Koulukiusaamisen lopettamiseksi. Tomin muistolle.

Kiusaajien vanhempien ja koulun suhtautuminen on oman kokemukseni mukaan sanalla sanoen surkeaa. Ollaan kauhistuneita, että eihän nyt meidän poika voi olla syyllinen kiusaamiseen, ei voi, ei millään. Pojat nyt vaan etsivät tietään, eivät oikein tiedä, kuinka mukava poika kommunikoisi toisen mukavan pojan kanssa, koetellaan vähän rajoja - ja sitä rataa. (Voi jessus, kaikenlaista on tullut kuultua). Ja sama tahti koulukiusaamisessa sen kuin jatkui...  Koulut ovat yllättävän tehottomia kiusaamisten suhteen, vaikka kuinka olisivat mukana kiusaamisen vastaisessa kampanjassa ja nollatoleranssissa. Omaa lastani kiusattiin vuosia ja pääasiallisena promoottorina oli ala-asteelta yläasteelle asti, lähes koko kouluajan, yksi ja sama "fiksu" yli kasin keskiarvon sekä harrastuksia omaava poika. Mutta, mutta, jokin pikku piru tuonkin pojan päässä oli, eikä kiusaaminen loppunut millään, ennen kuin yhdeksäs luokka loppui ja tiet erkanivat. Kiusaaminen jatkui koulun viimeisiin päiviin, ulkomaan luokkaretkelle asti - tämän reissun jälkeen kun porukka oli palannut koululle, rehtorikin vaivautui ottamaan yhteyttä välittömästi. Kertoi, mitä reissussa oli tapahtunut ja lohdutti, että pojat on otettu puhutteluun ja koteihin ilmoitetaan ja kyllä se siitä, kun nuoret nyt siirtyvät lukioon tai ammattikouluun. Nuoret ikäänkuin kasvavat siinä vaiheessa... Osittain hän oli vähättelevästä suhtautumisestaan huolimatta oikeassa - nyt poikani on saanut ensimmäisen kerran kouluaikanaan ystäviä uusista koulutovereista. Luokkahenki on mahtava, nuoret ovat erilaisia persoonia, mutta mahtuvat jokainen samaan huoneeseen hyvässä hengessä toinen toistaan tukien ja arvostaen. Tiedä sitten, kuinka menee näillä kiusaajilla - jatkavatko omassa uudessa opinahjossaan kiusaamista, onko uusi silmätikku löytynyt. Toivottavasti ei. Toivottavasti nämä pojat ihan oikeasti kasvoivat tuon maagisen yhden kesän aikana ja osaavat käyttäytyä myös muuten kuin vanhempien ihmisten "valvovan silmän" alla. Sen voin sanoa, että ikuiset merkit ovat oman nuoreni mieleen jääneet, ja itsetunnon kanssa on saatu tehdä töitä. Mutta onneksi hän on jaksanut klaarata asiat läpi ja uskaltanut ja pystynyt jättämään ne taakseen siten kuin ne nyt taakseen voi jättää, ja onneksi olemme voineet niistä keskustella sen jälkeen kun asia aikanaan saatiin auki. Nyt hän todellakin osaa arvostaa ystävyyttä (ja ystävällisyyttä) jota on uusilta koulukavereilta osakseen saanut. Kyllä on äiti tippa silmäkulmassaan kuunnellut, kun hän on 16-vuotiaana kertonut, kuinka huipulta tuntui, kun koulusta lähtiessä koulutoveri jäi odottamaan juuri häntä, että voivat mennä samaa matkaa. Eipä ole onneksi enää tarvinnut kuulla sanoja siitä, kuinka arvotonta oma elämä on, kuinka omasta elämästään voisi luopua. Meillä on siis onneksemme ollut onnellinen loppu koulukiusaamisen suhteen.

