#2941: - Israel laajentaa Länsirannalla siirtokuntaa 300 asunnolla

 

 

Tämän päivän Israel-uutisten mukaan siirtokuntiin on päätetty rakentaa 851 uutta asuntoa, ei pelkästään 500 asuntoa.

Kansainvälinen lainsäädäntö ei hyväksy tällaista,mutta Israel on tehnyt tarvittavat ja riittävät muutokset omiin lakeihinsa ja  asetuksiinsa, niin että siirtokuntarakentaminen miehitetyille alueille voi jatkua, huolimatta Israelin kansainvälisille yhteisöille antamista aikaisemmista lupauksista.

 

 

 

 

 

 

#2952: - Re: Israel laajentaa Länsirannalla siirtokuntaa 300 asunnolla 

 Omalle maalleenhan rakentavat!

#2953: Jo oli aikakin! - Re: Re: Israel laajentaa Länsirannalla siirtokuntaa 300 asunnolla

 

Välillä rakentavat, välillä eivät.

Ulpanan Netanyahu määräsi purettavaksi, koska se oli rakennettu yksityiselle arabimaalle. Ko 300 asuntoa on siis tarkoitettu niille, jotka Ulpanasta siirretään pois.

 

 

#2953: Jo oli aikakin! - Re: Re: Israel laajentaa Länsirannalla siirtokuntaa 300 asunnolla

 

 

 

Tässä iloiset ja ystävälliset settleripojat ovat muuttaneet uuteen siirtokuntaansa, ja tervehtivät paikan vanhaa asukasta ystävällisesti ja rauhaa rakentaen, kunnioittaen Israelin Jumalan käskyjä rakastaa ja palvella lähimmäisiään.

 

https://encrypted-tbn2.google.com/images?q=tbn:ANd9GcTl_Catq7p5P1MROdBzKmCUKfBRJ...

#2953: Jo oli aikakin! - Re: Re: Israel laajentaa Länsirannalla siirtokuntaa 300 asunnolla

 

Uutisten mukaan 5 siirtokuntaa puretaan, koska ne on rakennettu yksityiselle palestiinalaismaalle.

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=20525

11 laitonta siirtokuntaa taas julistetaan laillisiksi (Israel on muuttanut lakejaan, niin että se on mahdollistettu, mutta vastoin kansainvälisiä lakeja), koska niitä ei ole rakennettu yksityisille palestiinalaismaille.

Maa omistuksessa Israel käyttää yhä Ottomaani-imperiumin maalakeja, koska ne oikeuttavat Israelin ottamaan haltuunsa kaikki palestiinalaismaat, joiden omistaja ei ole päässyt käymään maallaan 3 vuoteen.

Omistaja on esim. jossain vaiheessa paennut sotatoimia, ja on jollain pakolaisleirillä. Vanha ottomaanilaki oikeuttaa tällöin Israelin ottavan maan omistukseensa. Tai turva-aidan takia palestiinalaisen yksityisomistuksessa olleet maat ovat jääneet aidan toiselle puolelle. Kun 3 v tulee täyteen, Israel ottaa maat ottomaanilain perusteella omikseen.

Monet beduiinit ja palestiinalaiset ovat olleet paimentolaisia, ja ovat käyttäneet laiduntamisiinsa suuren yhteisön yhteismaita. Myös näissä yhteismaatapauksissa ottomaanilaki antaa maan omistusoikeuden Israelille.

 

Jos siirtokunta on rakennettu tällaiselle maalle, niin se pystytään nyt laillistamaan, kunhan vaaditut poissaolovuodet vain ovat täyttyneet.  (huom. laillistamaan siis Israelin uusien lakien mukaan, mutta kansainväliset lait eivät ole muuttuneet. Niiden mukaan siirtokunnat ovat yhä laittomia, eli kansainvälinen yhteisö tulee kyllä edelleen protestoimaan.)

 

 

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=20525

Craig Nielsen on kirjoittanut kirjan Israel, Palestine: A Christian Response.


Mondoweiss on Yhdysvaltojen edistyksellisten tai liberaalien juutalaisten uutispalvelu, joka seuraa Israelin ja Palestiinan tapahtumia. Se on julkaissut kiinnostavia artikkeleita, joissa tehdään yhteenvetoa siitä miten Israelin sionistinen valtio harjoittaa rotuerottelua paletiinalaisia kohtaan.

Aihe herättää paljon vastakkaisia näkemyksiä ja kiistaa. Tässä kirjoituksessa pyritään keräämään faktoja Israelin toiminnasta ja analysoimaan mitä ne mahtavat merkitä niitten uskonnollisten ja eettisten velvotteiden näkökulmasta, joita sekä juutalaisille että kristityille Vanhassa Testamentissa asetetaan.



