Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#19046: Uskis - Re: Re: Pyhästä Hengestä

Nyt on hyvä erottaa kaksi asiaa. Se onko Jumalaa olemassa on eri keskustelu kuin se mihin uskontoon uskoo. Paljon suurempi kiistakapula on oikean ja väärän uskon välinen, lopulta ohutkin, viiva. Täällä pohjolassa se useimmiten peilataan kristinuskon kautta, toisaalla jonkun muun uskon. Kukin ovat saaneet perinnökseen alitajuntaan vaikutteita jotka koetaan absoluuttisena. Sitähän se ei todellakaan ole ja juuri sen vuoksi oman uskon tai yleensä minkä tahansa ajatelman tyrkyttäminen uhkauksin toiselle totuutena on henkinen rikos. Se on sen egon ja luojan väliin tulemista. Jos ihminen vapaaehtoisesti haluaa kulkea jotakin tietä, se hänelle suokoon omassa hiljaisuudessaan. Tuollaiset helvetillä pelottelut ovat auktoriteettien kyllästämiä väitteitä, ei Jeesuksen, ei Jumalan. Tästä tämä suurin eripura ja sodat syntyvät, egojen taistelusta. Mikään maailmassa ei jähmety paikoilleen, kaikki on energiaa jolloin luonnollisesti asiat elävät/muuttuvat siis myös uskonto muttei sisäänrakennettu luonteen palo eli usko.

Kunnioitan sinun kuvaustasi sinun uskostasi. Se oli jotenkin kivasti ja konkreettisesti kuvattu.

#19028: -

Juurikin näin. Mielenkiintoista seurata uskovana näitä kannanottoja tällä palstalla. Myös taivaasta ja helvetistä on ollut joitakin kommentteja samoin Jumalasta ja sielunvihollisesta. Uskovana iloitsen Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan, siis se tarkoittaa tietysti meitä kaikkia ihmisiä.

Uskovana koen tärkeäksi tuon rakkauden. Niinpä en ole toista ihmistä tuomitsemassa, koska huomaan nämä omat virheeni ja syntini. Tästä seuraa se, että ilman Vapahtajan ristinsovitustyötä minä itse olen ensimmäisenä tyrkyllä sinne helvettiin. Vain luottamalla tuohon Jeesuksen minullekin antamaan toivoon voin pelastua. Haluan rohkaista heitäkin, joille ei ole vielä selvinnyt tuo Vapahtajan suuruus ja ihmeellisyys. Samoin haluan korostaa Raamatun merkitystä. Se ei todellakaan ole mikään tavallinen kirja (vrt. Kalevala). Siinä mielessä Raamattu on mielestäni yliluonnollinen kirja (lukemalla sitä asia voi selvitä).

Toisaalta vakavalla mielellä, toisaalta huvittuneena olen seurannut tuota jonkun tahon käännöstemppua. Asiat käännetään ja väännetään aivan joksikin muuksi kuin kirjoittaja on ne tarkoittanut. Kukin itse tykönänsä voi antaa tuolle käännökselle ja väännökselle oman maailmankatsomuksensa mukaisesti tarkoituksellisimman nimityksen.

Uskovana pidän myös lähimmäiseni ja sinun etua tärkeänä, en pelkästään omaa etuani. Sinänsä mielenkiintoista, että kääntämisen ja vääntämisen seurauksena asiat muutetaan monesti niin, että esim. helvettiin ollaan haluamassa muita ihmisiä. Tässä oma pahuus täysin unohdetaan.

En ole ollut koskaan sitä mieltä, että meidän kaikkien tulisi ajatella samalla tavalla. Kukin itse ajattelee. Haluan vain tuoda esille oman kantani suhteessa Raamattuun jne. ja tähän adressiin.

#19054: - Re:

Eikö tämä ole kuitenkin mennyt vähän turhan uskontoa jankkaavaksi suhteutettuna mikä on alkuperäinen tarkoitus. Näistä uskonnoistahan voisi keskustella uskispalstoilla.

#19052: osoite - Luettavaa

Tämä mahtavin:http://www.joukokoistinen.fi/valokuvat/luontokuvat           aamun linnut (omenankukista kaakkoon)
Valokuvaus on alueesi,  myös maalatessa.

19046 Tärppejä  G.Eskliltä   Israelista:

Hamas joutui  outoon välikäteen laskettuaan paljon muslimiveljeskunnan varaan.

