Suomen Koirankasvattajat ry:n vetoomus ja adressi Suomen Kennelliitto ry:n jalostusstrategiaesitystä

No niin, hyvin on alkanut, ensimmäiset sata kasassa
Leena

Toivottavasti tällä adressilla olisi parempi vastaanotto kennelliitossa kuin mitä saimme kokea doping asian tiimoilta. Tuntuu todella siltä , että kennelliiton hallituksen ja jalostus " tieteellisen " toimikunnan jäsenten kokemus ei edes sivua koirankasvatusta. Olen myös kuullut viralliselta taholta että eduskunnassa oltaisiin puuhaamassa lakia jolla määriteltäisiin sukusiitoskertoimien maksimiarvo. HALOO ei kait sentään parlamentin ensisijainen asia ole koiran kasvatus ???? . Ihmettelen myös ettei tästä asiasta ole haluttu yleiskeskustelua vaan liian lyhyen ajan sisällä vaadittu vastaus rotujärjestöiltä. Kuten hyvin tiedämme on suurin osa isoista rotujärjestöistä koiran omistajien ei kasvattajien hallussa eivätkä niissä pääse kasvattajien mielipiteet esille eivätkä myöskään päätöksiksi asti. Voidaanko silloin mitenkään sanoa että rotujärjestöjen kanta olisi myös niiden jäsenistöjen kanta ? Ei , koska kanta on vain muutaman hallituksissa istuvien ihmisten suppea käsitys asioista.

Olen Leenan lailla tyytyväinen adressin liikkeelle lähdöstä.

Nyt meidän kasvattajien on syytä kasata rivimme yhteen ja alkaa toimia todenteolla. Yksi tapa tehdä tätä on osallistua SuKoKa:n (Suomen koirankasvattajat ry.) toimintaan. Tähän voit tutustua osoitteessa:
www.sukoka.com

Nyt on lähdettävä todenteolla mukaan myös rotujärjestötoimintaan ja päätöksentekoon yleensä. Kasvattajien äänen pitää kuulua nykyistä enemmän. Surullinen osoitus kasvattajien aseman mitättömyydessä päätöksenteossa on nyt tapahtunut sotku. Toivottavasti otamme tästä opiksemme ja lähdemme liikkeelle. Me rahoitamme viime kädessä kaiken SKL:n toiminnan ja silti meidät unohdetaan ajoin täysin. Olemme olleet kautta linjan aivan liian passiivisia. Näin ei voi jatkua. Nyt jos koskaan on liikkelle lähdön ja heräämisen aika.

Kiitos osallistumisesta adressiin. Toimikoon tämä alkuna uudelle reippaalle kaudelle, jossa emme enää tyydy katsomaan vain sivusta kun asioista päätetään puolestamme. Kiitos, olen teistä niin ylpeä ja tyytyväinen näkemääni sekä kuulemaani.

Kiitos erittäin täsmällisestä ja oikeasta palautteesta, sekä kannanotosta.
Tämä on paras adressi, johon olen ikinä nimeni laittanut.

Nina Kauhanen/ Northworth

Juha, usein tuntuu siltä, että saa puhua tyhjille seinille. Asioista päättävät ne, joilla itsellään ei ole pitkää kokemusta. Siihen väliin on vaikea päästä, eivätkä siinä auta mitkään perustelut, ei se käytännön kokemus, eikä edes se, että on perinnöllisyyden ammattilainen.
Puhdasrotuisten koirien kasvattaminen tehdään vaikeaksi, eläinten kustannuksella. Tarkoitus on hyvä, mutta keinot väärät.

Hyvä Juha.

Minulla olisi pari pientä ihmettelyn aihetta koskien adressiasi. En haluaisi vaikuttaa tahallani provoisoivalta trollilta, sillä tarkoitukseni ei ole mustamaalata toimintaasi, ainoastaan kysellä sille perusteita.

"Ehdotelman mukaisena toteutuessaan SKL:n jalostusstrategiaesitys vain vaikeuttaa suomalaista vastuullista ja kansainvälisesti arvostettua puhdasrotuisten koirien jalostusta. Kotimaiset koirankasvattajamme ovat jo nyt rotujen terveyden, luonteen sekä geneettisen monimuotoisuuden huolehtimisessa maailmalla omaa luokkaansa."

Voisitko hieman perustella miten strategiaesitys jalostusta hankaloittaa? Ja voisitko myös kertoa, millä perusteella suomalainen koirankasvatus on kärkikastia "rotujen terveyden, luonteen sekä geneettisen monimuotoisuuden huolehtimisessa"? Tämä ihmetyttää suuresti, sillä käydessäni sinun kennelisi sivuilla en sieltä löytänyt yhdenkään ainoan koiran kohdalta mitään terveystuloksia, en tietoa koirien sukujen luonteista, sairauksista, mahdollisista allergioista, ainoastaan vinon pinon näyttelymeriittejä. Ulkonäköpalkinnoillako siitä terveydestä, luonteesta ja geneettisestä monimuotoisuudesta huolehditaan?

Itse näkisin, että jopa kennelliitossa asti on viimein huomattu millaisessa umpikujassa rotukoirajalostus alkaa hiljalleen olla. Nyt on korkea aika alkaa miettiä, millä tästä eteenpäin vielä päästään. Tämä ehdotus on konkreettinen keskustelunavaus siihen suuntaan.

"
Oikea tapa edistää jalostustyötä on koulutus, valistus ja vapaaehtoisuuteen perustuva tiedonhankinta. Sanelupolitiikka ja kiellot eivät ole tätä päivää. Koirankasvatuksessa tulee vallita avoin ja rakentava yhteistyön henki kasvattajien ja eri intressipiirien välillä. Vain siten voidaan ylläpitää jo tähän mennessä onnistuneeksi osoittautunut ja ainutlaatuinen ilmapiiri, jossa suomalainen koirankasvatus ja sen hienot tulokset ovat syntyneet."