Lukemalla Vanhaa Testamenttia kuka tahansa voi helposti havaita, että Jumala on antanut monia ohjeita siitä, miten juutalaisten tulee elää Jumalan heille lupaamassa maassa. Erityisesti juutalaisia on kielletty ajamasta toista kansaa pakkosiirtolaisuuteen, ottamasta panttivangiksi ja sortamasta siten kuin muinaisia heprealaisia kohdeltiin Egyptissä Mooseksen aikaan. Jumala toistuvasti käskee Israelin lapsia olemaan armahtavaisia ja suvaitsevaisia ei-juutalaisia kohtaan luvatussa maassa ja huolehtimaan heidän oikeuksien toteutumisesta kuin omistaan.



Seuraavassa nostan esimerkkejä Mondoweissin Ilan Pappen dokumentoimista Israelin käytänteistä, joiden pitäisi antaa ajattelemisen aihetta ja soittaa hälytyskelloja niille, jotka haluavat tukea sionistista valtiota ehdoissa ja väittävät Jumalan puolustavan tällaista valtiota (linkit lähteisiin löytyvät kirjoituksen englanninkielisestä alkuperäisversiosta).




Israelissa on yli 30 lakia, jotka suoraan tai epäsuorasti mahdollistavat palestiinalaisten syrjinnän ja tekevät heistä kansallisuutensa perusteella toisen tai kolmannen luokan kansalaisia kotimaassaan.




93 prosenttia maasta on valtion tai valtiota lähellä olevien organisaatioiden kuten Juutalaisen kansallissäätiön (Jewish National Fund) omistuksessa, jotka syrjivät käytännöissään ei-juutalaisia. Palestiinalaista alkuperää olevien Israelin kansalaisten on erittäin vaikeaa saada käyttöönsä maata asumis-, maanviljely- tai kaupallisessa tarkoituksessa.




Israelissa on yli 70 kylää ja palestiinalaisyhteisöä - osa niistä ajalta ennen Israelin valtion perustamista - joilla ei ole hallituksen tunnustamaa virallista asemaa, joihin ei ole järjestetty yhteiskunnan palveluja ja joita ei ole edes merkitty karttoihin.





Monissa muissa merkittävissä palestiinalaisyhdyskunnissa palvelujen taso on merkittävästi Israelin muita asutuskeskuksia heikompi ja ne saavat huomattavasti vähemmän valtion rahoitusta kuin juutalaisenemmistöiset kaupungit.




Israelin perustamisen jälkeen vuodesta 1948 on perustettu yli 600 juutalaisten asuttamaa kuntaa mutta yhtään arabienemmistöistä kaupunkia tai yhteisöä ei ole virallisesti tunnustettu.




Israelin hallinnon voimavarat on kohdennettu juutalaisille, ei arabeille. Seurauksena on, että arabiväestön elintaso ja elämänlaatu on Israelin yhteiskunnassa alhaisin kaikilla sosioekonomisilla mittareilla mitattuna.




Arabiankielisten koulujen rahoitus on huomattavasti pienempi kuin juutalaisten koulujen. Vuonna 2004 julkistettujen tietojen mukaan panostus oppilasta kohti on kolminkertainen juutalaisten kouluissa.




Yhdysvaltain ulkoministeriön uskonnon vapautta käsitellyt raportti vuodelta 2009 toteaa että monien kansallisten ja kuntatason ohjelmien tavoitteena oli pienentään ei-juutalaisen väestön osuutta Jerusalemin asukkaista.




Lokakuussa 2010 hyväksyttiin laki, joka antaa pienemmille kunnille mahdollisuuden kieltää asumisoikeus asukkailta, jotka eivät sovi yhteisön henkeen (community's fundamental outlook) rodun, uskonnon tai sosioekonomisen aseman vuoksi. Lain kriitikoiden näkemyksen mukaan lain tarkoituksena oli estää arabien ja ei-juutalaisten asuminen juutalaisissa kaupungeissa.




Nakba-laki kieltää valtiota rahoittamasta yhteisöjä, jotka viettävät 1948 Israelin valtion perustamisen yhteydessä tapahtuneen 725 000 palestiinalaisen karkotuksen ja etnisen puhdistuksen muistoa.

The so-called “Nakba Bill” bans state funding for groups that commemorate the tragedy that befell Palestinians during Israel’s creation in 1948, when approx. 725,000 Palestinian Arabs were ethnically cleansed to make way for a Jewish majority state.


Nämä ovat vain esimerkkejä tilanteesta, joka merkitsee sitä, että palestiinalaiset Israelissa ovat toisen luokan kansalaisia. Ilan Pappen kirjassa Unohdetut palestiinalaiset (The Forgotten Palestinians: A History of the Palestinians in Israel) aihetta käsitellään laajemmin.





Israelissa on syrjintä toteutuu kolmella tasolla:



1) Ensiksi on lainsäädännöllinen taso, jossa syrjintää harjoitetaan ennenkaikkea jakamalla yhteiskunta niihin, jotka suorittavat asepalveluksen ja niihin jotka eivät. Lain mukaan niillä, jotka eivät suorita varusmiespalvelusta ei ole samoja kiinteistöjen omistusoikeuksia, samoja oikeuksia mm.turvallisuuteen, vakuutuksiin, sosiaalihuoltoon ja yliopisto-opiskeluun.