Jonka kanssa se kehitteli yhteistä armeijaa ja kalifaattia Siinain niemi-
maalle.
Sen toinen tuki -   Iranin - Hizbullah - akseli pahoitti mielensä  kun Ha-
mas-taistelijoita löytyi Syyrian kapinallisten riveistä.

Iranin vakuuttelut yhteisestä taistelusta eivät auta kuit. Hamasin  ra-
hapulaan,  

Tuottoisa maanalainen kauppa Siinain niemimaan kautta on     sekin tyrehtynyt     Egyptin armeijan tukkiessa satoja tunneleita ja muutenkin häiritessä liiketoimia Siinailla.

Hamasilla on vaikeuksia tasapainoilla shunni-enemmistöisen Egyptin ja   shia-enemmistöisen   Iranin   välillä, jotka kummatkin pyrkivät rakentamaan laajempaa kalifaattia Lähi Itään.

Jordanian kuningaskunta on sekin joutumassa näiden isoisten välisten rattaiden kolhimaksi, sillä Syyriasta salakuljetetaan aseita Jordanian toisinajattelijoille, jotka mieluiten ajattelevat aseitten välityksellä.

http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/170922#.UgyFhmJHT-k

#19053: tirriäinen - Re: Re: Re: Pyhästä Hengestä

Hei!   ihan kaikella kunniotuksella ja ystävällisyydellä, -  mikä tuossa tuntuu  tyrkyttämiseltä, -   uhkaukselta  tai - pelottelulta.

Kun yritän sitä hänen kirjoituksestaan etsiä,  mutten millään löydä.  

Voisitko valaista asiaa?  

#19058: - Re: Re: Re: Re: Pyhästä Hengestä

Hänen kirjoituksessaan ei ollut mitään tyrkyttämistä ja mielestäni sen lopussa ilmaisinkin antamalla palautetta.

Vastasinkin Jumalaan uskomisesta ja uskosta yleisellä tasolla kun sitä oikeata tyrkyttämistä ja absoluuttisen totuuden vyyhtiin hukkuneita riittää yllin kyllin. Riittikö?

#19057: - Re: Re: Re: Re: Pyhästä Hengestä Tuottoisa maanalainen kauppa Siinain niemimaan kautta

Millä tavoin Hamasin maanalainen kauppa Siinailla liittyy Suomen avioliittolainsäädännön uudistamiseen?

#19028: -

Jatkoa sivu 9: Kristilliseltä kannalta maailmankatsomus ja arvopohja tiivistyvät suhteeseen ensimmäiseen käskyyn: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia." Valitsemme Jumalan tai epäjumalat. Jokainen seuraa jotakin. Selkeiden ja vahvojen arvojen puute altistaa enemmistönäkemyksille, muotiaatteille, pikavoitoille ja taktikoinnille. Todelliset arvot eivät ole kaupan. Jos tunnemme ihmisen arvomaailman, voimme ennakoida hänen valintojaan ja käyttäytymistään. Ilman arvoja ihminen on hukassa itseltään ja muilta. Arvoton elämä kaventuu ja käy armottomaksi.

Jumalan pyhyys ja hyvyys ilmenee maailmassa hänen käskyissään pysyvinä, muuttumattomina ja ehdottomina arvoina. Mitä useammilta Jumalan käskyiltä, eli arvokkailta asioilta, ihminen kieltää niiden arvon, sitä kapeammalle alueelle hän supistaa elämänsä ja sitä vähemmän merkityksellisiä ja iloa tuottavia asioita hänellä on. Tästä seuraa aikamme rikkinäisyys, tyhjyys, ikävä ja paha olo. Asialla on toinenkin näkökulma. Kun Jumalan tahdon rikkominen eli synti selitetään olemattomaksi, ihmistä estetään tunnistamasta ja vihaamasta itsessä ja ympäristössä ilmenevää pahaa. Silloin pettymyksistä ja vihasta tulee kohteetonta ja se suuntautuu väärin - pahimmassa tapauksessa väkivaltaisesti.

"Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta me odotamme kaikkea hyvää ja johon turvaudutaan kaikessa hädässä." (Luther, Iso katekismus) Muistettavanamme on kaksi ratkaisevan tärkeää: Jumalan hyvyys ja ihmisen pahuus. Yksi kristillisen uskon vahvuuksista on realismi: sen näkeminen, kuinka asiat oikeasti ovat, ei vain sitä, miltä ne näyttävät. Tosiasioiden näkeminen varsinkaan itsestä ei ole ihmisen vahvuuksia. Voimme aiheuttaa paljon pahaa toisillemme ja itsellemme ja silti vielä pitää itseämme kunnon ihmisinä. Puolustamme itseämme ikään kuin väärät valintamme olisivat ennalta määrätyt. Sen sijaan muissa ihmisissä tunnistamme vikoja, jotka meiltä jäävät itsessä huomaamatta. Itsensä tunteminen on sidoksissa Jumalan tuntemiseen. Hänen edessään mittarimme näyttävät oikein. Ne osoittavat, että tarvitsemme apua. Muutos ja kestävän arvopohjan rakentaminen voi alkaa vain tunnustamalla tosiasiat.   Lainaus päättyy.

