Itkijänaiselle:

Lapseni kuolinpäivänä lippu oli puolisalossa ja hänen siunauspäivänään se oli puolisalossa ja muistojuhlan aikaan se nostettiin salkoon. Lippu kuuluukin kuolinseremonioihin.

Pyhäinpäivä ja Kaatuneiden muistopäiväkin lienee sitten mielestäsi "alttaria ja kuolleiden palvontaa" vaikka virallisia liputuspäiviä ovatkin?

Täsmennän hiukan, että vanhemmat kyllä ovat joutuneet hyväksymään lastensa kuoleman ja kyllä ovat antaneet lapselle luvan lähteä (monet jopa aiemmin kuin lääkärit... ) Mutta meillä on muistot ja rakkaus joka ei koskaan kuole.  Haluamme vaalia lastemme muistoja ja kunnioittaa kiitoksella heidän liian lyhyitä viattomia elämiään kerran vuodessa yhteisestikin. Vaikka lapsemme on mielessämme päivittäin monen monituista kertaa vielä vuosikymmenenkin päästä.  

Elä sinä "raamatullisesti", mutta kyllä minun elämässäni papitkin ovat olleet järjestämässä erilaisia vuotuisia muistohetkiä nuorille menehtyneille vuodesta toiseen eivätkä säti palvomisesta, vaan ymmärtävät suruista suurimman ja tarpeen muistella ja säilyttää se mitä jäljellä on. 

#92: Saija -

Hyvä, ettette pyydä liputuspäivää "kuolleille enkeleillemme" tai "liputus päivä abortoiduille sikiöille"! Minulla ei ole mitään vastaan Pyhäinpäivän, Kaatuneiden muistopäivää, eikä hautajaisseremoniaan liittyvää liputusta vastaan. Hei haloo! Kyse on siitä, että yhdelle ryhmälle haetaan omaa liputuspäivää, mikä on mielestäni yksinäköistä. Raamatun mukaan kaikella on aikansa, aika on elää, aika on kuolla... Niin karmeaa kuin se joidenkin mielestä kuulostaakin, niin kenenkään elämä ei ole "liian" lyhyt. Jokaisella on aikansa ja vain Jumala omistaa meistä jokaisen.

Otan osaa suruusi, Saija, kaikesta huolimatta!