Voi tietysti väittää ettei kysymys ole rasismista, koska kysymys on kansallisesta identiteetistä. On kuitenkin niin, että laki ei koske juutalaisia, jotka eivät suorita varusmiespalvelusta. Käytännössä lait koskevat ainoastaan Israelin arabikansalaisia, jotka on vapautettu varusmiespalveluksesta Israelin armeijassa. Näin ollen kysymyksessä selkeä kansanryhmään kohdistuva lainsäädäntö.



2) Toisena syrjinnän muotona on puolilainsäädännöllinen harmaa alue, jossa sovelletaan erilaisia asetuksia ja säädöksiä.

Israel soveltaa koko joukkoa hätätilasäädöksiä, joita voidaan ottaa käyttöön milloin ja missä tahansa. Niitä hyödynnetään tilannekohtaisesti mutta yleensä aina palestiinalaisyhteisöä vastaan. Näin sotilashallinnolla on käytännössä absoluuttinen valta määrätä ihmisten elämästä.

Ihmisiä pidätetään ilman oikeuskäsittelyä, karkotetaan väkivalloin kodeistaan sekä karkotetaan maasta. Taloja tuhotaan ja kotikylä voidaan eristää ja sulkea sotilasalueeksi ilman perusteluja tai valitusmahdollisuuttta. Sotilashallinto voi käytännössä toimia haluamallaan tavalla ilman seurauksia.



Viimeksi näitä hätätilasäädöksiä sovellettiin kun pantiin käytäntöön laki, joka kieltää Länsirannalta kotoisin olevan avioituvaa Israelin (palestiinalaista) kansalaista asumasta Israelissa puolisonsa kanssa. Näin nämä pariskunnat karkotettiin väkivalloin Israelista ja käytännössä tehtiin eräistä Keski-Israelissa sijaitsevista arabikylistä suljettuja alueita, joilta väestö karkotettiin.



3) Syrjinnän kolmas taso koskee palestiinalaisten Israelin kansalaisten päivittäistä asiointia viranomaisissa.

On runsaasti todisteita palestiinalaisten huonosta kohtelusta verohallinnossa, oikeusistuimissa ja poliisin toimesta.

Israelissa tehty tutkimus on aukottomasti todistanut, että palestiinalaiset saavat oikeudessa ankarampia tuomioita samoista rikoksista kuin juutalaiset syytetyt.



Toinen esimerkki on, että poliisi ei ole ampunut juuri ketään juutalaisia pikkurikollisuuden torjunnan yhteydessä, mutta tilastojen mukaan koko joukko palestiinalaisia on menettänyt henkensä poliisioperaatioissa.

Palestiinalaisten kohdalla viranomaisten asenne on yleensäkin on toisenlainen. Se tulee esiin lentokentillä, julkisessa liikenteessä, rautateillä ja maanteillä missä palestiinalaiset ovat jatkuvasti nöyryyttävien turvatarkastusten kohteena tai heitä estetään nousemasta junaa tai lentokoneeseen pelkästään siksi että he ovat palestiinalaisia.



Artikkeli on käännetty englanninkielisestä alkuperäistekstistä kirjoittajan luvalla. ©Craig Nielsen. http://craignielsen.wordpress.com.

 

Arabikristittyjen vaellus

 

Arabikristityt sinnittelevät Pyhällä maalla juutalaisten ja muslimien kitkerän taistelun jaloissa.

 

 

http://natgeo.fi/files/bonnier-ngm/imagecache/630x420/pictures/Mand-ryger_93_MM7...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Libanon: Taistella vai paeta? Monet irakilaiset kristityt, joita jihadistit surmaavat ja ottavat panttivangeiksi, pakenevat Syyriaan tai Libanoniin, josta kirkukilainen Faraj Hermezkin haki turvapaikkaa vaimonsa ja kymmenen lapsensa kanssa.

 