Tänään perjantaina tässä ja nyt haluan esittää erityiskiitokset mainiosta tekstistä Keijo Rainermalle, kiitos!

Silloin nuori Joukahainen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mie olen nuori Joukahainen.
Vaan sano oma sukusi:
kuit' olet sinä sukua,
kuta, kurja, joukkioa?"

Vaka vanha Väinämöinen
jo tuossa nimittelihe.
Sai siitä sanoneheksi:
"Kun liet nuori Joukahainen,
veäite syrjähän vähäisen!
Sie olet nuorempi minua."

Silloin nuori Joukahainen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Vähä on miehen nuoruuesta,
nuoruuesta, vanhuuesta!
Kumpi on tieolta parempi,
muistannalta mahtavampi,
sep' on tiellä seisokahan,
toinen tieltä siirtykähän.
Lienet vanha Väinämöinen,
laulaja iän-ikuinen,
ruvetkamme laulamahan,
saakamme sanelemahan,
mies on miestä oppimahan,
toinen toista voittamahan!"

Vaka vanha Väinämöinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mitäpä minusta onpi
laulajaksi, taitajaksi!
Ain' olen aikani elellyt
näillä yksillä ahoilla,
kotipellon pientarilla
kuunnellut kotikäkeä.
Vaan kuitenki kaikitenki
sano korvin kuullakseni:
mitä sie enintä tieät,
yli muien ymmärtelet?"

Sanoi nuori Joukahainen:
"Tieänpä minä jotaki!
Sen on tieän selvällehen,
tajuelen tarkoillehen:
reppänä on liki lakea,
liki lieska kiukoata.

"Hyvä on hylkehen eleä,
ve'en koiran viehkuroia:
luotansa lohia syöpi,
sivultansa siikasia.

"Siiall' on sileät pellot,
lohella laki tasainen.
Hauki hallalla kutevi,
kuolasuu kovalla säällä.
Ahven arka, kyrmyniska
sykysyt syvillä uipi,
kesät kuivilla kutevi,
rantasilla rapsehtivi.

"Kun ei tuosta kyllin liene,
vielä tieän muunki tieon,
arvoan yhen asian:
pohjola porolla kynti,
etelä emähevolla,
takalappi tarvahalla.
Tieän puut Pisan mäellä,
hongat Hornan kalliolla:
pitkät on puut Pisan mäellä,
hongat Hornan kalliolla.

"Kolme on koskea kovoa,
kolme järveä jaloa,
kolme vuorta korkeata
tämän ilman kannen alla:
Hämehess' on Hälläpyörä,
Kaatrakoski Karjalassa;
ei ole Vuoksen voittanutta,
yli käynyttä Imatran."

Sanoi vanha Väinämöinen:
"Lapsen tieto, naisen muisti,
ei ole partasuun urohon
eikä miehen naisekkahan!
Sano syntyjä syviä,
asioita ainoisia!"

Se on nuori Joukahainen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tieän mä tiaisen synnyn,
tieän linnuksi tiaisen,
kyyn viherän käärmeheksi,
kiiskisen ve'en kalaksi.
Rauan tieän raukeaksi,
mustan mullan muikeaksi,
varin veen on vaikeaksi,
tulen polttaman pahaksi.

"Vesi on vanhin voitehista,
kosken kuohu katsehista,
itse Luoja loitsijoista,
Jumala parantajista.

"Vuoresta on vetosen synty,
tulen synty taivosesta,
alku rauan ruostehesta,
vasken kanta kalliosta.

"Mätäs on märkä maita vanhin,
paju puita ensimäinen,
hongan juuri huonehia,
paatonen patarania."

Vaka vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Muistatko mitä enemmin,
vain jo loppuivat lorusi?"

Sanoi nuori Joukahainen:
"Muistan vieläki vähäisen!
Muistanpa ajan mokoman,
kun olin merta kyntämässä,
meren kolkot kuokkimassa,
kalahauat kaivamassa,
syänveet syventämässä,
lampiveet on laskemassa,
mäet mylleröittämässä,
louhet luomassa kokohon.