Voisitko ihan vähän avata minulle mitä nämä hienot tulokset ovat? Kyllä, on olemassa perusterveitä rotuja joiden kanssa on mukava olla ja elellä, mutta on myös hirveä määrä äärimmilleen jalostettuja rotuja, joiden terveystilanne on katastrofaalinen. Kaikesta maailmassa saatavilla olevasta koulutuksesta, valistuksesta ja vapaaehtoisesta tiedonhankinnasta huolimatta monet rodut on ajettu sellaiseen geneettiseen umpikujaan ettei ilman radikaaleja toimenpiteitä näitä rotuja enää pian ole olemassa.

Nyt kun siis on todistettavasti kokeiltu vapaaehtoisuuden tietä, ja huomattu ettei se toimi, niin eikö nyt nimenomaan olisi aika kokeilla rohkeasti jotakin muuta keinoa joka oikeasti pakottaisi kasvattajat ja koiranhankkijat ajattelemaan muutakin kuin söpöä ulkonäköä ja näyttelyruusukkeita. Vaikka sitten lisäämällä sitä "loputonta lupien, testien ja kustannusten viidakkoa".

MOT.

Hyvää talvilomaa kaikille, Jaakko Sulkamo

Hei!

Voisiko adressin linkittää SuKoKan Internet-sivuille?

Asia on hyvä ja toivottavasti saamme kerättyä riittävästi kasvattajia ja vaikuttajia esityksemme taakse.

"Nyt kun siis on todistettavasti kokeiltu vapaaehtoisuuden tietä, ja huomattu ettei se toimi, niin eikö nyt nimenomaan olisi aika kokeilla rohkeasti jotakin muuta keinoa joka oikeasti pakottaisi kasvattajat ja koiranhankkijat ajattelemaan muutakin kuin söpöä ulkonäköä ja näyttelyruusukkeita. Vaikka sitten lisäämällä sitä "loputonta lupien, testien ja kustannusten viidakkoa". "

Harrastuksemme - koiran kasvatus - on edelleenkin vapaaehtoista toimintaa, kuten moni muukin harrastus. Voimme itse päättää millaisia koiria kasvatamme ja minkä järjestön alaisuudessa. Suomen Kennelliitto on suomalainen koirankasvattajien ja harrastajien kattojärjestö. Se voi määritellä jäsenilleen sääntöjä ja määräyksia, mutta sillä ei ole lain säätämis oikeuksia. Mikäli kysymykseen tulee eläinsuojelulliset toimenpiteet on käännyttävä Maa- ja metsätalousministeriön puoleen.

Mikäli Kennelliittomme määräykset ja rekisteröintivaatimukset ovat liian tiukkoja, siirtyy osa koirankasvatuksesta sen ulkopuolelle, eli lisäämme paperittomien koirien kasvatusta. Rekisteröityjen, Suomessa kasvatettujen, kaikki määräykset täyttävien koirien hinta nousee, jotta kustannukset saadaan katettua, sen seurauksena meille syntyy halvempien, ulkomailta tuotujen koirien markkinat, joiden viat ja sairaudet eivät johdu suomalaisista koirankasvattajista.

Olisiko syytä miettiä määräysten ja vaatimusten mukanaan tuomia seurauksia, ennen kannanottoja ja päätöksiä.

"Kyllä, on olemassa perusterveitä rotuja joiden kanssa on mukava olla ja elellä, mutta on myös hirveä määrä äärimmilleen jalostettuja rotuja, joiden terveystilanne on katastrofaalinen. Kaikesta maailmassa saatavilla olevasta koulutuksesta, valistuksesta ja vapaaehtoisesta tiedonhankinnasta huolimatta monet rodut on ajettu sellaiseen geneettiseen umpikujaan ettei ilman radikaaleja toimenpiteitä näitä rotuja enää pian ole olemassa."

No nimenomaan, mutta keino umpikujasta pääsemiseen eivät ole pakkotestaukset ja rajoitukset, vaan mm. hallitut roturisteytykset.

Hyviä näkökulmia on tullut tähän keskusteluun.

Kuten Riitta Hohtela edellä toteaa, on koirankasvatus tosiaankin täysin vapaaehtoista puuhaa. Tältä pohjalta minun on vaikea ymmärtää, miksi ylipäätään kaikki kasvatuksesta koituvat kulut pitäisi saada katettua. Kyse kun tosiaan on HARRASTUKSESTA, eikä leipätyöstä. Harrastaminen maksaa, niin koirankasvatus kuin jalkapallon pelaaminenkin. Sen ymmärrän, että pentuhinnoilla saadaan kuluja katettua _sen verran_ että on varaa tätä harrastusta jatkaa.

Toisekseen, millä perusteella jalostuskoirien tutkimuspakko nostaisi pentujen hintaa? Käyttökoiraroduissa tutkitaan tälläkin hetkellä ahkerasti jalostukseen käytettävien koirien terveyttä ja ominaisuuksia, ja silti pentujen hinta liikkuu tuhannen euron tietämissä. Samoissa hinnoissa ovat niiden rotujen pennut, joilta ei niin usein esim. kuvauteta lonkkia tai selkiä. jos näille roduille tutkimuspakko tulisi, mihin ihmeeseen vedoten pentujen hinnat muka nousisivat? Tilanne kun tällä hetkellä on se, että kuten aiemmin todistin, on koirankasvatus täysin mahdollista nykyisillä hinnoilla vaikka koirien terveydestä hankkisikin mustaa valkoiselle.

Ja itsekin olen sitä mieltä, että kennelliiton ehdotuksesa on vielä mietittävää, varmastikaan tässä ei vielä olla koiranjalostuksen graalin maljan äärellä, mutta on ilahduttavaa huomata että kennelliitto on viimein valmis tunnustamaan ettei nykyinen meno voi enää jatkua. Ja yhtälailla surullista taas on huomata, kuinka ensimmäinen eettinen linjanveto kohti tervettä koiraharrastusta pyritään täällä ampumaan alas.

Ja hallituista roturisteytyksistä olen täysin samaa edellisen kirjoittajan kanssa. Mutta ongelmana tässä on se, että voitte varmasti kuvitella millaisen vastaanoton ehdotus rotujen miksaamisesta rotukoirakasvattajilta saisi, kun jo pyrkimys nyt olemassa olevien rotujen terveyden edistämiseksi on niin kauheaa?