Teksti: Don Belt, 30.03.2010

Pääsiäinen Jerusalemissa ei oikein sovi heikkohermoisille. Rauhallisinakin aikoina kaoottinen vanhakaupunki näyttää muuttuvan täysin hillittömäksi pyhiä edeltävinä päivinä. Joka puolelta maailmaa virtaa kymmeniätuhansia kristittyjä, jotka marssivat kuin valloittaja-armeija Via Dolorosan kapeilla kujilla etsien pyhää yhteyttä kylmistä kivistä tai kenties häivähdystä kärsimyksistä, joita Jeesus koki viimeisinä tunteinaan. Kaikki maailman kasvot tuntuvat leijuvan näillä kaduilla pääsiäisenä, kaikki mahdolliset silmien, hiusten ja ihojen värit ja niiden yhdistelmät. Kaduilla kulkee väkeä räikeästi pukeutuneista, sinimustista afrikkalaiskristityistä kalpeisiin, orjantappurakruunuja kantaviin suomalaiskristittyihin.
He tulevat tänne, koska täältä kristinusko sai alkunsa. Jerusalemissa ja sen lähialueilla kohoavat ne kiviset kukkulat, joilla Jeesus kulki, opetti ja kuoli ja joilla hänen seuraajansa sittemmin rukoilivat, vuotivat verta ja taistelivat siitä, mitä Jeesuksen opetuksista piti tuleman. Palestiinan ja Syyrian luoliin juutalaiskäännynnäisten rinnalle kerääntyneistä arabeista tuli ensimmäisiä uuden uskonnon vuoksi vainottuja ja myös ensimmäisiä, joita kutsuttiin kristityiksi. Tänne Levanttiin – alueelle, joka käsittää nykyisen Syyrian, Libanonin, Jordanian, Israelin ja palestiinalaisalueet – rakennettiin satoja kirkkoja ja luostareita sen jälkeen kun Rooman keisari Konstantinus laillisti kristinuskon vuonna 313 ja julisti levanttilaiset maakuntansa pyhäksi maaksi. Alue pysyi pääosin kristittynä vielä senkin jälkeen, kun arabimuslimit valloittivat sen vuonna 638.
Arabikristittyjen pitkä ja hidas tie alueen vähemmistöryhmäksi alkoi jokseenkin ironisesti ristiretkistä (1095–1291), kun arabikristittyjä surmattiin siinä missä muslimejakin ja he jäivät islamilaisten ja kristittyjen länsimaalaisten ristituleen. Nykyisin Levantin alkuperäiset kristityt ovat unohdetun maailman sanansaattajia, jotka kantavat mukanaan varhaiskirkon tulisieluista ja vainottua henkeä. Heidän yhteisönsä, joihin mahtuu erilaisia ortodoksisia, katolisia ja protestanttisia lahkoja, ovat kutistuneet viime vuosisadan aikana noin kahdeksaan prosenttiin alueen väestöstä entisen neljänneksen sijaan. Nykyisin kristityt jättävät seudun taloudellisista syistä, väkivallan vuoksi tai lännessä asuvien sukulaisten kannustamina. Heidän poistumisensa merkitsee ikävä kyllä samalla Levantin parhaiten koulutettujen ja poliittisesti maltillisimpien menettämistä, ja juuri näitä ihmisiä alueen yhteiskunnilla ei olisi varaa päästää käsistään. Niinpä Jerusalemin arabikristittyjen joukossa aistii pääsiäisenä riemua ikään kuin pitkä ja yksinäinen kärsimys olisi viimein helpottamassa kaivattujen apujoukkojen saavuttua kaupunkiin.
Pienessä asunnossa kaupungin laidalla nuori kristitty palestiinalaispariskunta, joista käytän tässä nimiä Lisa ja Mark, valmistautuu liittymään joukkoihin. Lisa ponnistelee saadakseen heidän puolitoistavuotiaan tyttärensä Nadian valkoiseen pääsiäismekkoon. Pyjamapukuinen Mark taas yrittää heikolla menestyksellä estää heidän kolmivuotiasta poikaansa Natea tärvelemästä upouusia housujaan ja liiviään, jotka hänelle on vaivalla saatu päälle – tai televisiota, Jeesus-lasta esittävää taulua tai pöydällä olevaa maljakkoa. Kuumaverinen Mark irvistää epätoivoisesti. On viileä maaliskuun aamu, kello on vasta kahdeksan, ja hän hikoilee jo vuolaasti. On kuitenkin pääsiäinen, optimismin ja toivon aika, ja vielä aivan erityinen pääsiäinen. Tämä on nimittäin ensimmäinen pääsiäinen, jonka Mark saa viettää perheensä luona Jerusalemissa. Hän on kotoisin Länsirannalta Betlehemistä, joten hänen henkilöllisyystodistuksensa ovat palestiinalaisviranomaisten myöntämä, ja hän tarvitsee Israelilta luvan päästäkseen käymään Jerusalemissa. Lisalla, jonka vanhemmat asuvat vanhassakaupungissa, taas on israelilaiset paperit. Vaikka Mark ja Lisa ovat olleet naimisissa jo viisi vuotta ja vuokranneet asunnon Jerusalemin lähiöstä, he eivät saa Israelin lain mukaan asua saman katon alla. Mark asuu vanhempiensa luona Betlehemissä, ja vaikka sinne on matkaa alle kymmenen kilometriä, sitä voisi yhtä hyvin olla sata, koska välissä on Israelin tarkastuspiste ja seitsemän metriä korkea betonieste, joka kantaa nimeä Muuri.
”80 prosenttia kristityistä lapsuudenkavereistani on muuttanut etsimään töitä ulkomailta”, harmittelee Mark, vaikka hän ymmärtääkin lähtijöitä. Mark itse on sosiologian opinnot suorittanut, koulutettu sosiaalityöntekijä. Hän on yrittänyt etsiä itselleen työtä – mitä tahansa työtä – lähes kaksi vuotta. ”Ympärillä on tuo valtava muuri, eikä töitä ole”, hän sanoo. ”Tämä on kuin tieteellinen koe. Jos rottia pidetään suljetussa tilassa, jota pienennetään joka päivä ja jonne lisätään erilaisia esteitä ja jonka sääntöjä muutetaan jatkuvasti, niin jonkin ajan kuluttua rotat sekoavat ja alkavat syödä toisiaan. Niin se on.”
Stressi on arkipäivää Israelin ja palestiinalaisalueiden asukkaille, mutta 196 500 palestiinalaista ja israelilaista arabikristittyä, joiden osuus väestöstä on pudonnut vuoden 1894 kolmestatoista prosentista alle kahteen, joutuvat lisäksi elämään traumatisoituneiden Israelin juutalaisten ja traumatisoituneiden Palestiinan mus­limien puristuksissa. Jälkimmäisten kasvava sotaisuus liittyy alueen islamistiliikkeisiin, jotka ottavat välillä kohteekseen arabikristityt. Viime vuosikymmenen aikana ”arabikristittyjen tilanne on mennyt vauhdilla alamäkeä”, sanoo Razek Siriani, suorapuheinen nelikymppinen mies, joka on Syyrian Aleppossa toimivan Lähi-idän kirkkojen neuvoston leivissä. ”Olemme altavastaajia vihaisten äänten keskellä”, hän sanoo. Hänen mukaansa länsimaiden kristityt ovat pahentaneet tilannetta, ja samoin kokevat monet arabikristityt. ”Kaikki johtuu siitä, mitä lännen kristityt ovat Yhdysvaltain johdolla tehneet idässä”, hän sanoo luetellen sodat Irakissa ja Afganistanissa, Yhdysvaltain tuen Israelille sekä Bushin hallinnon uhkaukset ”hallitusvaihdoksista”. ”Etenkin fanaattisimpien muslimien silmissä tämä näyttää ristiretkien toisinnolta, kristinuskon julistamalta sodalta islamia vastaan. Koska olemme kristittyjä, meidätkin nähdään vihollisina. Meitä pidetään syyllisinä muiden tekemien tekojen vuoksi.”
Mark ja Lisa käyvät muiden arabikristittyjen tapaan jatkuvaa väittelyä siitä, pitäisikö heidän jättää kotimaansa pysyvästi. Markilla on yksi veli Irlannissa ja toinen San Diegossa, ja hän on itsekin asunut muutamia vuosia Yhdysvalloissa. Hän oli jo saanut työ- ja oleskeluluvan ja oli töissä Kaliforniassa, kun hän avioitui Lisan kanssa Jerusalemissa vuonna 2004. Lisa yritti sopeutua San Diegoon mutta kaipasi sukuaan, ja Naten syntymän jälkeen pariskunta palasi Jerusalemiin.

