Varhaiskasvatuksen tulevaisuus Jyväskylässä: EI kiristyksille!


Vieras

#1

16.11.2015 18:55

Huoli lasten ja aikuisten jaksamisesta.

Vieras

#2

17.11.2015 11:42

Lasten ja nuorten tulevaisuuden puolesta. Jyväskylässä on varhaiskasvatuksen ja koulutuksen hyvät perinteet, olkaamme ylpeitä niistä ja hienosta kaupungistamme keskellä Suomea.

Vieras

#3

17.11.2015 14:24

Varhaiskasvattajat tekevät jo nyt töitä jaksamisen äärirajoilla. lasten kanssa työtä tekevät ovat jo antaneet merkittävän panoksen " säästötalkoissa". Miten varhaiskasvatuksen hallinto on osallistunut talkoisiin
Muutos ei ole aina turva

#4 Re:

17.11.2015 17:40

#3: -  

Tämä on niin totta. Äärirajoilla mennään jo. Ja vielä ei edes hallitus ole tehnyt mitään päätöksiä. 

Kaupungissamme on paljon hyviä asioita, mm. kouluttautumiseen kaupunkimme tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Saamme kasvattaa omaa tietopääomaa kasvatuksen, johtamisen, työhyvinvoinnin jne. hyväksi, vieläpä ilmaiseksi. Siitä kiitos!

Mutta: kuuleeko hallinto herkällä korvalla päiväkodin johtajia? Välittyykö arjen haasteet ja kiireet perille asti ja ymmärretysti? Mitä se on, kun esim. vuorotalossa, jossa on käytössä työparityöskentely, työparia pitää odottaa klo 10 tai klo 11 saakka? Suhdeluvut ylittyvät monissa taloissa lähes päivittäin ja siitä on tullut arjen osa. Vanhemmat eivät välttämättä näe asioita ammattilaisen silmin, eivätkä osaa vaatia muutosta. Työmotivaation puutteesta kuulee usein. Voisiko hallinto helpottaa asioita siten,että jatkuvaan muutokseen ja uuden opetteluun laittaisimme vihdoinkin pisteen muutamaksi vuodeksi. Perehdytydkansiot eivät ole taloissa ajan tasalla ja kukaan niitä ei enää ajan tasalla pysty pitämäänkään. Turvakävelyt ym. tärkeät asiat sivuutetaan, perhdytys on pintapuolista, perustehtävän tärkeät asiat jäävät  lomakkeiden ja kyselyiden täyttämisen jalkoihin. Ja vielä uskallan väittää, että hallinto on liian raskas ja kallis. Muutokselle olisi tilausta!


Vieras

#5

17.11.2015 19:53

Sivusta seuranneena nähnyt miten henkilökunta viedään voimiensa äärirajoille.

Vieras

#6

18.11.2015 06:38

Korkeimmat esimiehet ovat asettaneet ylivoimaisen suuret tavoitteet niin päiväkodinjohtajille, kuin lastenhoitajille ja lastentarhanopettajillekin. Näyttää siltä, että päätökset perustuvat ainoastaan eri tietokantojen kautta saataviin lukuihin, ei niihin palautteisiin, joita henkilöstö on antanut palautekyselyissä. Nk. Patu-kyselyt eivät kerro totuutta niistä asioista, jotka henkilöstöä puhuttavat, sillä ne on laadittu mittaamaan tottelevaisuutta annetuille ohjeille, ei sitä kuinka työ kuormittaa. Useat kyselyt selitetään pois, josta esimerkkinä ovat kesäpäivystyspalautteet.

Huolet, joita eri kyselyjen vastauksissa on nostettu esiin, poistetaan järjestelmän vastuista lähettämällä päiväkotienjohtajille ohjekirjeitä, joita ei voi noudattaa. Esimerkkinä tästä on kirje, jolla päiväkotienjohtajille asetetaan vaatimus, ettei suhdeluku saa ryhmissä ylittyä milloinkaan päivän aikana. Totuus on yhä se, että näin tapahtuu päivittäin.

Kauniita korulauseita meillä kyllä on, mutta niistä on vaikea tunnistaa oman kaupungin todellista tilannetta. Koulutusmahdollisuuksia, joihin velvoitetaan osallistumaan, on runsaasti, mutta osallistuminen vaatii sen, että lapsiryhmät jäävät toimimaan vajaalla henkilökunnalla, sillä sijaisia ei voi taloudellisen tilanteen vuoksi palkata. Varahenkilömitoitus ei valitettavasti pysty varmuudella venymään näihin sijaisuuksiin kuin ehdollisena, sillä sairaus sijaisuudet menevät oikeutetusti koulutusten edelle.