Oudoksuttaa suuresti se tarkkuus, millä SKL on strategian tekstin laatinut.

En tähänastisella työurallani nähnyt yhtään strategialuonnoksen nauruversiotakaan, missä olisi näin perusteellisesti sekoitettu strategia ja sen toteuttamiseen liittyvät ohjeistukset keskenään. Ja tämä on sentään lähetetty aikuisille ihmisille kommentoitavaksi.

Toivottavasti ovat sentään käyttäneet konsulttia, jonka voi tästä tekeleestä haukkua.

Hyvä asia on pilattu tökeröllä ammattitaidottomuudella.

Meistä useimmista aikuisista ihmisistä ei ole järkevä asettua kenenkään holhottaviksi; eikä koirankasvatuksen kuitenkaan ole tarkoitus ollut olla tavallisen ihmisen tavoittamattomissa oleva eliittiharrastus tai jokin pienen piirin sanelemin mielivaltaisin säännöin säännelty. Suomessa ei perinteisesti pidetä ulkomailla paljon tavattavista isoista pentuhautomoista, -tehtaista, koiramyymälöistä, ja laadukkaallakin ammatti-/suurkasvattamisella on huono kaiku usein ihmisten korvissa joskus turhaankin. Täällä kuitenkin on ollut tapana kenen tahansa voida halutessansa antaa oma pieni tai isompi panoksensa oman harrastusrodun jalostukseen; se on nähty jokamiehen ja -naisen oikeudeksi, demokraattisessa pohjoismaisen tasa-arvokulttuurin maassa, niin tönössä kuin kartanossakin jokainen voinut oman narttunsa pennut teettää ja rekisteröidä.
Se on hyvin tervepohjaiseksi nähty.

Jos se on kunnossa, älä ala sitä korjata, koska kunnossa oleva ei tarvitse korjausta. Raamatunkaan mukaan terve ei tarvitse parantamista.

Meillä ei ole mitään ongelmia siinä määrin, tarvitsisimme suunnatonta holhousyhteiskuntaa koiraharrastuksemme piiriin: kuka sitäpaitsi sitten olisi kelvollinen sen ensimmöisen kiven heittämään ja määrittelemään itsensä muiden yläpuolelle & käskyttämään muita jonkin "täydellisen tiedon ja ymmärryksen" itse omaavana, mikäli koiramaailmamme olisi jollain merkillisellä tavalla niin mahdottoman epäkelpo ilmapiiriltään jalostusasioita koskien, tarvitsisimme suunnatonta ylhäältä annettua holhousta sekä niin sääntöä säännön perään, olisi oltavat kuin jossain totalitäärivaltiossa ?


Tämä nyt kuultu suuntaus on voimakkaasti viemässä koiraharrastusta eliittiharrastukseksi sekä koirankasvatusta & jalostusuroksen omistamista "ammattilaisten" yksinoikeudeksi, koska muilla ei enää ole mahdollisuuksia tuollaisia systeemejä pyörittää yksinkertaisesti; samoin kuin viemässä huomiota muista kuin ns tietokannassa näkyvistä asioista vain niihin "tietokannassa näkyviin" - eli metsän näkeminen puilta nähdään yhdentekeväksi.

Olisi todella mahdoton kasvattaa pienempiä rotuja etenkään, enää, rekisterissä. Siitosurosten saannissa voi muutenkin tällaisissa roduissa olla todellinen työ ja tuska jo rodun pienuudesta riippuen - materiaali voi käytännössä olla kotimaassa ja siinä se, lähinnä, jopa, joissain roduissamme; lisäksi vielä kaikkien tajuamat tavanomaist ongelmat jotka johtuvat pienistä, ahtaista ja riitaisista "piireistä".

Mikäli perusterveissä pienissä roduissa -yksittäisten ongelmakohtien vuoksi hysterisoiden- tavallisten kotikoiranomistajien kotikoiraurosten käyttöön kaivu ja saanti perämetsistä rekisteröityyn jalostuskäyttöön tehdään tyystin mahdottomaksi vaatimalla tyystin mahdottomia ja mahdottomiin, järjettömiin utopiatasoihin vietyjä terveystutkimuksia, ei voi ihmetellä sitten missä määrin rekisteröimättömien kasvatus tulee nousemaan.

En näe rekisteröidylle koirankasvatukselle tällä linjauksella kuin täyden seinän vastassa.

Kennelliiton tarkoitus kaiketi ainakin ennen on pitänyt olla tukea nimenomaan rekisteröityä rotukoirien kasvatusta, eikä suinkaan päinvastoin rekisteröidyn koiran pidon ja kasvatuksen viemistä maassamme marginaaliseksi vastoin nykyistä tilannetta.



Jos kennelliitossa nykyiset linjausmietteet ovat päinvastaista tukevia, voi vain ihmetellä,

- mistä syistä tahdotaan kuvaannollisesti ilmaistuna "ampua oman itsen alla ja keskellä valtamerta olevan laivan runkoon tykillä reikiä isoilla tykinkuulilla" ja samantien kaikkien muidenkin alta. Millä tietotaidolla, kokemuksella, silmälapuilla ja käsityksillä, asenteilla ja silmälapuilla.

Ja millä moraalisella oikeudella; jokin joukko yhdellä ääripään fanaattisella tavalla ajattelevia ihmisiä saisi päättää kaikkien lukemattomien kasvattajien "puolesta" ? Missä kohtuu, maalaisjärki, toisten omista asioista ja valinnoista päätäntävallan kunnioitus ?

- onko tarkoitus, kasvattajat vastaisuudessa kasvattavat jonkun toisen päättämiä yhdistelmiä ja jonkun toisen päättämillä päämäärillä ja keinoilla ?

- miksi kukaan enää kasvattaisi rekisteröityjä koiria, mikäli se merkitsee, että kantaa vain vastuun mutta toiset päättävät mitä ja miten tehdään ja miksi ?

- onko kennelliiton näkökulmasta kasvattaja vain jokin "eu-tavalla" holhottava ja säänneltävä rahantekolypsylehmä, välttämätön paha?


