Suomen Koirankasvattajat ry:n vetoomus ja adressi Suomen Kennelliitto ry:n jalostusstrategiaesitystä

Koirien terveyttä arvioidaan mielestäni nykyisin kovin kapea alaisesti suorastaan virheellisin perustein. Oleellista on koiran elämä sellaisenaan. Kuinka helppoa ja vaivatonta koiran elämä oli niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Nauttiko koira elämästään kokonaisvaltaisesti. Miten koira syntyi ja kasvoi. Miten koira elämänsä eli. Kaikkein tärkeimpiä tietoja on montako kertaa koira kävi elämässään eläinlääkärissä ja monta lääkekuuria se tarvitsi. Tärkeää on myös tietää kuinka vanhaksi se eli. Mikäli koiran keski-ikä jää nykyisissä oloissa alle 10-vuoteen, olisin todella huolissani. Tämä on kokonaisvaltainen – holistinen käsitys terveydestä, jonka olisi syytä yleistyä koirissa ja koiranjalostuksessa. Muulla tiedolla ei ole laisinkaan näin oleellista merkitystä.

Mikäli rekisterikirjassa pitää jotain terveydestä ilmoittaa, kuten lonkat. Mielestäni olisi paljon tärkeämpää rekisterikirjassa ilmoittaa sukutaulussa olleiden edesmenneiden koirien saavuttama elinikä ja eläinlääkärissäkäyntikerrat. Ne sisältäisivät paljon enemmän oikeaa merkityksellistä informaatiota koiran elämän kannalta. Samalla niistä olisi apua elävän populaation kanssa syvällisesti toimiville kasvattajille.

Eikö ole koiralle itselleen tärkeämpää kuinka koira elää. Onko koiralla kipuja tai jatkuvasti elämää rajoittavia vikoja. Luonteen heikkouksista koiraa kärsii usein todella paljon. Ongelmista kärsii yhtä paljon omistaja. Mutta mitä olemmekaan keksineet? Viemme koiran lonkkakuviin ja saamme asteeksi c tai d. Sitten itketään, surraan ja vouhotetaan. Koiralla ei itsellään ole tietoakaan lonkka-asteestaan. Usein suurempi riski koiralle on tehty nukutus.

Lonkkavika tuli ongelmaksi saksanpaimenkoirille niiden muuttuneen rakenteen takia. Asian kartoittamiseksi kehitettiin lonkka-asteikko ja kuvaus järjestelmä. Kyse oli ensimmäisistä yhteismitallisista, suhteellisen helposti röntgenkuvien avulla kontrolloitavista ”sairauksista” tai rakenteellisista ongelmista. Asteikolla mitattu sairaus oli hitti syntyessään. Nyt näennäinen lonkkaongelma on siirretty rotuihin, jotka oikeastaan eivät ole koskaan edes näkyvästi muuten tasapainoisen rakenteensa takia lonkistaan edes kärsineet. Jokaisella rodulla on kaiketi omia ongelmiaan. Ei ongelmia tule helposti mitattavien asteikolla määriteltävien ”sairauksien” vuoksi siirtää rodusta rotuun.

Yksittäiset viat ja asiat ovat vain pisara meressä. Elinvoimaisissa terveissä populaatioissa vikoja tulee ja menee. Nykyään lonkkavian tutkiminen ja osuus koiran jalostuksessa on aivan suhteeton. Kyseessä on vain yksi hajanainen asia koiraa. Joissakin roduissa vouhotetaan lonkista ja tehdään jalostusvalintoja lonkkien perusteella, vaikka useat populaation koirat kuolevat 6-8 -vuotiaina luonnottoman nuorena. Autoimmuunisairaudet ovat paljon vakavampi uhka ja merkki koko populaation degeneraatiosta. Koirien terveydestä puhuttaessa ei useinkaan nähdä metsää puilta.

Elinvoimaiseen populaatioon tulee ja menee sairauksia. Voi tulla vakaviakin yksittäisiä uhkia kuten vaikkapa sokeutumiseen johtava PRA. Elinvoimaisen kannan idea on terve lisääntyminen ja kunnon pentuekoot. Näistä voidaan jatkaa terveillä. Monissa roduissa on saatu kehitettyä esim. verikokeita joilla PRA sairaat ja kantajat voidaan löytää. Niinpä esimerkiksi irlanninsettereissä PRA ongelmasta ollaan jo päästy ja kasvatus voi jatkua normaalisti. Mutta mitä tehdään jos jalostus on pidetty kapea alaisena, hedelmällisyys heikko ja sitten tulee ongelma. Rotu on enemmän kuin pulassa, vaikka jokainen yksilö olisi lonkiltaan paras mahdollinen. Holistinen terveys vaatii myös uudenlaista suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta. Kaikkia linjoja tarvitaan ja ”kaikkien kukkien tulee antaa kukkia”. Emme koskaan tiedä milloin jokin linja tulee korvaamattomaksi avuksi rodulle.

Toisaalta terveyden arvioiminen on oikeasti viime kädessä vain koiran omistajan arvioitavissa. Kuka muu voi tuntea koiransa elämän sen helppouden tai vaikeuden kuin omistaja itse. Nyt arvioimme koko koiran terveyden usein yhden irrallisen lausunnon perusteella, jonka tekee kaukana koiran arkipäivästä oleva teoreetikko. Niinpä lonkkalausunnot ovat aivan yli korostuneessa asemassa koiranjalostuksessa. Koiralla voi olla heikohkot lonkat, mutta se ei koskaan niistä kärsinyt. Toisaalta koira voi olla A-lonkkainen, omata pahoja allergioita tai ruoansulatushäiriöitä, eivätkä nämä koskaan vaikuta koiran jalostuksen arviointiin. Silti jälkimmäiset ovat voineet olla paljon harmillisempia ja kivuliaampia niin koiralle kuin omistajalle.