Rakenteet ovat hyvät, mutta henkilöstömitoitus on väärä. Tällä hetkellä 90 % päiväkodeissa täyttöaste on paljon yli 100 % ja käyttöaste jopa sen ylitse. Kuinka tällaisilla täytöillä voidaan esittää, että lasten suhdelukua tulee vielä entisestään nostaa? Kuka on päättänyt Jyväskylässä, että täyttöasteen tulee olla 105 %? Toivoisin päättäjien ja poliitikkojen tutkivan päivähoidon tilastoja ja nostavan keskusteluun hoidossa olevien lasten määrän suhteessa todellisiin paikkoihin. Lapsi on lapsi, ei suhdeluku!

Pohdintaa pyydän kiinnittämään myös lapsen mukana tuleviin muihin vastuisiin, kuten yhteistyöhön vanhempien, neuvoloiden, koulujen, psykologien, puhe- ja toimintaterapeuttien jne. kanssa, joiden onnistumiseen tarvitaan aikaa.

Älkää olko lyhytnäköisiä tällaisten valintojen äärellä! Tulkaa seuraamaan päivähoidon arkea! Astukaa kokouspöytien äärestä meidän arkeemme! Nähkää meidät! Kuunnelkaa meitä! Olkaa vastuussa lapsesta, siitähän tässä pitäisi olla kysymys!

Vieras

#7

18.11.2015 06:48

Huoli ajankohtainen ja aiheellinen. Toivotaan että supistukset ei mene läpi. Ryhmäkokojen kasvattamisella ja resurssien vähentämisellä ei ole mitään hyviä vaikutuksia lapsien ja hoitajien arkeen.

Ei lastentehotarhausta vaan varhaiskasvatusta
Vieras

#8

18.11.2015 23:47

Sipilän hallitus on päättänyt toteuttaa lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmansa (neuvottelutulos strategisesta hallitusohjelmasta 27.5.2015). Uudistuksen lähtökohta on "perheiden monimuotoisuus ja lapsen edun edistäminen". Ohjelman mukaan "vahvistetaan vanhemmuutta ja matalan kynnyksen palveluita". "Palvelut järjestetään lapsi- ja perhelähtöisesti hallintorajat ylittäen. Myös koulua ja varhaiskasvatusta kehitetään tukemaan lapsen hyvinvointia." Hallitusohjelma korostaa lisäksi kotouttamista, jota se tehostaa esimerkiksi lisäämällä kielen opetusta ja lasten osallistumista varhaiskasvatukseen. 

Jos pitäisi keksiä palvelu, joka matalalla kynnyksellä ja kustannustehokkaasti vastaa hallituksen huutoon, se olisi suomalainen subjektiivinen päivähoito-oikeus ja sen sisällä toteutettu varhaiskasvatus. Silti ensi töikseen hallitus päätti kuitenkin kehittää "varhaiskasvatusta, joka painottuu pedagogiikkaan" ryhmäkokoja kasvattamalla siinä määrin, että laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen on jatkossa täysin mahdotonta. Se, mikä oli ennen laitonta, on nyt hallituksen mukaan laadukasta varhaiskasvatusta. Ensimmäinen kehittämistoimi vastaavasti vanhemmuuden vahvistamisessa oli subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen.

Suomessa on ainutlaatuinen innovaatio, joka vastaa kerralla sosiaali-, työvoima-, perhe- ja koulutuspoliittisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tuloksellisesti. Lisäksi malli tukee alueellista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Pidetään tästä lapsen oikeudesta kiinni! Leikkaukset varhaiskasvatuksessa tulevat kalliksi eikä niihin ole varaa.

On totta, että kaikki lapset eivät tarvitse kokopäivähoitoa. Vanhemmuus ei kuitenkaan vahvistu käskemällä. Masentunut pienen vauvan äiti ei muutu aktiiviseksi eikä pitkäaikaistyötön isä läsnäolevaksi ja vuorovaikutteiseksi, vaikka hallitus kuinka piiskaansa heiluttaisi. Kunnat tietävät tämän, ja siksi useat kunnat toimivat jatkossakin viisaasti. Toivottavasti Jyväskylä on yksi näistä, sillä oikea-aikainen, ennaltaehkäisevä lastensuojelullinen tuki on myös yhteiskunnan etu. Palveluohjauksella kyetään ohjaamaan perheet sopivien palvelujen äärelle. Perheen omien voimavarojen tukemista, kasvatuksellista tukea ja ohjausta jatkossakin kyttäämisen, kyykyttämisen ja byrokratian sijaan. Osa lapsista/perheistä tarvitsee jatkossakin kokopäivähoitoa lapselle - vaikka vanhempi olisi kotona. 