Israel pyrkii saamaan käyttöönsä kaksi amerikkalaista F-35 häivepommittaja-hävittäjän laivuetta vuosikymmenen loppuun mennessä. Yhteensä tavoitteena on saada ilmavoimille 40 lentokonetta. Vuonna 2010 tilatut ensimmäiset 20 konetta on odotettavissa Israeliin vuoden 2017 alkaen.

IDF moves forward on second JSF squadron
JPost @ VM 9.6.2012 9:51

 

http://www.youtube.com/watch?v=zjtlbPIzPl4&feature=player_embedded

SIMON WIESENTHAL -keskuksen johtaja, tohtori EFRAIM ZUROFF (Jerusalem, Israel)

Luennoi aiheesta:

"Operaatio viimeinen mahdollisuus" ja viimeiset yritykset natsisotarikollisten haastamiseksi oikeuteen

Helsingin yliopistossa maanantaina 25.6.2012 kello 14-16 salissa P I (Yliopistonkatu 3, Helsinki). Luento on englanninkielinen.

Zuroff esittelee samalla suomennetun kirjansa ”Operaatio viimeinen mahdollisuus – yhden miehen kutsumus saattaa natsirikolliset tuomiolle”.

Tiedotusvälineiden edustajat ovat tervetulleita Zuroffin lehdistötilaisuuteen ja kirjanjulkistamiseen samana päivänä kello 11.00 Hotelli Vaakunan näköalakabinettiin (Asema-aukio 2, 10. krs).

Tiedustelut: zvierailu@gmail.com

***

Presidentti Urho Kekkosen kanta Palestiinan kysymykseen

http://www.google.com/url?source=imglanding&ct=img&q=http://home.aland.n...

 

 

 

 

 

Tampereen Paasikivi-seurassa 19.12.1973

”Euroopan kansat eivät yksimielisinäkään voi sopia maailman
kansojen kohtaloista. Sitä paitsi Euroopan syöpänä
on Palestiinan ongelma. Ei yksin Euroopan, mutta lähinnä
Euroopan.

Yhdistyneet Kansakunnat-järjestö teki vuonna 1947
päätöksen juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan.
YK tahtoi tehdä oikeutta juutalaisille, jotka olivat kärsineet
sanoinkuvaamatonta vääryyttä ja julmuutta Hitlerin
Saksassa.

 

Mutta arabit kysyvät, ei vain Palestiinassa vaan kaikkialla missä heitä on, miksi oikeuden tekemisen juutalaisille piti tapahtua arabien kustannuksella.

