#23104: - Re: Re: Re: Re: Avioliiton perimmäinen tarkoitus

"Totta kai yhteiskunnassa standardiksi nouseva ilmiö tulee saamaan lisää tilaa ja ilmentämistä. Ei automaattisesti, ehkä, mutta oletusarvoisesti. Jos hyväksyt jotakin, siihen suhtaudutaan hyväksyvästi, ja jos siihen suhtaudutaan hyväksyvästi, se valtaa alaa."

Totta tuossa väittämässä on ainoastaan se, että kun yhden ihmisyyden perusilmentymän homouden annetaan tarpeeksi kauan esiintyä vapaasti, ihmiset eivät sitä enää vieroksu, vaan antavat homojen elää ihan rauhassa omaa elämäänsä. Yhtään homoa se ei tule maailmaan lisää tuottamaan, monta avoimesti homona esiintyvää kylläkin. Jos tämä sinua kauhistuttaa, en voi kuin valittaa!

"...on syytä pitää mahdollisuutena, että homoutta synnyttävien vaikutteiden hyväksyttäminen ja leviäminen tulee myös aikaansaamaan homouden asteittaista lisääntymistä - puhumattakaan siitä, että muutkin "erikoisalat" alkavat tämän vapautumisen kannustamana viedä asiaansa eteenpäin. "

Tuo alussa esittämäsi kauhuskenaario on omien fobioittesi tuotos, jota ei mikään tutkimus tue. Homoksi ei tulla siksi, että joillakin homoilla on kivaa. Toinen kauhusi kohde on helppo rajata: Kaikki se, mikä ei ole potentiaalisesti haitallista jollekin suhteen osapuolelle, voidaan ajan myötä sallia. Tähän joukkoon eivät pääse esimerkiksi pedofiilit tai eläimiin sekaantujat eikä sisarussuhteetkaan ole kovasti myötätuulessa. Moniavioisuudelle on vaikea edes Raamatusta löytää yksikäsitteistä tuomiota. Koeta elää näiden tosiasioiden kanssa...

Täytyy muistaa, että homous ei ole pelkästään sukupuolista toimintaa, vaan myös ja pääasiassa identiteetti-ilmiö.

Niinpä: Ihmisen identiteetti ja sen ilmaiseminen on hänen luovuttamaton perusoikeutensa.

"Eivät väkivaltavideot ja -pelitkään itsessään rappioita yhteiskuntaamme, mutta asteittainen väkivallan ja alatyylisten moraalikäsitysten hivuttautuminen yhteiskunnan rakenteisiin ja yksilötason identiteettiin puhuu jo tänä päivänä selvää ja näkyvää kieltään."

Miten nämä kuuluvat tähän asiaan? En hyväksy väkivaltavideoita itsekään, ne todistetusti vaikuttavat ihmisten väkivaltaiseen käyttäytymiseen, päinvastoin kuin homouden hyväksyminen, joka ei lisää homoutta.

"On paljon mahdollista, että et näe tolkkua puheissani juuri aiemmin mainitsemastani syystä. Ainakin puhumme asiasta eri tasolla, sinä henkilötasolla, minä yhteiskunnallisella."

Tapasi puhua yhteiskunnallisella tasolla voidaan tiivistää vertaukseen: Suomalaisten miesten valtaosa on pituudeltaan 178-188-senttisiä. Ei ole siis syytä tarjota vaatteita sitä pienemmille tai suuremmille, koska tuo mainittu on suomalaisen miehen kokostandardi. Moderni yhteiskunnallisuus ottaa huomioon yksilöiden erilaisuuden ja sen tuomat vaateet. Tästä sinun "yhteiskunnallisessa" ajattelussasi ei ole tietoakaan.

"... kykeneekö yhteiskuntamme tukemaan identiteetiltään terveiden ja henkisesti turvassa kasvavien rakastettujen lasten kasvattamista, terveissä olosuhteissa ja tehtäväänsä kypsien ja kykeneväisten vanhempien huomassa?"

Tätä on tutkittu ja useimmiten tuloksena on ollut, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat pystyvät vähintäänkin yhtä kypsään ja rakastavaan kasvatustyöhön ja saamaan maailmalle vähintään yhtä tasapainoista jälkikasvua kuin heteroparitkin. Ainoa uhka tälle tasapainoisuudelle on homofobisten vanhempien lasten heihin kohdistuva viha. Sitä ei voitane pitää homovanhempien vikana, vai...?

#23113: - Re: Re: Re: Re: Re: Avioliiton perimmäinen tarkoitus

Keskustelumme tasoero kulkee siinä, että puolustelet homojen oikeutta olla homoja ja heidän kyvykkyyttään kasvattaa lapsia. Siinä olemme kuitenkin aivan samaa mieltä, minunkin mielestä homoilla on oikeus olla homoja, enkä ole epäillyt erikseen homojen kykyä kasvattaa lapsia. Moni homo saattaa varmasti olla paljon parempi lasten kasvatuksessa kuin jotkut heterot ikinä ovat. Tästä ei siis ole jutussani puhe, sillä tämä on yksilötason tarkastelua.

Minä haluan katsoa tätä suuremmassa asiayhteydessä, eli mitä tapahtuu, jos homous nostetaan heterouden rinnalle yhteiskunnalliseksi normiksi. Tätä ei käsittääkseni ole liiemmälti tutkittu; homotutkimus on keskittynyt verifioimaan homoutta puolustavia aspekteja, ei kyseenalaistamaan sitä eikä miettimään sen laajempia taustatekijöitä saati mahdollisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Homoudessa yksilön fyysinen sukupuoli ja sukupuolinen identiteetti näyttää olevan ilmiselvässä ristiriitatilanteessa.

