Itse toimin hyvin aktiivisesti KKY:ssä muutaman vuoden. Tästä on aikaa kaikkinensa jo muutamia vuosia. Silloin meitä aktiivisesti toimivia oli kiva porukka ja saimme todella paljon tehtyä kissojen hyväksi asioita.

Loukutimme, kesytimme, käytimme lääkärissä, hoidimme, luovutimme uusiin koteihin, pidimme kirjaa tulleista ja lähteneistä kissoista, hoidimme kissoille yhdistyksen tatuointimerkinnät, ilmoittelimme mahdollisesti karanneet kotikissat kadonneet-löytyneet rekisteriin, jos jonkinmoista paperia ja kuittia kulki kauttamme ja jatkuvasti olimme joko tien päällä kuljettamassa kissoja tai puhelimessa hoitamassa seuraavaa kissa-asiaa. Useille perheellisille yhteinen aika oli sitä, kun koko perhe kulki kissojen tai loukkujen kanssa ympäri Pirkanmaata

Useimmat meistä kirjoittivat myös Katti-Matti –lehteen kissajuttuja ja yksi porukasta piti rekistereitä ja nettisivuja yllä ja toinen taittoi jäsenlehteä ja kolmas hommasi yhdistyksen hyväksi myytäviä tuotteita ja mitä muuta sitten muut meistä tekikään. Kaikki tehtiin paljon kaikkea.

Näitä tehdessä meillä oli paljonkin ideoita, millä käytännön toimintaa saisi tehokkaammaksi, hieman vähemmän yhtä ihmistä kuormittavaksi ja jaettua tasapuolisemmin tekijöiden kesken. Oli ihan lakiin perustuvia uudistuksia mielessä sekä kissojen terveyteen ja muuhun liittyviä asioita, joita olisimme tehneet toisin.

Kun toimme asioita esiin hallitukselle ja puheenjohtajalle, niin aina kuulimme saman asian: ”uudistuksia ei tarvita, näin on tehty aina ennenkin ja tämä on vapaaehtoistyötä, ei teidän tätä ole pakko tehdä”

Puhelimitse oli aina kuitenkin saatava meidät kiinni, vaikka tämä oli vapaaehtoistoimintaa.
Kerran meillä oli perhejuhlat ja olin laittanut puhelimen kiinni. Oli aivan uskomatonta, millaisen ryöpytyksen sain, kun taas vastasin puhelimeen. Ihankuin kiusallani olisin pistänyt sen puhelimen kiinni ja perheeni etusijalle.

Pikkuhiljaa väsyimme ainaiseen piikittelyyn ja vähättelyyn, ikuisiin syytöksiin, ettemme sitoudu yhdistyksen toimintaan ja väki olikin tämän takia lopettanut tai vähentänyt hommia. Jopa yhdistyksen pitkäaikainen kissansijoittaja, joka oli hoitanut tuhansia kissoja, lopetti hommat kokonaan.

Toivoimme, että puheenjohtajaksi saataisiin eräs ihminen, joka aktiivisesti ja sydämellään teki työtä kissojen hyväksi. Meillä oli siis hyvä ehdokas, joka oli tehnyt suurin piirtein puolet koko yhdistyksen asioista niin lehdet, tiedotukset, nettisivut, myyntipöytien pitämiset, kissojen hoitamiset yms. yms. yms. varmaankin yli kymmenen vuotta.

Normaalin yhdistystoiminnan mukaan uutta puheenjohtajaa ehdotettiin vuosikokouksessa ja myös valittiin. Myös hallitus vaihtui osittain.

Hetken kaikki olikin hyvin. Katti-Mattiin saatiin tiivis porukka tekemään lehteä, aktiivitoimijoilla oli helpottunut ja hyvin avoin mieli uudistuksille kissojen hyväksi. Tällöin aloitettiin myös ensikotien perehdytykset, joka katsottiin hyvin tärkeäksi osaksi KKY:n valistustyötä.