- minne liiton päättäjäkaarti ajattelette olevanne menossa ja matkalla, mihin pyritte, mihin olette muita viemässä "kieli suolivyön alla kuin viimeistä päivää sataa viittäkymppiä, kahtasataa km/h vauhtimittarissa" ?

********************************************************

Suokaa anteeksi mutta tuollainen kyyti ei meitä vähän konservatiivisempia ja vähemmän vauhdikkaita, hieman harkitsevampia ja valinnan vapauden omaavia kaikkia perustavallisia suomalaisia miellytä.

"voitte varmasti kuvitella millaisen vastaanoton ehdotus rotujen miksaamisesta rotukoirakasvattajilta saisi, kun jo pyrkimys nyt olemassa olevien rotujen terveyden edistämiseksi on niin kauheaa?"

Itseasiassa, mitä tästä asiasta olen keskustellut, ei lainkaan niin huonoa vastaanottoa, kuin voisi olettaa. Siitäkin syystä, että se on perusteltavissa, esimerkiksi matematiikan avulla. Toisin kuin rajoittaminen, joka edelleen rajoittaa geneettistä diversiteettiä.

Aivan oikein on kyseenalaistettu kennelliiton oikeus päättää ja päästää kunnon kasvattajat siipiensä suojaan ja halveksien kieltää muilta kasvatustoiminta. Edellisissä kommenteissa on unohdettu myös ne vastuuntuntoiset kasvattajat jotka eivät vain toimi elilaisten Pevisojen ja muiden hömpötysten mukaan vaan ovat myös valtiovallan vaatimuksesta ALV-rekisterissä olevia ammatinharjoittajia. Voidaan ainakain ajatella jos kennelliitto omilla lakiin perustumattomilla säännöillään vaikeuttaa tai jopa kieltää koko ammatinharjoittamisen että kennelliitto olisi juridisesti korvaus vastuussa täysin laillisen ammatin harjoittamisen vaikeuttamisesta. Moni on kait unohtanut että suomen verolaki vaatii rekisteröitymään ALV velvolliseksi jos elinkeinon harjoittamisen liikevaihto ylittää 8500 euroa vuodessa eli melkein jokainen jo yhdenkin pentueen kasvattaja on verottajan eli valtiovallan mielestä elinkeinon harjoittaja. Onko myöskään ajateltu että kennelliitot rikkovat mahdollisesti EU kilpailu lainsäädäntöä toimimalla monopolisesti ainoina rekisteröinti yhdistyksinä FCI maissa paitsi tietysti Saksassa jossa rekisteröijiä on useampi ja FCI hyväksyy heidät kaikki.
Kuten Juha jo alkajaisiksi sanoi niin meillä kasvattajilla on suuri vastuu siitä että rotujärjestöt ja kennelliitto palaavat taas takaisin puhdasrotuisten koirien kasvattajien etujärjestöksi pois siitä loppumattomien epäonnistumisten suosta jossa liitto on viimeisen vuosikymmenen aikana rypenyt. Ymmärrän että kasvattajien on äärettömän vaikeata olla yhteistyössä tietämättömien ( kaikki tietävien ) fundamentalistien kanssa jotka ovat vallanneet rotujärjestöt. Ei meistä kukaan halua tulluyt samaistetuiksi heihin. MUTTA nyt on todella aika ryhtyä ottamaan rotujärjestöt takaisin kasvattajille .

Hyvä Tava,

Kiitos asiallisista kysymyksistä ja ajatuksistasi. Perustelen sinulle mielelläni ajatuksia, jotka todellakin perustuvat elettyyn vuosikymmenien tietoon ja kokemukseen todellisesta koirankasvatuksesta ja -jalostuksesta.

Itse olen juuri joutunut luopumaan punaisten irlanninsetterin kasvatuksesta, koska PEVISA sännökset tekivät lähes mahdottomaksi rodun geneettisen monimuotoisuuden rakentamisen omalla kohdallani. En ole voinut käyttää vuosien varrella niitä tarvittavia ulkomaisia uroksia, lähinnä Australiasta ja Yhdysvalloista, joita olisin halunnut ja joita rotu olisi todellakin täällä tarvinnut. Aivan samalla tavalla PEVISA rajaa jonkin yksittäisen ongelman takia muutoin kaikkein elinvoimaisimpia koiria pois kasvatuksesta ja vaihtoehdoksi on jäänyt jatkaa kasvatusta elinvoimaltaan heikomalla siskolla. Tällaiseen kompromissiin minä en kasvattajana ole valmis. Oli myös murskaavaa tuoda ulkomailta mielnkiintoisia koiria ja uutta verta kannan rakentamista varten, kun 5 perättäistä tuontia ei läpäissyt jalostusvaatimuksia PEVISA ominaisuuksien osalta. Koiran kasvatuksessa yksittäinen sukupolvi ei ole ratkaiseva vaan kokonaisuus, säännöt ja byrokratia eivät yleensä jousta. Jos tuonnilla ei voi kokeilla ensimmäistäkään sukupolvea, miten sitten luoda monimuotoisuutta.

Hyvä Tava, muista nyt ollaan puuhaamassa lukuisia, lisää rajoituksia tuovia asioita.

Lhasa apso on rotu, jossa mitään sääntöjä ja rajoituksia ei ole. Silti rodun terveydellinen tilanne ja taso kautta linjan ovat aivan omaa luokkaansa. Olen vuosien varrella pystynyt helposti tuottamaan koiria kaikkialta maailmasta, koska byrokratia ei ole minua estänyt. Olen voinut astuttaa lukuisia narttuja ulkomaisilla uroksilla. Kasvatuksessa koirien elinvoima on entisestään lisääntynyt, joka näkyy sekä terveydessä että luonteessa. Lhasa apso rodun laadun takaa valistus ja sivistynyt ilmapiiri. Kasvattajat kautta maailman ovat valistuneita ja vastuullisia. Rodussa rahalla ei ole koskaan ollut merkittävää asemaa. Myös lhasa apsoja hankkivat perheet yleensä tietävät, mitä haluavat ja heikoille pentueille ei edes löydy asiallisia koteja. Lhasa apsojen keski-ikä on reilut 13-vuotta ja suurin osa lhasa apsoista käy elämässään eläinlääkärillä vain rokotuksilla ja hampaiden huollossa.

