#25397: - Re: Re: Re: Kiinnittyminen, ympäristön vaikutus ja synnynnäisyys

"...on yhteiskunnallisesti merkittävää, tehdäänkö homoudesta "normaalitila" suomalla homoille heteroiden asema, vai puututtaisiinko sen sijaan kaikkien lasten ja kasvatustilanteiden olosuhteisiin, jotta kaikilla perheillä olisi edellytykset hoitaa tärkeä kasvatuksellinen työnsä turvassa ja rauhassa, ja jokaisella syntyvällä lapsella mahdollisuus varttua optimaalisissa olosuhteissa. Tämän pitäisi ilman muuta olla jokaisen syntyvän lapsen perusoikeus. Siihen rinnastettuna homojen yleiset vaatimukset saada elää kuin heterot (avioliitto ja avoin adoptio) ovat silkkaa oman edun tavoittelua, pikemmin kuin tasa-arvopyrkimyksiä. Voisi tasa-arvon nimissä paljon oikeutetummin kysyä, eikö lapsilla pidä olla tasa-arvoista oikeutta itse valita, haluavatko he varttua homo- tai heterovanhempien kasvattamina? Vai eikö lapsien mielipiteistä tarvitse välittää, ovatko he olemassa vain aikuisten tarpeiden ja "tasa-arvon" toteuttamista varten?"

Perustaisit siis kokonaisen ihmisryhmän oikeuden polkemisen vain siihen arvaukseesi, että heidän kasvattaminaan lapsista tulisi epäkelpoja. Ei ole kuitenkaan mitään näyttöä sille, että heidän lapsistaan tulisi tässä suhteessa riittämättömiä, päinvastoin useat tutkimukset ovat tulleet vastakkaiseen tulokseen. Ja myös on tutkimusten mukaan ilmeistä, että lapsista ei näissä kasvatusolosuhteissa tule sen homomompia - avarakatseisimpia kylläkin. Ja vuodatuksestasi huokuu henki, jonka mukaan homoksi syntyminen olisi yksilölle katastrofi - eihän lapsen oikeuksiin vetoaminen voi muuta tarkoittaa.

Ohitat spekulaatiossa tässä välissä postaamani tieteen tulokset, joiden mukaan on päästy ainakin parin erillisen biologisen mekanismin jäljille, joissa lapsi on jo syntyessään siinä määrin ratkaisevasti erilainen, että homous on siitä looginen seuraus. Näissä tapauksissa heteroksi pelastusyritykset lapsuuden varhaisvaiheessa voisivat olla yhtä tuhoisia kuin eheytyspuoskarointi aikuisiällä. Vähän vastaavaahan on harrastettu mm. intersukupuolisten lasten kohdalla. Ethän vaan tällaista tarkoittanut...?

#25423: - Re: Re: Re: Re: Kiinnittyminen, ympäristön vaikutus ja synnynnäisyys

Leikkasit minulta lainaamastasi tekstistä avainsanat "tässä valossa" pois, mitkä sitovat lainaamasi kappaleen sanoman aikaisemmin tässä viestissä kirjoittamaani.

Kyse ei siis ollut siitä, miten homot ja homoperheet selviävät kasvattajina. Kyse oli siitä, että JOS homous on ennaltaehkäistävissä (jota se on, jos ympäristöolosuhteet lapsen kasvutilassa vaikuttavat homouden syntyyn, jota kirjoituksessani siinä edellä tarkastelin), silloin homouden kannustaminen yhteiskunnallisella tasolla (avio- ja adoptio-oikeus, homouden "yhteiskunnallistaminen") tulee lisäämään homoutta.

Tämä täytyy ymmärtää siinä valossa, että ne puheena olevat tekijät, jotka mahdollisesti ja silloin todennäköisesti vaikuttavat homouden syntyyn kannustavasti, eli raskaudenaikainen stressi, kasvatukselliset seikat (ei, en näe että homous on "looginen seuraus" näistä mainituista biologisista mekanismeista, mikäli ne ovat vain altistavia tekijöitä) ja runsaslapsiset perheet (varsinkin tilanteessa, jossa ihmisiä muutenkin on liikaa), ovat jo itsessään kielteisiä ilmiöitä, ja niihin pitäisi silloin puuttua jo sen takia.