 

Erään arabivaltion ulkoministeri kysyikin vuoden 1967 sodan - ns. kuuden päivän sodan - puhjettua suomalaiselta diplomaatilta, miksi maata, jonka juutalaiset epäilemättä sinänsä ansaitsevat omaksi asuinsijakseen kansallissosialistisen Saksan heille tekemän vääryyden vuoksi, ei otettu niiltä, jotka heitä vastaan olivat rikkoneet, vaan täysin sivullisilta ja viattomilta arabeilta.

 

Järjestetyn siirtolaisuuden
alkaessa 1880-luvulla Palestiinassa asui 24 000 juutalaista.

Omasta puolestani voin yhtyä USA:n entisen ulkoministerin
Dean Achesonin muistelmissaan esittämään lausntoon,
että hän kyllä saattoi ”ymmärtää juutalaisten
mystillisen emotion palata Palestiinaan”, mutta ”ei yhtyä
siihen”.

 

Kertomansa mukaan Acheson pelkäsi miljoonien
juutalaisten immigranttien sijoittamisen arabilaiseen
Palestiinaan ja juutalaisvaltion luomisen sinne vaarantavan
ei vain Amerikan, vaan kaikki lännen intressit
Lähi-Idässä.

 

Tänään nähdään, että Trumanin, vaikka
hän suosi sionisteja, olisi ollut kaikki syy yhtyä ulkoministerinsä
mielipiteeseen.

Israelin valtion perustaminen ja olemassaolo on kuitenkin
tosiasia. Koko ihmiskunta, YK-järjestön kautta,
kantaa siitä vastuun.

 

YK on turvallisuusneuvostonsa
päätöksellä numero 242 myös taannut Israelin jatkuvan
olemassaolon ja turvallisuuden edellyttäen, että myös Israel
täyttää velvollisuutensa ihmiskuntaa kohtaan.

On annettava täysi tunnustus sitä energiaa kohtaan,
jolla Israelin kansa on erämaahan rakentanut kukoistavan
teollisuus- ja maatalousvaltion. Se on varmaan ollut
mahdollista vain suuren isänmaallisen paatoksen turvin,
joka ei voi olla herättämättä kunnioitusta.

 

Mutta Israel ei ole alueellisesti pysynyt niissä puitteissa,
joihin YK sen perusti. Monien yhteenottojen aikana
se on väkivaltaisesti laajentanut aluettaan arabien kustannuksella.

Israel ei myönnä omilla tai hallitsemillaan
alueilla asuville arabeille täysiä kansalaisoikeuksia. Pales-
tiinan
arabien kohtalo on neljännesvuosisadan ajan ollut
häpeäpilkku YK:n historiassa.

Mitään pysyvää rauhanomaista ratkaisua Palestiinassa
ei olekaan saavutettavissa ilman, että Palestiinassa alunperin
asuville arabeille tehdään oikeutta.

 

Tämä, ja juuri
tämä eikä suinkaan yksinomaan, kysymys valtiollisista
rajoista, on Palestiinan konfliktin ydin.

 

Yhdyn täydellisesti
Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskyn muutama
päivä sitten antamaan lausuntoon, että ”ajan mittaan ei
voida ignoroida satojentuhansien palestiinalaisten olemassaoloa,
heidät on otettava laskuissa huomioon”.

 

Hyväksyn
myös Kreiskyn kannan, että Israelin militaristiset
käsitykset eivät tule johtamaan rauhanomaiseen ratkaisuun
Lähi-Idässä.

Niin kauan kun tämä konflikti jatkuu, ei tule olemaan
kestävää rauhaa Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa.
Nykyisen teknologian puitteissa maailma on näet
tullut niin pieneksi, että rauha on todella jakamaton.

Lähi-Itään juurtunut sammumaton viha ja siitä versoava
hillitön väkivalta ulkopuolisiakin kohtaan ovat kyenneet
tähän saakka kariuttamaan pyrkimykset kestävään
rauhaan. On hartaasti toivottava, että alkavat rauhanneuvottelut
Genevessä johtaisivat menestykselliseen tulokseen.”

Holokaustimuseo töhrittiin Hitler-graffiteilla Israelissa

11.6.2012 14:37 | 3 | STT–AFP
MENAHEM KAHANA / AFP

 

http://hs13.snstatic.fi/webkuva/oletus/560/1305573986039?ts=359...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Israelilainen poliisi tutki museon seinään tehtyjä töhryjä maanantaina.

JERUSALEM. Israelin suurin holokaustimuseo on töhritty natsigraffiteilla. Jerusalemilaisen Yad Vashem -museon sisätiloihin ja muihin holokaustiin liittyviin muistomerkkeihin on maalattu natsi-Saksan johtajaa Adolf Hitleriä ylistäviä graffiteja, kertoi uutistoimisto AFP:n kirjeenvaihtaja maanantaina.

Hepreaksi kirjoitetuissa graffiteissa väitetään muun muassa, että Israelin perustaminen on Hitlerin ansiota, ja arvostellaan Israelin valtiota kannattavia sionisteja. Graffitit on allekirjoitettu nimimerkillä Kansainvälinen kyyninen mafia.

