Koulukiusaamisen lopettamiseksi. Tomin muistolle.

Annan suuren arvon Äidille kun häneltä löytyy sisua ja voimaa kertoa Tomin tapaus julki!

#128: hki - Re:  

 Kyllä meitä aikuisia on auttamaan, sinun pitää puhua jollekin

Koulukiusaaja on usein myös tulevaisuuden työpaikkakiusaaja.

Inhimillisen hädän lisäksi aiheutuu yhteiskunnalle ja työnantajille huomattavia kustannuksia kiusaajista.  Enpä ole missään nähnyt noita laskelmia.  Belgiassa työpaikka kiusaaminen on määritelty tarkoin laissa ja siellä on myös määritelty sanktiot. Paha saa vallan,koska hyvät ihmiset eivät tee mitään.(Edmund Burke)

Kiitos tärkeän asian esille tuomisesta.

Toistan itseäni. Kiitos kaikille allekirjoituksista ja kommentoinneista/keskustelusta. Luen kaikki, mutta en jokaiseen pysty vastaamaan henkilökohtaisesti. Korostan vielä, että kerroin Tomin tarinan, koska kiusaamiselle pitää tehdä jotain nyt ja tulevaisuudessa. 

Olin itse aikoinaan yläasteella koulukiusattu. Asiasta jäi syvät traumat ja vaikka nykyään olen pärjännyt hyvin työelämässä ja pystyn olemaan sosiaalinen yms. niin asia vaikutti merkittävästi luonteeseeni.

Tiedän, että olisin saanut vaihtaa koulua kiusaamisen vuoksi niin halutessani. En halunnut vaihtaa koulua, sillä tiesin myös että jos siirtyisin tällä taustalla ja ketään sieltä tuntematta uuteen kouluun, olisin suurella todennäköisyydellä joutunut sielläkin kiusatuksi. Uuden tulokkaat ovat aina riskiryhmässä. Koulumatkasta olisi myös tullut huomattavasti hankalampi ja vähätkin tuttavani koulussa olisivat jääneet taakse.

Minua ihmetytti kovasti silloin ja ihmetyttää edelleen, miksi kiusattua "rangaistaan" siirrolla ja kiusaaja saa porskuttaa edelleen. Minusta kiusaaja pitäisi siirtää uuteen kouluun, jossa hän on ilman kokoamansa seuraajajoukon tukea. Yleensä, vaikka kiusaajia onkin joukko, niin toimintaa johtaa yksi tai korkeintaan kaksi henkilöä, joita muut seuraavat.

Kiusaajalle voi kuulemma aiheutua traumoja, jos häntä näin rangaistaan. Uhrin elinikäisistä traumoista ei vaikuta olevan niin väliä.

Suomi, hyvinvointi valtioko. Minua kiusattiin seiskaluokalla 80- luvulla kun muutimme kaupungista toiseen. Suuri koulu pienessä kunnassa osottautui melkopian sisäänpäin kääntyneeltä. Minua alettiin kiusaamaan pelkästään siksi että olin asunut kaupungissa. En tuntenut ketään enkä seiskalla saanut kavereita. Musiikkiopisto , kuoro ja ystävät jäivät vanhaan kaupunkiin. Vanhemmat ryyppäsivät aikalailla siihenaikaan ja koulussa alettiin tönimään. 9Luokan pojat ottivat oikein silmätikukseen ja sain haluamattani haukkumanimen. Koko koulu oli kimpussani lukuun ottamatta joitakin oppilaita joista osasta tuli myöhemmin ystäviäni. Kiusaaminen oli niin henkistä kuin fyysistäkin. 7-Luokan tyttöä ringissä paiskoneet usein viisi isoa poikaa sai aikaan melkosen suuret vammat, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Välitunnilla tuli usein uhkailuja koulunjälkeen tapahtuvasta hakkaamisesta. Luultavasti joku puhui perättömiä juttuja minusta koulun kovisjengille koska itse en kertonut kellekkään mitään, en puhunut juuri mitään. Olin hiljaa ja eleetön.Päätin että käyn koulua vaikka minut tapettaisiin koulumatkalla. Jääpallosta kun tuli nenään ja vedet silmiin pelkästään kivusta,vei joku tuntematon minut opopn luo joka hoiti koulukiusaus juttuja myös. Tämä silloin tuntematon tyttö kertoi minun puolesta millaista elämäni on ollut koulussa kaksi kuukautta. Opo totesi vain ettei mahda tilanteelle mitään? Sillä hetkellä ajattelin että toivottavasti tuon ukon elämä on hirveää. Kiersin koulusta kotiin kilometri kaupalla peläten mopojengiä. Pyörä oli aina rikottu ja kotiin melkein viisikilometria. Poika jengin lisäksi kiusaamista oli muiltakin joka päivä. On viety poikien vessaan ja uhattu vaikka millä. Kerr an kysyin miksi? Potkittu, hakattu yms. vaatteita sotkettu ym s. Yksi perjantai ruokapöydässä vanhemmat riiteli, taas. Iskin haarukan pöytään pystyyn. Sain hirveät huudot. Totesin vain että menen nyt tappamaan itseni. Kukaan ei tullut perääni. Olin myöhään ulkona metsässä. En tappanut itseäni. päätin käydä koulua . Päätin etten ikinä itke. Kiusaaminen loppui . 18 vuotiaana olin baarissa parin pojan kanssa. muutama vanha kiusaaja sattui paikalle. otin asian puheeksi. Poikia alkoi pelottamaan. Osat olivat kääntyneet.Se riitti minulle. Anteeksi kuului jonkun suusta.Minu sta kasvoi taisteilija luonne. Jotain hyvää jos etsin tästä , en pelkää ihmisiä, niitä ylimielisiä työpaikan ilkeilijöitäkään.pelkään kyllä omaa suorasanaisuuttani. Olen toisinaan liiankin vahva. Ihmettelen perusopetusta . Jotkut asiat eivät etene koskaan. Miettikää. Koko koulu kimpussa , koko seiskaluokan. Ei ystäviä samassa kaupungissa. Vanhemmat eivät reakoineet ja koulun Opo ei halunnut puuttua koko asiaan. Ysiluokalla olin jo saanut kavereita. Vielä joku urpo yritti nimitellä. Sanoin aina takaisin ja as ia jäi siihen. Osanotto adressin aloittaneelle. Voisi olla että minuakaan ei enää olisi jos olisin antanut periksi. En ole katkera mutta tosiaan sairastunut vahvuuteen. Menestynyt kohtalaisesti. Opettanut lapsille että kiusaaminen on typerää ja lopulta kertoo kiusaajan tyhmyydestä.