Kunnat joutuvat valitettavasti maksamaan hallituksen lyhytnäköisen politiikan seuraukset, kun valtionapua leikataan hallituksen linjan mukaisesti. Kunnat joutuvat kuitenkin myös maksamaan leikausten seuraukset, mikäli tähän päätyvät. Ryhmäkoot on taloudellisinta edelleen säilytettää 1:7 ja subjektiivisesta päibähoito-oikeutta kannattaa noudattaa, sillä muutoin

-ryhmäkoot kasvavat hallitsemattomasti, jopa 8+8+8 tai 13+13+13 puolipäiväistä entisen 21 sijaan.
-tilat on mitoitettu terveysviranomaisten mukaan edelleen maksimissaan 21:lle lapselle, joten melu ja stressitaso nousee ja infektiot lisääntyvät
-tuen tarpeita ei kyetä havaitsemaan ajoissa eikä varhaista tukea antamaan: tämä lisää erityisopetuksen kustannuksia räjähdysmäisesti
-byrokratia lisääntyy (opetusministerin mukaan kaikille tuen tarpeessa oleville on myönnettävä jatkossakin paikka. Säästöjä ei siis synny. Mutta kuka tarpeen jatkossa määrittelee? Kulut lisääntyvät, kun asiantuntijat käyttävät aikaansa turhaan byrokratiaan.)

Jos ette lapsista välitä, miettikää edes tätä:
-Kunnan mainetappio on melkoinen, mikäli se romuttaa varhaiskasvatuksensa. Sekä perheet että varhaiskasvattajat karkaavat naapurikuntiin.

Allekirjoitin, koska en kannata lasten luokkayhteiskuntaa. Allekirjoita sinäkin - myös varhaiskasvatuksen laatua turvaava kansalaisaloite 1634!

Riitta Tynjä

#9 Re:

19.11.2015 20:23

#8: Ei lastentehotarhausta vaan varhaiskasvatusta -  

 Olipa tosi hyvä kommentti.

Tämä kannattaisi lähettää Ksml:n mielipidepalstalle. Ja myös kaikille valtuutetuille.

Tuossa esitettyjen perustelujen lisäksi on paljon muutakin, miksi subjektiivista päivähoito-oikeutta ei pidä murentaa. Kaupungin imagolle ei ole hyväksi joutua  rajoittajien kastiin. Niin, ja eikös nyt korosteta valinnanvapautta? Miksi perheillä ei ole valinnanvapautta tässä asiassa? Kenenkään ei ole pakko viedä lastaan päivähoitoon. Mutta perheillä pitää olla mahdollisuus itse päättää.


Vieras

#10 Re:

21.11.2015 15:44

#1: -  

 


Vieras

#11

21.11.2015 20:40

En ole varhaiskasvatuksessa mukana, mutta ymmärrän vaimoni kertomana kuinka vaikeaa työ voi pahimmillaan olla. Suomalainen koulutus, josta olen ollut ylpeä on todella pahasti uhattuna, jos samanlaistet vaikeudet jäävät yhä huomiotta.

Vieras

#12

22.11.2015 10:14

On tärkeä asia, tässä täytyy olla mukana, ei saa lapsia enää kituuttaa lisää, monessa kotitaloudessa on köyhyyttä ja kurjuutta, epäsäännöllistä työaikaa, työnhakua, ynnä muuta, tarvitaan varhaiskasvatusta kaikille samoilla ehdoilla.

Vieras

#13 Tärkeä asia

22.11.2015 10:15

Mauno Voutilainen tässä ja edellisessä, eihän tämän tärkeämpää asiaa olekaan, on saatava tasapuolisesti paremman elämän mahdollisuuksia kaikille, vaikka kotona olisikin probleemia.


Vieras

#14

24.11.2015 17:20

Ensisijaisesti lasten ja toissijaisesti lasten hoitohenkilökunnan puolesta. Päivähoito ei ole säilytystä.

Vieras

#15

24.11.2015 17:23

Lapset ovat huomisen tulevaisuutta, heille kuuluu paras mahdollinen hoito, huolenpito ja opetus.He ovat meidän vanhempien vastuulla.

Vieras

#16

25.11.2015 06:03

Olen neljän alle kouluikäisen lapsen mummo. Huoli lapsista ja henkilökunnan jaksamisesta. Tyttäreni on lastentarhanopettaja.