Summasummarum - jokaiseltä opettajalta, jokaiselta vanhemmalta jokaiselta kanssakulkijalta on löydyttävä vastuuta, rohkeutta ja uskallusta siihen, että kiusaamiseen puututaan - ihan siihen pieneenkin "vitsi, vitsi, ei me olla tosissaan" -juttuun. Sanonta "totta toinen puoli" päteen suurimpaan osaan näistä "vitseistä" , vähintään se puolet on aina totta, ja jos niitä ei kitketä aikuisen toimesta heti alkuunsa, vitsit senkun laajenee ja kokeillaan niitä "mukavien poikien tai tyttöjen kommunikointikeinoja" ja kohta tilanne on se, että mukana kiusaamassa on useampia ja osa mukana vain siksi, ettei muuta uskalleta, pelätään, että itse joudutaan kiusaamisen kohteeksi jos ei olla mukana jutuissa. Kahden kesken voidaan jopa todeta kiusatulle, että sä olet ihan ok ja mukava, mutta... Ja kiusaaminen jatkuu. Yeensä näissä kiusaamisjutuissa näyttäisi olevan se yksi kingi, se yksi promoottori ja alullepanija. Meidän aikuisten niin koulussa kuin kotona on otettava vastuu siitä, että jokainen lapsi ja nuori saa käydä koulunsa rauhassa, ilman pelkoa, ilman kiusaamista. Me aikuiset olemme ne, jotka määrittelevät lasten ja nuorten käyttäytymisen rajat ja normit.

#8: -  

 oletko ottanut yhteyttä mihinkään tai jutellut asiasta. Kyllä joku voisi auttaa..

#14: hs...98 -  

Tuttu tilanne on samanlaisia kokemuksia. En ymmärrä vanhempia jotka eivät ota tällaista asiaa vakavasti on vähän semmoinen tunne että vanhemmat tuntevat menettävänsä maineensa jos tunnustaisivat lapsensa syyllistyneen kiusaamiseen ja osittainhan tämä on tottakin jos ei osata neuvoa lapsille toisen ihmisen kunnioittamista vielä voisi pelastaa jotain kun edes tuollaisessa tilanteessa saisi lapsen ymmärtämään että tämä on toiminut väärin kiusatessaan. Osa vanhemmista lapsista näyttää jo ottaneen perheenpään roolin itselleen että olkaahan vanhemmat hiljaa. Kyllä on koulussakin henkilökunta pelokas kun ei uskalleta puuttua tilanteeseen kyllä siitä omasta mukavuudesta pitää tinkiä tuollaisessa tilanteessa sillä seuraukset voivat olla karmeita.Tunnen suunnatonta myötätuntoa teitä ja tilannettanne kohtaan yrittäkää pitää Eveliinan itsetuntoa yllä sillä tuollainen romahduttaa sen täysin. Jos koulua voi vaihtaa se saattaisi auttaa vaikka eihän se ole oikein että uhria rangaistaan koulun vaihdolla, se on vähän sama kuin jos joutuisit itse pahoinpidellyksi ja sinä vankilaan ja pahoinpitelijä jatkaa seuraavan uhrin kimppuun.Yrittäkkää löytää jostain voimaa jatkaa eteenpäin toivon teille sydämmestäni parempaa jatkoa.

Kiitos Tomin äidille, joka syksyn jälkeen nosti tämän esille.

Taistelimme vuoden poikamme koulukiusausta vastaan. Parissa kuukaudessa heti kouluvuoden alettua kahden kiusaajan porukka kasvoi neljään poikaan ja kiusaaminen oli jokapäiväistä. Kiusaamisesta oli myös lääkärin hoitoa vaatineita fyysisiä vammoja. Aiemmin poikamme oli suosittu ja pidetty. Tämä pääpukari vain sain aiemmin kiusaamansa pojan samallla luokalla käsiteltyä loppuun ja oli aika siirtyä seuraavaan. Olimme yhteydessä opettajaan. Vastaus oli, ettei välitunnilla voi kaikkea nähdä (kun pahin fyysinen vamma tapahtui). Olimme yhteydessä koulunjohtajaan, koulukuraattoriin, terveydenhoitajaan, opetuspäällikköön. Poikia juoksutettiin välillä pyytämässä anteeksi luokanopettajan toimesta siten, että kiusaajilleen vastaan sanonut meidän poikamme syyllistettiin ensin ja laitettiin pyytämään anteeksi, kun kiusaajat eivät kertoneet omista tekemisistään. Kun poikamme itse totesi opettajalle, että tämä ei nyt mene oikein, marssitettiin koko porukka pyytämään anteeksi, meidän poikamme toistamiseen. Nämä pojat olivat niin vanhoja, että anteeksipyytely oli naurettavaa ja hauskaa heidän mielestään. Vanhempiin ei pyynnöstämme huolimatta oltu yhteydessä. Yhteydenottoihimme ei vastattu koulusta, eikä koulukuraattorin tai opetuspäällikön taholta. Tilanne kärjistyi siihen, että lapsi alkoi heräillä öisin, ei tietenkään halunnut kouluun, eikä enää muistanut, minä päivänä oli surkimus ja minä päivänä oli heitetty kepillä poskeen.

