hyväksytyn)? Yhteneväisyyksiä on niin monissa kohdin. Niin ja lukekaa nyt oikein ajatuksella vielä kerran tai pari tuo SKL:nkin esitys ja miettikää tarkoin mitkä siinä niin vääriä ajatuksia ovat? FCIn strategiassa lukee mm. "It is of great importance to recognize that the proposal is a strategy to enchance canine genetic health, not spesific rules. Itse voin hyvin hyväksyä sellaisinaan kohdat: 1, 2, 3, 4, 4.1, 4.2, 4.3, 4.6, 4.7, 4.8 ja 6. Seuraavat tarvitsevat parannuksia ja sanamuotoilua yms. (ei suositella, ei pitäisi, ei tulisi käyttää), 4.4, 4.5 ja 5. Ei hyvää luonnospohjaa kannata näin dumpata.

Inkeri,
Ei sitä täysin tarvitsekkaan "dumpata". Siihen vaan vaaditaan korjauksia/muutoksia, jotka tekisi ihmiset, joilla on kokemusta koiran kasvatuksesta monen sukupolven ajalta. Ihmisiä joilla on kokemusta koirien tuonnista, jotka ovat työskennelleet rodun parissa niin kauan että tuntevat sen ongelmat hyvin, paitsi Suomessa myös ulkomailla, ihmisiä jotka ovat omistautuneet rodulleen/roduilleen vuosikausia etc...

Naulan kantaan Pia. Eihän tässä olla hylkäämässä jalostusstrategiaa, vaan ajatuksena on, että se pitää laatia uudelta, rakentavalta pohjalta, johon kasvattajat oikeasti voivat sitoutua. Onhan se nyt outoa, että luotasiin strategia, johon sitoutumalla käytännössä tuhottaisiin rotukoirien kasvatus.

Muistakaa seuraava. Kukaan yli viisi sukupolvea kasvattanut ja uusia tuonteja tuonut tai todella käytännössä geneettistä monimuotoisuutta jossakin rodussa luonut kasvattaja, ei ole minulle ainakaan toistaiseksi ilmoittautunut strategian kannattajaksi. He näkevät ohjelman läpi heti. Siitä loistaa kokemattomuus ja ajattelemattomuus.

Koiran omistajien ja kasvattjien intressi on yhtäläinen mahdollisimman terveet, pitkäikäiset ja hyvä luonteiset koirat. Me kaikki olemme samassa veneessä. Nyt täytyy luoda mahdollisuudet sille, että puhdasrotuisia koiria voidaan kasvattaa myös tulevaisuudessa. Joissakin pienissä ja todella kapealla pohjalla olevissa roduissa roturisteytykset tulevaisuudessa ovat varmasti tarpeen. Ei tässä olla tällisia asioita hylkäämässä. Koirien ja rotujen elämän edellytysten parantaminen on myös kokeneiden kasvattajien aivan ensisijainen tavoite. Tämä tapahtuu parhaiten käytännön kasvatuksen edellytyksiä parantamalla - ei niitä rajaamalla.

Kiitos taas kaikille kestusteluun osallistuville.

Aurinkoista päivää kaikille,

Juha Kares

"Muistakaa seuraava. Kukaan yli viisi sukupolvea kasvattanut ja uusia tuonteja tuonut tai todella käytännössä geneettistä monimuotoisuutta jossakin rodussa luonut kasvattaja, ei ole minulle ainakaan toistaiseksi ilmoittautunut strategian kannattajaksi. He näkevät ohjelman läpi heti. Siitä loistaa kokemattomuus ja ajattelemattomuus."

En ole kasvattanut kuin noin 10% siitä, mitä Juha, mutta olen kyllä kasvattanut viisi polvea :). Minulle tämä on harrastus ei ammatti. Pentueita ei synny edes joka vuosi. Ilmoittaudun kuitenkin strategiarungon kannattajaksi - perusajatus on oikea, nyt hiomaan sanamuotoja ja yksityiskohtia. Siihenhän lausuntokierroksella pyritään. Millä perusteella siitä Juha loistaa kokemattomuus ja ajattelemattomuus? Korkeintaan siitä voi huomata, että koiranjalostuksessa on korjattavia asioita niin paljon, että on mahdotonta saada kasvattajat/omistajat nielemään näin suurta palaa kerralla.

Katsoin koiranetistä ja en löytänyt 5 sukupolvea sinun omia kasvattejasi mistään, mutta laita minulle linkki sukutauluun missä näin olisi sitten toki uskon. Olemme harrastaneet myös samaa rotua pohjanpystykorvia ja eikö niin siinä me molemmat emme ole päässeet ensimmäistä sukupolvea pidemmälle. Katsoin myös mielenkiinnolla sisisiitosprosentit pentueistasi ko. rodussa ja olisikin mielenkiintoista tietää miten käsittääkseni neljästä pentueestasi kolmessa sukusiitosprosentti ylitti 12 %. Miten voi sanoa yhtä ja sitoutua asiaan, mutta kuitenkin käytännössä tehdä muuta. Minun silmissäni tälla tavalla toimivien ihmisten on vaikea/mahdoton saada arvostusta sanomisilleen.