Museon johtaja Avner Shalev uskoo, että tuhotöiden takana ovat äärijuutalaiset.

Useat äärikonservatiiviset juutalaisryhmittymät uskovat, ettei juutalaisten omaa valtiota olisi pitänyt perustaa ennen Messiaan tuloa.

 

Toulousen joukkomurhaajan omaiset syyttävät poliisia ampujan murhasta

 

Poliisi ampui seitsemän ihmistä Ranskan Toulousessa tappaneen miehen pitkän piirityksen päätteeksi maaliskuussa.

 

Ulkomaat

 

 

 

http://www.hs.fi/ulkomaat/Toulousen+ampujan+perhe+syytt%C3%A4%C3%A4+poliiseja+murhasta/a1305574009035

 

 

 

 

KRISTILLISEN SIONISTIORGANISAATION ICEJ:N UUTINEN SAMASTA ASIASTA

 

 

http://fi.icej.org/news/headlines/murhamies-tappoi-itsens%C3%A4

 

 

 

#1747: - Sionismi ja dispensationalismin harha

minä uskon ,että Juutalainen kun uskoo ,että Jeesus kristus Jumalan poika on sovittanut hänen syntinsä kerran ristin puulla

eli messias/voideltu! Hän pelastuu,niinkuin me pakanat kun olemme uskoneet ,pelastumme!

#2972: - Re: Sionismi ja dispensationalismin harha minä uskon ,että Juutalainen kun uskoo ,että Jeesus kristus Jumalan poika on sovittanut hänen syntinsä kerran ristin puull eli messias/voideltu! Hän pelastuu,niinkuin me pakanat kun olemme uskoneet ,pelastumme!

Kaksi uskoa:

Toinen uskoo, että Jeesus on Messias ja tulee toista kertaa = kristinusko

Toinen uskoo, että Messias saapuu ensimmäistä kertaa, eikä Hän ole Jeesus = juutalaisuus
Juutalaisen uskon pääkohtiin kuuluu oppi messiaasta, joka tulee aikojen lopulla päättämään Israelin kansan diasporan ja tuomaan ikuisen maailmanrauhan sekä oikeuden.

 

Neitseestä syntynyt ei ole Messias”
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/4949-neitseesta-syntynyt-ei-ole-messias

Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Gideon Bolotowsky ja Tampereen tuomiokapitulin hiippakuntadekaani Ari Hukari debatoivat pääsiäisen Kotimaa-lehdessä siitä, onko Jeesus Messias.

Messiaan pitäisi Raamatun kirjoitusten mukaan olla Daavidin sukua. Mutta neitseellisesti syntynyt poika ei Bolotowskyn mukaan voi olla Daavidin sukua.

Kristittyjen mukaan Jeesuksen messiaanisuus on ennustettu Vanhan testamentin kirjoituksissa. ”Vanha testamentti” on Bolotowskyn mukaan puhtaasti kristillinen käsite.

– Juutalaisten J-la ei ole kuolevainen, eikä hänellä näin ollen ole ollut eikä ole tarvetta kirjoittaa mitään testamenttia. Juutalaisen Raamatun profeetat eivät myöskään ennustaneet vuosisatojen päähän vaan varoittivat aikalaisiaan. Näin ollen väitteet siitä, että 700 vuotta ennen Jeesusta elänyt profeetta Jesaja olisi ennustanut J-lan lupaisten täyttymisen Jeesuksessa on kristillistä, vaan ei juutalaista teologiaa, Bolotowsky sanoo Kotimaa-lehdelle.

Bolotowsky viittaa myös kristittyjen uskoon Jeesuksen kaksinkertaisesta messiaanisuudesta.

– Jos Messias sattuu tulemaan minun elinaikanani, lupaan kysyä, onko hän ollut maan päällä jo aiemmin.

 

 

Messias (voideltu, hepreaksi מָשִׁיחַ, mashiach), viittaa arvonimenä muinaisen Israelin kuninkaiden ja pappien virkaanastumismenoihin, joiden alkuperä on ehkä vielä vanhemmissa menoissa. Vaikutusvaltainen henkilö voiteli kuninkaaksi asetettavan pään hänen kuninkuutensa merkiksi. Esimerkki tästä käytännöstä mainitaan Raamatussa, 1. Samuelin kirjassa, missä kerrotaan kuinka profeetta Samuel vihki Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin. "Herra antaa sinulle myös merkin siitä, että hän on voidellut sinut kansansa hallitsijaksi" (1. Sam. 10:1 ^[1]), hän sanoi Saulille kaadettuaan öljyä tämän päähän.