Nämä kaksi rotua hyvin todellisesti osoittavat miten säännöillä ja rajoituksilla ei päästä lopputuloksiin, vaan tiedolla ja taidolla sekä mahdollisuuksia luomalla.

Ansioituneen ja tuloksekkaan kasvatuksen tärkein elementti on kasvatukselle suotuisan ympäristön luominen. Säännöt, rajoitukset ja byrokratia nimenomaan johtavat helposti päinvastaiseen.

Termi "söpöys" viittaa kovin pinnalliseen ajatukseen ja on kovin aliarvioiva. Kaikkein keskeisintä niin minulle, kuin varmasti monille muillekkin on koiran olemus ja luonne. En minä lapsena ihastunut koiriin ja päättänyt ryhtyä niitä kasvattamaan näiden ulkonäön takia. Lähtökohta on aina eläinrakkaus ja erityinen kiintymys koiriin. Luonne on se, mistä nauttii joka päivä. Toki ulkonäkökin on tärkeää. Terveys ja ulkonäkö liittyvät paljon enemmän toisiinsa kuin yleensä ymmärretään. Tasapainoinen rakenne ja anatomia ovat koiran terveyden perusedellytys. Juuri tämän vuoksi koiranäyttelytkin ovat niin tärkeitä, koska niissä arvioidaan koiran tasapainoista rakennetta. Koiran vaivattomat ja tasapainoiset liikkeet ovat kaiken a ja o.

En tiedä montako koirankasvattajaa sinä tunnet. Itse tulen kodista, jossa koiria rakastettiin ja kunnioitettiin suunnattomasti. Tämä on muuten juuri hyvin pohjoismainen ja suomalainen traditio suhtautua koiraan. Yhä vielä koirien kanssa elettyä yli 40-vuotta, koiran kuolema on suuri isku. On päivän selvää, että koiran terveyttä vaalii kaikin keinoin ja näin tekee valtaosa suomalaisista kasvattajista. Olen erittäin ylpeä suuresta joukosta sydämmellä ja järjellä harrastavia suomalaisia kasvattajia, jotka tunnetaan kaikkialla maapallolla. Suomalaisilla koirilla on valtavan hyvä maine asiaan vihkiytyneiden parissa. Suomalaisten kasvattajien tieto-taito on yleensä omaa luokkaansa.

Suomalaisten rotukoirien tilanne ei kyllä ole lainkaan niin synkkä, kun tekstistäsi voi tulkita. Toki ongelmia on ja niiden kanssa tehdään nyt lujasti töitä, varmasti ahkerammin kun koskaan aikaisemmin. Pitää muistaa, että Suomeen virtaa myös enemmän halpatuontia Itä-Euroopasta kun koskaan aikaisemmin. Mitä vaikeampaa kasvatus on täällä, sen enemmän koiria virtaa halvan, täysin kontrolloimattoman tuotannon alueilta. Mikä pahinta näidenkin koirien terveydelliset ongelmat luiskahtavat vain yleisesti rodun piikkiin.

Kasvattajien on syytä katsoa peiliin myös kotien osalta. Aivan liikaa pentuja päätyy olosuhteisiin, joilla ei ole tarpeeksi edellytyksiä huolehtia koirasta. Osa näistä koirista kärsii "psykosomaattisista oireista" - aivan kuten ihmisenkin, pennun ja koiran voi myös sairastuttaa. Joillekkin ihmisille tämä on jopa elämän sisältö.

Vuonna 2010 ollaan kuitenkin tilanteessa, että kasvattajat ottavat asiat vakavasti. Voin vannoa maailmaa todella paljon harrastuksen puitteissa matkustelleena, että tällaisia sydämmellä ja järjellä tunnollisesti ahertavia kasvattajia ei löydy mistään muualta näin paljon kuin Suomesta. Tästä on hyvä jatkaa.

Ainahan sitä sanotaan, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, näinhän se on.
Jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä, se on oikein se.
Puolessa vuorokaudessa puolitoistatuhatta nimeä kertoo omaa voimakasta kieltään.
Jokainen joka tuntee edes nimeltä maamme ansioituneimmat kasvattajat osaa listaa lukemalla tulkita kuinka voimakas ja yksimielinen tämä kannanotto on.
Tieto, taito ja kokemus puhuu tuolla listalla. Odotetaan mihin tämä päättyy.
Jokaisellahan on mahdollisuus lähteä noudattamaan tässä strategiassa, etten sanoisi tragediassa ehdotettuja neuvoja, tulevaisuus ratkaisee, sillä samalla viivalla tavataan niin käyttö- kuin näyttelypuolellakin.
Itse olen kasvattanut n. 40v Pevisan alla käyttökoirarotuja vailla minkäänlaisia muutoksia, ei hyvään eikä huonoon, tilastot on entisellään edelleen....
Jokainen kasvattaja pyrkii aina käyttämään terveitä koiria jalostukseen, jos joku ei, niin siinä asiassa kyllä maailmaa opettaa tai lopettaa.

ps. kyllähän tuosta tosi pöyristyttävästä paperista löytyy hiven asiaakin,
ei niin suurta pahaa, ettei pientä hyvääkin.

Leena

Vielä haluan lisätä, että tuo Taru Vainion lyhyt, mutta sitäkin järkevämpi toteamus tämän paperin tasosta. Ei ole konsultteja käytetty (valitettavasti).
Että ihan itse ovat tämän erikoisuuden väsänneet...
Kiitos Taru mielipiteestäsi, olet kai nähnyt ihan oikeitaki strategioita...