Lopulta poika päätti, ettei enää mene kouluun. Sen jälkeen, kun olimme ensin itse olleet yhteydessä kaikkiin kiusaajien vanhempiin, opettaja otti asian Kiva-koulu käsittelyyn, mainiten pojallemme, että SINUN VANHEMPASI ovat olleet yhteydessä kouluun. Edelleen meille sanottiin, ettei tämä kuulu eikä tästä kuulu tiedottaa vanhemmille. Tämän jälkeen alkoikin sitten opettaja ja koulunkäyntiavustaja käyttäytymään poikaamme kohtaan varsin kummallisesti. Koko prosessin aikana koulunjohtaja vastasi yhteen sähköpostiimme, opetuspäällikkö ei yhteenkään. Yhtään puhelinsoittoa emme saaneet kummaltakaan, vaikka näin luvattiin. Sähköposteja ja vastaamattomia puheluita, tekstiviestejä jouduimme lähettämään varmaan kymmeniä. Jouduimme toteamaan kouluun/opetuspäällikölle, että olemme pakotettuja viemään asian pidemmälle.

Minä neuvoisin muita: kiusaajista kannattaa tehdä lastensuojeluilmoitus, opettajat/koulunjohtaja/ opetuspäällikkö/sivistystoimenjohtaja/koulukuraattori/terveydenhoitaja syyllistyvät virkavelvollisuuden rikkomiseen, mikäli he eivät puutu kiusaamiseen. Tähän kannattaa vedota viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää siltä, että asiaa yritetään painaa villaisella. Kiusaamisesta kannattaa ja voi tehdä rikosilmoituksen, lastensuojeluilmoituksen lisäksi. Pitkää päiväkirjaa, kommunikoikaa sähköpostitse, jotta teille jää todisteita. Jos keskustelette ilman todistajia opettajan kanssa, nauhoittakaa vaikka keskustelu, jotta teille jää todisteita.

Tässä meidän tapauksessamme, kaikki vastuuhenkilöt - luokanopettaja, koulunjohtaja, koulukuraattori, sivistystoimenjohtaja, terveydenhoitaja, opetuspäällikkö - syyllistyivät monelta osin virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Antamani neuvot kuulostavat ehkä radikaaleilta, mutta lapsen sielun vammautuminen on vielä radikaalimpaa ja peruuttamatonta. Kiva-koulu systeemi on hokema, johon vedotaan, mutta jota ei joko osata käyttää tai se ei toimi. Sen taakse on helppo mennä piiloon.

Miksi tuon tämän julki, nämä tapauksethan muistuttavat toisiaan ja kaikki on jo kuultu. Tämä pääpukari on jälleen aloittanut ja vetää helposti muuta porukkaa mukaansa. Hänellä on paha olla, perheessä on jotakin vikaa. Vanhempiensa mielestä hän vain heittää läppää tai hänen huumoriansa ei ymmärretä.  Pelko... 