Miltähän mahtaa tuntua siitä, joka muistaa irrottaneensa sen vaijerin.

Onko yöunet rauhalliset...

#235: opettajille sosiaalikasvatusta. kouluille poliisit? - kiusaajan naama ei unohdu koskaan.. 

 Mulle on käynyt vähän samalla tavalla. Paha sisu ja kovuus kasvaneet. Enää ei satuta oikeastaan mikään. Olen jollain tapaa kääntänyt kiusaamisen sellaiseksi "vittuuntumisenergiaksi", siinä on jopa jotain positiivistakin...

Kiitos niin uusista, kuin aikaisemmistakin allekirjoituksista ja kommenteista <3 Toistan itseäni, luen jokaisen kommentin, mutta vastaan näin yhteisesti. Mahdotonta vastata kaikille yksityisesti. Upeat yli 12 000 allekirjoitusta jo. Jakakaa adressia ystäville, työtovereille ja kaikille tutuille, jotta yhä useampi allekirjoittaisi sen. Kiitos <3 

Minua koulukiusattiin ala-asteella. Välitunnit oli pahimpia, koska kiusaajat olivat vuotta vanhempia ja ehtivät vain silloin kiusaamaan. Sain lumipesuja, minua potkittiin, taskussani ollut kirjastokortti paloiteltiin.. vähän kaikkea ehti tapahtua vuodessa. En silti ikinä jäänyt kotiin, vaan yritin aina loppuun asti puolustaa itseäni ja olla minä. No turpaanhan sitä tuli, mutta olin minä ja harrastin vapaa-ajalla urheilua. Jossain välissä äitini huomasi mustelmat, kastuneet koulukirjat, rikotun omaisuuden ja alkuun väitin tapelleeni..  Kerran pyysin rahaa uuteen kirjastokorttiin ja kerroin, että kiusaajani katkaisivat entisen. Siitä meni luokanopettajalle ensintieto, pikku koulussa 5-6 luokka oli samassa, joten opettaja vakuutteli, etteivät nämä kympin oppilaat kiusaa ketään. Eli ei mitään vaikutusta. Lopulta äitini soitti rehtorille, jolle tämä tieto luokanopettajalta ei ollut kantautunut. Istuttiin palavereissa, oli terveydenhoitaja, psykiatri, rehtori, luokanopettaja, erityisopettaja jne. Viimeinen palaveri, jouduin sopimaan kiusaajieni kanssa, lyömään kättä päälle, että ei kanneta kaunaa, vaikka puoli vuotta yrititte tehdä elämästäni helvettiä. Onneksi vuosi oli lopuillaan ja kiusaajani vaihtoivat koulua. He menivät ylä-asteelle ja eivät olleet saaneet stipendejään, koska minä. Välit oli melko jäätävät. Kuulin viimeisessä palaverissa miksi he minut olivat valinneet uhriksi. Syy: Olin kuvaamataidon tunnilla ilmoittanu, että haluan piirtää koiran kuvan, koska inhoan kissoja. Siitä ajatus oli lähtenyt..

