Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

#19: Iera - mira

Intialainen sanonta : Se joka puhuu ei tiedä , se joka ei puhu tietää .

Vain ihminen joka on joutunut kokemaan lapsensa kuoleman tietää että "jopa" 5 vuoden jälkeen on ikävä aivan hirveä ja se ei lopu koskaan .

Itse vaihtaisin surun lapsen kuolemasta vaikka mihin murheeseen koska minä tiedän , mutta vaihtaisitko sinä omat murheet tähän /ystäväsi tuskaan jos tietäisit mitä se on,enpä usko.

Kyllä oman lapsen menetys on niin iso asia, että se ansaitsee liputuspäivän. Myös se, että heitä muistetaan julkisesti, tuo niille, jotka unohtavat menetetyt lapsemme ja unohtaessaan luulevat, että mekin, jotka lapsen menetimme, olemme unohtaneet ja elämä jatkuu, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Kuitenkaan mikään ei ole niin kuin ennen menetystä. Me kannamme surua sisällämme loppuelämän.

#1: Hipitti Random - EN ALLEKIRJOITTANUT

 Luuletko, ettemme muista lapsemme syntymä- kuolin- ja kaikkia muitakin heille tärkeitä päiviä, vaikka haluammekin, että heitä muistetaan liputuksella. Tämä asia on aivan liikaa vaiettu. Ihan kuin, jos emme puhu asiasta tai näytä, että näin on tapahtunut, asiaa ei olekkaan. HAH.

#11: Iera - Luonnotonta?

Aivan oikein. Jatkuva suru ja muistaminen ovat eri asioita. Mutta, jos ihminen masentuu, niin auttaako käskeminen tai se, että nyt jo pitäisi parantua -ajattelu ja puhuminen. Ei kait ihminen masennukselleen mitään voi. Se on aivan sama, kuin sanoisin sinull: "Mikset mene ja paranna tätä läheistä ihmistä". Se, mitä kenenkin aivoissa tapahtuu tai on tapahtumatta, on sellaista, mille me emme voi mitään. Mutta toivon, että lakkaat arvostelemasta tätä naista, sillä sinä et voi tietää, miten paha olo hänellä on, koska et tosiaankaan näe hänen sisälleen. Ainoa asia; minkä voit tehdä, on se, että kysyt, mitä apua voit hänelle mahdollisesti antaa. Ei kukaan ole rakastamatta muita lapsiaan oman lapsen menetyksen jälkeen tahallaan. Ihminen ei aina vain voi pahalle ololleen mitään.

#34: Saija Sorvari -

 Aivan oikein Saija. Olin juuri syntymäpäivillä ja tuntui hyvältä, kun eräs henkilö, jota en ollut moneen vuoteen nähnyt,  tuli minulle sanomaan, että menetit lapsesi. Sinulla on varmaan ollut vaikeaa. Yleensä ihmiset eivät enää näin neljän vuoden jälkeen lapsen menetyksestä, puhu asiasta, ikäänkuin poikaani ei olisi koskaan ollutkaan. Se tuntuu usein pahalta ja surulliselta. Mutta se, että ihmiset muistavat ja  huomaavat tuntuu pitkään sydämessä hyvältä tunteelta.

hemmetti mikä ajatus ::D:D:DD::D muutki liputuspäivät sais painuu kuusee :D:D:D

Toki voisi salon sijaan liputtaa myös kuusesta. : )

Tällainen päivä on olemassa. Viattomien lasten päivä on joulukuussa jolloin muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja.
MUTTA
Päivä on kuitenkin yleistynyt päiväksi, jolloin muistetaan KAIKKIA "viattomia" lapsia, jotka ovat menehtyneet tai jotka ovat joutuneet kaltoinkohdelluiksi yms.

Wikipedian määritelmä:

Viattomien lasten päivä on kristinuskossa juhlapäivä, jota vietetään niiden beetlehemiläisten lasten muistoksi, jotka kuningas Herodes Matteuksen evankeliumin 2. luvun mukaan surmautti.^[1]

Päivää vietetään useimmissa kristillisissä maissa 28. joulukuuta. Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa kyseisenä päivänä on tapana tehdä piloja muiden maiden aprillipäivän tapaan. Ruotsissa ja Suomessa viattomien lasten päivä oli ennen vuotta 1774 pyhäpäivä (neljäs joulupäivä).^[2][3]. Se oli niin sanottu pikkupyhä eli päivä, joka oli niin pyhä ettei saanut tehdä työtä mutta ei niin pyhä että olisi pitänyt viettää sitä uskonnollisen hartaasti.

Evankelisluterilaisen kirkon määritelmä:

Viattomien lasten päivä

4. joulupäivä

Jeesus pakolaisena

Joulukuun 28. päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesus-lapsen ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten.