"Viel' olin miesnä kuuentena,
seitsemäntenä urosna
tätä maata saataessa,
ilmoa suettaessa,
ilman pieltä pistämässä,
taivon kaarta kantamassa,
kuuhutta kulettamassa,
aurinkoa auttamassa,
otavaa ojentamassa,
taivoa tähittämässä."

Sanoi vanha Väinämöinen:
"Sen varsin valehtelitki!
Ei sinua silloin nähty,
kun on merta kynnettihin,
meren kolkot kuokittihin,
kalahauat kaivettihin,
syänveet syvennettihin,
lampiveet on laskettihin,
mäet mylleröitettihin,
louhet luotihin kokohon.

"Eikä lie sinua nähty,
ei lie nähty eikä kuultu
tätä maata saataessa,
ilmoa suettaessa,
ilman pieltä pistettäissä,
taivon kaarta kannettaissa,
kuuhutta kuletettaissa,
aurinkoa autettaissa,
otavaa ojennettaissa,
taivoa tähitettäissä."

Se on nuori Joukahainen
tuosta tuon sanoiksi virkki:
"Kun ei lie minulla mieltä,
kysyn mieltä miekaltani.
Oi on vanha Väinämöinen,
laulaja laveasuinen!
Lähe miekan mittelöhön,
käypä kalvan katselohon!"

Sanoi vanha Väinämöinen:
"En noita pahoin pelänne
miekkojasi, mieliäsi,
tuuriasi, tuumiasi.
Vaan kuitenki kaikitenki
lähe en miekan mittelöhön
sinun kanssasi, katala,
kerallasi, kehno raukka."

Siinä nuori Joukahainen
murti suuta, väänti päätä,
murti mustoa haventa.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ken ei käy miekan mittelöhön,
lähe ei kalvan katselohon,
sen minä siaksi laulan,
alakärsäksi asetan.
Panen semmoiset urohot
sen sikäli, tuon täkäli,
sorran sontatunkiohon,
läävän nurkkahan nutistan."

Siitä suuttui Väinämöinen,
siitä suuttui ja häpesi.
Itse loihe laulamahan,
sai itse sanelemahan:
ei ole laulut lasten laulut,
lasten laulut, naisten naurut,
ne on partasuun urohon,
joit' ei laula kaikki lapset
eikä pojat puoletkana,
kolmannetkana kosijat
tällä inhalla iällä,
katovalla kannikalla.

Lauloi vanha Väinämöinen:
järvet läikkyi, maa järisi,
vuoret vaskiset vapisi,
paaet vahvat paukahteli,
kalliot kaheksi lenti,
kivet rannoilla rakoili.

Lauloi nuoren Joukahaisen:
vesat lauloi vempelehen,
pajupehkon länkilöihin,
raiat rahkehen nenähän.
Lauloi korjan kultalaian:
lauloi lampihin haoiksi;
lauloi ruoskan helmiletkun
meren rantaruokosiksi;
lauloi laukkipään hevosen
kosken rannalle kiviksi.

Lauloi miekan kultakahvan
salamoiksi taivahalle,
siitä jousen kirjavarren
kaariksi vesien päälle,
siitä nuolensa sulitut
havukoiksi kiitäviksi,
siitä koiran koukkuleuan,
sen on maahan maakiviksi.

Lakin lauloi miehen päästä
pilven pystypää kokaksi;
lauloi kintahat käestä
umpilammin lumpehiksi,
siitä haljakan sinisen
hattaroiksi taivahalle,
vyöltä ussakan utuisen
halki taivahan tähiksi.

Itsen lauloi Joukahaisen:
lauloi suohon suonivöistä,
niittyhyn nivuslihoista,
kankahasen kainaloista.


Kalevala, Kolmas runo: 109-330

#19064: Virgo92 - Kannatatko laatua keskusteluumme?

Morjes tamperelaisittain!    No nyt löytyi jotain oikein sopivaa,  eikä yhtään kaanaan kielellä,  vaan aivan suomen kielellä,  mutta juuri siitä,  mistä olemme puhuneet.      Jostakusta saattaa tuntua,  että osuiko nyt kohdalleen,  vai menikö vähän sisarella ohi maalin,  mutta rohkenen  sanoa,  että jotain tämän kaltaistakin voi Pyhän Hengen puhe ihmisen mielessä olla.  Kangasalalainen sairaanhoitaja katastrofi- komennuksillaan maailmalla:

" Monella keikalla Raijan päässä on alkanut soida jokin kappale. Albaniassa se oli Veikko Lavin Evakon laulu."