Kiitos taas tässä välissä kaikille, jotka otatte kantaa, kommentoitte, tuette ja jaatte omiakin kokemuksia. En jokaiselle pysty erikseen vastaamaan, mutta luen jokaisen tekstin <3

Toivottavasti tähän ongelmaan saadaan toimiva ratkaisumalli. Voimia teille, Tomin perhe! Meidän poikaa kiusattiin koko alakoulun ajan. Samaa yritettiin yläkoulussa, mutta poika sinnikkäästi pisti vastaan. Hän on itse pienestä asti puolustanut kiusattuja, jos on ollut todistamassa kiusaamista. Nyt poika aikoo nuoriso-ohjaajaksi, että voi edelleen vaikuttaa kiusaamisen vähentämiseen. 

Vanhempien pitäisi katsoa enemmän lastensa perään. Ei kiusaaminen ole pelkästään koulun asia! Asenteet ja käytöstavat opitaan jo kotona!

#61: -  

 Noin minäkin ajattelin,mutta.....jos tiedät että lastasi kiusataan ... vaihtakaa koulua niin kauan kun lapsenne on vielä kunnossa....kiva- koulu on vain kilpi, jonka taakse koulun edustajat piiloutuu vastuutaan, muuta käytännön merkitystä sillä ei ole. IItse päädyimme irtisanomaan lapsemme koulusta ja hän suoritti peruskoulun kotiopetuksessa......Ainut mitä kadun on, ettemme tehneet sitä jo aiemmin.......

Lasta kiusataan - mitä siinä on tehtävissä? Olen tämän kokenut oman lapseni osalta. Jouduin tilanteeseen, johon en koskaan olisi kuvitellut joutuvani. Minun, sanavalmiin ja sosiaalisesti neuvokkaan äidin, lasta kiusattiin. Lapseni on poikkeuksellisen "sisäisesti kaunis" ja kaikille aina hyvää haluava ja äärimmäisen tottelevainen (jopa minua se joskus hermostuttaa). Aluksi yritimme valmistella lastamme kohtaamaan kiusaamistilanteen ja opetimme valmiita lauseita, joita hän voisi käyttää. Mutta eihän se niin mene; vaikka kiusaamisen alussa voisikin sanoa opittuja lauseita, niin siitä eteenpäin lauseet pitää muodostua lapsen itsensä sisältä tilanteeseen sopivana. ... Ja jos siihen lapsi ei kykene juuri siinä ja silloin ja vieläpä uskottavasti, niin kiusaaminen vain jatkuu, syvenee ja raaistuu. Päiväkodin henkilökunnan ja opettajien henkiset resurssit ovat pitkälti lopussa liian suuren työkuormaa tai sitten vain huonon johtamisen aiheuttaman tylsistymisen johdosta. Useimmat vanhemmat reagoivat vahvan kielteisesti ajatukseen, että heidän lapsensa olisi kiusaaja. Toisaalta se on luonnollista.

Mielestäni kiusaaminen on Suomessa julkinen salaisuus. Kiusaamisesta puhutaan päiväkodissa/koulussa vain pakon edessä eli vasta silloin, kun sitä jo tapahtuu. Silloin ollaan jo myöhässä. Useimmiten kiusaamistilanteissa olevat tahot ovat ensikertalaisia ja siksi he joutuvat itse keksimään JOKA KERTA PYÖRÄN UUDESTAAN - miten tässä tilanteessa tulisi toimia... Sen sijaan että jo ennen mitään kiusaamista asiasta olisi käyty arvokeskustelu kaikkien tahojen kanssa (vanhemmat, hoitajat ja opettajat) ja kaikki siten ymmärtäisivät asiat samalla tavalla ilman tarvetta olla kiusaamisen kohteen tai puolustajan asemassa. 

Tällainen käytäntö voidaan vain saada aikaan poliittisen tahtotilan kautta. VaSut, KiVat ja henkilöstöpolitiikkaan ym. kaikki tulee virittää kiusaamista ENNALTAEHKÄISEVÄÄN asentoon. Tästä tulee lisää kustannuksia kyllä, mutta yhteiskunnan kokonaiskustannukset pienenevät tai ainakin kouluista tulee ulos yhteiskuntakelpoisimpia yksilöitä. ARVOSTAN SUURESTI PRESIDENTTIÄMME, Sauli Niinistöä, koska hän on ottanut kiusaamisen esille teemana, jonka estämiseen meidän kaikkien tulee antaa oma panoksemme.