Korjaukseksi, itsekin olen ammatiltani opettaja ja koirankasvatus on minullekin rakas harrastus ei ammatti.

Toivoin myös, että tämä 5 ja yli omaa sukupolvea kasvattanut olisi lisännyt todistettavasti rodun monimuotoisuutta. Monimuotoisuuden lisääminen tarkoittaa ainutlaatuisia tuonteja tai esim. "maatiaiskannan" rekisteröintejä. Katsoisin että esim. yli viiden tällaisen jalostuskelpoisen (jälkeläisiä jättäneen)yksilön rekisteröiminen Suomen koirarekisteriin olisi riittävä osoitus käytännössä tehdystä työstä. Sinulla jäi mainitsematta ansiosi tälla osa-alueella.

Monimuotoisuutta toki voi lisätä käytännössä myös jos kasvattaa kotimaisilla koirilla ja tuottaa toistuvasti hyvin ainutlaatusia sukutauluja, joissa on yksilöitä, mitä muuten kannassa ei juurikaan kasvatuksessa hyödynnetä.

TÄMÄN PÄIVÄN SUOSITUKSET OVAT HUOMISEN PAKKOJA!!!!

Tämä Kareksen kirjoittama sananlasku on vaarallisella tavalla totta ja toteutunut liiankin usein.

En kykene hyväksymään mitenkään ajatusta, että millä perusteella jokin toinen taho voi päättää toisen omaisuudesta ja elämästä, vuosien työstä ja tuhota tai hankaloittaa sitä.

Yleensä säännöt ja lait ovat perustettu jokun hyvän aatteen vuoksi, mutta minne tämän strategia todellakin tähtää ja pyrkii. Halutaanko täällä kasvattaa kokoajan joillain poikkeusluvilla yms.


Todellakin po.strategia on, yhtä ylevää puhetta, kuin se vinkeä juttu siitä alasti seisovasta miehestä, joka paatoksellisesti vakuuttaa,että vihaa nudisteja.

Niin ja muistakaa toki eräs viimeaikojen vaarallinen seuraus rekisteröintien vaikeutumisesta.

Joissakin roduissa on jo nyt alettu jättää rekisteröimättä koiria. Roduissa rekisteröimättömien pentueiden määrä lisääntyy uhkaavasti eräissä suurissa roduissa ja ilmiö alkaa levitä muihinkin rotuihin. Ilmiö on jo syntymekanisminsa vuoksi noidankehä... Ihmiset hankkivat rekisteröimättömän koiran ja haluavat pennuttaa sen... Tästä seurauksena on lisää rekisteröimättömiää pentuja ja noidankehä on valmis.

Nämä kasvattajat ja syntyneet pennut ovat kaiken kontrollin ulkopuolella. Kasvatuksen vaikeuttaminen entisestään voi johtaa vain yhä useamman kasvattajan jättäytymisestä järjestäytyneen ja vastuullisen kenneltoiminnan ulkopuolelle.

Tätäkö me haluamme?

Tämäkin adressi ja eräät sen keskustelijat ovat erittäin oiva esimerkki tekopyhistä kasvattajista jotka sanovat yhtä ja tekevät toista.

Itselläni oli kovinkin kunnioittava kuva tässäkin keskutelussa kirjoittavasta kasvattajasta kun luin hänen kirjoittaman artikkelin jalostukoirien valinnasta niin hyvin ja perusteellisesti hän kirjoitti ja painotti koirien terveyden ja luonteen merkitystä jalostuskoiraa valittaessa.
Mutta sen jälkeen olen tutustunut k.o kasvattajan tuomarointi työhän ja voin sanoa että kylläpä arvostus romahti pika vauhti viemäristä alas.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen vuosikirjoista lukenut k.o kasvattajan tuomarointeja ja monta monta kertaa on silmiin pistänyt seuraavaa "erinomaista tyyppiä oleva lupaavan tulevaisuuden omaava koira valitettavasti tänään palkintosija H koska koira yritti purra tuomaria"
Kuinka ihmeessä kasvattaja joka niin suuresti mainostaa luonteeseen panostamista tuomarin saappaissa ollessaan unohtaa omat periaatteensa tyystin?

Ja toinen tässäkin keskustelussa kirjoittava joka selittää kasvatteinsa omistajille että koska pennulla on ollut 7viikkoisena molemmat pallit ei hän ole mitenkään korvaus velvollinen kun urokselta 1v ikäisenä palli puuttuu ja usean yhteyden oton jälkeen ja vasta kennelliitolla uhkailu sai hänet rahat palauttamaan.

Ja jos tuo kennelliiton strategia poistaa yhdenkään näistä tekopyhistä pois rotukoira kasvatuksesta niin ei muutakuin hyväksyntä ja heti!!!!!!