Kesän jälkeen olin kutosluokalla, käytös arviointini oli laskenut kevään todistukseen, koska olin aiheuttanut itse kiusaamiseni, tätä mieltä erityisopettaja oli, sama mies, joka ehdotti terapiaa, koska olen häiriintynyt.

 Kutosluokka meni hyvin, kukaan ei ollut kiusaamassa. Kiusaajani olivat jo ylä-asteella. Minun piti mennä tutustumaan ylä-asteelle päiväksi. Kiusaajani olivat tukioppilaita ja he olivat merkitty minulle ohjaajiksi. Äitini soitteli molempiin kouluihin, jonka jälkeen selvisi, etteivät nämä kaksi saaneet merkintää papereihin tai tietoa ei muuten vaan välitetty eteenpäin. Ylä-asteella oltiin kauhuissaan ja luvattiin toimia. Sanoin ettei minulle tarvitse vaihtaa tukioppilaita, kyllä me päivä pärjätään. Loppujen lopuksi kiusaaja on säälittävä, koskaan ei ole vain yhtä kiusaajaa, vaan että uskaltaa kiusata vaatii vähintää kaksi ja usein enemmänkin raukkoja.. Joten päätin, etten pelkää.. Menin päiväksi heidän kanssaan ylä-asteelle. Jos olisin jänistänyt sen päivän kiusaaminen olisi varmaan jatkunut jollain tapaa uudessa koulussa.. Toinen kiusaajani oli oikesti pahoillaan ja pyysi anteeksi, tällä kertaa uskoin sen. Toinen kiusaajani ei puhunut minulle sanaakaan koko päivänä. Kiusaaminen ei jatkunut, mutta toinen kiusaajistani yritti kerran salibandy treeneissä vahingoittaa minua, onnistuen vain itse saattamaan itsensä naurunalaiseksi.

Vuosia myöhemmin välit ovat samat, toinen ei puhu ja välttelee.. Toinen on kuin kuka muu entinen koulututtu, tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan. Mietin usein kiusaamis uutisia lukiessani, että opettajat tai joku kyllä tietää, mutta ei oikeasti välitä. Sanotaan vaan, että ei ne ketään kiusaa ja se vain jatkuu. Ja onhan kiusaajien kotonakin oltava jotain väärin.. Kuka opettaa lapselleen, että me ollaan parempia ja voidaan kohdella muita huonosti. Jatkoin opiskeluani sen jälkeen kuusi vuotta ja kävin armeijan välissä. En ikinä kääntänyt selkääni muille, jotka olivat samassa asemassa kuin minä pienenä. Ystävystyin mitä erikoisimipien ihmisten kanssa ja en ikinä alentunut siihen mihin moni meni mukaan.. Naljaillaan tuolle, koska.. Se on r-vikainen, se harrastaa japanilaista sarjakuvia, se ei puhu suomea kunnolla. En koe, että kiusaaminen olisi jättänyt minuun sellaisia arpia, joita haluaisin piilotella tai mistä en halua puhua. Päinvastoin en ikinä antaisi anteeksi itselleni, jos kiusaisin muita tai en auttaisi muita kiusattuja.. Olen se sama minä, joka sai välitunnilla turpaan ja lumipesuja. Olen minä, vaikka joku yritti tehdä elämästäni helvettiä. En ikinä halunnut olla muuta, kuin minä itse. En kokenut ikinä tarvetta pönkittää egoani kiusaamalla itseäni pienempiä tai yleensäkkään ketään. Toki voin myös sanoa sen, että samalla luokalla olevia en voinut ikinä valita, mutta kaverit pystyin. Ei kaikkien kaveri tarvitse olla, mutta pitää silti kyetä käyttäytymään sivistyneesti.. Jos luokan 23 oppilasta otetaan mukaan jalkapallon pelaamiseen, miksi se yksi tarvisi jättää ulkopuolelle?

#229: -  

Koulukiusaajat ovat säälittäviä luusereita.. Luusereita, jotka luulevat olevansa parempia ihmisiä. Miksi luulet, että he vuosien jälkeen tunnustaisivat? Tai edes aidosti katuisivat? Moniko koulukiusaaja oikeasti on pahoillaan ja pyytää vilpittömästi anteeksi.. En ainakaan sanoisi, että aikuiseksi varttunut politiikko. Hän tekee sen vain saadakseen ääniä. Ja mitä Tomin tappajiin tulee, vähintään tappona pitäisi tuomita, jos ikinä jäävät kiinni. Ei kukaan minkään vehkeen jarruja kopeloi silleen, että siitä mitään hyvää toivoisi toiselle. Vankila voisi olla oikea paikka..