Vanhan testamentin profetiat lupasivat juutalaisille kuningas Daavidin sukuisen Messiaan, jonka tultua Israelin valtakunta rakennettaisiin uudelleen. Juutalaiset odottavat yhä tätä Messiasta, jonka tulon merkkinä ovat:

• ikuinen ja universaali rauha (Jes.2:4; 11:5-9 ja Miika 4:3-4)
• juutalaisten kokoaminen kaikista maailman ääristä Israelin maahan (Jes.11:12; 27:12-13)
• Kolmannen Temppelin rakentaminen Jerusalemiin (Miika 4:1 ja Hes. 40-45)
• yleismaailmallinen vanhojen kulttien hylkääminen ja yhden Jumalan tunteminen (Jes.11:9-10; 40:5 ja Sef. 3:9)

Kristityille arvonimen Messias ainoa oikea haltija, odotettu kuningas, oli Jeesus Nasaretilainen. Ensimmäinen muistiin merkitty tapaus, jolloin hänet tunnustettiin sen haltijaksi, on Luukkaan evankeliumin luvussa 9, missä Pietari sanoo: "Sinä olet Kristus, Jumalan Voideltu" (Luuk.9:20 ^[2]).

Islamilaisuudessa Jeesusta pidetään Messiaana (Masih), jonka paluuta odotetaan, mutta samalla odotetaan myös toisen messiaanisen hahmon, Mahdin, paluuta.

Kristus (khristos), on suora käännös Messiaasta, voideltua tarkoittava kreikan kielen sana, jota kristillinen alkukirkko käytti Messiasta tarkoittavana arvonimenä.

Dispensationalismi on kristinuskon teologian suuntaus, jonka kannattajat uskovat Jumalan pelastavan ihmisiä eri aikoina eri tavoin. Se levisi 1800- ja 1900-luvuilla lähinnä fundamentalismin mukana. Dispensationalismi oppirakennelmana on esiintynyt myös aiemmin, mutta roomalaiskatolisen kirkon oppien tarkan määrittelyn vuoksi se on esiintynyt lähinnä marginaalisena suuntauksena. Dispensationalismi sai uutta suosiota John Darbyn eskatologian perusteella, johon kuului muun muassa oppi seitsemän vuoden Vihan ajasta.

Dispensatioanalismin kannattajat uskovat, että Israelin kansakunnalla on Jumalan pelastussuunnitelmassa erillinen rooli kristillisen kirkon rinnalla ja että Jumala täyttää Vanhassa testamentissa esitetyt lupaukset Israelille kansakuntana. Jumalan lupaukset koskevat maata, joka tulevaisuudessa annetaan tuhatvuosisessa valtakunnassa, jossa Kristus hallitsee maailmaa Jerusalemista käsin. Dispensationalismin suhde Israeliin muistuttaa aatteellisesti kristillistä sionismia. Dispensationalismin opillisena vastakohtana on supersessionismi, jonka kannattajien mukaan kristillinen kirkko on Jumalan lupausten perillinen uudessa liitossa.

Vaikka dispensationalismi mielletään lähinnä eskatologiseksi opiksi, käsittää se kuitenkin kaikki aikakaudet. Siinä ajat on jaettu dispensatioihin eli armotalouskausiin, joita fundamentalistisen tulkinnan mukaan on seitsemän:
viattomuuden aika (paratiisi),
omantunnon aika (Aadamista Abrahamiin),
lupauksen aika/patriarkkojen aika (Abrahamista Moosekseen),
lain aika (Mooseksesta Jeesukseen),
armon aika (Jeesuksesta uskovien tempaukseen), vihan aika (uskovien tempauksesta Jeesuksen paluuseen, yleensä noin seitsemän vuotta),
valtakunnan aika (Jeesuksen paluusta viimeiseen tuomioon).

Joissain muodoissa armotalouskausia esiintyy vain kolme tai neljä, mutta seitsemää useampaa ei tiettävästi esiinny missään variaatiossa.

Levinneisyys

Dispensationalismi on yleisimmillään vapaan kristillisyyden kuten helluntailaisuuden ja baptismin kannattajien parissa. Maantieteellisesti dispensationalismin kannatus on suurinta Yhdysvalloissa.

Kritiikkiä

Dispensationalismin vastustajat ovat yleisesti kritisoineet opin antamaa merkitystä Mooseksen laille ja uhreille väittäen, että Raamatun mukaan Jumala on aina pelastanut ihmisiä heidän uskollisuutensa vuoksi. Varsinkin seitsenjaksoisessa dispensationalismissa kritisoijat näkevät Jumalan tappion, luopumuksen alkaessa jokaisen armotalouskauden aikana. Eskatologista kritiikkiä nostattaa varsinkin vihan aika johon kuuluu uskovien taivaaseen tempaaminen ennen Jeesuksen paluuta. Käsitystä vihan ajasta kritisoidaan etenkin opin tuoreuden sekä sen heikon Raamatullisen perustan vuoksi. Opin kannattajat näkevät kuitenkin sen sisältyvän Raamatun ilmoitukseen.

Dispensationalismi kohtaa vastustusta etenkin protestanttisissa kirkoissa kun taas roomalaiskatolisessa kirkossa se jää marginaaliseksi kysymykseksi tai kokonaan vaille huomiota. Opin katsotaan varsinkin eskatologisilta osiltaan olevan vastoin perinteisiä uskontunnustuksia. Dispensationalismin kannattajat puolestaan kritisoivat perinteisiä kirkkoja ja pitävät uskontunnustuksia ihmisen tekoina jotka ovat vastoin Raamatun sanomaa.