Leena

Et nyt oikein ymmärrä testien kustannuksia. Kyseessä ei ole pelkkä pieni maksu itse testistä. Ymmärrä edellisestä meilistäni seuraava. Ostan punaisen irlanninsetterin pennun parhaalta mahdolliselta kasvattajalta Australiasta. Sen pelkkä lennättäminen pentuna maksaa Suomeen noin 3.000 - 6.000 € (riippuen pennun koosta ja virkailijasta) plus pennun hinta päälle. Minä ruokin ja hoivaan sitä vuoden. Koira viedään noin 100 € lonkkakuviin, se ei ole ongelma. Mutta lopputuloksena voi olla, ja minulla usein olikin koiralle lonkka-aste D. Se oli siinä hyvä Tava. Voin heittää yhdellä kerralla hyvästit noin 10.000 €. Tarkoitus oli tuoda uutta arvokasta materiaalia, mutta joku on päättänyt, että tuon D:n takia näin ei ole. Voi kunpa useampi voisi kokea miltä tuntuu 10 minuutissa menettää 10.000 € ja suuri määrä työtä. Luulenpa, että nämä teoreetikot voisivat tulla toisiin ajatuksiin. Vielä enemmän sattuu, kun itse tiedät, että tätä koiraa olisi silti tarvittu. Mutta mitä sinä tiedät, olet vain yksi maailman arvostetuimpia kasvattajia ja sinua puolet nuorempi ihminen on tehnyt viisaan päätöksen puolestasi....tai vielä pahempaa ihminen, joka ei ole kasvattanut koiria yhtäkään sukupolvea.

Ymmärrä myös miten paljon muut kasvattajat pelkäävät, että näin käy. Se on todellisuutta ja minulle käynyt monta kertaa. Kaikki eivät ole näin hulluja tai intohimoisia. He eivät uskalla tuoda mitään, koska riskinä on minun kokema kohtalo. Arvaa hyvä Tava, kuinka paljon tuonteja jää tuomatta, koska pelätään ja aivan syystä.

Kiitos kaikille adressiin ensimmäisenä päivänä osallistuneille. Olen niin ylpeä ja tyytyväinen nimistä, joita listalla näen. Listalla on nimiä, jotka ovat olleet omia esikuviani jo harrastusta aloittaessani. Listalla on lukematon määrä kasvattajia ja harrastajia, joita arvostan suuresti. Listasta huokuu todellakin tämän maan oikea osaaminen ja tekijät.

Kiitos kaikille osallistumisesta ensimmäisenä päivänä. Kiitos Leenalle, Karille, Outille, Riitalle, Tarulle ja Sannalle tervetulleesta positiivisesta palautteesta ja kiitos myös kriittisestä Jaakko Sulkamon palautteesta.

Palasin ulkomailta lomalta viime sunnuntai-iltana 28.2. Tajusin mitä täällä oli tapahtunut ja heräsin todellisuuteen toden teolla. Tämän jälkeen en ole yhtenäkään yönä nukkunut yli kahta tuntia. On kirjoitettu vastinetta ja adressia. Päivällä olen käynyt töissä ja sitten homma jatkuu. Puhelimessa on vietetty aikaa sunnuntain jälkeen, uskokaa tai älkää ainakin yksi vuorokausi. Kiitän minua avustaneita ja olen tyytyväinen myös soitoistanne. Omat koiratkin on hoidettu, joten nukkumaan ei ole juuri ehtinyt. Nyt elämä voi palata normaaliin ja antaa asioiden edetä omaa tahtiaan.

Adressia katsoessani uskon, että kaikki on ollut sen arvoista. Kyse on tärkeästä asiasta. Toivon mukaan emme nyt jää laakereillemme lepäämään, vaan alamme toimimaan toden teolla, nyt on sen aika.

Kiitän myös Suomen Koirankasvattajat ry:n hallituksen puolesta kaikkia adressiin osallistuneita tästä ensimmäisestä vuorokaudesta.

Hyvää yötä ja kauniita unia.

Juha Kares

Sulkamo kyseli:"millä perusteella jalostuskoirien tutkimuspakko nostaisi pentujen hintaa?"

Esitys ehdottaa:
"Roduissa, joiden tyypilliset koiran hyvinvointiin vaikuttavat perinnölliset sairaudet puhkeavat vasta 5-7 –vuotiailla tai tätä vanhemmilla koirilla, jalostukseen käytetään vain koiria, jotka ovat itse terveitä 3-vuotiaina ja joiden vanhemmat ovat terveitä vielä 6–vuotiaina."

Esim DCM voi puhjeta 0-9v iässä, eli tämä kutakuinkin koskee monia rotuja.
Tämä vain esimerkkinä.
Eli ei riitä, yhdet, kertaalleen tehdyt terveys tutkimukset, vaan sinun tulee teettää ne uudelleen pentueen vanhemmille 6v iässä.Esim.uroksen omistaja ei välttämättä ole kiinnostunut koko asiasta, omalla kustannuksellaan, joten jos haluat näiden jälkeläistä käyttää,maksat uudet terv. tutkimukset myös uroksen omistajalle, jotta hän vie sen tarvittaviin tutkimuksiin, uudelleen.
Yksi sydänultra maksaa nykyisin paikasta riippuen 200€-350€

Alaluokkien matematiikallakin tulokseksi tulee, että voit joutua maksamaan 3x enemmän tutkimus maksuja, kuin nyt. Kuinka se ei vaikuttaisi pentujen hintaan loppupeleissä?
Ja jospa nämä olisikin ne vain_ja_ainoat_ tutkimukset, eli jos tutkittavana onkin kolmekin eri vikaa, niin tällä säännöllä se tarkoittaa tutkimusmaksuissa
3 potenssiin 3...

Itse kannatan esitystä. En osaa sanoa, miksi vastustus on näinkin suurta? En siis aio allekirjoittaa adressia, vaikka olen SuKoKan hyvin "vanha" jäsen - varmaan sieltä melkein alusta asti. Eikös jo rotujen uudistetut JTOt ole samansuuntaisia, kuin tämän esityksen periaatteet? Tietysti tarkennuksia tulee, mutta perusrunko on kyllä ihan OK. Lukekaa nyt ihan ilman niitä "vastakarvan silmälaseja", ei tässä mitään pakkoja aseteta. Sanamuodot voidaan hioa kuvaamaan paremmin sitä konditionaalia "-isi".

Ei tässä ole "kysmys vastakarvan silmälaseista". Jos luet adressin, ehdotamme itsekin jalostusstrategian luomista. Sen vain pitää olla strategia ja toteutettavissa oleva sellainen.