Saattaa olla totta, että kun homous esiintyy "tarpeeksi kauan vapaasti", siihen tottuu. Jos siitä puhutaan tarpeeksi, sen huomioarvo nousee, mutta se herättää myös allergisoitumista. Voi olla, että standardisoituna homous muuttuu yleisesti hyväksytyksi, mutta on myös olemassa mahdollisuus, että homouden vastainen jännite saattaisi kärjistyä siirtymällä homouden kanssa samaa tahtia yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle.

Tämä on kuitenkin tässä yhteydessä toisarvoista, sillä kysymys oli siitä, miten homouden standardisointi vaikuttaisi yhteiskuntaamme. Kuten joku tässä edellä (#23124) olikin teksteistäni jo oikein ymmärtänyt, tämä vaikuttaa ihmisten ajatteluun normaaliudesta ja rajoista. Se tuo jokaisen ulottuville myös uudenlaisia vaikutteita ja malleja, avaa uusia todennäköisyyksiä ja mahdollisuuksia. Homojen mielestä nämä uudet mallit ja vaikutteet varmasti ovat ymmärrettävästi positiivisia ja kannustettavia (ja tasa-arvo, johon alituiseen vetoavat, on osoittautunut hyväksi markkinakikaksi, jolla myydään nykyisin melkein mitä tahansa sananvapauden rinnalla). Voisi kuitenkin olla paikallaan syventyä miettimään, mitä se saattaa aiheuttaa kokonaiskuvaan, ennen kuin sitä lähdetään sateenkaaret hulmuten käytännössä kokeilemaan.

Ihminen on altis vaikutteille, sen tietää jokainen, joka on kasvattanut lapsia, mutta sen huomaa jokainen itsekriittinen aikuinen itsestäänkin. Jos jotakin vaikutetta ei ole ihmisen ympäristössä, se ei kovin suurella todennäköisyydellä vaikuta ihmiseen. Mutta jos se pomppaa ihmistä vastaan joka kadunkulmassa, se muuttuu helposti osaksi ihmisen henkilökohtaista käsitteistöä. Ympäristömme muovaa meitä.

En tietenkään kuvittele, että ihminen automaattisesti muuttuisi homoksi, kun on homojen kanssa tekemisissä. Mutta altis yksilö, nuori, kasvava tai omakuvaltaan heikko yksilö varsinkin, saa suurella todennäköisyydellä ympäristöstään suuntimia, joiden mukaan oman identiteettinsä palasia kokoaa. Jos ihmisen koko ympäristö on jotakin tiettyä ominaisuutta tai ajatusta pullollaan, se tietenkin on merkittävä tekijä yksilöiden kasvun ohjauksessa. En nyt niinkään ajattele ongelmana homoutta itsessään, mutta sukupuoli-identiteettiä sitä enemmän. Poika ottaa kasvaessaan vaikutteita miehistä, tyttö naisista, mutta heidän on myös koettava läheinen tunnesuhde vastakkaiseen sukupuoleen löytääkseen sisäisen tasapainon ja hahmottaakseen koko sukupuolisuuden spektrin (sic!).

Jos nyt erikseen vielä tarkastellaan homoperheessä kasvavia lapsia, niin he saavat vielä tänä päivänä ymmärtää, että maailma ulkona on tietynlainen, ja homoperheeseen verrattuna erilainen, hyvässä kuin pahassa. Lapsi saa siis vastaansa konflikteja, mutta samalla vaihtoehtoja. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun monessa eri lapsiperheessä on kotona kaksi samanneuvoista vanhempaa, joiden sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa kehollisen kuvan kanssa, ja ulkomaailmassa nämä roolit ovat yhtä lailla tasoitettuja?

Missä tällaista olisi muka voitu tutkia, vaikka pitäisi? Ja toisaalta, mistä syntyvät kaikki ne sukupuoli-identiteetiltään häilyvät tai ristiriitaiset ihmisyksilöt? Onko siitäkään rehellisiä selvityksiä?

Lapsi syntyy edelleen fyysisesti yleensä pojaksi tai tytöksi, ja käyttää, kuten tunnettua, oman tunneminänsä ja identiteettinsä löytämiseksi ulkoisia malleja. Jos näitä malleja ei ole lapselle missään tarjolla, niin minkä pohjalta lapsi saa muodostettua oman identiteettinsä? Tässä yhteydessä vertailu väkivalta- ja moraalimallien vaikutuksesta on täysin asiallista. Ja jos mallina on pelkkiä epäselviä ja ristiriitaisia sukupuolimalleja?

En sano, että miehen tai naisen malli yhteiskunnassamme tätä nykyä on terve ja tavoiteltava, mutta tämä kärjistynyt korostuneisuus on itsessään myös seurausta sukupuolisen identiteettimme kriisistä. Tasapaino löytyy näiden ääripäiden välistä, jos olosuhteille annetaan tilaa ja mahdollisuutta hakeutua tasapainoon.

Homouden yhteiskunnallinen standardisointi tulisi todennäköisesti olemaan iso askel kohti toista laitaa, androgyniaa.

Minäkin toivon, että homojen annettaisiin elää ihan rauhassa omaa elämäänsä. Toivoisin myös heidän itsensä olevan tyytyväisiä tähän, sen sijaan että yrittäisivät vallata itselleen tilaa yhteiskunnasta, jota he eivät tarvitse tasa-arvon tai suvaitsevaisuuden saavuttamiseksi.