Tiedossa oli useita yhteistyökumppaneita niin löytöeläintaloista kuin muista eläinsuojeluyhdistyksistä. Oli suunnitteilla massiivinen kissojen terveydenhoitopaketti ja erilaisia uusia ideoita varojen keräämiseen sekä jälleen mukana erittäin-erittäin innostunutta porukkaa.

Kunnes poisäänestetty puheenjohtaja haki jollakin keinolla ”laittomaksi” sen kokouksen, missä hänet oli äänestetty pois. Tiesimme, että yhdistyslain mukaan oli kaikki mennyt oikein, eikä oikeudessa asti olisi päteneet nämä syyt, millä kokous ”laittomaksi” haettiin. Kuitenkin uusi kokous pidettiin ja saimme huomata, että tätä ennen oli tehty laaja mustamaalaamiskampanja, missä silloiset valitut jäsenet arvosteltiin ja jälleen väheksyttiin kaikki meidän aikaan saama.

Oltiin jopa etsitty ”kytköksiä” muihin eläinsuojelujärjestöihin, mikä ”vaarantaa KKY:n perustarkoituksen” sekä epäiltiin epärehellisyyttä yhdistyksen varojen suhteen.
Mitään tämänsuuntaista ei tietenkään ollut, se olisi ollut helpostikin tarkistettavissa, mutta ihmisiin oli helppo istuttaa tällaista epäilystä.

Kukaan silloisista toimijoista ei lähtenyt käräjöimään kissojen oikeuksien puolesta, koska jollainlailla oli vielä luottoa tehtyyn työhön ja sen työn jälkiin sekä siihen, että tässä oli oikeasti kyse kissojen aseman parantamisesta.
Oli uskomatonta, että suurimmalle osalle jäsenistä, jotka olivat uudessa vuosikokouksessa, oli aivan hämäränpeitossa se työ, mitä käytännössä olimme tehneet.

Monien epäasiallisten kommenttien saattelemana silloinen uusi hallitus erosi. Ihan itse, koska pj. oli vaihtumassa edelliseen, jonka kanssa oli mahdotonta toimia.

Seuraavaksi valittu hallitus ilmoitti Katti-Matissa, että eron syynä olisi ollut jäsenistön luottamuspula. Tosiasiassa syynä oli hallituksen luottamuspula puheenjohtajaan ja tätä tietoa pyydettiin oikaisemaan, mutta niin ei koskaan tehty.

Nyt, kun vuonna 2011 on jälleen ihminen tarjolla puheenjohtajaksi, joka tekee käytännön työtä kissojen hyväksi, on taas mustamaalaamiskampanja näköjään meneillään.
Taaskaan ei suostuta näkemään sitä, kuka/ketkä on todellisuudessa kissojen asioita hoitanut ja oikeasti yhdistystä pyörittänyt viimevuodet/vuosikymmenen.
Ja taas epäillään, että vaan rahojen perässä ollaan.

Täällä ihmetellään myös, miksi pyöritään väkisin tämän yhdistyksen liepeillä eikä perusteta omaa yhdistystä.

On aivan käsittämätöntä, että ihmiset, jotka ovat
• antaneet kaiken vapaa-aikansa kissoille,
• muodostanut oman arkensa kissojen tahtiin kulkevaksi,
• maksaneet suurimmaksi osaksi itse kissojen kulut ja tuhot
(juu…tiedetään, hiekat ja lääkärit maksetaan),
• keränneet yhdistykselle varoja,
• hoitaneet juoksevia asioita ja
• tehneet jälleen kerran kaiken kissojen hyväksi, mitä ihminen tehdä voi,

käsketään nyt yhdistyksestä pihalle, vähätellään toimintaa tai epäillään tarkoitusperiä.

On ihmisiä, jotka -kuka-mistäkin-syystä- ovat loukkaantuneet pj:n puolesta, kun pj halutaan vaihtoon.
Normaaliin yhdistystoimintaan kuuluu se, että puheenjohtaja vaihtuu aika-ajoin. Ei siitä tarvitse loukkaantua.

Koskaan ei ole ollut tarkoituksena syrjäyttää nykyistä perustaja-puheenjohtajaa kokonaan, kunniapuheenjohtajuuttakin on aikanaan tarjottu.