Jos et ymmärrä, mikä Suomen Kennelliiton nyt esittämässä strategiassa kauhistuttaa, en oikein ymmärrä kysyä muuta kuin oletko todella lukenut sen ajatuksella? Tunnen monet sinun ansioituneet kirjoituksesi vuosien varrelta ja haluan tässä yhteydessä kiittää niistä. Ne ovat olleet ajatuksia herättäviä ja monet mahtavia kirjoituksia.

Asumme sen verran etäällä toisistamme, että en tunne kokemuksiasi tai ansioitasi kasvattajana. Montako sukupolvea olet kasvattanut vuosien varrella? Kuinka monta tuontia olet tuonut Suomeen lisäämään rodun monimuitoisuutta? Jos vastaat ensimmäiseen 5 tai yli ja jälkimmäiseen lukuisia. Kerro ja kirjoita artikkeli, miten sen tekisit ja teet jatkossa, jos ohjenuorana taustalla olisi nyt ehdotettu Suomen Kennelliiton jalostusstrategia.

Odotan näet innolla tapaavani kasvattajan, joka ansioituneesti on kasvattanut vaikka nyt viisisukupolvea arvostettuja ja laadukkaita koiria, sekä tuonut lukuisia yksilöitä maailmalta laajentamaan rodun tai rotujen geneettistä monimuotoisuutta - sekä samalla pystyisi sitoutumaan Suomen Kennelliiton nyt esittämään jalostusstrategia ehdotukseen.

Eipä taida löytyä kasvattajaa, joka ”ansioituneesti on kasvattanut vaikka nyt viisisukupolvea arvostettuja ja laadukkaita koiria, sekä tuonut lukuisia yksilöitä maailmalta laajentamaan rodun tai rotujen geneettistä monimuotoisuutta - sekä samalla pystyisi sitoutumaan Suomen Kennelliiton nyt esittämään jalostusstrategia ehdotukseen”

Kun lukee näitä kannanottoja on aika selvää, kuinka laajasta ja monisyisestä ongelmasta tässä on kyse ja kuinka mahdotonta sitä on edes ymmärtää, ellei ihan vakavissaan ole yrittänyt kasvattaa hyviä koiria - paino sanalla vakavissaan. Aivan yhtä selvää on, että alkuperäisen ”jalostus”strategian esityksen takana on joku aivan yhtä kokematon ja käytännön kasvatusta tuntematon henkilö, kuin jotkut tännekin kirjoittaneet. Suomi on vapaa maa ja meillä kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mistä olen suuresti kiitollinen ja toivon, että meillä säilyisi myös mahdollisuus kasvattaa aidosti hyviä koiria. Suomella on suorastaan käsittämättömän hyvä maine ainakin harrastamassani rodussa ja saavutuksista kysyttäessä olen aina sanonut, että meille on annettu vapaus käyttää aivojamme ilman holhoavaa mentaliteettia (vrt. Saksa ja muutamat samankaltaiset maat) ja ihan viime aikoihin asti olen siihen uskonut....

Olen kasvattanut labradorinnoutajia vuodesta 1975 eli nähnyt ihan aitiopaikalta rodun asettumisen Suomeen, sen kehittymisen, vaikeudet ja uudet tuulet moneen kertaan. Olen hyvin ylpeä rotujärjestöstämme, joka on onnistunut pitämään pään kylmänä ja mielen avoimena lähtemättä ylenmääräisiin haihatuksiin ja usein maailmalla kiertäessäni olenkin saanut kuulla suorastaan kateellisia kommenteja siitä, kuinka hyvin meillä on asiat!

Niille, jotka asiaa eivät vielä ole täysin ymmärtäneet, ja kun tätä taloudellistakin puolta tässä on käsitelty ja se varmaankin on yksi niistä asioista, joita maallikonkin on helppo käsittää, otan esimerkiksi siitosurokset. Aikuisen terveeksi todetun ja muutaman geenitestin läpäisseen hyvän uroksen ostaminen Suomeen ei ihan pienellä rahalla onnistu ja meillä suomalaisilla on aniharvoin ollut mahdollisuutta niin tehdä... sellaisen ostaminen vaatisi todennäköisesti vähintään 30 000 euron satsauksen JOS jostain löytyisi idiootti, joka sellaisen myisi, mutta meillä on silloin tällöin ollut mahdollisuus ”liisata” Suomeen joku lupaava nuori 6-12 kuukaudeksi, mutta sekin sitten menetetään, jos uroksen omistajalle tarjotaan mahdollisuutta saada sille täällä kolme narttua, mitä Kennelliiton rajoitus 25 pentua merkitsisi. Aivan varmasti löytyy joku järkevmpi kohdemaa sillekin koiralle! Luonnollisestikaan, jos sattuisin hyvän uroksen Suomessa omistamaan, en sitä muiden kasvattajien nartuille pystyisi antamaan, sillä toki minä nyt erityisesti omaani haluaisin käyttää ja tällaisessa rodussa 25 pentua tulee pian täyteen. Näin sitten syntyy outo tilanne, jossa jollain onnekkaalla kasvattajalla on hieno uros ihan yksityisessä käytössä. Tällainen tukee epärehellisyyttä - ja jos tällainen esitys läpi menisi, niin en edes yhtään ihmettele - ja pian ainakin osa kasvattajista alkaa rekisteröidä vain osan pennuista, jotta siihen 25 pentuun saadaan sullottua edes 6 pentuetta jne.... Hyvät urokset lähtevät nopeasti jonnekin ulkomaille, missä suomalaista labradoria arvostetaan (toki niitä ei sitten enää kovin kauaa synny) ja meillä sitten sorrutaan käyttämään "Peräkamarin Prinssiä” tai kuten oletan, ei edes viitsitä enää hirveästi kasvattaa, kun hyvän aikaansaaminen on tehty niin vaikeaksi. Kyllä pennunostajat sitten hakevat pentunsa Virosta ja Venäjältä papereiden kanssa tai ilman.... Mahdotonta kuvitella, että tämä olisi kenenkään tavoite, mutta tällä strategialla en näe muuta suuntaa.... ja nyt käsittelin vain yhtä epäkohtaa maailmanlaajuisestikin suuressa rodussa - en osaa edes kuvitella, mitä tämä voisi aiheuttaa pienessä rodussa, joka muutenkin painii olemassaolonsa rajamailla!!