"En pystynyt laulamaan sitä, sanat eivät vaan tulleet ulos. Hyräilin sitten, että Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Se lohdutti öisin kun Naton pommikoneet lensivät yli. Mietin, että ollaanko me ihan oikeasti ihmisiä, jotka muka kunnioittavat ihmisarvoa. Mutta ei sitä voi pysähtyä miettimään, pitää vain auttaa." 

Itselleni tuli kerran kyynelten keskelle Kirkan "mä surun pyyhin silmistäsi pois".   
p.


http://www.hs.fi/elama/Sodan+jälkeen+rauha/a1376456884786

#19065: - Re: Kannatatko laatua keskusteluumme? 

 Ihailtavan rohkea nainen ! Uskalsi toteuttaa haaveensa ,joka oli muiden hyväksi ja auttoi muita. Kaikki eivät pysty samaan, eivätkä tietysti voikaan tehdä samaa (koulutetun, kokeneen sairaanhoitajan työtä), mutta hienoa että tuollaisiakin  varsin epäitsekkäitä ihmisiä maailmassa sentään vielä riittää sen hätää lääkitsemään , tuskaa lievittämään, ja kärsiviä ymmärtämään. 

#19066: Virgo92 - Re: Re: Kannatatko laatua keskusteluumme?

Juu,  Pirkanmaalta on toinenkin pioneeri.    SPR:n katastrofiavun ensimmäisiä työntekijöitä. Juuri Biafran sodan yhteydessä saanut myös sisäisen palon lähteä,  ja palveli eläkeikään asti.  Hän on ehkä aivan ensimmäisiä.  Nimi on kadoksissa,  etunimi oli ainakin Tuula,  mutta sukunimi tullee jälkijunassa.  Se oli -sson päätteinen ruotsalainen nimi,  ehkä Nilsson

Mutta veljemme?? luulisin,    onkin löytänyt,    sanoisin pahuksen hyvät ohjeet. Tuo tulisten hiilien kokoaminen pään päälle on kauhealta tuntuva ilmaisu. Sen merkitys on kuitenkin sangen hyvä.   Sillä tarkoitettiin siihen aikaan välttämättömien sytykehiilien ja näin -  valon,   jakamista lähimmäiselle.

Oli jonkin sortin vempain, pään päällä kuljetettava - jos nyt muistan oikein, johon voitiin sijoittaa näitä sytykehiiliä. Joka tapauksessa tarkoitus oli että lähimmäiselle saatiin tuo "valaistus" toimimaan ja näki tiensä,   ja kotiin mennessä ei tarvinnut ryhtyä tulen tekoon aivan alusta asti.

#19057: - Re: Re: Re: Re: Pyhästä Hengestä

Tiivistelin tuossa mahdollisimman lyhyeksi,  siksi meni töksähteleväksi koko  alkuosan teksti.     Olen ottanut ihan joitakin
sellaisia tärkeimpiä uutisia,  joita ei muuaalla kuule.  Ja moni meistä,  - en itsekkään, -   ei ehdi kahlata kaikkea,   siksi  ollut ajatuksena jakaa kaikkein olennaisinta muillekkin sitten samalla vaivall a.  Tai tällaisia,  jossa otetaan suurempia kokonaisuuksia tai merkittäviä  kans.väl. yhteyksiä ja rakenteita esiin.  Ja tietysti  sitä näkökantaa myös,  jota valtamedia ei esittele.
p.
Mutta anteeks,  nyt meni mun yksinpuheluksi!!

#19070: -

No hei - tällainen lause:  Jokainen tulee uskollaan autuaaksi.   (Jota monet muuten luulevat Raamatun jakeeksi.)

Siis mitäs mieltä ollaan?  

P

#19071: - Re:

Sen kun, mutta toisten ihmisoikeuksien polkemiseen se usko ei oikeuta.

#19071: - Re:  

#19073: Iloisina eteenpäin - Re: Re:

Just niin, jakaa kysyttäessä eikä tuputtaa :-)

#19071: - Re:

Totta, ei tuo lause olekaan Raamatusta, joten vois pohtia mihin uskominen tekee autuaaksi. Olisikos autuas sama kuin äärettömän onnellinen. Se, mihin tämä lause yhdistetään Raamatussa, kuuluu: sydamen uskolla tullaan vanhurskaaksi.