Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

Presidentti Urho Kekkosen kanta Palestiinan kysymykseen

http://www.google.com/url?source=imglanding&ct=img&q=http://home.aland.n...

Tampereen Paasikivi-seurassa 19.12.1973

”Euroopan kansat eivät yksimielisinäkään voi sopia maailman
kansojen kohtaloista. Sitä paitsi Euroopan syöpänä
on Palestiinan ongelma. Ei yksin Euroopan, mutta lähinnä
Euroopan.

Yhdistyneet Kansakunnat-järjestö teki vuonna 1947
päätöksen juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan.
YK tahtoi tehdä oikeutta juutalaisille, jotka olivat kärsineet
sanoinkuvaamatonta vääryyttä ja julmuutta Hitlerin
Saksassa.

Mutta arabit kysyvät, ei vain Palestiinassa vaan kaikkialla missä heitä on, miksi oikeuden tekemisen juutalaisille piti tapahtua arabien kustannuksella.

Erään arabivaltion ulkoministeri kysyikin vuoden 1967 sodan - ns. kuuden päivän sodan - puhjettua suomalaiselta diplomaatilta, miksi maata, jonka juutalaiset epäilemättä sinänsä ansaitsevat omaksi asuinsijakseen kansallissosialistisen Saksan heille tekemän vääryyden vuoksi, ei otettu niiltä, jotka heitä vastaan olivat rikkoneet, vaan täysin sivullisilta ja viattomilta arabeilta.

Järjestetyn siirtolaisuuden
alkaessa 1880-luvulla Palestiinassa asui 24 000 juutalaista.

Omasta puolestani voin yhtyä USA:n entisen ulkoministerin
Dean Achesonin muistelmissaan esittämään lausntoon,
että hän kyllä saattoi ”ymmärtää juutalaisten
mystillisen emotion palata Palestiinaan”, mutta ”ei yhtyä
siihen”.

Kertomansa mukaan Acheson pelkäsi miljoonien
juutalaisten immigranttien sijoittamisen arabilaiseen
Palestiinaan ja juutalaisvaltion luomisen sinne vaarantavan
ei vain Amerikan, vaan kaikki lännen intressit
Lähi-Idässä.

Tänään nähdään, että Trumanin, vaikka
hän suosi sionisteja, olisi ollut kaikki syy yhtyä ulkoministerinsä
mielipiteeseen.

Israelin valtion perustaminen ja olemassaolo on kuitenkin
tosiasia. Koko ihmiskunta, YK-järjestön kautta,
kantaa siitä vastuun.

YK on turvallisuusneuvostonsa
päätöksellä numero 242 myös taannut Israelin jatkuvan
olemassaolon ja turvallisuuden edellyttäen, että myös Israel
täyttää velvollisuutensa ihmiskuntaa kohtaan.

On annettava täysi tunnustus sitä energiaa kohtaan,
jolla Israelin kansa on erämaahan rakentanut kukoistavan
teollisuus- ja maatalousvaltion. Se on varmaan ollut
mahdollista vain suuren isänmaallisen paatoksen turvin,
joka ei voi olla herättämättä kunnioitusta.

Mutta Israel ei ole alueellisesti pysynyt niissä puitteissa,
joihin YK sen perusti. Monien yhteenottojen aikana
se on väkivaltaisesti laajentanut aluettaan arabien kustannuksella.

Israel ei myönnä omilla tai hallitsemillaan
alueilla asuville arabeille täysiä kansalaisoikeuksia. Pales-
tiinan
arabien kohtalo on neljännesvuosisadan ajan ollut
häpeäpilkku YK:n historiassa.

Mitään pysyvää rauhanomaista ratkaisua Palestiinassa
ei olekaan saavutettavissa ilman, että Palestiinassa alunperin
asuville arabeille tehdään oikeutta.

Tämä, ja juuri
tämä eikä suinkaan yksinomaan, kysymys valtiollisista
rajoista, on Palestiinan konfliktin ydin.

Yhdyn täydellisesti
Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskyn muutama
päivä sitten antamaan lausuntoon, että ”ajan mittaan ei
voida ignoroida satojentuhansien palestiinalaisten olemassaoloa,
heidät on otettava laskuissa huomioon”.

Hyväksyn
myös Kreiskyn kannan, että Israelin militaristiset
käsitykset eivät tule johtamaan rauhanomaiseen ratkaisuun
Lähi-Idässä.

Niin kauan kun tämä konflikti jatkuu, ei tule olemaan
kestävää rauhaa Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa.
Nykyisen teknologian puitteissa maailma on näet
tullut niin pieneksi, että rauha on todella jakamaton.

Lähi-Itään juurtunut sammumaton viha ja siitä versoava
hillitön väkivalta ulkopuolisiakin kohtaan ovat kyenneet
tähän saakka kariuttamaan pyrkimykset kestävään
rauhaan. On hartaasti toivottava, että alkavat rauhanneuvottelut
Genevessä johtaisivat menestykselliseen tulokseen.”