Kirsi Luomanen

2000 allekirjoitusta on tullut täyteen tähän adressiin!
Tänään perjantaina klo 15.05.
Adressi on ollut näkyvillä puolitoista vuorokautta.

Kasvattajat ovat heränneet ja haluavat vaikuttaa, miten voimme tulevaisuudessakin kasvattaa terveitä, elinvoimaisia, rotumääritelmänmukaisia rekisteröityjä koiria Suomessa.

Onnea ja lisää allekirjoituksia!

Juha Karekselle ja muillekin kysymyksiini vastanneille suuri kiitos viitseliäisyydestä. Itse olen nuori, vasta koiraharrastukseni alkutaipaleella, joten on ollut hienoa saada kuulla kokeneempien mietteitä asian tiimoilta.

Ensinnäkin kohoavista testauskustannuksista ja sen vaikutuksista pentujen hintaan opin tästä keskustelusta paljon uutta. Kiitos siis kansantajuisista esimerkeistä eritoten Marjo Tapiolle ja Juha Karekselle.

Uskon kyllä koirien kasvattamiseen liittyvien taloudellisten riskien olevan suuria, tuontikoirien kohdalla jopa lähes mahdottoman suuria. En voi kuvitellakaan miltä tuntuu menettää kymppitonni käypää rahaa yhden kuvaustuloksen takia. Ja on totta, että siellä missä on byrokratiaa, on myös tarpeetonta jäykkyyttä ja joustamattomuutta.

Siltikin olen taipuvainen kannattamaan muun muassa PEVISA:n käyttöä. Kaikki suomalaisetkaan koirankasvattajat ja urosten omistajat kun eivät välttämättä tee työtään puhtaasti rodun etu mielessään, valitettavasti. Jollakin keinolla ymmärrettävästi on pakko hillitä roduille epäsuotuisaa jalostusta. Esimerkkinä täällä on käytetty lonkkatulosten raja-arvoa ja pentuemäärien rajaamista. Ilman näitä kieltoja ei tarvita kuin yksi epärehellinen uroksenomistaja ja pari kasvattajaa käyttämään vaikkapa nivelrikkoista urosta usealle nartulle. Varmasti ymmärrätte kuinka nopeasti tällainen harkitsematon matadorkäyttö vaikuttaa jo lähes kautta linjan rodun laatuun.

Kaikkine ongelmineenkin siis kielloilla on mielestäni arvostettava päämäärä, tehtailijoiden hidastaminen. Valitettavasti kääntöpuolena myös rehellisten kasvattajien työ on tällöin hankalampaa. Jos olisi keino hillitä päätöntä koiratuotantoa ilman että siitä kärsisivät kaikki ne tunnollisetkin kasvattajat, olisi se ilman muuta parempi vaihtoehto kielloille. Nykytilanteessa kuitenkin jokainen koirista aidosti välittävä varmasti ymmärtää, ettei kaikkien kieltojen ja ohjesääntöjen poistaminen koirien terveyden kustannuksella ole hyväksyttävä vaihtoehto.

Juha Kares kommentoi aiempaa kirjoitustani sanomalla ettei koirankasvatuksen tilanne ole niin synkkä kuin annoin ymmärtää. Olen tässä kohtaa eri mieltä. Punaisia irlanninsettereitä on Suomessa yli viisi tuhatta yksilöä. Vuosittain uusia rekisteröintejä on kahdesta kolmeen sataa. Viime vuonna KoiraNetin mukaan 179:ltä koiralta on tutkittu myös ne mainitut lonkat. Jos näinkin suuren koiramäärän rodussa vaihtoehtoina tosiaan on joko käyttää jalostukseen sairaslonkkaista koiraa, tai lopettaa koko jalostus, on mielestäni enemmän kuin perusteltua sanoa tilanteen olevan synkkä. HÄLYTTÄVÄN synkkä.


Myös Kirsi Luomanen antoi esimerkin josta opin paljon uutta. Pentuemäärien rajaaminen on varmastikin keskustelun arvoinen aihe. Mielestäni tosin uroksen käyttäminen enemmän kuin kolmelle nartulle, suurilukumääräisessäkään rodussa, ei voi pitkässä juoksussa tehdä rodulle mitään hyvää. Joskin, kuten sanottu, olen vasta aloitteleva harrastaja, en kasvattaja, ja tämä on ainoastaan minun aloittelijan näkemykseni. Toki kolme pentuetta on esimerkiksi labradorinnoutajien määrässä vain pisara meressä, mutta populaatioltaan pienemmän rodun kohdalla riskit ovatkin jo aivan toista luokkaa. Enkä aivan pysty uskomaan että tämä mainittu rajoite lopettaisi esimerkiksi koko hyvien labradorinnoutajien jalostuksen Suomesta kuten Luomanen vihjaa, sillä kasvattajat käyvät tänäkin päivänä usein narttunsa kanssa ulkomailla astutusreissulla, tai hankkivat tarvitsemansa siemenen pakasterahtina Suomeen. Muitakin vaihtoehtoja ulkomaisten urosten käytölle on siis olemassa kuin uroksen liisaaminen tänne.

Kareksen mainitsemasta näyttelyiden tärkeydestä koirien terveyden arvioimisessa olen niin eri linjoilla hänen kanssaan, etten ala tässä sitä aihetta sen enempää eritellä, se kun veisi keskustelua vain enemmän sivuraiteelle itse asiasta. Samaa mieltä olen hänen kanssaan siinä, että Suomen koiraharrastuksen taso ja kasvattajien omistautuminen asialleen on huippuluokkaa. Siispä, meni kennelliiton strategia läpi tai ei, pidän sitä onnistuneena ainakin siinä merkityksessä, että se tuntuu toimivan tehokkaana keskustelunherättäjänä tuiki tarpeellisesta ja ajankohtaisesta aiheesta: Millä keinoin voimme jatkaa harrastustamme terveiden ja elinvoimaisten koirien seurassa tulevaisuudessakin.