Koskaan ei ole ”vastapuoli” mustamaalannut tai väheksynyt menneitä perustamisen aikaisia vuosia. Aina tällaisissa tilanteissa, kuin nyt, on vain haluttu toimintaa sallivampaan, avoimempaan ja nykyaikaisempaan suuntaan. Aina on ollut tarkoituksena kehittää toimintaa kissojen hyväksi ja nykypäivän lakipykälien vaatimusten mukaiseksi. Ja nimenomaan lopettaa kahtiajakoisuus, mitä yhdistyksessä lietsotaan jostain syystä jatkuvasti.

On harmi, että yhdistyksessä riidellään vuodesta toiseen samoja asioita, kun pienillä muutoksilla toiminnan vakaa jatkuminen olisi turvattavissa.

Ja erittäin jännä huomata, kuinka mahdollisia muutoksia ja yhdistyksen avoimempaa tulevaisuutta pelätään

Sen ymmärrän erittäin hyvin, että ihmiset eivät kirjoita kokemuksistaan ja mielipiteistään nimillään täällä. Valitettavan paljon olen käytännössä nähnyt, mihin se johtaa, kun ”on nimi tiedossa”

En kirjoita siksi nimelläni minäkään, koska en jaksa olla puolustuskannalla omista kokemuksistani. Tarkoituksenani ei ole hyökätä kenenkään kimppuun, mutta haluan jakaa kokemukseni KKY:ssä muitten kanssa ja kertoa, että aina on KKY:ssä ollut ”se toinenkin totuus”, kun se halutaan vaan kuulla.

#724: yx entinen jäsen - Yksi kokemus KKY:stä 

 Aivan mahtavaa että kerroit kokemuksesi täällä! Kirjoituksestasi saa aivan uutta pontta :)

#724: yx entinen jäsen - Yksi kokemus KKY:stä 

Kiitos kun kerroit! Kuulostaa tutulta.

Toimin itse tuohon aikaan ensikotina ja kissojen hoito vei kaiken mielenkiintoni ja aikani leipätöiden jälkeen. Mutta olin kuitenkin selvillä tuosta tilanteesta oltuani melkein päivittäin yhteyksissä kissa-asioissa kissjojen sijoittajiin ja tuttuun ensikotiin mistä hankin omat kissani,

Olin myös yhteyksissä Terttuun ja silloin opin tietämään ettei hänelle kannattanut soittaa, häneltä apua ei herunut. Sen verran sain myös kokemusta siitä ettei kannattanut ehdotella mitään ensikotien toiminnan tai minkään muunkaan asian kehittämiseksi. Ne torpedoitiin välittömästi. Kaipasin uutena ensikotina monenlaisia neuvoja ja apuja mutta turhaan niitä kyseli pj,ltä jolla piti olla se vuosikymmenien kokemus löytökissojen hoidosta, jossa on kuitenkin omat eritysipiirteensä.

Sen kuvan sain yhteydenottojeni välityksellä, ettei hän arvostanut ensikotien toimintaa, eikä piitannut muusta kuin kissojen lukumäärästä ja luovareista.

Seurattuani aikani pj,n touhua päätin lopettaa ensikotina toimimisen. En halunnut olla missään tekemisissä enää koko yhdistyksen kanssa johtuen pj,stä kannattajineen.

Olen seurannut yhdistyksen tilannetta, koska työ mikä on yhdistyksen ydinajatus ja tarkoitus on tärkeää mutta tällä menolla pj kannattajineen upottaa sen, ja se kai onkin tarkoitus. JOs ei nykyinen pj saa jatkopestiä, niin sitten ei kukaan tuntuvat he ajattelevan kommenteista päätellen. Täten tämä olisi katastrofi kissoille.

Mutta ystävyys jatkuu edelleen joidenkin aktiivien kanssa ja kodittomat kissat ovat edelleen minulle tärkeitä ja niiden hyvinvointi vaikken olekaan toiminnassa mukana. Mutta ehkä.....