____________________________________________________________

Ei oikein istu pirtaan. Murhia, marttyyreja, vainoa, Jeesuksen pelastuminen... historian havinaa ja uskontoa. Jos itsemurhan tehneille tai työtapaturmissa menehtyneillekin esim. on omat muistopäivänsä, niin mikä ettei nykypäivän menehtyneille lapsille, joita valtaosa ei muistele surmattuina eikä marttyreina.

Syyskuun 23. päivä on syyspäiväntasauspäivä:

Lippu salkoon ja kynttilät palamaan kaikkien menehtyneiden vauvojen, lasten ja nuorten kauniille muistoille ja tärkeille elämille ja rakkaudelle joka ei kuole koskaan. ♥ ♥

http://www.facebook.com/home.php?#!/event.php?eid=149541428413171

Pidän muistopäivää henkilökohtaisesti tärkeänä 2 vuotta sitten menehtyneen Juhanan muistamiseksi. Samalla haluan olla muiden saman kokeneiden vanhempien rinnalla.

halusin tämän tiedoksi myös laittaa,jos joku ei tiedä.eli lokakuu on julistettu kansainväliseksi raskauden aikaisten ja imeväisikäisten muistokuukaudeksi.lokakuun 15. on päivä jolloin on kansainvälisen valon aallon päivä.eli idea on että ihmiset ympäri maailman sytyttäisivät kynttilän klo 19 omaa aikaansa näiden lasten... kunniaksi ♥
http://www.october15th.com/

perjantaina 23,9 yllätän Tallinnalaiset ja sytytän hotellin terassilla kynttilän tyttäreni pienen Olavi- enkelin muistoksi. Siitä on kohta vuosi, ja joskus tuntuu että se oli vasta eilen.

#1: Hipitti Random - EN ALLEKIRJOITTANUT

Olen samaa mieltä. Jos lipun haluatte, niin miksei hautajaisseremoniaan voi tuoda lippua mukanaan vai onko se vain armeijassa ja sodassa palvelleita varten?

Otan osaa lapsensa menettäneiden suruun, mutta minulla on vähän Raamatullinenkin käsitys asiaan. Raamatussa kielletään pystyttämästä alttareita kuolleille, palvomaan henkiä ja puhumasta kuolleiden kanssa. Pitäisi siis jossain vaiheessa surutyötä hyväksyä ja antaa kuolleen mennä Taivaan isän luokse. Voimme vain rukoilla, että näemme kuolleet omaisemme sitten joskus tuonpuoleisessa.

Itkijänaiselle:

Lapseni kuolinpäivänä lippu oli puolisalossa ja hänen siunauspäivänään se oli puolisalossa ja muistojuhlan aikaan se nostettiin salkoon. Lippu kuuluukin kuolinseremonioihin.

Pyhäinpäivä ja Kaatuneiden muistopäiväkin lienee sitten mielestäsi "alttaria ja kuolleiden palvontaa" vaikka virallisia liputuspäiviä ovatkin?

Täsmennän hiukan, että vanhemmat kyllä ovat joutuneet hyväksymään lastensa kuoleman ja kyllä ovat antaneet lapselle luvan lähteä (monet jopa aiemmin kuin lääkärit... ) Mutta meillä on muistot ja rakkaus joka ei koskaan kuole.  Haluamme vaalia lastemme muistoja ja kunnioittaa kiitoksella heidän liian lyhyitä viattomia elämiään kerran vuodessa yhteisestikin. Vaikka lapsemme on mielessämme päivittäin monen monituista kertaa vielä vuosikymmenenkin päästä.  

Elä sinä "raamatullisesti", mutta kyllä minun elämässäni papitkin ovat olleet järjestämässä erilaisia vuotuisia muistohetkiä nuorille menehtyneille vuodesta toiseen eivätkä säti palvomisesta, vaan ymmärtävät suruista suurimman ja tarpeen muistella ja säilyttää se mitä jäljellä on. 

Kaikki juhlapäivät menettivät merkityksensä kun poikani 19-vuotiaana kuoli kaksi vuotta sitten. Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle on hieno ajatus, jota ei monikaan ymmärrä ellei itse ole lastansa menettänyt. Me elämme toisella planeetalla, rinnakkaistodellisuudessa. Tällaiset ns kansalliset muistopäivät kokoavat meidät yhteen jakamaan sanatonta ymmärrystä ja tukea toisillemme ja auttaa meitä siinä pelossa, että lapsemme unohdetaan. Suru ja ikävä kulkevat mukanamme lopun ikää, siitä ei yli pääse, mutta helpottaa kun on kanssakulkijoita.

#92: Saija -

Hyvä, ettette pyydä liputuspäivää "kuolleille enkeleillemme" tai "liputus päivä abortoiduille sikiöille"! Minulla ei ole mitään vastaan Pyhäinpäivän, Kaatuneiden muistopäivää, eikä hautajaisseremoniaan liittyvää liputusta vastaan. Hei haloo! Kyse on siitä, että yhdelle ryhmälle haetaan omaa liputuspäivää, mikä on mielestäni yksinäköistä. Raamatun mukaan kaikella on aikansa, aika on elää, aika on kuolla... Niin karmeaa kuin se joidenkin mielestä kuulostaakin, niin kenenkään elämä ei ole "liian" lyhyt. Jokaisella on aikansa ja vain Jumala omistaa meistä jokaisen.