Tästä syystä näkisin yhteiskunnan kokonaisedun kannalta, että sen sijaan, että hyväksyttäisiin epäkohtien seuraukset ja annettaisiin niille lisää tilaa, puututtaisiin epäkohtiin, jotka heikentävät lapsiperheiden ja lasten asemaa, hyvinvointia ja kehitysedellytyksiä  (ja siinä sivussa ehkä aiheuttaa myös homoutta) ja sitä kautta vaikuttaa yhteiskunnan tilaan ja hyvinvointiin.

Ei homoksi syntyminen varmaan yksilölle ole mikään katastrofi, eikä se ole sitä yhteiskunnallekaan, ainakaan mikäli homoutta ei muuteta yhteiskunnalliseksi tilaksi. Lasten oikeuksiin vetoaminen ei suoraan liity homouteen vaan todellakin ihan lasten hyvinvointiin, varttuivat he kenen hoiteissa tahansa.

Jos yhteiskunta tekisi asiat oikeassa järjestyksessä, se ensin hoitaisi epäkohdat ja vasta sitten lisäisi vapauksia, mikäli se vielä koettaisiin tärkeäksi. Eräs selvä epäkohta on, että yhteiskunta aikoo tehdä homouden asemasta ratkaisuja pohjalta, jossa homouden taustasyitä, olemusta ja mahdollisia yhteiskunnallisia seurauksia ei vielä edes tiedetä (sen myöntää lähes jokainen esitetty tutkimus).

Yhteiskunnalla olisi siis ensi sijalla saada lasten kasvatus ja fyysisen lisäksi myös henkisen hyvinvoinnin takaaminen ykkösprioriteetiksi. Tämä edellyttäisi mm. yleisten asenteiden muokkaamista ja mahdollisuuksien tarjoamista sille, että lasten vanhemmat ihan oikeasti kokisivat mielekkääksi ja mahdolliseksi olla vaikka kummatkin kotona odotusaikana ja varsinkin silloin, kun lapsi on pieni ja hän vanhempiaan eniten tarvitsee. Samoin pitäisi saada itsestään selvyydeksi, ettei kukaan yleensäkään tekisi tai hankkisi lapsia, ellei ole niiden hoitoon ja kasvattamiseen pätevä ja henkisesti kykenevä. Lasten kasvatus pitäisi ymmärtää sinä tulevaisuuden investointina, jota se todellisuudessa on.

Tässä valossa en koe homojen ajatusta heidän avioliitto-oikeuden tai varsinkaan avoimen adoptio-oikeuden "tasa-arvoisuudesta" sen enempää tasa-arvoasiaksi tai ihmisoikeuskysymyksenä kuin vaikkapa teini-ikäisten välisten avioliittojen oikeuttamista tai moniavioisuuttakaan. Sen sijaan näen lapsen välineellistämisen homojen oletetuksi oikeudeksi sekä suorana että välillisenä uhkana lasten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia vastaan. Välillisenä siten, kuten yllä olen esittänyt, ja suorana siten, ettei heille anneta mahdollisuutta valita, saavatko he säilyttää luonnollisen oikeutensa varttua heteroperheessä vai menettävätkö he sen oikeuden homojen omien intressipyrkimysten (itse asiassa halu päästä "lapsiapajille") takia.

Mitä intersukupuolisuuteen tulee, katson hyväksi ratkaisuksi odottaa sukupuolen määräämisen kanssa, kunnes lapsi itse osaa kokea oman sukupuolisuutensa tilan. Joskin sukuelinten mahdollinen leikkaus onnistuu paremmin, mitä aiemmin sen suorittaa, on tietysti traagillista, jos vaikkapa pojaksi varhain korjattu osoittautuu sitten olevansa tyttö.