Oman lapsen osalta taistelimme voimalla työpaikkaansa suojelevia hoitajia vastaan. He omalta osaltaan väheksyvät kiusaamisen määrää ja ilmenemismuotoja. Vanhemmat aktiivisesti joko sulkivat silmäänsä tai joo-joo kommentoivat asiaa ja kotona sitten lapsensa kuullen totesivat meidän olevan liian herkkänahkaisia. (Miten määritellään kiusaaminen; se täytyy yhdessä käydä läpi ennen kuin mitään on edes tapahtunut). Se mitä me pystyimme tekemään oli olla kotona lasta kannustava, vahvasti ja ehdoitta lasta rakastava ja ennenkaikkea lasta herkällä korvalla kuuleva ja kiusaamiseen liittyvässä keskustelussa johdonmukainen ja sen tuomitseva. Lapsemme maailma ei ole romahtanut ja hän tuntee kodin tuen. Kiusaajat ovat itse asiassa pikku hiljaa ajautuneet huonompiin ja huonompiin seuroihin ja ruvenneet jopa kiusaamaan toinen toisiaan. Tähän, sinänsä onnelliseen olotilaan, olemme päätyneet lapsemme itsensä ansiosta - hän joutuu kohtaamaan kiusaajaksi itse ja me vanhemmat voimme vain antaa kohtaamiseen työkaluja. Niin ja vielä, lapsemme urheilee paljon ja saa siitä itsekunnioitusta. Terve mieli terveessä kehossa ja sitten sitä RAKKAUTTA.

Poliitikot - tuntekaa vastuunne ja antakaa varhaiskasvatuksen ja kouluun tarpeelliset resurssit!

#134: Vastuu on todellakin aikuisten - Taistelua ja mitätöintiä 

 Hyvä neuvo muuten mutta sosiaalivirkailijat/ lastensuojeluviranomaiset ovat myös kunnan työntekijöitä .......jotka eivät ikäänkuin kuule sanaa" kiusaaminen" ...vaan alkavat tutkia kiusatun lapsen kotioloja, että jos sieltä löytyisi jotain, millä mitätöidä kiusaamisesta valittajan kertomus.   Myös he kuuluvat tähän vähättelijöiden joukkoon ....."hyvä veli" verkosto toimii....

Asia on erittäin tärkeä ja kitos Tomin äidille kun tuot asian julki. Itseäni on aikoinaan kiusattu ja vielä 30v jälkeen kun luen,tulee elävästi mieleeni kisatun tunteet ja arvet jotka kaverit ovat saaneet aikaan.

Kiusaaminen voi olla niin salakavalaa,opettajat eivät näe ja lapset eivät uskalla kertoa kotona. Toivon että näin jukisuudella saataisiin opettajille/kasvattajille enemmän resursseja koulunkiusaamiseen.

On niin surullista lukea että kiusaaminen vei hengen.

Lämmin osaanotto Tomin läheisille.

Mulla on tosi kahtiajakoset tuntemukset tän aisan suhteen. Joo, tottakai pitää lopettaa kiusaaminen, mutta kun syy ei ole ihmisissä vaan järjestelmässä. Jos halutaan että kiusaaminen loppuu, niin koulujärjestelmään täytyy tehdä perinpohjainen remontti. Kouluista täytyisi tehdä avoimia oppimiskeskuksia, lopettaa vertaileminen ja ulkoinen arviointi, antaa jokaisen valita oma oppimisympäristönsä ja kaverinsa. Tällaisessa ympäristössä ei kenenkään enää tarvitse kiusata, kun jokaiselle riittää riittävästi mielekästä tekemistä...

Kiusaaminen on suora seuraus järjenvastaisesta, pakkoon perustuvasta ympäristöstä, jossa lähes kaikki ihmisen luonnolliset impulssit pyritään tukahduttamaan. Kiusaaminen on yksi tapa osoittaa omaa turhautumista ja toimia niin kuin systeemi opettaa, eli järjettömästi...