Otan osaa suruusi, Saija, kaikesta huolimatta!

Minna Blomberg

Olet nyt enkeli tuolla taivaalla,

Katsot minua joka hetki,

Tulet aina olemaan muistoissani,

Joka hetki ajatelen sinua,

Suuri on kaipuu,

Sylikummini.

Minna Blombergin muistoa kunnioiten ; Linda ,

sytytän kynttilän tänään 23.9.2010. Poikani Villen kuolemasta tulee tänään kolme ja puoli vuotta. Ikävä on suuri.

Minulla on ystävä joka on joutunut synnyttämään kuolleen lapsen. Nyt vasta lueskeltuani kirjotuksianne, tajusin miten pönttö olen itse ollut. En ole uskaltanut kysellä häneltä koskaan ylimääräistä ja olen pelännyt joskus kysyä että miten voit. Välttelen lapsista puhumista hänen kanssaan, siksi koska olen ajatellut ettei hänelle tulisi paha mieli. Nyt ymmärsin, että ystävänä minä voisin todella puhua ja muistella hänen kanssaan hänen enkeli vauvaansa. Voin vaikka itkeä hänen kanssaan yhdessä.

Allekirjoitan todellakin tämän adressin, sillä tästä tosiaan vaietaan liikaa, aivan kuten nämä kuolleet lapset eivät olisi koskaan olleet olemassakaan. He ovat ja he ovat osa maailman historiaa, ovat yhtä arvokkaita vieläkin, kuten elävät ihmiset. Heillähän on ollut omat kasvot, oma nimi, oma persoona, ei heitä saa unohtaa!

Itselläni on 3 ihanaa lasta, enkä ikinä voisi kuvitellakkaan menettäväni heitä, mutta tiedän, että niin voi käydä minullekkin.

Syvä osaanotto kaikille lapsensa menettäneille ja voimia!

#94: Itkijänainen - Re:  Hyvä, ettette pyydä liputuspäivää "kuolleille enkeleillemme" tai "liputus päivä abortoiduille sikiöille"! Minulla ei ole mitään vastaan Pyhäinpäivän, Kaatuneiden muistopäivää, eikä hautajaisseremoniaan liittyvää liputusta vastaan. Hei haloo! Kyse on siitä, että yhdelle ryhmälle haetaan omaa liputuspäivää, mikä on mielestäni yksinäköistä. Raamatun mukaan kaikella on aikansa, aika on elää, aika on kuolla... Niin karmeaa kuin se joidenkin mielestä kuulostaakin, niin kenenkään elämä ei ole "liian" lyhyt. Jokaisella on aikansa ja vain Jumala omistaa meistä jokaisen.

Haloo itsellesi. Eiköhän se ole Kaatuneiden muistopäiväkin vain yhdelle ryhmälle kuuluva liputuspäivä... Mutta sen sinä sallit. Vaikka sodassa kuolemiseen passaa täysin nuo samat raamatulliset kommenttisi. Sotamiehenkin on aika elää ja kuolla, hänelläkin on aikansa ja hän on Jumalan oma. Mitä sen kummempaa siinä sitten on? Samanarvoisia ihmisiä kuin viattomat lapset tai kotirouvat.

Miksi liputetaan Pyhäinpäivänä? Miksi uskonsa takia surmattuja marttyyreja pitäisi liputtaa, mutta ei lapsia? Marttyyreillakin oli aikansa ja kohtalonsa, ei siinä sen kummempaa, mutta lippu liehuu vielä tänä päivänä.  Toisaalta miksi liputetaan äitien- ja isänpäivää, nekin on vain yhdelle ryhmälle kerrallaan. Ei koske koko kansaa. On ikisinkkuja, vanhojapiikoja - poikia ja on pariskuntia jotka eivät onnistu saamaan lapsia vaikka haluaisivat. Aina joku ryhmä jää ulkopuolelle.

Pyhäinpäivän mainekin on kärsinyt konkurssin, sillä se on nykyään kuin toinen vappu, täynnä karnevaalitunnelmaa, irvokkaita asioita, jotka ilkkuvat kuolemalle ja ovat kaukana hienosta muistopäivästä.

Miksei liputeta Lasten päivää? Aikuisten maailma?

#83: miäkin -

Siellä taas iskän pikku p*rseenreikä, joka on saanut lahjaksi juuri bemarin tai on muuten vaan lasipää, niin että voi hyvin nähdä miten k*si virtaa ja p*aska tekee patoja!

Jos asia on jonkun mielestä pilkan arvoinen, niin voi vain kuvitella miltä joskus tältäkin tuntuu, jos joutuu itse kokemaan saman!

kannatan liputuspäivää, meillä kuoli jesse juhani järvenpää 24.9 2008